Marjaisat kakut!

Nakukakuiksi näitä sanotaan, ovat siis 'alastomia' vai sanoisinko riisuttuja. Kivaa vaihtelua ja ihanan helppoa! Luvan kanssa saa hypätä muutaman työvaiheen yli.

Tein 5 munan sokerikakkupohjan

5 munaa

2 dl sokeria

3 dl vehnäjauhoja

Täytteeksi laitoin 

3 dl kermavaahtoa

2 dl jäisiä mustikoita

2 dl jäisiä punaherukoita

2 dl kinuskia

Leikkasin kakun kolmeen osaan ja jokaiseen väliin ja kakun päälle lusikoin ensin kermaa, siihen päälle marjat ja lopuksi kinuskikastiketta. Kinuskin keitin 2 dl kuohukermaa ja 1,5 dl intiaanisokeria. 

Kostutin kakkupohjakerroksia mehulla. Kostuttaminen vaatii tarkkuutta ja totuttelua, minä kostutan yleensä turhan varovaisesti.

Ja tottahan toki pöytään pääsi myös bravuurini Juustokakku. Tällä kertaa - ja ensimmäistä kertaa - valitsin mustaherukat, ja nekin omasta pihasta kerätty. Kakun reunat näyttävät tältä siksi, että teen kakun yleensä leivinparikiekolla vuorattuun irtopohjavuokaan, siten kakun saa varmasti irti ja vuokakin pysyy suhteellisen puhtaana.

Pohja:

200 g täysjyvädigestive -keksejä

50 g voita

Täyte:

2 dl kuohukermaa vaahdotettuna

200 g Philadelphia -tuorejuustoa, maustamatonta

100 g valkosuklaata sulatettuna

2 dl tuoreita mustaherukoita

2 liivatelehteä + 0,5 dl kuumaa (marja)mehua

1 rkl sokeria

Murskaa keksit ja lisää joukkoon voisula. Sekoita massa tasaiseksi ja levitä se irtopohjavuoan pohjalle. Anna pohjan oleentua jääkaapissa. Valmista täyte sulattamalla ensin suklaa ja liottamalla liivatelehdet kylmässä vedessä. Vatkaa sitten kerma vaahdoksi ja lisää vaahdon joukkoon tuorejuusto, suklaasula, marjat, sokeri ja mehuun sulatetut liivatelehdet. Sekoita massa tasaiseksi ja kaada keksipohjan päälle. Peitä lopuksi vuoka pussilla tai tuorekelmulla ja laita kakku jääkaappiin jähmettymään, mieluiten yön yli. Usein jätän liivatelehdet käyttämättä, mutta tällä kertaa kokeilin lisätä ne täytteeseen, jottei massa olisi liian löysää hyytyäkseen. Normaalisti suklaa yksikseen hyydyttää kakun. Sokeriakaan en normaalisti lisää koska suklaa on makeaa jo itsekseen, mutta tässä lisäsin sokeria tasapainottamaan herukoiden kirpeyttä.

Vaihtoehtoiset RockyRoadsit!

Hyvän ei aina tarvitse olla epäterveellistä ja sen ovat todistaneet monet nykypäivän ruokatrendit. Tätä omaa reseptiä/kokeiluani en halua lokerikoida mihinkään tiettyyn kategoriaan, tämä oli puhtaasti omaa mielenkiintoani testata uusia raaka-aineita näissä makupaloissa. Ainemäärät näissä on taas mututuntumalla määritelty, silmämääräisesti eri makuja aseteltuina yhteen. Kun itselle tekee niin ei ole niin justiinsa ne ainemäärät. Mutta, tässä tarkempi ohje:

Terveellisemmät Rockyroadsit

1 dl suolapähkinöitä

1 dl rusinoita

kourallinen pehmeitä taateleita paloina

0,5 dl kookoshiutaleita

1 dl kuivattuja banaanilastuja paloina

0,5 paahtamattomia auringonkukansiemeniä

200 g valkosuklaata 

100 g tummaa suklaata

Pilko suklaa kulhoon ja sulata mikrossa varovaisesti välillä sekoittaen. Kannattaa olla huolellinen koska suklaa palaa todella helposti ja sitten sitä ei voi enää pelastaa. 

Sekoita sulan suklaan joukkoon muut aineet ja levitä massa leivinpaperilla vuorattuun vuokaan tai vaikka lautaselle. Anna massan jähmettyä jääkaapissa, jähmettymisen jälkeen paloittele suklaa sopivankokoisiksi palasiksi.

