Unicorn-synttärit!

Jokavuotinen pohdinnan aihe on syntymäpäivien teema. Lasten syntymäpäivät ovat niin lähekkäin, että on kaikkien etu järjestää yhteissyntymäpäivät. Lapsillakaan ei ole ainakaan vielä ollut asiaan mitään poikkeavaa mielipidettä. Lähinnähän lasten syntymäpäivät ovat silti aikuisten kohtaamispaikka, lapsille juhlilla ei vielä ole samanlaista merkitystä kuin meille aikuisille. Juhlat ovat minulle pieni pako arjesta. On kivaa suunnitella teemaa, koristeita ja tarjottavia, lapsille näillä ei juuri painoarvoa ole. Heille tärkeintä on lahjat, ja niissäkin ne lelut ja harrastuksiin liittyvät. Äitinä pidän ehkä enemmän pehmeistä paketeista, koska vaatteita tarvitaan aina. 

Meillä lasten yksi lemppari lastenohjelma on My Little Pony, ja itseäni kiinnostaa kovasti ruokapuolen Unicorn-villitys, varsinkin luonnollisin keinoin värjätyt ruoat. Sitä kautta löytyi juhlille teema: Unicorns - Yksisarviset. Eräs vieraista sanoi juhlakuosissa olevan kotimme näyttävän ihan elokuvan Heinähattu ja Vilttitossu lavasteilta. Se oli mukavaa kuultavaa! Tykkään muutoinkin huvikumpumaisesta ilmeestä, sitä samaa löytyy Onneli ja Anneli elokuvistakin. Muistan joskus ihasteelleeni erästä taloa lehdessä, ja jälkeenpäin vasta tajusin, että kyseessähän oli kyseisen elokuvan lavasteet. En tiedä mitä mies sanoisi, jos sisustaisin kotimme siihen tyyliin.

Viirinauha on tehty pinkistä ja vaaleankeltaisesta kertakäyttöliinasta. Leikkasin kolmioita, jotka ompelin ompelulangalla yhteen viirin muotoon. Osa viireistä on ollut paikoillaan vapusta asti, tein ne silloin vappukoristeiksi mutta jätin paikoilleen koska näyttivät minusta niin kivoilta.

Isot ja pienet katosta roikkuvat haitarikukat tein Sagan pergamiinipaperista taittelemalla ensin haitariksi ja nitojalla muokkasin kukan muotoon. Helppoa!

Yksisarviset -köynnökseen tein kirjansivuista ja värillisestä silkkipaperista ruusukkeita paperileikkurin avulla. Yksisarviset leikkasin kullanvärisestä kartongista. Jokaiseen heppahahmoon liimasin kimaltelevan tähden (=paljetteja).

Lautasliinat on sävysävyyn koristeiden kanssa: valkoista, keltaista ja tummaa pinkkiä.

Ruokapöytään hain kukkia puutarhasta ja laitoin yksittäiset kukat pulloista tehtyihin maljakkoihin. 

Kattauksessa käytin ihania Sagaformin Piccadilly-astioita sekä Kosta Bodan suloisensävyisiä tuikkulyhtyjä.

Kuormalavapenkin ehostus

Kuormalavatuunaukset taitavat olla jo ihan so-last-season mutta minä tulenkin aina vähän jälkijunassa kaikissa villityksissä. Onhan näitä ideoita tullut katseltua ja kerättyä jo pitemmän aikaa, ja muutamia lavoja olen nurkkiinikin kasannut, mutta väkertelyille ei vain ole ollut tilaa tai paikkaa. Nyt sitten kun muutimme hieman väljemmille vesille saimme vihdoin ja viimein toteutettuakin joitakin napattuja ideoita. Oikeastaan tämän penkin teki kyllä mies, ja kuulemma ihan omasta päästä - siis tuo kokoamistapa. Mututuntumalla taisi toimia ja kokeilemalla katsoa miten homma kannattaisi tehdä. Tässä käytettiin niitä isompia, parimetrisiä lavoja. Yhteensä tähän tarvittiin kaksi isoa lavaa: selkänojaan puoliska ja istuinosaan loput. Mies kehuskeli käyttäneensä kaikki lavoista irroittamansa naulat uudestaan, joten tähän penkkiin ei tarvinnut uusia osia käyttää lainkaan.

Ompelin penkkiin mustasta tekonahasta pitkän tyynyn, täytteenä vaahtomuovia. Äitini oli ottanut sisukset talteen omista puutarhatuolin pehmuisteistaan ja minä sain ne nyt hyötykäyttöön. Tekonahat olivat alunperin roskisuhan alta pelastettuja huonekaluliikkeen sänkyjen jalkasuojia. Leikkasin palat sopivan mittaisiksi ja ompelin niistä pitkän "tyynypussin". Selkänojaan laitoin samanlaisen pitkän jalkasuojan. Penkille pitäisi vielä jotakin tehdä, hioa ainakin. Ehkä puuosat maalataan tai sitten teen siihenkin hupun peitoksi/suojaksi. Heti siis kunhan aikaa ja inspiraatiota löytyy tarvittavasti.

Ihan kiva tästä tuli, ja ihan kamalan painava. En jaksanut kantaa, juuri ja juuri sain sen nousemaan ilmaan. Huh. Mies sitten "kävelytti" sen paikoilleen terassille, en kyllä tiedä miten sai tuon möhkäleen liikkumaan. Ensi keväänä saa sitten tuskastella miten sen saa alas terassilta kun aloitetaan terassin maalaus. Kellarin varastohuoneessa odottaa purkki V33-terassimaalia. Hieman murehdituttaa, että miten tuo terassin lattia kestää sinne asti kun puuosia ei tietääkseni ole käsitelty mitenkään. Nytkin jo meinaa näyttää niin kuivuneelta ja osa laudoista on alkanut vihertää. No, ei auta kuin pelätä pahinta ja toivoa parasta. Enää en tähän aikaan vuodesta kuitenkaan uskalla alkaa maalaamaan, kun ilmankosteus on jo niin suuri.

 Vuoden jälkeen penkki sai vihdoin maalia pintaansa. Tämä tosin on sisäkäyttöön tarkoitettua maalia, joten säänkestävyys ei ehkä ole ulkomaalin veroista. Mutta katsotaan! Maalataan sitten uusiksi jos tilanne niin vaatii. Nyt se ainakin on pysynyt ihan hyvänä vaikka vettä onkin tullut melkein joka päivä. Telalla maalasin isoimmat pinnat ja sudilla haastavammat kohdat. Väri on Teknoksen sisämaalikartasta T1383.

Vanhasta uutta - Diy-minituoli

Viime viikko oli varsinainen tee-se-itse-viikko! Miehellä oli lomaa ja meillä yhteistä aikaa puuhastella kotijuttuja. Ja sattuipa olemaan pari suhteellisen aurinkoista päivääkin, että sai maalattua pihalla. On kyllä ollut niin outo kesä tänä vuonna. Kauhistelin juuri, että nyt on heinäkuun viimeinen viikko! Kamalan nopeasti aika mennyt. Hellepäiviä on ollut ehkä pari. Kesäkuu meni semmoisessa 'nyt on vielä kevät'-tunnelmassa ja tämä kuu on odotettu hellettä. Mahtaako käydä niin ettei koko kesänä tule enää lämmintä. Uimakeleistä puhumattakaan. On nimittäin talviturkki yhä heittämättä. 

En kaipaa mitään älyttömän kuumaa, + 22 ja pilvetön taivas olisi aivan sopiva. Nämä epävakaat säät vaikeuttavat monia juttuja. Minulla on terassin maalit olleet viime kesästä saakka varastossa, tarkoitus oli maalata terassin lattia tälle kesää mutta todella vaikea on ollut löytää parin päivän putki, jolloin ei sataisi tai tuulisi tai olisi muutoin kosteaa. 

Onneksi viime viikolle kuitenkin osui pari OK päivää jolloin sain maalattua kaikki keskikerroksen lattialistat. Kellarissa sellaisia ei edes olekaan ja yläkerrassa listat on suht hyvässä kunnossa. Terassilla oli hyvin tilaa maalailla. Tein puulaatikoista, tuoleista ja vanhoista lakanoista maalausalustoja ja maalasin Sokevan telalla listoihin uuden pinnan. Listat ovat olleet kiiltomustat ja nyt ne ovat mattamustat (Teknos Futura Aqua - T1383). Telalla oli tosi helppo ja nopea maalata ja maalaustulos oli siisti, toisin kuin mitä sudilla olisi saanut aikaan. Jälkeenpäin ajateltuna hommassa oli paljon työtä, mutta onneksi se tuli nyt tehtyä. 

Listojen lisäksi maalasin verannan sisäseinät ja mies asensi tilaan uudet lattialistat. Vanha kenkäkaappi sai uuden omistajan ja autotallissa pyörinyt uusi lipasto löysi paikkansa verannalta. Listoja maalatessani maalasin myös yhden ison tammen värisen kehyksen mustaksi ja siitä mies tuunasi eteiseen uuden taulun. Keittiön vanha ruokapöytä löysi uuden osoitteen makuuhuoneesta ja keittiöön saatiin tuunattua uusi valaisin. Kaikkea pientä ja hyödyllistä on siis tullut tehtyä - kerrankin. 

Niin ja pihalla tuli maalattua jämämaaleilla mustaksi viime kesänä tehty kuormalavapenkki. Penkki muutti terassilta puutarhaan ja terassille laitettiin varastossa olleet pinnatuolit, joissa istuinosassa on halkeamia. Terassilla ne saavat kestää sen aikaa kun kestävät ja tuunataan niistä sitten tarpeen vaatiessa jotakin uutta. Yhteen pinnatuoleista ei ollut jalkoja, joten mielikuvitusta ja pikkuisia ylijäämä-jalkoja apunakäyttäen siitä syntyi lapselle sopiva minituoli! Aika hauska vai mitä!

Puiset laatikot löydettiin roskalavalta. Niitä oli siellä muistaakseni ainakin parikymmentä ja tokihan ne sieltä meidän matkaan pääsivät,  niin paljon kuin vain autoon mahtui. Olen käyttänyt niitä kukkaistutuksiin ja kukkapöytinä. Kamalan tukevia ne eivät ole mutta ajavat asiansa kukkien suhteen. Ja tykkään kovasti niiden ajan patinoimasta ilmeestä.

Inspiroidu inspiraatioista!

Kierrätysidea - vanhasta uutta!

DIY-ideat ja ajatus 'vanhasta uutta' ovat sydäntäni lähellä. Tykkään kehitellä itse uusia juttuja ja nautin kovasti kun saan katsella toisten luovia luomuksia. Yle Femmalta tulee ohjelma Vanhasta uudeksi - kierrätysvinkkejä, se on yksi lemppareistani! Katselen ohjelmaa usein haikein silmin ja mietin miksei täältäpäin löydy samanlaisia vanhan tavaran aarreaittoja. Paitsi viime viikolla kun ajeltiin naapurikuntaan, niin löytyi mahtava liike täynnä vanhaa tavaraa, joista voisi kehitellä vaikka mitä!

Säästän kaiken. En pysty heittämään juuri mitään pois koska ensimmäinen ajatukseni on aina, että tätä voi tarvita joskus. Tai, että tästä voi tehdä jotakin uutta. Näillä ajatuksilla syntyi tämäkin idea! Jokin aika sitten vaihdettiin keittiöön uusi ruokapöytä. Vanha oli jo niin kulunut, että olin jossakin vaiheessa kyllästynyt sen nuutuneeseen ilmeeseen ja maalannut pöydän pinnan vaaleansiniseksi seinämaalilla. No eihän se seinämaali siinä puisessa pinnassa pysynyt vaan raapiutui irti vähän kerrallaan. Toisaalta se kulunut pinta alkoi ajan kanssa miellyttääkin, mutta kaipasin silti jotakin muutosta. Kun uusi ruokapöytä löytyi niin vanhalle piti keksiä käyttöä. Mies olisi kai aikonut hävittää sen pois mutta minulla oli ollut jo jonkin aikaa selkeä visio siitä, mitä siitä tulee. 

Sängynpääty. Pöytälevystä irrotettiin jalat ja runko. Sen jälkeen maalasin pöytälevyn alapuolen jämämaaleilla: lilan ja valkoisen sävyillä. Levitin maalia ensin reilusti sudilla ja hieroin maalin lopuksi kangasrievulla pöytälevyn pintaan. Kansi on puuta ja kannen alapinta oli rouheampi eikä niin käsitelty kuin päällipuoli, maali tarttui siis siihen hyvin. Halutessaan pinnan olisi voinut vielä viimeistellä lakalla tai vahalla mutta meidän tarpeisiin riitti pelkkä maali. Maalipinta sai jäädä hieman epätasaiseksi ja myöhemmin mahdollisesti tulevat kulumajäljet tuovat vain lisää elävyyttä pintaan.

Kauniita unia!

Rinkeleitä & mestarikokkeja!

Rinkelikirjassa ei leivota rinkeleitä vaan esitellään lukuisia erilaisia suolaisia ja makeita rinkeleiden täytevaihtoehtoja. Onko rinkelit sinulle tuttu herkku? Suoraansanottuna itseltäni ainakin jää rinkelit yleensä ostamatta. Saatan toisinaan katsella niitä mietteliäänä, että nuo voisivat vaihteeksi olla ihan kivoja natusteltavia, mutta sitten ne tuntuvat kuitenkin tylsiltä. Luultavasti kaupassa pussissa myytävät eroavat silti paljon tuoreista bageleista.. en tiedä, tekisi mieli joskus maistaa. Omien ennakkoluulojen takia moni asia jää kokematta ja maistamatta, joten on mukavaa, että joku toinen on näin paneutunut rinkeleihin ja avartaa minunkin maailmaani. Kirjaa selatessani huomaan kiinnostuvani rinkeleistä ihan eri tavalla. Kirja sisältää 70 rinkelireseptiä vuoden jokaiseen sesonkiin. Mukana on runsaasti suolaisia ja makeita vaihtoehtoja, paljon yllättäviä makupareja. Rinkelit voi täyttää niin monella tapaa, jopa mämmillä. Täytetyt rinkelit sopivat niin aamiaispöytään, lounaalle, juhliin kuin illanistujaisiin.

Tykkään lukea kirjaa  myös siltä kantilta, että täytevaihtoehtoja tutkiessani voin kuvitella niille toisiakin käyttökohteita. Monet kirjassa esiintyvät lisukkeet sopivat moneen muuhunkin - voileivistä voileipäkakkuihin. Juhliin olisi myös kiva laittaa tarjolle erimakuisia rinkeleitä ja muutamaa eri täytevaihtoehtoa, joista vieraat voisivat koota itselleen sopivia makupareja. 

Broileria, salsakastiketta, kantarelleja ja juustoa...

Sitruunaa, rucolaa, tonnikalaa, katkarapuja, avocadoa...

Pestoa, parmesaania, parmankinkkua...

Makeisiin rinkeleihin sopii mm. marjat, kerma, kinuski ja suklaa. Rinkeleistä voi tehdä muutakin, esimerkiksi pullavanukasta, rinkelitikkareita, kakun pohjan, kerrosjälkiruokia ja tiramisua. 

Rinkeli on siis monikäyttöinen leivonnainen. Rinkelipussi täytyisi oikeastaan nostaa korkeampaan asemaan ja joka kodin keittiön kuivakaapin peruselementiksi. Yllätysvieraiden tupsahtaessa kotiisi tiedät mitä tarjota - rinkeleitä! Vesirinkelit taipuvat moneen, ja makurinkeleillä saa uusia vivahteita perinteisten rinnalle.

Rinkeli / Kati Jaakonen / Readme.fi 2017

En ole koskaan kuullutkaan lentävästä jaakobista mutta se näyttää kieltämättä herkulliselta! Kanaa, banaania, pekonia ja makeaa chilikastiketta. Mmm.. Yllättävä makuyhdistelmä mutta kuulostaa silti niin hyvältä, että täytyy varmaankin lähteä ostamaan kermaa ja kanaa. Kanasta meillä lapset tykkäävätkin. Ja lihapullista, niihin on muuten tosi helppo piilottaa kaikenlaista. Meillä nimittäin asustaa hivenen kranttu muksu, joka söisi kait mieluiten päivästä toiseen pastaa ja tonnikalaa. Yhtäkkiä ajateltuna aika yksitoikkoista, mutta kun miettii niin aika monessa perheessä syödään aina perunaa ja lihaa, joten ei se täysjyväpasta ja kunnon tonnikala ehkä siltikään niin huono vaihtoehto ole. Mutta tosiasia on, että kranttujen syöjien kanssa on haastavaa keksiä 'mitä tänään syötäisiin'. Meillä lapset ovat aina saaneet osallistua ruoanlaittoon ja yleensä keittiössä hääriikin kolme kokkia: yksi tekee sitä 'oikeaa ruokaa' ja kaksi pilkkoo juureksia ja tekee omia keitoksiaan veden ja mausteiden kera. 

