Mekkotehdas aikuisille, WSOY

Olen ehkä hieman ihmetellyt mielessäni Mekkotehtaan suurta suosiota ompelupiireissä. Kirja on herättänyt paljon kiinnostusta ja monet ovat odottaneet sen tuloa kuin kuuta nousevaa. Tätä Mekkotehdas aikuisille –kirjaa edelsi Mekkotehdas-kirja, joka sisälsi mekkokaavoja tytöille, ja lisäksi runsaasti sisustus- & somistusohjeita.

Jotakin ihmeellistä tässä kirjassa kuitenkin täytyy olla, koska se nimittäin sai aikaan ihmeen. Etsin kirjasta itseäni miellyttävän ohjeen, otin kaapista kaavapaperia ja ihan oikeasti piirsin itselleni kaavat Inger-mekosta. Tein hieman muokkailuja ja tein mekosta täyspitkän ja avonaisella selällä. Lisää ihmettelyn aihetta antoi se, että leikkaaminen ja ompelu sujui niin helposti ja vaivatta, että puku oli valmis alle tunnissa. Jopa hihat istuivat paikoilleen suhteellisen vaivattomasti. Ainoa ärsytys tässä projektissa oli mittanauhan lukemat ja se, että isommassa koossa puku ei enää näytä niin hyvältä kuin vaikkapa koossa 38 tai 40. Mittoja ottaessani luulin jo unelmani käyneen toteen pienen vyötärönympäryksen suhteen, mutta harmikseni huomasin piteleväni mittanauhaa väärinpäin.

Ensisilmäyksellä kirja saattaa vaikuttaa sekavalta tai poukkoilevalta, koska ohjeet ja mallit eivät välttämättä ole aina rintarinnan, vaan mallin kuva saattaa olla esiteltynä jollakin muulla sivulla kuin siinä ohjeen vieressä. Tai ainakin siltä minusta alussa tuntui. Mutta kun kirjaan paremmin tutustuu ja paneutuu ajan kanssa, niin kyllä se pikkuhiljaa alkoi tuntua selkeältä. Samasta mallista vain saattaa olla erilaisia variaatioita ja niitä on esillä siellä täällä.

Kirjan alussa esitellään perustietoa ompelusta, kankaan valinnasta ja menekistä, ja ohjeistetaan miten kaavamerkintöjä luetaan. Sen jälkeen esitellään yleisiä ompeluohjeita, kuten kanttausohjeita, vetoketjun ompeluohje, päärmäys jne. Itse odotan sitä hetkeä kun pääsen eroon tästä vetoketjukammostani. Tai siis sen ompelusta. Kirjan ohje tuntuu niin helpolta mutta itse tarvitsisin vielä tusinan apukuvia ja mielelläni kädestä pitäen annettavaa opetusta tai vähintään opetusvideon, että uskaltaisin edes yrittää. Olenhan minä kuitenkin sentään edes joskus vetoketjuja ommellut, jopa piilovetoketjun, ja muinoin opintojen ohessa suorittanut ompelun peruskurssinkin, mutta vetoketju on edelleen minulle mörkö.

Kirjasta löytyy 10 kaavaa aikuisten mekkoihin (34-46) sekä yksi tyttöjen mekkokaava. Mallit ovat yksinkertaisia ja näyttävät helpohkoilta, asiaanhan vaikuttaa paljon ompelijan oma taso ja omat kyvyt ompelun suhteen. Kirjassa annetaan lisäksi ohjeita mekkomallien muunteluun ja materiaalivalintoihin. Materiaaleillahan on suuri merkitys vaatteen ilmeelle ja istuvuudellekin. Sama mekko trikoosta tai puuvillaisesta kankaasta pitsisomistein ovat kuin yö ja päivä, eli eri materiaaleilla saadaan luotua erilaista fiilistä.

Visuaaliselta ilmeeltään kirja on kaunis. Kirjan kuvia katsellessa on välillä vaikea uskoa sitä kotimaiseksi kirjaksi. Herkät ja vaaleasävyiset, kuin unenomaiset kuvat luovat ihanaa tunnelmaa. Aisteja hivelevä lukukokonaisuus.

Kirjan mekkomallit ja ohjeet ovat Mekkotehdas –blogista tuttujen Kirsi Etulan ja Sunna Valkeapää-Ikolan käsialaa.