Myskikurpitsamuffinit

Muokkasin tämän ohjeen aiemmasta bataattimuffinireseptistäni ja vaihdoin bataatin tilalle myskikurpitsasoseen.

2 munaa

1 dl sokeria

1/2 myskikurpitsa kuutioituna ja keitettynä/höyrytettynä (n. 2 dl)

50 g voita

1 1/2 dl vehnäjauhoja

1 dl perunajauhoja

2 tl leivinjauhetta

1 tl vaniljasokeria

2 tl kanelia

1/2 tl kardemummaa

Keitä/höyrytä ensin kurpitsapalaset kypsiksi ja muussaa ne. 

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi, lisää joukkoon kuivat aineet ja voisula.

Lisää lopuksi kurpitsasose taikinan joukkoon ja sekoita kevyesti kaikki sekaisin esimerkiksi lusikalla tai puulastalla. Lusikoi taikina muffinivuokiin ja paista 175*asteessa n. 10-15 minuuttia. Tarkkaile uunia ja kypsyyttä.

Pitkän ja onnellisen elämän ruokaa

Minulla on tapana kuljettaa kaikki kirjani aina äidilleni luettavaksi. Tällä kertaa hän katsahti minuun ja naurahti "Taasko ruokakirja!?" Jokainen kirja lupaa olevansa se paras kirja. Ja tämän kirjan nimi on Maailman paras keittokirja. Kirjaa selattuaan äitini kuitenkin totesi, että kirja tosiaan on todella hyvä, oikeastaan paras ruokakirja pitkiin aikoihin. Todella yksinkertaisia ja herkullisia ohjeita, kunnon raaka-aineista ja ilman turhia kikkailuja. Simppeliä, puhdasta ja ravitsevaa ruokaa.

Maailmassa on niin kutsuttuja blue zone -alueita, joilla ihmiset elävät paitsi hyvin myös poikkeuksellisen pitkään. Näillä sinisillä alueilla Italiassa, Kreikassa, Japanissa, Keski-Amerikassa ja Skandinaviassa syödään niin hyvin ja terveellisesti, että satavuotiaita on enemmän kuin muualla maailmassa.

Tässä kirjassa selvitellään mitä näillä sinisillä alueilla syödään ja mikä on se pitkän iän salaisuus. Sinisillä alueilla asuvat ihmiset nimittäin sairastavat muita harvemmin esimerkiksi sydän- ja verisuonitauteja, dementiaa, diabetesta ja monia syöpiä. He elävät usein jopa satavuotiaiksi. 

Kirjan 52 reseptiä on suunniteltu valmistettavan tuoreista raaka-aineista, joita on saatavilla tavallisista ruokakaupoista, mielellään lähiruokaa suosien, sitenhän nämä sinisten alueidenkin ihmiset ovat ruokansa valmistaneet: kotiseudun tuotteista, ilman teollisesti prosessoituja puolijalosteita.

Muutama resepti, joka saa veden kielelle:

Paistettua riisiä, grillipihviä ja chilimarinoitua kiinankaalta

Paistettuja viikunoita, balsamicoa, vuohenjuustoa ja rucolaa

Broilersalaattia, jogurttia, minttua ja oliiviöljyä

Pekoni-papupataa, paistettu muna ja riisiä

Maissikeittoa, savukylkeä ja chiliä (Tämä oli ensimmäinen kirjan ohjeista, joka sai veden herahtamaan kielelleni!)

Savulohi-muna-salaattia ja sinappi-piparjuurikastiketta

Jokaisen kirjassa esitellyn viiden alueen reseptien lisäksi kappaleen alussa annetaan hieman taustatietoa kyseisestä alueesta. Minusta ainakin oli mielenkiintoista lukea tarinoita eri paikoista, kulttuureista ja ihmisistä.

Sinisen ruoan tärkeimmät neuvot:

Älä syö liikaa

Syö eniten kasvikunnan antimia, sekä runsaasti erilaisia yrttejä (ja kasvata ne itse).

Vähennä sokeria ja vehnää

Syö lähiruokaa

Älä juo liikaa lehmänmaitoa

Syö kalaa tai juustoa

Syö yhdessä muiden kanssa ja

Anna vatsan levätä yöllä 

Ruoka yksistään ei ehkä ole heidän pitkän ikänsä salaisuus. Osa syynä on heidän kykynsä rentoutua ja nauttia elämästä turhia hötkyilemättä.

Psst. Termi 'sininen alue' sai alkunsa sinisestä kuulakärkikynästä, jolla merkittiin karttaan paikat, joissa asuu pitkäikäisimmät asukkaat. Siinä tuli sekin selitys, myönnän että itsekin termin alkuperää pohdin. 

Nyt täytyy varmaan viedä kirja takaisin äidille...

Hyvää ruokahalua & rentoa oloa!

Maailman paras keittokirja

Pitkän ja onnellisen elämän ruokaa

Niklas Ekstedt & Henrik Ennart 

Atena 2016

Syötäviä vietäviä

Kyllä se vain niin on, että toimiva visuaalinen ilme takaa hyvän lukukokemuksen, varsinkin tieto-, ruoka- ja harrastekirjoissa, siis kaikissa joissa kuvilla on suuri merkitys. Mitä harkitumpi kokonaisuus sen parempi: kirjan ulkonäkö, paperin tuntu, kuvien laatu ja toimiva asettelu. Mutta, pakko sanoa tähän väliin, että on niitäkin teoksia, jotka hivelevät monella tapaa aisteja mutta joissa on silti pienoisesti keskitytty vääriin asioihin tai että 'se' pääasia on jäänyt muiden jalkoihin. Tässä kirjassa kuitenkin kaikki yllämainittu toimii, kirja on kaunis, houkutteleva ja ilo silmälle. Ainoa pikkujuttu on fontin koko, joka minusta saisi olla hivenen isompi. Ja ongelmaksi nousee usein se kun painetaan valkoista tekstiä tummalle taustalle - teksti hukkuu.

Kirjapajan syksyn uutuus Syötäviä vietäviä - lahjoja keittiöstä on hurmaava kirja! Se sisältää reseptejä ja ideoita ruokalahjojen tekoon. Ihmisillä kun monesti on jo kaikkea ja toisaalta joillekin on niin vaikea keksiä sopivaa ja hyödyllistä lahjaa, niin silloin ruokalahja on mitä mainioin vaihtoehto. Vielä jos tietää lahjansaajan makumieltymyksistä niin lahjan keksiminen helpottuu entisestään. 

Kirjassa esitellään reseptien lisäksi vinkkejä kauniiden pakettien tekoon sekä lahjakokonaisuuksien suunnitteluun. Kirjan loppuosasta löytyy muutama vinkki mistä kauniita paketointitarpeita voi ostaa.

Kirjasta löytyy reseptejä moneen makuun, ja osan näistä kyllä taitaisin pitää itselläni. Ovat sen verran herkullisennäköisiä. Kirjaan on valikoitu ensisijaisesti yksinkertaisia ja helppotekoisia ruokalahjaideoita. Resepteissä suositaan ruskeita sokereita, speltti-, kaura- ja täysjyväjauhoja, koska niillä saa aikaan maukkaita leivonnaisia.

Punajuuricookiet, mustikka- ja suklaatäytekeksit,

Banaanitoffee, mesiangervosiirappi,

Kaurakräkkerit,

Pekonihillo, appelsiini-srirachagrillikastike,

Punaviinisuola ja laventelihunaja

Tässä muutama herkullinen lahjavinkki! Kirjasta löydät kymmenittäin lisää ideoita. Ja löytyypä joukosta myös muutama ostetuista herkuista koottu lahja/tuoteyhdistelmä.

Syötäviä vietäviä - Lahjoja keittiöstä

 Moilanen Mari

Kirjapaja 2016

Ideoita syksyn juhliin

Suomen kesä on niin olemattoman lyhyt. Ja tällekään kesää ei lämpimiä päiviä kovinkaan monta siunaantunut. Toukokuussa tosin oli poikkeuksellisen lämmintä. 

Elokuu luetaan kesäkuukaudeksi mutta ainakin täällä on ollut melko viileää ja vaikka aurinko onkin välillä hellinyt niin on se vaan silti syksyn tuntua jo ilmassa, tietynlaista viileyttä ja tuoksuja. Pakko se on myöntää, että kesä alkaa olla lopuillaan ja syksy on saapumassa.

Ainakin itseäni syksyssä lohduttaa se, että tiedossa on monenlaista juhlaa pyhäinpäivästä isänpäivään ja lopulta päästään jouluun. Monenlaista iloa ja valoa on tiedossa pimeisiin syksyn pimeyteen. Ja onhan syksyssä tietysti monia muitakin hyviä puolia, kuten ruska, tähtitaivas, kynttilät ja tunnelmavalot. Ja kaikille meille, jotka rakastavat näitä syysajan juhlia, on tiedossa monenlaista puuhaa. 

Minervalta ilmestyi tähän hetkeen juuri sopiva kirja Syksystä jouluun - Joka kodin opas juhlakauden valmisteluihin. Kirja on perinteitä arvostavan kirja, mutta mukana on myös uusia ideoita. Kirjasta löytyy vinkkejä ja ideoita moniin syyskauden juhlien koristeiden, somisteiden ja ruokien valmistukseen. Lisäksi löytyy paljon tietoa eri juhlapäivistä, ja kerrotaan mm. kukkien, mausteiden ja ruokien taustoista ja merkityksistä.

Kirjan on kirjoittanut Tiia Koskimies. Hän on helsinkiläinen vapaa toimittaja ja tietokirjailija, joka kirjoittaa Umami.fi -ruokablogia. En muuten tiennytkään tätä, mutta kirjailijan nimi kuulosti kylläkin tutulta. Häneltä on aiemmin ilmestynyt mm. Suomalainen smoothiekirja, Suomalainen puurokirja ja Parhaat piirakat.

Syksystä jouluun on kotoinen ja lämmin pieni tietokirja syysajan juhlapäivistä. Se antaa taustatietoa monista aiheeseen liittyvistä asioista ja pitää sisällään todella runsaasti reseptejä!

Syksystä jouluun

Joka kodin opas juhlakauden valmisteluihin

 Koskimies Tiia

Minerva 2016

Mekkotehdas koulutyttöjen tyyliin

Taas meitä hellitään. Uusin Mekkotehdas on ilmestynyt! Tällä kertaa vaatetetaan tyttösiä, pieniä ja isoja. Mekkosia, hamosia, housuja, paitoja, haalareita... Mutta ei poikiakaan ihan tyystin ole unohdettu, kirjasta löytyy pojille pari paitamallia ja shortsit.

Vaatteiden lisäksi löytyy myös asusteita, neulontaa ja sisustusjuttuja. 

Tämäkin Mekkotehdas noudattaa itselleen tyypillistä linjaa. Ohjeet ovat helposti ymmärrettävät ja selkeät. Jokaisesta mallista löytyy piirroskuvat valmiista tuotteesta sekä kaavoista ja ompeluohjeista. Materiaalimenekit sekä tarkkakohtaiset valmistelu- ja ompeluohjeet ovat selkeästi kerrottuna. Ja kuvitus on aina yhtä seesteistä ja kaunista! Tässä on suurenmaailman fiilistä. Jokohan kirjat on käännetty englanniksi? Jos ei, niin syytä olisi. Varmasti menestyisivät maailman markkinoilla!

Kaavat näyttävät niin simppeleiltä, että tekisi heti mieleni käydä niitten kimppuun. Tällä hetkellä kaikki kankaani vaan ovat pakattuina laatikoihin enkä jaksa niitä sieltä alkaa kaivelemaan. Mutta kunhan hommat alkaa luistaa niin tahtoisin kokeilla Elokuu-jakkua (se on niin suloinen!), Unelma-paitaa (tahtoisin myös itselleni!) ja Merili-mekkoa (ihana selkäosa!). Ja pakkohan minun nyt on pojallekin jotakin tehdä, Kuusikko-paita voisi olla passeli. Meidän poitsu kun ei oikein sortseista tykkää enkä usko, että korkeasta kauluksestakaan pitäisi (toisessa kirjan pojille(kin) suunnatuista paidoista on huppu ja jännä kaulus). Peruspaitaan olisi kiva kokeilla aplikointia, painoprinttiä tai vaikka kirjontaa, näihin kaikkiin tästä kirjasta löytyy muuten ohjeet!

Yhteensä kirjasta löytyy 35 ompeluprojektia, ajatuksena on ollut luoda vaatteita kokonaiselle kouluvuodelle, syksystä kesään saakka.

Psst. Blogistani löytyy vinkit seulapainantaan *klik* ja paperillekin voi painaa *klik*

Ompelun iloa! Itseäni kiinnostaisi yhdistää näihin kaavoihin ja malleihin kierrätysmateriaalit, kuten vanhat vaatteet, kankaat ja huivit...

MEKKOTEHDAS koulutyttöjen tyyliin

SUNNA VALKEAPÄÄ-IKOLA, KIRSI ETULA, KRISTA KELTANEN

WSOY 2016