Luonnonväriaineet

Luonnonväriaineet

Riikka Räisänen, Anja Primetta, Kirsi Niinimäki

Maahenki

Luonnonväriaineet on todella kattava ja laaja kasvivärjäykseen perehtynyt teos, joka sopii hyvin myös oppikirjaksi alan kouluihin ja koulutuksiin. Kirja on jaettu kolmeen osaan: ensimmäisessä osassa käsitellään väriaineiden lähteitä eli mistä kasvista saadaan mitäkin väriä. Toinen osa pitää sisällään käytännön ohjeita värjäykseen ja kankaanpainantaan ja kolmannessa osassa tarkastellaan luonnonväriaineiden teknologiaa,  perehdytään tarkemmin luonnon väriaineisiin, niiden ominaisuuksiin, värjäyksen ja kankaanpainannan prosesseihin sekä 

väriaineiden tuottamisen haasteisiin.

Sininen, punainen, keltainen, vihreä, ruskea ja musta. Kaikkiin näihin väreihin on mahdollista saada väriaineita luonnosta. Kukat, puut, sienet ja levät on esitelty tarkasti, luonnontieteellisiltä, maantieteellisiltä ja historiallisilta ominaisuuksiltaan.

Toisessa osassa kerrotaan alusta lähtien koko värjäysprosessi. Tekstiilikuitujen esikäsittelystä väriliemen valmistamiseen ja puretteiden ja muiden apuaineiden esittelyyn. Ja tietysti myös erilaiset värjäysreseptit on esitelty kirjan sivuilla.

Luonnon aineksilla värjääminen tuntuu hyvin mielenkiintoiselta ja olisi enemmän kuin mukavaa päästä testaamaan kirjan ohjeita ja teoriaa käytännössä. Indigovärjäys on jonkin verran tuttua, ja olenkin käynyt indigovärjäys-kurssin. Kirjaa lukiessani en huomannut puhuttavan kovinkaan paljon lipeän vaaroista, mutta tuolla mainitsemallani kurssilla käytössämme oli runsaat suojavarusteet aina kaasunaamarista lähtien ja värjäysliemet valmistettiin laboratorio-olosuhteissa, lipeäliemet painekaapeissa. Indigohan ei itsessään ole terveydelle haitallista 

mutta värjäyksessä käytettävä lipeä sen sijaan on.

Vaikka Luonnonväriaineet –kirja onkin kattava ja ammattitasoinen teos, en silti välttämättä lähtisi omin nokkineni testaamaan luonnon väriaineilla värjäämistä, vaikka aiempaa kokemusta luonnonväriaineilla värjäämisestä löytyykin. Tarvitsisin taustatueksi vaikkapa värjäyskurssin, jossa voisin palauttaa mieleeni värjäyksen periaatteet ja käytännön jutut.

Muistelen opettajani sanoja siitä, että luonnon väriaineet eivät välttämättä ole ekologisempi tai parempi vaihtoehto, koska värjäyksessä käytettävät apuaineet ovat melko haitallisia ja terveydelle vaarallisia. Myöskään veden ja sähkön kulutuksen kannalta kasvivärjäys ei välttämättä ole aina ekologisin vaihtoehto. Mutta kasvivärjäyksen henkeenhän sopisi vallan mainiosti nuotio ja pata, eli värjäyksen voi aina suorittaa myös ulkona nuotion loimussa. Sellaisen kokemuksen minäkin tahtoisin saada.

Nämä kaikki seikat kirjassa on kuitenkin huomioitu, ja kolmas osa käsittelee aihetta tarkemmin. Kirjassa esitellään tarkasti värjäykseen soveltuvia kasveja, niiden heikkouksia ja vahvuuksia, sekä myös sitä, mihin muuhun tarkoitukseen kyseisiä kasveja voidaan käyttää. Ajatuksena on siis ekologisuus ja kasvien kokonaisvaltainen hyötykäyttö. Ympäristön hyvinvointi on niin ikään tärkeässä roolissa. Kehitettävää on vielä paljon, 

mutta paljon on silti jo tutkittu ja tuotekehittelyä tapahtuu kaiken aikaa.

Kirja on visuaaliselta ilmeeltään näyttävä. 

Luonnonläheinen ja rouhea.

Tykkään kirjan paksuista kansista, jotka on jätetty pelkistetyn huolitelluiksi.

***

"Ihminen on värjännyt vaatteita ja muita tekstiilejään jo vuosisatoja. Raaka-aineet tähän on saatu ympäröivästä luonnosta, mutta synteettisten väriaineiden yleistyttyä 1800-luvun lopulla luonnonväriaineiden käyttö loppui lähes kokonaan.

Luonnonväriaineiden mahdollisuuksiin on havahduttu nyt uudestaan. Ne ovat uusiutuvia raaka-aineita, joita käyttämällä ympäristö voidaan ottaa entistä paremmin huomioon 

tuotantotapoja kehitettäessä.

Luonnonväriaineet tuo esille luonnonvärien monipuolisuutta ja niiden tarjoamia mahdollisuuksia erilaisissa tekstiileissä.

Perinteisesti luonnonväriaineet on yhdistetty pienimuotoiseen käsityöläisyyteen, mutta nykyään niitä voidaan hyödyntää jopa teollisen mittakaavan tuotannossa. Luonnonväriaineet sisältää useita reseptejä, joissa näytetään konkreettisesti sanoin ja kuvin, mitä kaikkea tekstiilin värjäämiseen kuuluu kasvin poimimisesta aina lopulliseen kankaaseen asti. Teoksessa esitellään väriaineiden lähteistä niitä kasveja, sieniä ja leviä, jotka kasvavat Suomen luonnossa tai soveltuvat viljeltäväksi ainakin maan eteläisissä osissa.

Samalla värjäyksen teoriaa tarkastellaan seikkaperäisesti kemian ja fysiikan näkökulmista. Pohditaanpa teoksessa myös, miten luonnonväriaineilla värjättyjä vaatteita voitaisiin parhaiten markkinoida kuluttajalle.

Käsillä on ensimmäinen suomenkielinen teos, jossa paneudutaan kattavasti ja monitieteisesti luonnonväriaineisiin tutkimuksen ja teorian näkökulmista. Se sopii tietokirjaksi värikasveihin ja luonnonväriaineiin vihkiytyneille sekä värjäysoppaaksi harrastajille. Yhtenä tavoitteena on ollut tuottaa oppimateriaalia taide-, käsityö- sekä luonnonvara-alan koulutuksiin."

Tiedote - Maahenki