Ihastun aina kaikkiin erikoisiin ruokajuttuihin. Varsinkin värikkäät raaka-aineet houkuttelevat ja kiinnostavat. Siniset perunat - oooh - tai violetit juurekset ja kasvikset saavat minut hyppimään ilosta, ainakin mielessäni. Kaupassa voisivat ihmiset tuijotella jos ääneen hihkuisin aina kun näen lilan kukkakaalin.
Joku aika sitten ostin mukamas valkoisen bataatin. Ihan siitä syystä, että se kiinnosti minua. Näin joskus Jamie Oliverin ruokaohjelmassa erivärisiä bataatteja ja ihmettelin onko tuollaisiakin olemassa. Omassa lähikaupassa kun olen aina nähnyt vain niitä tavallisia bataatteja. Ruokaa laittaessani huomasin kuitenkin, ettei kuoren alta näykään valkoista vaan purppuraa! Oi, että miten kaunista! Vielä parempaa. En nimittäin malttanut ostaa sitä violettia kun sen kilohinta oli puolet kalliimpi kuin valkoisen yksilön. Juu, olen tarkka hinnoissa ja jos joku - ihanakin juttu - maksaa liikaa niin jätän sen ostamatta. Ajattelen aina, että samalla rahalla saisin jotakin muuta tai ylipäänsä enemmän jotakin muuta. Sen takia olen lukuisia kertoja siirtänyt mieleeni vyöryvän ajatuksen ravintolaan menosta sivuun kun alan pohtia asiaa tarkemmin, syödäänkö ranskiksia ravintolassa ja maksetaan siitä 25 euroa vai ostanko samalla summalla viikoksi koko perheelle ruokaa. Taidanpa valita jälkimmäisen vaihtoehdon. Varsinkin kun ne ravintolan ruoat vielä yleensä alkavat kotona närästää.
Leikkasin kukkakaalin, bataatin, porkkanan ja palsternakat paloiksi, laitoin öljyä pari ruokalusikallista sekaan ja maustoin mustapippurilla ja merisuolalla. Heitin lisäksi muutaman tomaatin joukkoon ja sitten vain kaikki kerralla uuniin paahtumaan. Lisäksi laitoin uuniin kalapuikot ja pekonilla täytetyt herkkusienet. Olen hiljalleen oppinut käyttämään uuden uunini kiertoilmaominaisuutta, ja nyt jo olen uskaltanut laittaa useampaa sorttia kerralla kypsymään. Hyvin toimii eikä maut sekoitu keskenään. Uuni kylläkin päästelee oudonkuuloisia ääniä, kuin olisi lentoon lähdössä. Toivotaan nyt kuitenkin, että pysyisi paikoillaan.
En muista, että olisin ikinä aiemmin tehnyt majoneesia itse, mutta nyt kuitenkin rohkenin kokeilla kun lapsi niin vaati. Kun mummakin tekee. No, kai sitä voi kokeilla, ajattelin. Hyvinhän se onnistui vaikkei öljy minään ohuena norona sekaan valunut, lähinnä lurahduksina. Mutta tärkeintä oli sileä ja paksu rakenne ja hyvä maku, joka sekin on ihan eri luokkaa kuin kauan majoneeseissa. Laitoin lisäksi valkosipulia ja aina vaan parani.
Kyytipojaksi ihanaa, lemppariani, luomulimua. Bionade on ollut lempijuomaani jo vuosia. Ei yhtään makea, sopivan hapokasta ja hyvää janojuomaa. Mutta sopii myös ruoan kanssa nautittavaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti