lauantai 9. tammikuuta 2016

Koko perheen kattaus


Koko perheen kattaus on monen allergiaperheen apu ja helpotus! Kirja esittelee helppoja ja vaivattomia reseptejä munattomaan, gluteenittomaan ja maidottomaan ruokavalioon. Nämä ovat  ne eniten lapsille allergioita aiheuttavat ruoka-aineryhmät. Kirjan ajatusmaailma on mutkaton, rento ja salliva. Reseptejä voimme noudattaa myös me, joilla ei allergioita ole. Ja jos ongelmia tuottaa vain  jokin näistä kolmesta voit vapaasti korvata muut ruoka-aineet itsellesi sopivilla raaka-aineilla. Mielestäni tämä ajatusmalli on kiva, se ei pakota lukijaa orjallisesti noudattamaan painettua ohjetta, eikä se syyllistä jos haluat syödä aamiaiseksi munakasta tai ruisleipää. Kirja antaa vain mahdollisuuden kokeilla jotakin erilaista. Se tuo ruokavalioomme vaihtelua ja uusia tuulia, koska varmasti aika monelle kokkaajalle käy niin, että toistamme samoja reseptejä vuodesta toiseen. Ja ainakin meillä tehdään niitä perusjuttuja joka viikko, koska lapset ovat niin valikoivia ruokien suhteen, vaikkei allergioita olekaan. Minä nostan käteni pystyyn: kaipaan uusia ideoita ja maistuvia ruokia, jotka oikeasti kelpaavat niin lapsille kuin aikuisillekin. Ja arvostan todella sitä, että reseptien raaka-aineet on suunniteltu siten, että niitä löytyy lähikaupasta. Minulla ei ole mahdollisuutta käydä isommissa marketeissa kovinkaan usein joten ostokset tehdään paikallisissa pienemmissä kaupoissa, ja on tärkeää, että raaka-aineet on helposti saatavissa. Usein myös vaikeaselkoiset ja oudot raaka-aineet saavat varuilleen eikä niitä tule niin helposti ostettua, ja monesti ne vieläpä ovat suhteellisen kalliita ostaa.

Lähde: http://www.atenakustannus.fi/component/ateena/kirja/801


Kirjan punaisena lankana on 31 x 3, eli ideoita kuukauden jokaiselle päivälle ja jokaisesta ruokalajista on kolme eri versiota, joita yhdistelemällä saat aikaan uusia, jännittäviä, maukkaita ja toimivia kokonaisuuksia, ja jotka sopivat myös erikoisruokavalioon.
Resepteistä löydät ideoita niin aamupalalle, lounaalle ja päivälliselle, unohtamatta kakkuja, makeisia ja muita herkkuja. Kirjan ohjeilla loihdit maistuvat lätyt, pannarit, puurot ja leivät. Keitot, risotot, pizzat ja pastat. Jäätelöt, muffinsit, keksit ja juomat.
Huomaa kuitenkin, että kirja ei ole karppikirja eikä vegaanikirja, mutta reseptejä voi tarvittaessa muokata omaan ruokavalioon sopivaksi.

Kirja on visuaalisesti kaunis, selkeät sivut ja kuvat. Ainoa harmitus on mielestäni epäselvä fontti, varsinkin kuvien päällä olevat tekstit uppoavat kuvan sekaan. Ruokaohjeet on kirjoitettu selkeällä ja helposti luettavalla fontilla mutta reseptien ohjeistukset on kirjotettu aavistuksen verran liian pienellä kirjasinkoolla, sama juttu esittelytekstin suhteen. Kannen väritys on melko tumma, onko suunniteltua vai ei. 

Kirjan on kirjoittanut Viljaton kattaus -kirjan kirjoittaja Emmi-Liia Sjöholm. Hän on helsinkiläinen toimittaja ja ruokakirjailija, ja suositun Torkkuja ja nokkosia -blogin kirjoittaja.

Lehdistötiedote 15.12.2015
Kekseliäitä reseptejä lapsiperheille ruoka-aineallergioista liikaa stressaamatta.

Moni ruoka-aineallergioista kärsivä perhe tuskailee päivittäin, mitä hyvää, vähän erilaista ja terveellistä ruokaa laittaisi. Samat ruoat on tehty tuhat kertaa, ideoista alkaa olla huutava pula. Olisi myös mukavaa, jos lapset oppisivat syömään monipuolisesti ja kokeilisivat uusia makuja.

Emmi-Liia Sjöholmin Koko perheen kattaus tarjoaa kaivatun vastauksen suomalaisperheiden keittiöihin aamupaloista iltaherkkuihin. Monipuolinen reseptivalikoima onnistuu täysin ilman lehmänmaitoa, gluteeniviljoja ja kananmunaa. Vaikka koko perhe ruokailisi perheen allergisimman mukaan, kaikki saavat vatsansa täyteen maukasta ja mutkatonta ruokaa.

Smoothiekulhot mantelimaidolla, itse tehdyt kananugetit tai banaanidippi – Koko perheen kattauksen resepteistä jokainen on iloinen yllätys, joka syntyy vähällä vaivalla ja usein vain muutamista raaka-aineista. Osan resepteistä voi muokata aikuisempaan makuun, ja osasta ohjeita on helppo korvata esimerkiksi kana tofulla tai peruna kukkakaalilla.



perjantai 8. tammikuuta 2016

Hello Ruby

Linda Liukas
Hello Ruby



Tavallinen lastenkirja, mutta toisaalta taas kovin erilainen. 
Minulla oli tietty olettamus ja mielikuva kirjasta, koska siitä on niin paljon mediassa puhuttu, ehkä sen takia lukukokemukseni jäi jotenkin vaillinaiseksi. Kirja on hauska ja persoonallinen: se antaa lapselle mahdollisuuden pohtia asioita, selvittää vastauksia ja keksiä itse omia ratkottavia juttuja. 
Tarinan hahmot olivat mielenkiintoisia ja kukin niistä omaa eriskummallisia ja mielenkiintoisia piirteitä. Kirjassa esitellään ensin tarinassa esiintyvät hahmot ja sen jälkeen on tarinan vuoro. Tarinan pääosassa on tyttö nimeltä Ruby. Rubyn isä lähtee työmatkalle ja jättää tytölleen tehtävän ratkaistavaksi. Ensin Ruby on hämillään eikä tiedä mistä aloittaa mutta pikku hiljaa tehtävän ratkaisu alkaa hahmottua hänelle. Tehtävät ratkotaan koodien avulla. Ja se on tämän kirjan ”sydän”. Ruby ratkaisee tehtäväänsä ystäviensä avulla vaihe vaiheelta ja siinä samalla lukija saa tietoa koodauksen saloista. 
Kirja tutustuttaa alle kouluikäiset lapset ohjelmoinnillisen ajattelun peruskäsitteisiin tarinoiden ja tehtävien avulla. Kirja on suunniteltu luettavaksi aikuisen kanssa yhdessä. Kirja ei kuitenkaan opeta mitään varsinaista ohjelmointikieltä, vaan tavoitteena on tukea ohjelmoinnillisen ajattelun perusteiden oppimista sekä harjoittelua. Tehtävät koostuvat mm. salakielen opiskelusta, algoritmeistä, funktioista ja virheiden etsimisestä. Kirjan lopusta löytyy niin sanottu koodikielisanasto.

Osa kirjan tehtävistä olivat mielestäni jopa aikuiselle haasteellisia näin ensisilmäyksen perusteella. Osa taas on helppo lapsenkin ratkaista päättelyn ja pohtimisen avulla. Jos en tietäisi mikä kirjan idea on, en ehkä heti osaisi ajatella sen perustuvan tietokonemaailmaan, siis tarinan ja tehtävien perusteella. Kirja on kylläkin mielenkiintoinen ja minulle tuli siitä mieleen omasta nuoruudestani tuttu tietokonepeli: Sofian maailma – hieman eriskummallinen, mystinen ja paljon pohdintaa ja ajatustyötä aiheuttava.







keskiviikko 6. tammikuuta 2016

Pskarteluhaaste 304.


Osallistun tällä mukaan P*skarteluhaasteen värihaasteeseen.
Violettia, beigeä ja valkoista.

Minä en sitten vissiin osaa lainkaan olla spontaani. Ajatus oli päässäni mutta toteutus ontui. Tämä kuvio toistuu usein. Muistan opiskeluaikoina kun testasimme kasviväripastoja kankaanpainannassa ja ohjaaja käski olla luova ja spontaani. En onnistunut silloinkaan vaikka yritin kyllä. Ohjaaja huomautti heti, että kokeile olla ajattelematta ja ole spontaani. No niinhän minä yritinkin! Huoh. 
No tällä mennään nyt kuitenkin :)


p.s. Söpö kissa-leimasin on Stampendouksen ja korttipohja ja musta tussi on saatu blogiyhteistyön kautta CCHobbylta.


tiistai 5. tammikuuta 2016

Jäätaidetta


Vesi-ilmapalloja ja pakkasta. Siitä se idea sitten lähti.
Täytin pieniä ilmapalloja vedellä ja pistin palloset pakkaseen. Nythän ne pakastuisivat ulkonakin ja siellä muoto pysyisi ehkä hieman kauniimpana kun pallot voisi jäädyttää roikottamalla, itse kun näitä jäädyttelin niin tein sen pakastimessa muovilautasella, ulkona kun sattui olemaan vielä plussa-asteita.

Pakastumisen jälkeen irrotin ilmapallot ja kiedoin jääpallojen ympärille valkoista puuvillalankaa ja jätin samalla myös pätkät ripustamista varten.
Laitoin pallot vielä uudelleen pakastimeen sen jälkeen kun olin kietonut niiden ympärille lankaa. Ja vielä ennen pakastusta käytin langoitetut pallot juoksevan veden alla, että langat jäätyisivät kunnolla jääpallon pintaan pakastimessa.


