Tästä piti tulla säilytystasku aterimille metsäretkiä varten, mutta kun niitä metsäretkiä tulee tehtyä niin kamalan harvoin niin sujautin lusikan sijaan taskuun kännykän. Sain mieheltä joululahjaksi uuden puhelimen kun vanha alkoi hajoilla ja tässä uudessa kun ei mitään suojaa näytölle ja näppäimille ole omasta takaa niin jotakin piti keksiä ja tämä huopainen tasku on juuri sopiva siihen tehtävään. Nyt pysyy puhelin turvassa laukussa, eikä tarvi pelätä näytön naarmuuntumista.
Retkistä puheenollen. Nautin luonnossa olemisesta ja mieluusti retkeilisin enemmänkin mutta jotenkin se lähteminen vaan on niin työlästä, tai sitten se oleminen ja tekemisen keksiminen tuolle pienemmälle lapselle, metsä maastona on vielä hieman vaikeakulkuista hänelle, varsinkin talvella kun on paksut ulkovaatteet ja kengät. Kesällä on helpompaa mutta silloin on sitten muut jutut haasteena kuten ötökät ja hyttyset. Viime kesänä oltiin nuotiolla makkaranpaistossa ja mustikoita kerätessä tyttö ammuttiin täyteen hyttysenpistoja ja seuraavana päivänä iski päälle sitten kova kuume. Kurjaa.
Voisihan sitä tietysti makkaraa paistaa muuallakin kuin metsässä, tässä lähellä on matkailupuutarha missä on valmiudet nuotiontekoon. Sinne täytyy ensi kesänä mennä eväiden kera.
Tasku on tehty kierrätyshuovasta. Leikkasin noin 9 x 30 cm kokoisen soiron ja ompelin sivut ompelukoneella suoralla tikillä. Materiaalina tämä on kivaa kun ei tarvitse huolitella, senkus vain leikkaa ja ompelee. Ennen ompelua painoin silkkipainon avulla huopaan oman lintukuosini.
Painamisessa käytin Emotuotannon valkeaa helmiäispastaa.
Vinkki! Valotetun seulan sijaan painamisessa voi käyttää apuna esimerkiksi kontaktimuovista leikattua sabluunaa tai käyttää valmiita leimasimia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti