Havaintoja parisuhteesta

Oi että. Minä niin rakastan tällaista tekstiä! Tulee niin elävästi mieleen omat keskustelut ystävän kanssa - joskus vuonna yks ja kaks. Pientä lempeää piikittelyä, sarkasminmakuista sanailua. Se on mannaa korvilleni ja sielulleni. Mutta siihen kieleen tarvitaan kaksi, jotka ovat samalla aaltopituudella. Jos toinen ei ymmärrä niin asiasta menee hohto.

Tämä on tämmöistä hymytöntä huumoria. Tekstiä ja sisältöä, joka saa saman tunteen kuin istuisi vuoristoradassa - jännittää mitä on tulossa ja nauttii suunnattomasti niistä hurjista laskuista ja nousuista. Itkettää ja naurattaa. Kaikkea yhtä aikaa.

Elämänmakuista tekstiä ja herkkiä asioita sanottuna niinkuin ne on. Pienistä lauseista syntyy suuri asia. Ja kaiken takana on mies. On se vain hienoa, että mies osaa kirjoittaa tällä tavalla, avoimesti ja koskettavasti, pilke silmäkulmassa mutta silti välillä riipaisevastikin elämästä, parisuhteesta, rakkaudesta, seksistä, lapsista, erosta ja haasteista.

Ja kyllähän se veti naaman maireaan hymyyn kun heti ensimmäiselle sivulle oli piirretty sydän ja sen alle kirjoitettu nimmari. Lämmitti mieltä. Lämmitti, vaikka sen olisikin tehnyt joku muu kuin itse kirjailija. Eihän sitä ikinä tiedä.

Mutta mikä on pylpyrä?

Suursuosioon nousseen parisuhdebloggarin kirja avaa parisuhdearjen poskettoman komiikan ja herkistävän kauneuden, joiden lomasta kenen tahansa parisuhteiden kanssa tekemisiin joutuneen on helppo löytää itsensä. Kuinka käy, kun mies lähtee tamponiostoksille? Mitä tapahtuu kun mies saa viettää yksin tunnin omaa mies­ aikaa? Kipeän tarkkanäköiset lyhyet tekstit onnistuvat toinen toisensa jälkeen naurattamaan ja itkettämään: juuri tätä elämä on – hyviä ja huonoja hetkiä, arjen erotiikkaa, mieheyttä ja naiseutta sekä tietysti rakkautta. 

Kosmoskirjat

Lohitäytteiset krepit

Meillä oli eilen sukulaisia kylässä ja tykkään aina leipoa jotakin tarjottavaksi. Olen haaveillut jo pitempään voileipäkakun tekemisestä. Äitini tekee niitä aina kaikkiin juhliin, yleensä pyynnöstä. Jossakin vaiheessa se taisi olla jo vähän 'solastseason' mutta nyt voileipäkakut taitavat taas olla suosiossa, ainakin jos uutuuskirjoihin on uskominen. Minä en niinkään trendejä seuraa orjallisesti, jos jokin asia tuntuu hyvältä niin se saa kuulua elämääni on se sitten muodissa tai ei. 

Voileipäkakkua ei nyt kuitenkaan syntynyt. Olisi pitänyt aloittaa sen valmistaminen vähän aiemmin, tuorejuusto on silti jääkaapissa odottamassa, eli eiköhän se suolainen kakku tässä jossakin välissä silti synny. Mieheni äiti toi tullessaan itsetehtyä saaristolaisleipää, siitä voisi lohen kanssa syntyä maukas kakku!

Voileipäkakun sijaan tein kreppejä eli lättyjä eli ohukaisia ja täytteeksi makean version sijaan tein suolaisen lohitäytteen. Hyvää oli! Ohukaiset on niin helppo tehdä ja niitä pyöräyttää hätätilanteessa nopeasti lisääkin. Tähän ohjeeseen ei makeutta lisätty, vain maitoa, suolaa, jauhoja ja yksi muna.

Täytteeseen laitoin 

n. 350 g kylmäsavulohta

120 g smetanaa

200 g tuorejuustoa, makuna paahdettu sipuli (Valio Viola)

mausteeksi ripaus mustapippuria ja vihreitä sipulin varsia silputtuna.

Täytteen ainekset sekoitin tasaiseksi massaksi ja laitoin jääkaappiin tekeytymään siksi aikaa kun paistoin ohukaiset. Taikinasta tuli n. 10-12 kpl.

Taikinan ohje:

5 dl täysmaitoa

1 muna

1 tl suolaa

3 dl vehnäjauhoja

Taikina tuntui aluksi aika paksulta mutta kaadoin paistinpannulle n. 1/2 dl taikinaa ja kiepsauttelin pannua siten, että taikina levisi koko pannun paistoalalle, siten ohukaisista tuli sopivan ohkaisia ja -kokoisia. Ohukaisten halkaisijaksi tuli n. 17 cm, paistinpannuni on suht pieni.

Ohukaiset voi täyttää valmiiksi ja asetella tarjolle, tai tehdä kuten minä, eli laittaa täytteet ja ohukaiset erikseen pöytään ja jokainen saa pyöräyttää sellaisen krepin kuin haluaa. Illalla vieraiden lähdettyä tein itselleni ja miekkoselle vielä yhdet täytetyt ohukaiset ja laitoin lohitäytteen lisäksi salaatinlehden tuomaan rapsakkuutta ja raikkautta. Helppoa ja hyvää ja lapsetkin tykkää!

Suklainen juustokakku ilman liivatetta

Suklaa on hyvä hyydyttäjä, ainakin jos massaa ei ole runsaasti eikä se ole liian löysää. Viime vuosina olen yrittänyt välttää liivatteen käyttöä ja tuotteita, jotka sisältävät liivatetta. En enää edes muista minkä takia, ehkä sen joskus maailmalla pyörineen viruksen takia, tai sen ajatuksen ja tiedon, että mistä liivate on valmistettu. Mutta tässä taannoin lueskelin jotakin ruoka-alan kirjaa, jossa liivatteesta puhuttiinkin ihan eri valossa ja sen myötä sitten aloin pohtia asiaa uudemman kerran. Ehkä se liivate ei sitten olekaan niin iso paha kuin olen ajatellut. Ja olenhan minä sitä käyttänyt, mutta yleensä vain puolittanut ohjeissa mainitun määrän.

Tämä kakku syntyi kuitenkin ilman liivatetta. Sulatettu tumma suklaa jämäköitti massan niin, ettei muuta tarvittu kakun kasassa pitämiseksi.

Kakkujen koristelu on yleensä ollut meikäläiselle jotenkin vaikeaa tai haastavaa. Ajatustasolla luomistyö kyllä onnistuu mutta toteutus ei ole aina vastannut sitä päässäni olevaa ideaa ja ajatusta. 

Tämä tällainen *ripottele ronskilla kädellä* -tyyli taas tuntuu aika hauskalta, ja tekee heti leivonnaisesta kutsuvan ja herkullisen. Ja tämähän on vielä helppoakin! Senkus vain tiputtelee marjoja ja murustelee keksejä kakun pintaan ja valmista on. Tästä taitaakin tulla se minun juttuni.

Pohja:

150 g digestivekeksejä

50 g voita

Täyte:

2 dl kuohukermaa vaahdotettuna

200 g Valio Viola vaniljatuorejuustoa

100 g tummaa suklaata sulatettuna

Koristeena

vohvelin murusia & tuoreita mansikoita

Vohvelinmuruset ja -palaset antoivat sekä näyttävyyttä että kivaa struktuuria suutuntumaan. Tuoreet mansikat taas toivat kakkuun raikkautta. Koristeet kannattaa laittaa vasta vähän ennen tarjoilua, etteivät ne vety turhaan jääkaapissa. Kakku on hyvä tehdä edellisenä päivänä ja antaa vetäytyä jääkaapissa yön yli. 

Nyt täytyy lopetella, ulkona näyttäisi ukostavan. Parempi sammuttaa tietokone, ettei iske salamat koneeseen. Tässä jo muutenkin on vähän orpo olo kun ei ole kunnon kameraa käytössä. Olen sentään jo saanut tilattua sen mutta sen saapuminen näyttää vain kestävän.

Hei Kaima!

toivottaa, 

The Healing Code

Paranemisen avain on itsehoitomenetelmä, jonka avulla voidaan hoitaa niin fyysisiä, henkisiä, psyykkisiä kuin tunneperäisiä vaivoja. Kirjassa esiteltyjen asiakaskertomusten mukaan se on auttanut jopa vakavien sairauksien hoitoon.

Paranemisen avaimen hoitomenetelmät ovat samankaltaisia kuin EFT-terapia tai energiahoidot, mutta se on silti oma itsenäinen hoitomuotonsa, jonka kehittäjänä ja 'isänä' on Alexander Loyd.

Kirjassa sanotaan, että kaikkien vaivojen taustalla ja lähtökohtana on aina stressi, ja paranemisen avain toimii poistamalla stressin syyn. Tällainen hoitomuoto kuulostaa kyllä täydelliseltä, ja sen tärkeänä kultaisena lankana onkin se, että sairauksien ja vaivojen hoidossa tärkeintä on löytää se syy, ei vain hoitaa vaivoja. Ja tämähän tyyli perusterveydenhoidossa yleensä on, että keskitytään liikaa hoitamaan tai poistamaan oireita, eikä paneuduta etsimään sitä alkuperäistä syytä. Paranemisen avain tuntuu lähes liian täydelliseltä, sellaiselta hoitomenetelmältä, jota tahtoisin heti testata kaikkiin läheisiin ihmisiin, joilla on lukuisia sellaisia vaivoja, jotka tuottavat harmia päivittäin ja joihin perinteinen lääketiede/lääkärit eivät ole löytäneet hoitokeinoa.

Paranemisen avain perustuu sarjaan helppoja käsiasentoja, joilla hoidetaan kehon neljää paranemiskeskusta. Nämä paranemiskeskukset aktivoivat energiahoitojärjestelmän, joka toimii immuunijärjestelmän tavoin. Sen avulla hoidetaan negatiivisia ja kipeitä muistoja, jotka ovat kasautuneet ihmisen solumuistiin. Hoito on yksinkertainen ja se onnistuu vaikka lapselta. Hoito kestää noin 6 minuuttia ja se tulisi toistaa päivittäin kolme kertaa. Kuusi minuuttia tuntuu varsin lyhyeltä ajalta, varsinkin jos se auttaa parantamaan sinut migreeniltä, hermosäryltä ja jopa syövältä. Käsien asennot saattavat silti tuntua ainakin aluksi oudoilta ja jos näytteitä paranemisesta ei heti ole nähtävissä saattaa menetelmä tuntua omituiselta. Olen testannut hoitoa muutaman kerran, mutta väliin on jäänyt päiviä, jolloin en ole ehtinyt testata menetelmää lainkaan. Toisinaan se kuusikin minuuttia tuntuu pitkältä ajalta, varsinkin kun lapset ovat kokoajan ympärillä. Myös hoitotavan oppiminen sulavasti toteutettavaksi kestää aikansa. Mielestä täytyy lisäksi poistaa epäilyksen siemenet ja mielentila täytyisi pitää neutraalina ja myönteisenä. Itselläni ainakin nämä tuottavat ongelmia tai ainakin haasteita, oli kyse sitten mistä tahansa. Energiahoidoista on kokemusta ja niiden käyttäminen tuntuu ainakin vielä helpommalta ja luontevammalta. Mutta en kiellä ettenkö kipeästi tahtoisi hoitaa muutamia ikäviä muistoja nuoruudesta, jotka aiheuttavat vielä tänäkin päivänä vaikeuksia ja haasteita, isoja ja pieniä, ihan tähän perusarkeenkin. 

Kirjan sisältö on hyvin teoreettista ja perustuu lääketieteelliseen tietoon ja testeihin. Kirjasta sai myös runsaasti hyötytietoa mm. luontaishoidoista ja siitä miten lääkärit ja lääketeollisuus elävät symbioosissa keskenään, ja mikä taas ei yleisesti ottaen ole mikään kovin positiivinen asia.

Osittain kirjan sisällön olisi voinut tiivistää runsaalla kädellä, toistoa nimittäin oli aika paljon. Toisto tietysti on hyvä juttu niille lukijoille, jotka harppovat sivujen yli niille kohdille, joista ajattelevat saavansa hyödyn nopeasti. 

Paranemisen avain on menetelmä, jota kannattaa kokeilla. Sen testaamisesta ei ainakaan ole raportoitu haittavaikutuksia. Menetelmä ei perustu uskoon eikä henkisyyteen, vaan sen taustalla on lääketieteelliset perusteet - poistamalla stressin kehostasi paranet. Onhan se ihan järkeenkäypä ajatus, jokainen varmasti tietää mitä kaikkea stressi voi ihmiselle tai eläimellekin aiheuttaa ja miten tuhoisia sen vaikutukset voivatkaan olla. Eikö olisikin hienoa, jos stressin voisi poistaa asteittain kokonaan pois? Ja tämä on täysin mahdollista, näin lupaavat kirjan tekijät ja hoitomenetelmän kehittäjät Alexander Loyd & Ben Johnson.

Paranemisen avain

Alexander Loyd & Ben Johnson

Viisas Elämä 2016

paranemisenavain.fi

Lempeää kauneutta luonnosta

Oletko kyllästynyt valmiiden kosmetiikkatuotteiden lisäaineisiin, jotka rasittavat sekä ihoa että luontoa? Kiinnostaisiko valmistaa kosmetiikkaa itse?

Kirjapajan uutuuskirja Lempeää kauneutta luonnosta (Kaisa Vehmasheinä) sisältää kolmentasoisia ohjeita ja reseptejä kosmetiikkatuotteiden valmistamiseen.

Osa ohjeista on todella simppeleitä ja raaka-aineet löytyvät kotoa. Juuri tällaisia ohjeita kaipaan itse. Helposti tehtäviä juttuja joita varten ei tarvitse ostaa erikoistuotteita. Sanoisinkin, että kirjassa olevat haastavammat ohjeet sopivatkin enemmän sellaiselle, joka haluaa valmistaa tuotteita enemmän itse. Silloin on hyödyllisempää ostaa erikoisainesosia kun tuotteita valmistaa monenlaisia ja isompia määriä. 

Kirjan alussa esitellään neljän aukeaman verran suomen luonnosta ja puutarhoista löytyviä raaka-aineita ja kerrotaan mihin ne auttavat ja miten niitä voidaan hyötykäyttää. Mm. kanerva rauhoittaa ja vahvistaa ihoa, mesiangervo virkistää ja edistää myös hiusten kasvua, voikukka ehkäisee ryppyjen muodostumista (joten älä kitke niitä pois!), laventeli elvyttää verenkiertoa ja timjami tasapainottaa rasvaista ihoa.

Luonnonkosmetiikassa käytetään paljon samoja kasviöljyjä kuin mitä ruoanlaitossa käytetään, auringonkukka-, kookosöljy- ja mm. oliiviöljy sopivat monen tuotteen pohjaksi.

Jos halutaan valmistaa pitempiaikaiseen säilytykseen tarkoitettuja tuotteita tulee tuotteisiin lisätä säilöntä-, sakeuttamis- ja emulgointiaineita.

Kirjasta löytyy ohjeet yrttihaudukkeeseen, yrttiöljyyn ja -etikkaan. Ja tietysti ohjeet löytyvät myös emulsion, salvan, geelin, saippuan kuin alkoholiuutteenkin valmistukseen.

Yhden tähden ohjeista kokeilemisen arvoisia voisivat olla esimerkiksi

kanervankukka & savi -naamio, joka rauhoittaa ja kirkastaa ihoa.

Tai sitten hyvin tähän hetkeen sopiva kuusenkerkkä & merisuola -kuorinta, joka virkistää ja edistää pintaverenkiertoa.

Kahden tähden ohjeista miehelle katajainen partabalsami ja kuivalle ja ärtyneelle iholle tarkoitettu siankärsämösalva. Myös kylpypommit voisivat olla hauska juttu valmistaa. 

Haastavimmista eli kolmen tähden ohjeista  limetti-koivu -hoitoaine kuulostaa hyvältä, se kosteuttaa hiuksia ja tekee niistä vahvat ja kiiltävät. Rasvoittuvalle iholleni omena & kehäkukka -puhdistusgeeli voisi tehdä hyvää. 

Kirjan ohjeista löytyy apu niin akneen, selluliittiin kuin hyönteistenpuremiin. Ohjeiden lomasta löytyy lisäksi näppäriä ja hyödyllisiä pikku vinkkejä!

Monena aikaisempana vuotena olen suunnitellut kerääväni luonnon kasveja: villiyrttejä ja kukkia, joita voi käyttää hyödyksi luonnonkosmetiikkana tai ravintona. Mutta aika usein kesä on kulunut jo elokuun puolelle ja minä edelleen pohdin, että miksi en ehtinyt keräilemään sitä ja tätä.

Parina viime vuotena olen tsempannut ja kerännyt ajoissa kasveja talteen. Olen kuivattanut ja pakastanut, tehdyt uutteita ja siirappia. Nyt niitä kasveja on hyllyt pullollaan enkä ole edes varma mihin niitä tulen käyttämään.

Jokin aika sitten luettuani tätä kyseistä kirjaa päätin kokeilla sekoittaa oman jalkakylpyseoksen. Laitoin vadin pohjalle ruokalusikallisen karkeaa merisuolaa, kuivattuja kuusenkerkkiä, ruusunlehtiä ja mesiangervoa ja kaadoin päälle kuumaa vettä. Kyllä oli ihanat tuoksut! Ja teki hyvää myös jaloille pieni rentoutumishetki.

Lempeää kauneutta luonnosta

Valmista itse hyvän olon kosmetiikkaa

 Vermasheinä Kaisa

Kirjapaja 2016

Villainen

Villa on ihana materiaali! Se viilentää ja lämmittää. Se on monipuolinen ja helposti muokattava. Villaa voi värjätä tai käyttää luonnon omia sävyjä. Siitä voi valmistaa sisustuotteita: tyynyjä, mattoja, peitteitä, ja vaikka rahin! Huovuttamalla villasta voi tehdä lisäksi myös asusteita, koruja, vaatteita ja leluja. Hyvin monikäyttöinen materiaali siis. 

Pidän huovuttamisesta, se on tietynlaista terapiaakin tuoksuineen ja tuntuineen. Villaa on suhteellisen helppoa työstää, vaikkakin huovuttaminen voi olla myös todella työlästä ja aikaavievääkin riippuen työn laajuudesta. Kaikenkaikkiaan villa materiaalina ja huovutus tekniikkana ovat silti mahtava yhdistelmä!

WSOY:n uutuuskirja Villainen. on inspiroiva huovutuskirja täynnä kauniita kuvia, upeita ja erityisesti innovatiivisia ideoita!

Kirjassa esitellään monia huovutustapoja ja jotkin niistä olivat itsellenikin uusia. Mielenkiinto heräsi päästä testaamaan niitä käytännössä.

Mm. huovutetut purkit styroksin avulla herätti kiinnostukseni - tätä tekniikkaa on pakko päästä testaamaan mahdollisimman pian!

Myös huovutetut "pillit" himmeliä varten oli melkoisen hauska ja uusi idea, tosin kyllä varsin työlästekoinen ainakin työhön kuluvan ajan suhteen.

Moni kirjan idea oli itselleni uusi, vaikka huovutustaustaa itseltäni löytyy jopa opintojenkin kautta. Kirjan selaaminen sai aikaan monta miksen-keksinyt-tuota-itse-ajatusta. Nenässä alkaa tuoksua saippuainen villa ja sormenpäät kaipaavat pehmeän villan tuntua.

Ohjeissa käytetään karstavillan lisäksi valmista esihuovutettua huopalevyä, hahtuvaa, erilaisia lankoja ja paksua fanttilankaa.

Paksusta esihuovasta syntyy palapelin palasia, joista kasaamalla saadaan aikaiseksi pehmoinen hoitoalusta vauvalle, vastaavalla tekniikalla syntyvät myös kivat säilytyskorit.

Kirjomalla huopaan kuvioita saa huopatuotteisiin lisää ulottuvuutta ja näytävyyttä, siispä kirjasta löytyy myös pieni 'pisto-opas'.

Ohjeet ovat selkeät ja monisanaiset. Työvaiheista on jokaisen työn kohdalla omat kuvansa, mutta varsinkin aloittelijalle kuvien numerottomuus saattaa aiheuttaa hämmennystä, siitä siis pieni miinus.

TUULI SAHLBERG, SANNA LAIHO

Villainen

WSOY 2016