Olgan pullakirja – Olga Temonen
Nyt mennään ihan leivonnan syntysijoille. Pulla sitoo
sukupolvia yhteen.
Kukapa ei rakastaisi pullaa, kaikissa sen eri muodoissa.
Korvapuustit, omenakranssi, laskiaispullat, voisilmäpullat, täytepitko, munkit…
Kaikki yhtä hyviä, ja juuri uunista tulleina parhaita! Mummon leipomana, äidin
leipomana… omat ensimmäiset itse tehdyt pullat kotitaloustunnilla. Ja miten helppoa
se on, pullan tekeminen! Vaikka oikean sitkon ja koostumuksen löytäminen onkin
haasteellista ja useimmiten toisten tekemänä nämä ominaisuudet ovat paljon
parempia kuin itse tehdyssä pullassa. Mutta mikään ei silti voita uunituoretta
höyryävän kuumaa pullaa maitolasillisen kera.
Olgan pullakirja kokoaa yhteen perinteiset pullat ja
esittelee myös uudenlaisia pullaleivonnaisia. Mukana on erilaisia
pullataikinoita, herkullisia täytteitä ja tietenkin parhaat vinkit
onnistumiseen. Myöskään erikoisruokavalioita ei ole unohdettu. Kirjan
hurmaavien kuvien kautta lukija pääsee kurkistamaan Olgan vauhdikkaaseen arkeen
ja tunnelmalliseen kotiin, kuvia on siis runsaasti ja ilme on kotoisan
huoliteltu. Elo ja ilo huokuu tästä kirjasta.
Miltäs kuulostaisi vaniljakreemillä täytetyt ja valkosuklaalla
kuorrutetut pullat? Entä taatelikranssi, kookosvalkosuklaapitko, banaani-suklaapuustit?
Kirjassa on esitelty myös vaihtoehtoisia taikinoita kuten täysjyväinen ja gluteeniton
vaihtoehto. Kirjasta löytyy myös ohjeet erilaisten pitkojen tekemiseen.
Itselleni ainakin tuottaa vaikeuksia jo neljälläkin säikeellä ”sitominen”, joten ohjeet ovat tervetullut lisä.
Itse tykkään tehdä pullaa, koska se on melko simppeli juttu.
Ainekset kulhoon ja taikina kohoamaan, ja täytteeksi voi laittaa melkein mitä
tahansa. Tässähän voisi heittää Olgalle haasteen: Oletko koskaan leiponut
värillistä pullaa? Miten olisi sateenkaaripitko tai –peltipulla? Voisi olla hauska
idea lastenjuhliin. Itse nimittäin tein tässä jokin aika sitten pinkkejä
korvapuusteja. Ymmärtääkseni Olga Temonen on luonnonläheinen ihminen, ja suosii
kaikkea muuta kuin teollisia valmisteita, joten ymmärrän, että haaste saattaa
tuntua hänestä jopa vastenmieliseltä. Mutta entäpä jos väriaineet tulisivat
luonnosta? Itse värjäsin taikinan punajuuresta puristetulla mehulla.
Sinistä/violettia voisi saada mustikasta ja vihreää lehtikaalista. Mikään
näistä väriaineista ei kuitenkaan tuo omituista makua itse taikinaan, ja
kaikkeahan voi aina kokeilla. Eikö?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti