Pastella!

Näin jokin aika sitten mainoksen uutuus-tuorepastasta, joka sisältää 40% kasviksia. Kiinnostus heräsi, mutta tietysti ajattelin sen olevan kuitenkin liian kallista kukkarolleni. Onnekseni löysin kaupan tarjouskorista eurolla kyseisen paketin ja pakko oli päästä heti testaamaan miltä tämä uutuus maistuu. Ja täytyy sanoa, että hyvää oli. Pasta sisälsi parsakaalta ja hernettä, mutta minä maistoin lähinnä pinaatin. No anyway, hyvää oli ja voisin ostaa toistekin.

Jatkoajatuksena mielessä pyörii toki se, että voisiko tätä tehdä myös itse.

Perinneherkku!

No kyllä tätä nyt voi perinneherkuksi sanoa.

Näitä nimittäin on meidän perheessä tarjottu jo vaikka miten kauan.

Syntymäpäivillä, tupareissa, ristiäisissä...

Ja nämä maistuu niin isoille kuin pienillekin.

Ja näiden avulla voi kenties saada nirsonkin maistelemaan.

Tämä kulho tyhjenee yleensä nopeiten.

Näihin voi laittaa kukakin mitä ikinä vain keksiikään.

Nyt tein näitä lasten syntymäpäiville niin jätin oliivit ym. voimakkaammat maut pois.

Nakkia, lihapullia, tomaattia, kurkkua, juustoa, paprikaa, viinirypäleitä.

Lisäksi voisi laittaa melonia, omenaa, nektariinia...

Tai tehdä kokonaan marjoista.

Tai miksei vaikka makeisista.

Pinterestin herkkuja...

Maapähkinävoipallerot

200 g tuorejuustoa

200 g maapähkinävoita

tummaa suklaata

Sekoita sähkövatkaimella tuorejuusto ja pähkinälevite/voi tasaiseksi massaksi ja pyörittele siitä pieniä palloja. Laita pallot pariksi tunniksi kylmään ja kuorruta ne sen jälkeen tummalla suklaalla. Laita kuorrutetut palloset jälleen jääkaappiin jähmettymään.

Reseptin löysin netistä, ja muokkasin sen mututuntumalla sopivaksi. Maapähkinälevite itsekseen on melkoisen tuhtia mutta tuotejuusto kompensoi sitä kivasti ja täyte tuntuikin suussa melko raikkaalta. Jännästi täyte maistui jopa sitruksiselta, eikä vain itseni mielestä, vaikka käyttämäni tuorejuusto oli maustamatonta. Käyttämäni maapähkinälevite sisälsi myös reiluja maapähkinän palasia (Lidl) ja toi kivaa purupintaa näihin namusiin.

Makuparina mustikka & sitruuna

Tyllerömme täytti eilen 1 vuotta, ja tänään juhlistimme sitä ystäväperheen kesken.

Leivoin tätä päivää ajatellen juustokakun ja lisäksi pientä pikkusuolaista, jotka lapsille voisivat maistua. Juhlistetaan sitten isommin vielä syksymmällä kun esikoinen täyttää vuosia.

Valitsin kakkuun mustikkaa jo siksi, että rakastan sen tuomaa ihanaa väriä. Makupariksi valitsin lisäksi sitruunan koska olen kuullut näiden kahden sopivan hyvin yhteen. Ja tottahan se oli, kakun maku on keveän raikas.

Muutoin tämä on tehty sillä minun luottoreseptilläni, joka on niin ihanan helppo ja nopea toteuttaa.

Ohje:

2 dl kuohukermaa vaahdotettuna

200 g maustamatonta tuorejuustoa

2 tl vaniljasokeria

100 g valkosuklaata sulatettuna

2 liivatelehteä

1/2 sitruunan mehu

n. 3 dl mustikoita

Pohja:

250 g taateleita

100 g mantelilastuja

2 rkl kookosöljyä juoksevana

merisuolaa rouhittuna

kanelia

Pohjan raaka-aineet sekoitin tehosekoittimessa tasaiseksi massaksi ja taputtelin massan irtopohjavuoan pohjalle, jonka vuorasin leivinpaperilla.

Täytteeseen vatkasin ensin kerman vaahdoksi ja lisäsin vaahtoon tuorejuuston, vaniljasokerin, sulatetun suklaan, mustikat, sitruunamehun ja lopuksi liivatteen, jonka sulatin tällä kertaa kuumaan, laimentamattomaan mustaherukkamehuun. Liivatteet olisi voitu sulattaa myös kuumaan sitruunamehuun. Lopuksi kaadoin liivatteet ohuena nauhana muun massan joukkoon ja sitten vain täyte pohjan päälle ja koko komeus jääkaappiin jähmettymään yön yli.

Kattauksen yhteydessä viimeistelin kakun kuivatuin, syötävin kukkasin. Kurtturuusunlehdet ja violetit syreenin kukat ovat luonnon omia nonparelleja.

Uutta valoa enkeleiltä

Enkeleitä onko heitä. Diana Cooper voi vahvistaa, että on. Hän on aistinut ja nähnyt enkeleitä jo vuosia ja kirjoittanut aiheesta lukuisia kirjoja. Viimeisin lukemani kirja onkin Diana Cooperin Uutta valoa enkeleiltä ( Taivaankaari 2014).

Kirja sisältää mielenkiintoisia, ihmisten koskettavia kertomuksia enkelikokemuksistaan, sekä uutta materiaalia arkkienkeleistä ja muista enkeleistä. Kirjasta löytyy lisäksi lukuisia mielikuvaharjoituksia/enkeliharjoituksia, joiden avulla voit vahvistaa ja voimaannuttaa itseäsi sekä kohdata valo-olentoja.

Olen lukenut jonkin verran vastaavia kirjoja, ja jokainen niistä on ollut omanlaisensa. Ja niin myös Diana Cooperin tyyli on omaleimainen. Hän kertoo asioista syvälliseen tyyliinsä, mitään pois jättämättä ja turhia siloittelematta. Hän kertoo sen miten asiat ovat. Kirjaa lukiessa oma tietoisuus avartuu ja laajentuu, kirja antaa uusia ajattelemisen aiheita ja toisaalta myös huomauttaa lukijaa olemaan kriittinen kokemustensa suhteen, esimerkkinä vaikkapa se, että jokainen kohtaamamme enkelhahmo ei ole peräisin valosta, vaan pimeydestä. Mutta muista perussääntö - kutsut luoksesi ja imet itseesi sitä mitä ajatuksissasi ajattelet. Kun käytät järkeäsi ja sydäntäsi, ja elät valossa, olet turvassa, pelot eivät pääse vahingoittamaan sinua kun et anna niille valtaa.

Kirja esittelee arkkienkelit ja niiden kaksoisliekit, sekä erilaiset eri aihealueiden enkelit kuten mm. rauhan ja rakkauden enkelit, maan ja rakennusten enkelit, värien enkelit, raamatun enkelit ja pelastavat enkelit. 

Diana Cooper painottaa ja pyytä meitä ymmärtämään, että enkelit odottavat lupaamme auttaa. Enkelten tehtävä on palvella, suojella ja auttaa meitä. Enkelit vastaavat rukouksiimme, parantavat sydämemme ja valaisevat pimeyden. Enkeleitä on kaikkialla.

Kaunista koukkuamalla

Onko koukkuaminen sinulle tuttu juttu? Jos ei, niin et ole tuskin ainoa. Ihan uusi juttu se on minullekin. Koukkuaminen on siis yksi tapa luoda neuletta, se on neulomisen ja virkkaamisen välimuoto – hauska sellainen. Koukkuamisella saa aikaan monenlaisia erilaisia pintoja, ja usealla värillä tehdyissä töissä kuviot näyttävät selkeiltä.

Koukkuamisessa käytetään hieman erikoiselta näyttävää välinettä, joka on yhdistelmä pitkää sukkapuikkoa ja virkkuukoukkua. Pitkän, sileän puikon toisessa päässä on stoppari ja toisessa päässä koukku. Mutta koukkuaminen sujuu kyllä myös perinteisellä virkkuukoukulla, sillä minäkin tähän tekniikkaan tutustuin.

Olen ihminen, joka tarvitsee oppiakseen käytännön ohjeet, ottamalla mallia toisen tekemisestä. Kirjoissahan ei sellaista mahdollisuutta ole mutta onneksi on kuitenkin mallikuvia, joista saa hieman osviittaa. Ja tietysti siitäkin on apua, että ymmärtää kirjallisten neuleohjeiden päälle. Sanoisinkin, että ihan ummikolle tämänkin tekniikan oppiminen kirjan kautta voi tuottaa aluksi ongelmia, mutta jos olet sinnikäs ja asiasta kiinnostunut niin aina on mahdollista oppia. Niin minäkin opin, ainakin sen perustekniikan. Ja siitähän kaikki lähtee – perusasioiden osaamisesta. Sen jälkeen voi aina paneutua uusiin tapoihin ja malleihin. Opittuani koukkuamisen perusteet, totesin, että tämähän on hauskaa. Neuletta syntyy ripeästi ja tekniikka on yksinkertainen kun sen oppii. Neulepinta näyttää osittain neulotulta, osittain virkatulta mutta siinä on silti omat erityiset piirteensä, jotka erottavat sen näistä kahdesta perinteisestä tyylistä.

Jos haluat oppia tekniikasta lisää, suosittelen lämpimästi Moreenin uutuutta Kaunista koukkuamalla – uutta tyyliä perinteisellä tekniikalla. Kirjan on kirjoittanut Dora Ohrenstein. Ja kun puhutaan perinteisestä, tekniikan juuret ulottuvat aina 1800-luvulle saakka, se vain on ajan saatossa jäänyt unohduksiin kunnes se nousi jälleen ihmisten tietoisuuteen. Kaunista koukkuamalla –kirja sisältää yli 30 erilaista silmukkamallia sekä kirjoittajan suunnittelemia malleja: vaatteita, mattoja, asusteita ja monia muita. Ohjeet ovat selkeät ja kirjan takaosasta löytyy sanasto, symbolit ja kuvalliset opasteet silmukoiden tekoon.

Ainoa harmitus on se vasenkätiselle yleinen, eli ohjeet on tehty oikeakätisille. Kokeneelle neulojalle se tuskin on ongelma, mutta aloittelijalle se saattaa aluksi tuottaa vaikeuksia hahmottaa tekniikoita.

Ikkunakoristeita

Tyllerön 1vuotispäivä lähenee ja koristeita olen jo jonkin aikaa niitä varten tehnyt. Ja ajatuksena koristeet, jotka voivat olla ikkunassa koko kesäkauden.

Valkoinen pellavaviiri

Värjätyistä kirjansivuista tehty kukkanauha

Sinisestä paperista perhosleikkurilla leikatut perhoset

Tämä kukkasen malli on omani, mutta inspiraation siihen olen löytänyt Pinterestistä.

Malli on hyvin yksinkertainen, helppo ja helposti muokattavissa.

Laitan ohjetta myöhemmin ajan kanssa.