Mahtaako ihmiset tietää miten ihania juttuja risuista voi tehdä?
Nyt on pakko mainostaa Tarja Heikkilän iki-ihanaa kirjaa Kaunista koivurisuista!
Itse olen tehnyt jo vuosia kransseja itselle ja läheisilleni koivunrisuista. Rakastan eritoten riippakoivun pitkiä oksia ja mitä enemmän on urpuja sen parempi. Olen myös ollut tietoinen siitä mihin kaikkeen koivu taipuu, mutta yleensä se on jäänyt vain ajatuksen tasolle, toteutusta vaille. Mutta nyt inspiraatio ja innostus heräsivät jälleen! Kirja on ihana isolla I:llä, oi että, ihan henkeäsalpaavan kauniita juttuja, ja niin minun tyylisiäni. Rakastan koukeroita ja köynnöksiä, ja niitähän tässä kirjassa piisaa.
Visuaaliselta ilmeeltään kirja on selkeä, kuvat ovat ainakin minun mielestäni selkeitä ja laadukkaita. Ja kuvia on todella paljon, mikä on aina plussaa. Töistä on siis sekä kuvallisia että sanallisia ohjeita.
Kirjassa käydään läpi risutyöskentelyn perusteet risujen keruusta, varastoinnista ja esikäsittelystä. Lisäksi kerrotaan työvälineistä ja miten rautalankaa käytetään, unohtamatta hyödyllistä tietoa hyvästä työasennosta ja siitä miten risutöitä säilytetään ja huolletaan.
Ideoita kirjasta saa riittämiin, ja omasta kokemuksestani voin sanoa, että risujen kanssa työskentely on terapeuttista sekä melko helppoa. Jos olet ihan vasta-alkaja, niin aloita helpommista töistä, tunnustele miltä risut materiaalina tuntuu ja samalla saat harjoitusta rautalangan kanssa työskentelystä.
Ohjeissa näkyy siis paljon kiemuroita, sydämiä ja väkkäröitä.
Sivun 78. ”Sano se risuin”-työ on aivan ihana! Enpä ole aiemmin ajatellut, että risuista voisi tehdä myös sanoja tai kirjaimia. Ja miten kauniilta työ valmiina näyttääkään. Todella valloittava! Tämä vaatii kyllä jo hieman harjoittelua, että saa kirjaimet näyttämään siltä miltä pitää, mutta eiköhän siitäkin harjoittelulla selviä.
Risuista voi tehdä myös kolmiulotteisia töitä kuten amppeleita ja kulhoja.
Risutyöt sopivat talveen ja jouluun, eli nyt olisi otollisin aika lukaista läpi tämä kirja ja mennä luontoon haalimaan oksia.
Itse keräilen risut ”paljaaseen” aikaan, eli silloin kun lehdet eivät ole vielä puhjenneet tai syksyllä kun lehdet ovat tippuneet. Kylmään aikaan oksia tietysti täytyy hieman lämmitellä,
jotta eivät katkeile ja murru.
Oksiahan ei saa puista ilman maanomistajan lupaa kerätä, ja itse yleensä yritänkin silmäillä ja etsiä maahan tippuneita oksia tai sitten jos jossakin on puita kaadettu niin haen materiaalit sieltä.
Myös tuulenpesät on hauska materiaali jo sellaisenaankin!
Joulua ja talvea ajatellen voisi tehdä ainakin jäälyhdyn, risutulppaaneja, risutähden, pukin ja tonttumaan tonttujen ja mökin kera. Kranssi on aina helppo ja hyvä tunnelman tuoja, ja se on kiva vaikka lahjaksikin.
Lisätietoa kirjailijasta ja risuista löytyy täältä.
Teksti luotu arvostelukappaleen pohjalta.
Terveisin,
Suvikukka2014
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti