Trullin namiskatasku

Meilläpäin trullit liikkuvat vasta ensi viikonloppuna eli lankalauantaina. Nyt on siis vielä viikko aikaa askarrella trulleille palkkapussukat. Sisällön ei tarvitse olla isoa tai kallista, muutama paperipäällysteinen karkki tai pari ruohomunaa riittää hyvin.

Tämä namukuori on helppo tehdä neliönmuotoisesta paperista ja koristelukin sujuu leikiten. Materiaaliksi käy melkein mikä vain ja kokoa voi muutella haluamakseen. 

Rai, Rai!

Tänä vuonna kylvin rairuohoja vähän sinne tänne. En sentään keskelle keittiönpöytää kuitenkaan, vaikka lapsi jossakin sellaisenkin tavan oli nähnyt. Kuulemma ruokapöytään laitettiin ensin lautaset ja sitten kylvettiin koko alalle siemeniä ja kun ruoho kasvoi, oli kuin olisi nurmikolla syönyt. Hmmh. Olisiko jostakin lastenohjelmasta sitten jäänyt mieleen... Minä pysyttäydyin nyt kuitenkin laseissa, vadeissa ja tuikkukipoissa. Ajattelin, että voisi olla hauska juttu kylvää siemenet värikkäisiin lasituikkuihin ja lasten omat päätyivätkin punasävyisiin sellaisiin. Ruoho niissä on venähtänyt kolmessa päivässä yli 10 cm korkuisiksi. Lapset ovat niitä niin innolla kastelleetkin.

Omat ruohoni kylvin isoon laakeaan lautaseen ja pariin kirkkaaseen lasiin. Laseista näkyy hauskasti mullan seassa kiemurtelevat juuret. Kylvimme siemenet viime viikonloppuna ja esikoinen on laskenut päiviä ja kysellyt koska ne ruohot alkavat kasvaa. Hyvin se vain piti - onneksi - paikkansa, mitä ohjeissa sanottiin, että viiden päivän kuluttua itäminen alkaa. Ja vaikka ruohoja ei mullan päällä näkynytkään niin juuria oli jo paljonkin näkyvissä.

Laitoin laseissa kasvaneet ruohot kokeilumielessä ikkunoiden väliin, josko kestäisivät siellä vähän viileämmässä ilmassa. Ja hyvin ovat pärjänneet. Multakin pysyy pitempään kosteana. Tuonne ikkunalasien väliin onkin kiva tehdä koristeita ja somistuksia kun ovat siellä sitten turvassa lapsien ja kissan tutkailuilta. Ja näyttäähän se kaiken lisäksi kivalta!

Hyvin kasvaa!

Laitoin muutaman koristemunan ja sinisiä tipuja vadin reunalle. Oikeastaan en ole värikkäiden tipujen ystävä, keltaisiahan niiden pitäisi olla. Mutta kun muinoin Tiimarin alesta sai niin halvalla kaikkea niin ajattelin ostaa paketillisen jokaista väriä. Somia nuokin ovat, ja sopivat hyvin meidän nykyiseen sinisävyiseen keittiöön.

Pajunkissojen sijaan koristeltiin nuo maljakossa jo jonkin aikaa olleet oksat. Niihin on kauniisti kasvanut lehtiä, kevään kunniaksi. En ole edes nähnyt pajunkissoja missään. Joskus helmikuun tietämillä niitä jossakin näkyi mutta nyt niitä ei pahemmin ole näkynyt. Mutta mikäs pakko se on aina tehdä asiat samalla tavalla. Lapsi koristeli nämä oksat ja näillä mennään tämä pääsiäinen. Ehkä jos löydän pajunkissoja niin koristelen niillä sitten ulko-oven tähden.

Jokos olette koristelleet kodin pääsiäiskuntoon?

Minussa asuu fiftari

Olen rakastanut 50-lukua ihan pikkutytöstä saakka. Vanhoja autoja, siis autoja isolla A:lla. Rock'n rollia, kellomekkoja ja kaikkea muuta näihin liittyvää. Cry Baby -elokuva on katsottu monta kertaa ja sen soundtrack on kuunneltu puhki. Kuvittelin aina itseni mukaan elokuvaan, ja haaveilin niistä ihanista vaatteista, koko kehon valtaavasta ihanasta musiikista ja niistä pastellinvärisistä autoista. Joka kevät kierrän katsomassa kirkon parkkipaikalla Cadillaceja ja Thunderbirdejä kun on vanhojen autojen kirkkopyhä. Samat autot siellä yleensä on vuodesta toiseen mutta pakko ne on silti aina kuvata uudelleen. Vielä en ole kyytiin päässyt mutta aina ilo läikehtii sisuskaluissa kun vintageauton liikenteessä näen. Hihkun ja hypin innosta, ja mies nauraa ja pyörittelee päätään vieressä.

Elvis elää!

Rokkenrollia, rockabillya, iskelmää. Ihanaa.

Lavatanssit ja Onnenmaa. Oi. Aina kun kuulen tuon kappaleen TV:ssä siinä yhdessä mainoksessa niin alan melkein itkeä kun se on vaan niin upea kappale.

Silti olen fiftari ehkä enemmän sisältäni kuin ulkoapäin. Haaveilen kellomekoista ja fiftarikampauksista mutta harvemmin niitä tulee käytettyä. Vaikka rakastan naisellisuutta ja mekkoja, ei se kuitenkaan arjessa juurikaan näy. Mutta jos nyt yrittäisi taas vähän panostaa siihen mitä niin rakastan. Sain ensimmäisen ajan henkeen sopivan mekonkin! Eikö ole ihana? Kukkamekon lisäksi valitsin kirkkaanpunaisen rockabillytyylisen neuletakin, jota koristaa korppi, kukat ja pääkallo. Heh, ei ehkä ihan perusvalinta mutta ajattelin räväyttää. Tuo neule nimittäin näyttää aika hyvältä kapeiden farkkujen ja tennareiden kanssa, joita kumpaisiakin kaapeistani löytyy. Punaa huuliin ja tukka ponnarille ja eikun menoksi!

Mekko ja neule on Leather Heavenin valikoimista. Mekkoja siellä oli jonkinverran muitakin, mutta tämä oli ehdottomasti suosikkini. Kangas näytti jo kuvassa laadukkaalta ja mallin polvien alapuolelle ulottuva helma on hyvä meikäläisen vartalolle. Ikävä kyllä tämä mekko näyttää olevan loppuunmyyty. Neuletakki löytyy täältä, klik!

Leather Heavenin tuotevalikoima on melko laaja, tuotemerkkejä on runsaasti ja tuotteita löytyy niin naisille, miehille kuin lapsillekin. Lisäksi valikoimissa on sisustustuotteita, asusteita ja kenkiä.

Leather Heaven perustettiin vuonna 1994 ja monien vaiheiden kautta yritys kasvoi useiden myymälöiden ketjuksi. Kivijalkamyymälä löytyy Somerolta ja lisäksi on tietysti verkkokauppa. Leather Heavenin voi lisäksi nähdä mm. auto- ja moottoripyörätapahtumissa sekä festareilla.

Nimen ensivaikutelma -Leather Heaven- ei kerro koko totuutta, sillä kohderyhmä kattaa muutkin kuin bikerit. Toki tyylisuunta on rokahtava, mutta valikoimiin tutustuessa voi silti yllättyä sen laajuudesta.

Olen haaveillut rokkenrollityylin yhdistämistä sisustukseen mutta edelleen se on hieman hukassa. Se näkyy tällä hetkellä lähinnä taulujen kautta. Elvis ja Marilyn töllistelevät seinillä. Jukeboxista olen haaveillut ties miten pitkään, se olisi kyllä mahtava saada! Mutta eletään päivä kerrallaan ja haalitaan matkalta mukaan teemaan sopivia huonekaluja ja sisustusjuttuja ja eiköhän niistä ajan kanssa saa kasattua jonkun kivan fiftarinurkkauksen.

Onko sinulla mitään tiettyä vuosikymmentä mikä kiehtoo?

Ja lopuksi ARVONTA, jossa voi voittaa pikkufiftarille suloisen pallomekon!

Arvonnan voittaja saa valita koon itse. Eli jätähän kommentti jos haluat osallistua arvontaan. Voittajaan otetaan yhteyttä sähköpostilla, muista siis jättää jonkinlainen puumerkkisi, jotta voiton osuessa kohdallesi saan Sinuun yhteyden. Onnea matkaan!

Arvonta on päättynyt! Kiitos kaikille teille osallistuneille!
Random.org arpoi voittajaksi kommentin nro 11 ja osallistujaan kommentin takana on otettu yhteyttä sähköpostilla. Jos mekko kiinnostaa, niin se löytyy Leather Heavenin verkkokaupasta hintaan 29,90,-. Kannattaa tutustua myös muuhun valikoimaan! :)

Lisätietoa mekosta löydät tästä linkistä, klik!

| Blogiyhteistyö |

Pastellia pääsiäiseen + Kaakaovinkki!

Tykkään kierrätysmateriaaleista, ja ylipäänsä epätavanomaisten materiaalien käyttöä erilaisissa, yllättävissä yhteyksissä. Tapetti nyt toisaalta ei ehkä niin kovin yllätyksellistä ole, mutta monikäyttöistä silti. Seinien lisäksi sillä voi päällystää huonekaluja ja vaikka kirjankansia. Tapetti sopii hyvin myös askarteluun ja nämäkin keväiset tötteröt on tehty tapetista rullaamalla. Kakkupaperin puolikas koristeeksi ja kirjansivuista ja kuvioidusta silkkipaperista tein ruusukkeen tötterön koristeeksi. Vähän hamppunarua ja leimailtuja koristeita lisäksi. Kivat, helpot ja romanttiset koristeet syntyivät kädenkäänteessä! Kannattaa pitää silmät auki, askartelumateriaaleja voi löytää kaikkialta. Kannattaa myös kokeilla yhdistellä erilaisia materiaaleja toisiinsa.

Kaakao maistuu aina, siihen ei juhlahetkeä vaadita...

Kaakao tummasta kaakaojauheesta, mausteena vaniljasokeria.

Lisäksi vaahtokarkkeja ja kermavaahtoa ja  lasin reunoille valuttelin sulatettua tummaa suklaata.

Tumma kaakaojauhehan ei sekoitu kylmään nesteeseen, ja jos kaakaonsa tahtoo kuitenkin nauttia kylmänä niin kannattaa napata tämä niksi käyttöön! Kuumenna tilkka vettä esimerkiksi mikrossa, lisää tarvittava määrä kaakaojauhetta kuumaan veteen ja sekoita. Lisää sen jälkeen kylmä maito ja mausta halutessasi sokerilla tai muulla tavoin. Meillä lapset ja aikuiset juovat kaakaonsa yleensä ilman sokeria mutta joskus tykkään heittää sekaan vähän vaniljaa. 

Helpot pupuset pääsiäiseen!

Aika usein pääsiäiskoristeissa näkyy noitia ja kissoja, mustaa, violettia ja oranssia. Mutta pääsiäiskoristeet voivat olla myös somia ja väreiltään hillittyjä. 

Kirjansivuista - lempimateriaalistani - syntyi kaunis ja suloinen koriste pääsiäiseksi. Lisäksi tarvitaan vähän pinkkiä kartonkia, liimaa, niittejä, teippiä ja lankaa. Ja niin syntyy söpö pupukoriste!

Leikkaa joko saksilla tai kuviolävistimellä piparireunaisia tai ihan tavallisia ympyröitä.

Kasaa päällekäin 6-8 paperiympyrää, nido keskeltä kiinni ja rutistele yksitellen paperiympyröitä, jotta saat aikaan ruusukkeen. 

Leikkaa kartongista pupunkorvia ja liimaa ne ruusukkeiden taakse. 

Viimeistele ruusukkeet liimaamalla paperiympyrä korvapalan päälle, jotta takapuolestakin tulee siisti.

Teippaa pupuset/ruusukkeet kiinni naruun esimerkiksi jollakin hienolla washiteipillä tai sitten ihan vain maalarinteipillä tai kirkkaalla teipillä. Huom! Naru kannattaa kiinnittää ruusukkeen yläosaan, ihan korvien tyveen, jotta nauhaa ripustettaessa pupuset pysyisivät pystyssä eivätkä kääntyisi väärinpäin.

Iloista Pääsiäistä!

Värejä lautasella!

Ihastun aina kaikkiin erikoisiin ruokajuttuihin. Varsinkin värikkäät raaka-aineet houkuttelevat ja kiinnostavat. Siniset perunat - oooh - tai violetit juurekset ja kasvikset saavat minut hyppimään ilosta, ainakin mielessäni. Kaupassa voisivat ihmiset tuijotella jos ääneen hihkuisin aina kun näen lilan kukkakaalin. 

Joku aika sitten ostin mukamas valkoisen bataatin. Ihan siitä syystä, että se kiinnosti minua. Näin joskus Jamie Oliverin ruokaohjelmassa erivärisiä bataatteja ja ihmettelin onko tuollaisiakin olemassa. Omassa lähikaupassa kun olen aina nähnyt vain niitä tavallisia bataatteja. Ruokaa laittaessani huomasin kuitenkin, ettei kuoren alta näykään valkoista vaan purppuraa! Oi, että miten kaunista! Vielä parempaa. En nimittäin malttanut ostaa sitä violettia kun sen kilohinta oli puolet kalliimpi kuin valkoisen yksilön. Juu, olen tarkka hinnoissa ja jos joku - ihanakin juttu - maksaa liikaa niin jätän sen ostamatta. Ajattelen aina, että samalla rahalla saisin jotakin muuta tai ylipäänsä enemmän jotakin muuta. Sen takia olen lukuisia kertoja siirtänyt mieleeni vyöryvän ajatuksen ravintolaan menosta sivuun kun alan pohtia asiaa tarkemmin, syödäänkö ranskiksia ravintolassa ja maksetaan siitä 25 euroa vai ostanko samalla summalla viikoksi koko perheelle ruokaa. Taidanpa valita jälkimmäisen vaihtoehdon. Varsinkin kun ne ravintolan ruoat vielä yleensä alkavat kotona närästää.

Leikkasin kukkakaalin, bataatin, porkkanan ja palsternakat paloiksi, laitoin öljyä pari ruokalusikallista sekaan ja maustoin mustapippurilla ja merisuolalla. Heitin lisäksi muutaman tomaatin joukkoon ja sitten vain kaikki kerralla uuniin paahtumaan. Lisäksi laitoin uuniin kalapuikot ja pekonilla täytetyt herkkusienet. Olen hiljalleen oppinut käyttämään uuden uunini kiertoilmaominaisuutta, ja nyt jo olen uskaltanut laittaa useampaa sorttia kerralla kypsymään. Hyvin toimii eikä maut sekoitu keskenään. Uuni kylläkin päästelee oudonkuuloisia ääniä, kuin olisi lentoon lähdössä. Toivotaan nyt kuitenkin, että pysyisi paikoillaan.

En muista, että olisin ikinä aiemmin tehnyt majoneesia itse, mutta nyt kuitenkin rohkenin kokeilla kun lapsi niin vaati. Kun mummakin tekee. No, kai sitä voi kokeilla, ajattelin. Hyvinhän se onnistui vaikkei öljy minään ohuena norona sekaan valunut, lähinnä lurahduksina. Mutta tärkeintä oli sileä ja paksu rakenne ja hyvä maku, joka sekin on ihan eri luokkaa kuin kauan majoneeseissa. Laitoin lisäksi valkosipulia ja aina vaan parani.

Kyytipojaksi ihanaa, lemppariani, luomulimua. Bionade on ollut lempijuomaani jo vuosia. Ei yhtään makea, sopivan hapokasta ja hyvää janojuomaa. Mutta sopii myös ruoan kanssa nautittavaksi.

Bon Apetiittos!

Pannaan menemään

Tämä kirja on pakko saada, ja pakko lukea kerralla. Ja niin minä teinkin.  Pötköttelin sängyn päällä auringon lämmössä ja luin kerta lukemalla kirjan kannesta kanteen. Olen lukenut aiemminkin Minkkisen tekstejä ja sen perusteella halusin myös tämän kirjan käsiini. Hänen tyylinsä kirjoittaa on ihan mahtava! Samassa lauseessa tunteet heittelevät kuin vuoristoradassa, ensin naurattaa niin, että meinaa tukehtua ja sitten jo itkettää niin, että silmiä kirvelee. Sellaistahan se elämä on.

Tässä kirjassa tarinoi Sami Minkkisen lisäksi seksuuaaliterapeutti Marja Kihlström. Tarinoita oikeasta elämästä. Heidän kahden omakohtaisista kokemuksista. Kirjassa puhutaan juuri siitä. Seksistä ja seksuaalisuudesta, alkaen lapsuudesta ja perhesuhteista. Ensimmäisistä ihastuksista. Kehon muutoksista. Ensirakkauksista ja niiden vaikutuksista omaan itseen. Itsenäistymisestä. Parisuhteista. Erosta ja sinkkuudesta. Uusista aluista ja lapsista. Kaiken vaikutuksesta kaikkeen.

Jokaisen viiden luvun alussa on pieni teoriaosuus kustakin aiheesta. Kirja on saanut Sexpo-säätiön suosituksen ja se sopii myös ammattilaiskäyttöön. Mielestäni se sopii myös vanhemmille, jotka hapuilevat seksuaalivalistuksen antamisen suhteen ja nuorille, joille on lapsuuden vaihtuessa nuoruudeksi avautumassa aivan uudenlainen maailma.

Kirjan teksti on suoraa, suodattamatonta ja avointa. Sekä Sami että Marja kertovat hyvin avoimesti ja rehellisesti omasta elämästään ja omista kokemuksistaan, myös niistä kipeistä. Tarinoita lukiessani omatkin muistot lapsuudesta ja nuoruudesta nousivat pintaan, monet sellaiset jotka oli jo unohtanut. Moni asia tuntui niin kovin tutulta, kuin kyse olisikin ollut minun omista muistoistani. Toisaalta taas huomasin olevani niin kovin tietämätön ja kokematon. Mutta on silti aina mukavaa ja valaisevaa huomata toisten kokemusten kautta, että on monenlaisia ihmisiä ja ihmissuhteita, eikä kaikki ole aina sitä miltä näyttää. Ei varsinkaan ulkopuolisen kautta. Omatkin ehdottomuuteni ovat ajan saatossa saaneet uusia ulottuvuuksia, kaikki ei ole aina niin mustavalkoista.

Lisää Samin ajatuksia löydät hänen Havaintoja parisuhteesta -blogista. Myös Marja kirjoittaa blogia. Hänen Puhu Muru -blogissa käsitellään seksuaalisuutta, perhettä ja parisuhdetta.

Pannaan Menemään

Sami Minkkinen & Marja Kihlström

Kosmos 2017