Chiliä ja tomaattia

Joka vuosi se tunne tulee, että haluaa kokeilla taimien kasvatusta. Ja sitä mukavammalta se tuntuu kun on itse kerännyt siemenet talteen ja saa seurata mitä niistä kasvaa. Joinakin keväinä olen saanut taimet hyvin kasvamaan vaikka olosuhteet eivät olekaan olleet parhaat mahdolliset. Kesän tullen olen sitten vienyt taimet anopille, joka on hoitanut niitä siitä eteenpäin. Paprikoita tuli joku kesä sangollinen ja tomaattejakin taisi jonakin kesänä tulla. Viime kesä taas oli niin kylmä, ettei kasvattamani taimet tuottaneet mitään. Myskikurpitsat saivat kyllä tarvitsemansa penkin mutta kylmyys ei auttanut niitä kasvamaan. 

Oma kasvihuone on ollutkin nyt haaveissa kun on omaa pihaa missä kasveja kasvattaa. Autotallissa on kasa vanhoja ikkunoita, joista jossakin välissä oli ajatusta rakentaa tee-se-itse-kasvihuone. Haaveissani on kasvihuone, jossa voisi myös oleskella. Jos ei aurinko lämmitä niin voisi mennä kasvihuoneen lämpöön hikoilemaan. Mutta ihan tosissaan, se olisi kiva sellainen kasvihuoneen ja oleskelutilan, pienen huvimajan, yhdistelmä.

Tälle kesää haave kasvihuoneesta toteutuu. Kasvihuone on tilattu ja se odottaa verannalla paketissa lumien sulamista. Kasvihuoneen lopullinen paikkakin vielä on hieman mietinnän alla. Kaksi vaihtoehtoa on ainakin tällä hetkellä olemassa. Kyseessä ei ole iso huone, alle 5 m2, mutta kyllä siihenkin muutaman tomaatin saa mahtumaan. Ruukkuistutukset tai kasvilavat ovat myös käypä vaihtoehto ja aika laajastihan valinnanvaraa on pieneenkin tilaan mitä istuttaa ja kylvää. Luin juuri erästä E-kirjaa, jossa puhutaan puutarhan ja parvekkeen hyötykasveista ja trendeistä. Pienessä tilassa eli esimerkiksi parvekkeella voi kasvattaa yllätyksellisiäkin valintoja aina omenapuista ja vadelmapensaista lähtien. 

Meiltä löytyy omasta pihasta omenapuita, vadelmaa, herukoita ja pieni mansikkapenkki. Viime kesänä kasvimaalla oli pinaattia, porkkanaa, punajuuria ja joitakin satunnaisia ilmaistaimia, joita haettiin paikallisen hyötypuutarhan ylijäämistä. 

Vadelmaa tuli runsaasti ja omeniakin kymmenisen kappaletta, mikä oli minusta yllätys kun puut istutettiin edellisenä syksynä.

Kukkapenkkejäkin pitäisi suunnitella, että mitä mihinkin laittaisi. Viime kesänä orvokit ja kehäkukat taisivat olla ainoita kukkia. Vanhempi lapsista rakensi leikkimökin eteen pienen kukkalaatikon ja kylvi siihen niittykukkasekoituksen. Hyvin kasvoivat ja kauniita olivatkin. Pari vastaavaa siemensekoitusta odottaa laatikossa kylvöä tällekin kesälle. 

Minua kiinnostaa hyötykasvien lisäksi kukat, jotka houkuttelevat perhosia. On ihana seurailla luontoa ja sen pieniä ihmeitä. Lapsillekin tällaiset jutut on tärkeitä. Ja kyllä se kasvimaan satokin näytti olevan todella tärkeä juttu lapsille. Kuulemma oman maan porkkanat on parhaita, ja se ihmettely kuka vetää pisimmän porkkanan maasta tuotti suurta iloa ja sitä on muisteltu pitkin vuotta.

Mainitsemassani E-kirjassa puhutaan myös luomuviljelystä ja sen eduista ja hyödyistä. Niitä on monia. Luomustandardien mukainen kestävä ja myrkytön puutarhanhoito tuottaa puhtaita hedelmiä ja

vihanneksia, säästää luonnonvaroja, edistää maaperän hedelmällisyyttä ja luo terveellisen elinympäristön ihmisille, eläimille ja kasveille. Luomupuutarhaa hoidetaan kasveista tehtävillä lannoitteilla. Anopille asiasta joskus vinkkasin mansikkapenkin hoidon suhteen ja silloin keräsimme säkeittäin nokkosia joista hän sitten "keitteli" kunnon lannoiteseoksen. Nokkosen lisäksi hyviä vaihtoehtoja ovat myös pietaryrtti ja peltokorte. Yrttilantaveden lisäksi erilaiset hyötyeliöt ovat suureksi avuksi puutarhanhoidossa. Esimerkiksi leppäkertut saattavat syödä kasveille haitallisia kirvoja kymmeniä tuhansia kesän aikana.

Tuosta E-kirjasta löytyy lisäksi ammattilaisen vinkit hyötypuutarhanhoitoon, tee-se-itse-ideoita sekä luovia ratkaisuja kasvien istuttamiseen.

Mutta mutta...huhtikuu on kohta puolessa välissä ja ainakin meillä on puutarha täynnä lunta, puolisen metriä valkoista märkää jokapuolella. Joutseniakin ollaan jo nähty ja yhtä ihmeissään ne taitavat olla kuin mekin, että missä se kevät oikein on.

Kuva: Preeco.fi