Rajatietoa...

Tämä oli todellakin yliluonnollinen kokemus. Olen ollut kiinnostunut rajatiedosta jo ihan pikkutytöstä asti. Olin paljon yksikseni kotona ja tutkailin kirjahyllyn sisältöä. Mysteerien maailma tuli tutuksi ja yhtä tarinaa luin moneen kertaan, yksin ja kaverin kanssa. Siinä Mary-niminen nainen kummitteli jollakin tilalla valkoinen mekko yllään. Tarina pelotti mutta sitä oli silti aina pakko lukea uudelleen. Jousijalka Jack sekin oli varsin outo ja pelottava tapaus. Olen siis jo pitkään uskonut yliluonnolliseen ja tiedän sen olevan yhtä totta kuin tämäkin - materiaalinen - maailma missä elämme. Kiinnostukseni takia olen kiinnostunut myös aiheen kirjallisuudesta. Vastapaino julkaisi jokin aika sitten Jeena Ranckenin kirjan Yliluonnollinen kokemus. Kiinnostuin oitis kirjasta. Kirja on kirjoittajan väitöskirja, joten teksti on monitahoista ja hyvin teoreettista, toisin sanoen se ei ole helppolukuista eikä helposti lähestyttävää. Ainakin minun suuhuni teksti oli suurilta osin niin vaikeaa, etten edes ymmärtänyt ilman sanakirjaa mitä luin, saati että osasin lausua lukemani oikein. Kirjassa tutkitaan yliluonnollisia kokemuksia perin pohjin - tulkinta, merkitys ja vaikutus kuvaavat sitä, kuinka ihmiset reagoivat kokemiinsa yliluonnollisiin asioihin ja miten ne vaikuttavat heidän elämäänsä. 

Kirjan aineistona toimii 84 haastatellun ihmisen omakohtaiset tarinat yliluonnollisista asioista, jotkut ovat nähneet ufon, toiset enkeleitä tai henkiolentoja. Osalla kokemukset olivat hyvinkin negatiivisia. Koin pienoista huonoa omaatuntoa ja syyllisyyttäkin siitä, etten pystynytkään lukemaan kirjaa kunnolla ja antamaan siitä kunnollista arviota. Haluan nimittäin aina kirjoittaa mahdollisimman hyvin lukemistani kirjoista. Toki täytyy olla rehellinen ja sekin on haastava juttu, koska kritiikin kuuleminen ja hyväksyminen on kaikille suhteellisen vaikeaa. Ajattelin innoissani, että onpa  mielenkiintoista päästä lukemaan noita 84 ihmisen kertomaa pientä tarinaa, että saan edes jonkinlaisen tuntuman kirjasta. Luin ehkä puolet kunnes koin etten vain pysty lukemaan niitä. En ymmärrä tunnettani, koska olenhan pienestä asti lukenut pelottavampiakin juttuja ja katsonut TV:stä rajatietoon liittyviä elokuvia ja sarjoja vaikka millä mitalla. Mutta tämän kirjan tarinat ja ihmisten kertomat kokemukset pelottivat minua oikeasti todella paljon. Tuli selkeä vahva tunne, että parempi jättää osa jutuista lukematta. Ja kuuntelin sitä tunnettani. Peloille ei saa antaa valtaa. 

Mutta jos sinua kiinnostaa aiheen tarkka tutkielma niin tähän kirjaan kannattaa tutustua. Tietääkseni vastaavaa tutkielmaa ei ole aiemmin tehty ainakaan täällä Suomen maassa. Kaikki kunnia ja arvostus Jeenalle laajasta tutkielmasta ja asiaan paneutumisesta!

***

"Yliluonnollisia kokemuksia ei voi todistaa luonnontieteellisesti. Kokemuksista kuitenkin kerrotaan ja niille annetaan merkityksiä. Ne jopa muuttavat ihmisten elämän suunnan. Näitä seikkoja on mahdollista tutkia.

Sosiaalipsykologi Jeena Rancken tutkii kirjassaan, millä tavalla yliluonnollisena pidetty kokemus on vaikuttanut kertojiensa elämään. Rancken kartoittaa myös yliluonnollisten kokemusten selittämistapoja ja kertomustrendejä. Pohjimmiltaan Yliluonnollinen kokemus – Tulkinta, merkitys ja vaikutus kuvaa sitä, kuinka ihmiset ylipäätään rakentavat tapahtumista ja niiden tulkinnoista elämälleen merkityksen.

Jeena Rancken on tutkija ja Sweet Jeena and Her Sweethearts -yhtyeen solisti."

 - Vastapaino -

Yliluonnollinen kokemus

Tulkinta, merkitys ja vaikutus

Jeena Rancken

Vastapaino 2017

Hieman kevyempää luettavaa on tämä Tammen julkaisema NOITUUS, MAGIA & OKKULTISMI -kuvitettu historia -teos. Kirjassa käsitellään aihetta aikajärjestyksessä aloittaen muinaisesta magiasta ja päätyen nykyajan magiaan. Magia on kiehtonut ihmisiä aina. Moni saattaa silti nähdä sen negatiivisena asiana vaikka toisaalta magia ilmenee lukuisilla eri tavoilla ihmisten elämässä. Suuri osa elokuvista, sarjoista ja kirjoista ovat saaneet vaikutteita magian eri osa-alueista. Moni kirjan aiheista on tullut tutuksi itselleni monista sarjoista, joita on elämän aikana tullut seurattua. Oletko tullut ajatelleeksi, että esimerkiksi Taru sormusten herrasta tai Harry Potterin juuret ovat juurikin magiassa.

Salatieteet pitävät sisällään niin astrologiaa, samanismia, taikoja, amuletteja, tarot-kortteja kuin maagisia paikkoja ja taikaolentoja. Näitä kaikkia ja lukuisia muita salatieteen lajeja käsitellään tässä kirjassa yli 400 kuvan kera, onhan kyseessä kuvitettu historia. Kirja esittelee magiaa eri kulttuureissa ja magiaan liittyviä merkkihenkilöitä. Liki 400 sivuinen laaja teos on kattava tietopankki, jonka sisältö vaatii pitempiaikaista tutkimista. Kuvat itsessään ovat hyvin mielenkiintoisia, erikoisia ja salaperäisiäkin. Kiinnostava tapaus, suosittelen!

CHRISTOPHER DELL

Noituus, magia ja okkultismi

Tammi 2017

Tarot-korttejakin käsiteltiin pintapuolisesti Tammen kirjassa. Tarot-kortit ovat varmasti lähes jokaiselle ihmiselle jollain tavalla tutut, ainakin käsitteen tasolla. 

Tämä Gummeruksen julkaisema Tarot-pakkaus sisältää pienen ja ison arkanan kortit, siis yhteensä 78 korttia sekä helppotajuisen oppaan korttien käytöstä, pöytien luomisesta ja tietysti tiedot jokaisen kortin merkityksestä. 

Tarot-kortit ovat nekin kiehtoneet minua jo pitkään mutta muistaakseni minulle ei ikinä korttia ole nostettu enkä vielä itsekään ole uskaltanut itselleni kortteja asetella. Jännittää nimittäin jos jonkin verran mitä sieltä nousee ja osaanko tulkita kortit oikein. Hieman myös hämmentää tuo korttien tulkinta, sen kun voi tehdä joko suoraan tai käänteisesti. Mistä sen sitten tietää miten päin asian ymmärtää. Vastauksen voisi toki varmasti saada heiltä, jotka Tarot-kortteja käyttävät aktiivisesti.

Opaskirjassa ohjeistettiin, että korttipakkaa kannattaa pitää lähellä jonkin aikaa, jotta pakka niinsanotusti aktivoituu käyttäjänsä energioilla. Kortteja ei myöskään saisi antaa toisten käyttöön. 

Ovatko Tarot-kortit sinulle tutut? Osaatko käyttää niitä? Olisi mukava kuulla kokemuksistasi! 

Tarot

Gummerus 2017 (6.painos)

Blue appetit!

Sinisellä mennään taas. Olen ihastellut ja ihmetellyt erään pastataiteilijan kuvia Instagramissa. Hänen tilinsä on pullollaan erikuvioisia ja erivärisiä itsetehtyjä pastoja. Värit näissä sinisissä, punaisissa, violeteissa ja muissa sateenkaaren värisissä pastoissa on täysin luonnollisia. Sinisen pastan hän oli värjännyt mm. sinihernejauheella. Halusin tietysti kokeilla itsekin. Paitsi, että koska eilen jo syötiin pastaa niin tein sen sijaan tortilloja. Värjäsin tortillataikinan teelusikallisella sinihernejauhetta. Jauhe antaa ainoastaan värin, ei makua, jos sitä pohdit.

 Ohje perus tortillataikinaan löytyy täältä, mutta sitä voi helposti maustaa ja värjätä. Kokeile esimerkiksi keltaisia kurkumatortilloja lisäämällä taikinaan 1 tl kurkumaa, tai vihreitä pinaattitortilloja.

Kirjalahjoja lapsille

Lapsilla suosikit vaihtuu niin ettei perässä tahdo aina pysyä. Ennen kova juttu oli RyhmäHau, nyt se on Pyjamasankarit. Nimet osataan ulkoa ja tunnarin mukana lauletaan. Jossakin välissä nuorimmainen kiinnostui Pipsa Possusta ja ajattelin tämän kirjan olevan hänelle kiva juttu. Otavalta Pipsa Possu -kirjoja on ilmestynyt jo aika paljon mutta tämä tarrakirja on vähän erilainen kun lapsi saa itse osallistua kirjan tutkimiseen aikuisen kanssa. 

Pipsa Possu ja 1000 sanaa -tarrakirja on kooltaan lähemmäs aanelosta. Kirjan sivut ovat ihanan värikkäät ja täynnä virikkeitä pikkuväen silmille. Kirjassa tutustutaan Pipsa Possun perheeseen ja samalla tutustutaan mistä perhe ylipäänsä koostuu. Sitten tutkaillaan taloa, puutarhaa, kaupan sisältöä ja säätä. Lisäksi ollaan työmaalla, lomalla ja avaruudessa. Jokainen sanakirjan sivu koostuu valmiista kuvista ja tyhjistä aukkokohdista, joihin niihin kuuluvat tarrat tulee liimata. Ja jos tarra asettuu väärin tai väärään paikkaan niin ei hätää, ne saa helposti irrotettua sivuista ja aseteltua uudelleen. Kuvien alla olevat sanat on kirjoitettu pienaakkosin. 

 Pipsa Possu ja 1000 sanaa

Otava

***

Toinen kestosuosikki on ollut jo pitempään Risto Räppääjä. En muista mistä kiinnostus Ristoa kohti lähti, olisiko se ollut telkusta tullut Liukas Lennart, jonka mumma oli laittanut nauhalle (eli tallentanut digiboksille). Kyseinen tiedosto katsottiin luultavasti puhki ja sitten mies osti Risto Räppääjä boksin, jossa on kolme ensimmäistä elokuvaa. Kiinnostus menee aaltoina ja jaksoina ja välillä Räppääjät ei kiinnosta ollenkaan ja välillä niitä katsotaan kaksi leffaa putkeen. Itse tykkään näistä elokuvista. Suomessa tehdään muutoinkin mielestäni todella laadukkaita ja hyviä lastenelokuvia, muista genreistä en niinkään samaa mieltä olekaan. 

Risto Räppääjät ovat värikkäitä, hauskoja ja niissä on jotain myös aikuisille. Laulut ovat elokuvien kantava voima ja niitä lapset laulelevat myös muulloin kuin elokuvia katsellessa. Monesti ollaan hypitty trampoliinilla ja laulettu Elämä ei ole hassumpaa.

Itse tykkään eniten ehkä ensimmäisen elokuvan kappaleista, mm. "On elämä rankkaa, rankkaa, rankkaa..." ja "oon hattarasi sun" jää päähäni soimaan pitkäksi aikaa. Taitaa tuo rokkenrolli olla niin sydämen asia, että veri alkaa virrata kun niitä soundeja kuulen. Harmi ettei niitä löydy tästä Tammen uudesta RISTO RÄPPÄÄJÄN laulukirjasta. Omat suosikkini eivät nähtävästi siis lukeudu kansan suosikkeihin. Kirjaan on koottu kuusitoista Iiro Rantalan säveltämää ja Sinikka ja Tiina Nopolan sanoittamaa laulua niin elokuvista kuin näytelmistäkin. Mukaan ovat päässeet mm. Elämä ei ole hassumpaa, Hei, nuudelipää, Kyllä pärjätään, Mageet sanat, Mies jolla on tunteita ja Alpo-kissan kehtolaulu.

Eli jos teilläkin rakastetaan Risto Räppääjän biisejä niin nyt ne löytyvät tästä kirjasta nuottien ja sanojen kera. Kirjan mukana tulee lisäksi CD josta löytyvät kaikki kirjan kappaleet laulettuina. Pianovirtuoosit saavat soitella kappaleet itse ja muut voivat opetella kappaleita CD:n tahdissa, ja voihan levyn tahdissa harjoitella kappaleiden soittamistakin. 

Löytyyhän tuo "Oon hattarasi sun" onneksi Spotifysta, taidanpa mennä kuuntelemaan.

Risto Räppääjän laulukirja + CD

IIRO RANTALA, SINIKKA NOPOLA, TIINA NOPOLA, CHRISTEL RÖNNS

Tammi 2017

Raakapallo tulee...

Raakapallo tulee, ota koppi! Näitä taas, mutta kun nämä ovat vain niin hyviä ja helppotekoisia. Ja näitä pitäisikin olla aina kaapissa valmiina, että makeanhimon yllättäessä söisi mieluummin näitä terveellisistä raaka-aineista valmistettuja herkkuja kuin että söisi sokerissa ja lisäaineissa kieritettyjä makeisia. Tosin olen kyllä jo jonkin aikaa valikoinut syömiseni ja ostamiseni aika tarkkaan eli sokerikarkit on kyllä jääneet suurilta osin ostamatta. Joskus kyllä tekee mieli irtokarkkeja tai salmiakkia ja annan kyllä itselleni luvan niitä syödä. Aika nopeasti niihinkin silti kyllästyy, ja varsinkin irtokarkeista minulle tulee vatsakipuja tosi nopeasti.

Taateli-cashew-pallot

200 g pehmeitä taateleita

100 g cashewpähkinöitä

3 rkl chia-siemeniä

1 tl aitoa vaniljasokeria

1 mm hienoa merisuolaa

½ tl matchaa

1 rkl kylmäpuristettua kookosöljyä

luomu lakritsijauhetta 

matchajauhetta 

punajuurijauhetta tummaa kaakaojauhetta 

raakakaakaojauhetta

Sekoita kaikki ainekset keskenään tasaiseksi massaksi monitoimikoneessa. Pyörittele massasta pieniä palloja vedellä kostutetuilla käsillä. Pyörittele valmiit pallot esimerkiksi lakritsijauheessa, punajuurijauheessa, kaakaojauheessa ja matchajauheessa, tai sirottele jauheet siivilän läpi pallojen päälle. Laita pallot jääkaappiin jähmettymään.

Vinkki! Kokeile lisätä taikinamassaan matchan sijaan appelsiinin kuorta tai piparkakkumaustetta.

Lakritsaa ja valkosuklaata

Aito lakritsijauhe on uusi suosikkituotteeni! Joskus minulla oli sitä kohtaan ennakkoluuloja ja ehkä silloin kun maistoin sitä aikoinaan ensimmäistä kertaa ei maku tuntunut niin miellyttävältä kuin olisin ajatellut. Lakritsijauhetuotteet ovat voineet kehittyä vuosien varrella tai sitten vain omat makunystyräni ovat tottuneet makuun paremmin. Nyt kun olen maistellut ja käyttänyt aitoa luomu lakritsijauhetta leivonnassa olen kerta kerran jälkeen entistä ihastuneempi siihen.

Joulua ajatellen olen miettinyt erilaisia reseptejä - ensisijaisesti sen takia, että ideoin niitä Priman kuvastoon - ja keksin montakin mihin lakritsijauhe sopii. Yksi niistä on tässä: lakutryffelit. Valkosuklaa ja laku ovat aivan älyttömän hurmaava makupari! Tryffelit on muutoinkin todella simppeli herkku ja massa on monikäyttöistä, se sopii myös kakkuihin ja muihin leivonnaisiin kuorrutteeksi ja täytteeksi.

 Lakritsi-tryffelit

200 g valkosuklaanappeja

1 / 2 dl kuohukermaa

20 g voita

2 tl luomu lakritsijauhetta

Koristeluun luomu lakritsijauhetta ja jauhettuja salmiakinmakuisia Pohjanmaan pastilleja.

Lisää kerma ja valkosuklaanapit kattilaan ja kuumenna seosta kunnes suklaa on sulanut. Sekoita massaa koko ajan, jotta suklaa ei pääse palamaan pohjaan. Lisää joukkoon voi ja lopuksi lakritsijauhe.

Anna massan jäähtyä ja laita tryffelimassa jääkaappiin jähmettymään.

Ota lusikalla tryffelimassasta nokareita ja pyörittele ne käsissä palloiksi. Koristele tryffelit luomu lakritsijauheella ja salmiakkijauheella. Laita valmiit tryffelit jääkaappiin jähmettymään.

Tonttujoukko astuu esiin

Ensimmäinen joulukoriste tehty ja aseteltu paikoilleen! Mies juuri paikantaa, että missä se on. Idea nousi mieleeni tässä joku päivä sitten, yksinkertaista ja somaa. Eikä niin kovin jouluista vielä niin voi rennoin mielin laittaa esille ilman, että joku vetää herneen nenään. Heh. Mies ei nimittäin oikein vielä välittäisi joulukoristeista ja lapset taas ovat jo kyselleet parin viikon ajan, että koska laitetaan kuusi. Ehkä parin viikon päästä. Ja siinä tapauksessa täytyy pysyä edelleen keinokuusessa.

Olen tehnyt tällä samaisella tekniikalla muitakin koristeita, mm. pääsiäiseksi pupuja ja kevääksi linntuja. Mutta mikseipäs tuo ruusuke sovi myös tontun parraksi. Hahmotellessani lakkia paperille kokeilin erilaisia vaihtoehtoja silmien ja nenän kanssa mutta yksinkertaisin vaihtoehto oli tälläkin kertaa paras: pelkkä lakki ja parta,  mielikuvitus hoitaa loput.

Leikkasin piparinmuotoisella lävistimellä kirjansivuista ja valkoisesta silkkipaperista kappaleita ja laitoin ne päällekäin, nidoin yhteen ja rutistelin ruusukkeiksi. Liimasin ruusukkeet kaksipuolisella teipillä punaisesta pahvista leikkaamiini tonttulakkeihin. Valmiit tontut kiinnitin teipillä naruun ja ripustin tonttuviirin paikoilleen.

Tonttujoukko silloin varpahillaan, varpahillaan...

Tai sitten kierona versiona: Tonttu Jouko, sil on varvassilsaa, varvassilsaa...

Makumuistojen äärellä

Joskus vuosia sitten paikallinen leipomo myi kaupoissa kanelilla maustettua paahtoleipää. Se oli tosi hyvää. Maisteltiin sitä ensikerran Tavaratalo Lehtisen leipäosastolla ja sen jälkeen Lapuan Leivän kanelipaahto kuului lapsuudenkodin leipävalikoimiin. En muista milloin se poistui valikoimista, en ainakaan ole nähnyt sitä enää aikoihin kaupassa. 

Leivän leipominen on itsekin helppoa ja taikinan voi maustaa haluamallaan tavalla. Minä halusin tehdä tuon makumuiston pohjalta kanelisen vuokaleivän, joka sopii mm. jouluunkin hyvin. Kanelin lisäksi makua ja purutuntumaa antaa kuivatut karpalot.

Spelttileipä ceyloninkanelilla ja karpaloilla

2,5 dl vettä

1 dl kuivattuja karpaloita

1 dl spelttihiutaleita

2 tl ceyloninkanelia

4 dl ydinspelttijauhoja

1 pss kuivahiivaa

1 tl suolaa 1 tl sokeria loraus kylmäpuristettua rypsiöljyä loraus siirappia

Sekoita kuivat aineet hiivan kanssa, lisää karpalot ja kaada joukkoon 42 asteinen vesi. Sekoita taikinaksi. Taikinasta tulee melko löysä, joten kannattaa käsien sijaan sekoittaa taikina nuolijalla tai lusikalla. Jätä taikina kohoamaan lämpimään paikkaan kaksinkertaiseksi.

Sekoita kohonneeseen taikinaan öljy, ja "vaivaa" taikinaa silikoninuolijalla/lusikalla. Kumoa taikina leivinpaperilla vuorattuun leipävuokaan ja levitä se siihen tasaisesti. Anna taikinan kohota vielä hetki vuoassa. Paista leipää uunin keskitasolla 200*asteessa n. 15-20minuuttia.

Sivele paistoajan puolivälissä leivän pintaan siirappia. Seuraile kypsyyttä. Itse otin leivän pois uunista hivenen aikaisemmin ja leipää leikatessa leipä näyttää kosteahkolta, mutta jäähtyessään leivästä tulee kimmoisa ja kuohkea. Tällaisena leipä myös säilyy pitempään uunituoreen kaltaisena eikä se kuivu kuten itsetehty leipä yleensä tekee.

Ohje kuvineen löytyy myös Priman joulukuvastosta.