Nämä jääpallot näyttävät kauniilta valojen kanssa, ehkä kynttilöidenkin seurassa. Minähän kuvasin nämä kuvat sisätiloissa kun omassa kodissa ei ole ulkotilaa, jossa kuvauksen voisi toteuttaa. Näiden lopullinen sijainti on siis toisaalla - ulkoterassilla. Alunperin suunnittelin näiden jääpallojen tekoa jo vuosi sitten ja ajattelin laittaa ne lapsuudenkodin pihassa olevaan ihanaan kirsikkapuuhun, mutta arvatkaapas mikä näky minua odotti eräs kesäinen päivä viime vuonna - koko puu oli kaadettu! Sniif. Sen oksilla nämä palloset olisivat olleet kauniita talvisia koristeita. Puun oksille oli kiedottu valoköynnöksiä.




Viirit & nauhat


Pakkasin joulukuusen ja -koristeet eilen laatikoihin ja mies sai viedä kaikki varastoon. Vaikka rakastankin joulua ja odotan sitä aina innolla ja tykkään tehdä jouluvalmisteluja, niin kaikkeen silti kyllästyy. Kun vuosi vaihtuu, tuntuu olokin erilaiselta: valoisalta ja haluaa aloittaa taas kaiken puhtaalta pöydältä. Noh, joka suhteessa se ei taida aina onnistua mutta sisustuksessa se on suhteellisen helppo toteuttaa. Tammikuussa alkaa jo tuntua valoisammalta ja mieli on keväässä. Ja vaikka en tykkääkään näistä kovista pakkasista, tykkään silti tästä raikkaudesta joka tuntuu vaikuttavan kaikkeen. 

Tein joulukuuseen viirejä, nauhoja ja koristeköynnöksiä kirjansivuista, kävyistä ja kultapaperista. Näitä voisi käyttää somisteena ja koristeena muutoinkin, mutta pakkasin nämäkin silti varastoon joulukoristeiden sekaan. Idea näissä on silti mielestäni kiva, ja jollakin muulla kuosilla ne sopisivat vaikka ystävänpäivään, pääsiäiseen tai muuten vain kevättä vastaanottamaan.





lauantai 2. tammikuuta 2016

Luumua ja valkosuklaata



Joulu on taas juhlittu mutta leipoa voi koska vain. Juustokakut ovat kyllä ehdoton suosikkini juhlaan kuin juhlaan, koska niitä on niin helppo tehdä.
Perheellemme on tullut perinteeksi viettää aattoa veljeni luona, ja sinne sitten kerääntyy sukua sieltä sun täältä ja talo on täynnä mukavaa tohinaa ja puheensorinaa.

Leivoin aattoillan kahvitteluihin tällä kertaa luumuisen juustokakun.
Makeus kakkuun tuli valkosuklaasta, ja siirappitilkasta.
Pohjan tein gluteenittomaksi, jotta se sopisi kaikille. Ja mielenkiinnosta halusin kokeilla juuri tällaista pohjaa tähän makuyhdistelmään. Pohja koostuu taatelista, kookoksesta ja mantelista.


Tapani mukaan leivoin 'vähän sitä, vähän tota'-mentaliteetilla, eli tarkkoja määreitä ei ole antaa.
Mutta tässä osviittaa.

Pohja
100 g taatelia
50 g mantelilastuja
50 g kookoshiutaleita
2 rkl sulaa kylmäpuristettua kookosöljyä
1-2 tl kanelia
hippusellinen suolaa
Kaikki ainekset tehosekoittimella sekaisin ja sen jälkeen taputtelin massan irtopohjavuoan pohjalle.

Täyte
200 g tuorejuustoa
2 dl kuohukermaa vaahdotettuna
200 g valkosuklaata sulatettuna
1 prk luumusosetta
n. 1 rkl muscovadosiirappia
1 rkl vaniljasokeria
1 liivatelehti (liuotukseen 2 rkl kuumaa herukkamehua)
Sekoitin täytteen ainekset yhteen ja kaadoin pohjan päälle. Lopuksi kakku jääkaappiin yön ylitse oleentumaan.

Sokerin olisi voinut jättää kokonaan pois täytteestä koska vaniljan makua ei juurikaan tullut läpi, ja valkosuklaa on itsessään niin makeaa, että se riittää luumusoseen kera makeudeksi. Minulla vaan yksinkertaisesti tuli joku blackout ja aloin makustella eri siirappeja, että mikä sopisi mukaan.



Tonttu tässä on nähnyt jo lukuisia jouluja. Se on ostettu päiväkotini myyjäisistä, ja siitä on aikaa ainakin 25 vuotta. Hui kamalaa, olenko minä jo niin vanha...
Nyt on uusi vuosikin vaihtunut ja kevätjutut astuvat kuvioihin, joulu pakataan taas laatikoihin ja avataan 11 kuukauden kuluttua. Toivottavasti sinulla oli mukavat joulunpyhät, ja nyt vain uusia kujeita kohti. Hyvää alkanutta vuotta 2016!