Mestarikokki - lasten keittokirja on nimensä mukaisesti keittokirja, jonka reseptit on suunniteltu varta vasten lapsia ajatellen ja erityisesti niin, että lapset pääsevät mukaan ruoanlaittoon ja leivontaan. Kirjassa esitellään maittavaa arjen perusruokaa, ohjeita niin salaatteihin, pääruokiin kuin jälkkäreihinkin. Kirjasta löytyy myös kiva inspiraatio-osio lastenjuhlia suunnittelevalle resepteineen ja puuhasteluideoineen. Kirjan kuvitus on värikäs ja runsas. Ohjeet ja reseptit ovat selkeät, raaka-aineissa ei ole kummallisuuksia, joten niitä löytyy varmasti jokaisesta lähikaupasta. Ohjeet ovat helposti muokattavissa omaan tyyliin sopiviksi. Resepteissä on hauskuutta ja vivahteita eri kulttuurien keittiöistä. 

Kevätrullat, mustapapusoppa, juusto-pepperonivohvelit, bataattisalaatti.

Sinappikuorrutettu lohi, kanasormet, linssicurry, punajuuripihvit.

Tuulomantortut, pullavanukas, karamellipopcornit ja sitruunajäätelö.

Lastenjuhliin erilaiset kakut, kakkutikkarit ja kuppikakut.

Toki kirjasta löytyy ihan perusohjeet muusin tekoon ja lihapullien pyörittelyyn. Hyvä ruoka syntyy turhia hifistelemättä puhtaista raaka-aineista. Lapset kannattaa ottaa mukaan ruoanlaittoon jos heitä itseään yhtään asia kiinnostaa!

Mestarikokki - lasten keittokirja / Sari Spåra & Patrik Spåra / Readme.fi 2017

Aarrejahdissa...

Aarteenmetsästystä.

Mies osti kauan puhutun metallinpaljastimen ja skannasi lapsuuskotinsa pihaa, ja minä pengoin navetan vinttiä. Kummallakin oli haaveissa löytää aarre. Mies löysi lähinnä nauloja ja vääntyneitä rautakappaleita ja minä taas etsin DIY-ideaani sopivaa kappaletta. Kumpainenkin taisi päätyä periaatteessa samaan lopputulokseen, tosin oma aarteeni pääsi lopulta käyttöön. Taisin siis vetää pidemmän korren. 

Katselin muutamia vaihtoehtoja, joista mies hyväksyi vain tämän. No, oikeastaan se oli minunkin ykkösvaihtoehtoni. Anoppilassani on ollut aiemmin lehmiä, joten navetan vintillä on tallessa sen aikaisia lypsytarvikkeita. Löytämäni kattilannäköinen juttu on oikeasti maitosiivilä tai maitosihti, riippuu vähän miten kukin sitä kutsuu. Minä näin siinä kuitenkin oivan valaisimen kuvun.

Siivilä pestiin ja kuivattiin ja pohjaan porattiin reikä johtoa varten. Pohjaan laitettiin lisäksi pari ruuvia, jotta irtonainen pohjakappale pysyy varmasti paikoillaan kun valaisin on käytössä. Nyt täytyi vain löytää sellainen tee-se-itse-valaisinpaketti. Kierrettyämme Biltemat ja Sopurahat päätimme kokeilla vielä josko Prismasta löytyisi tarvittavat osat. Ja niinhän sieltä onneksemme löytyi! WireKit eli riippuvalaisimelle suunnattu tarvikepaketti. Asentaminen ei ollut vaikeaa, täytyi vain liittää kupu oikealle paikalleen ja asentaa valaisin kattoon. 

Olen tosi tyytyväinen lopputulokseen! Vuosi ollaan elelty ilman valaisinta tällä kohdin ja odotus kannatti.

Kaunis kuin koru

 Elämä ei aina ole reilua. Kauniiden korujen rakastaja ei aina voi käyttää rakastamiaan koruja allergisten reaktioiden takia. Onneksi vaihtoehtoja on kuitenkin olemassa. Esimerkiksi hopeiset ja teräskorut sopivat heille, jotka saavat koruista yleensä oireita. Itse tykkään erityisesti teräskoruista, kihla- ja vihkisormukseni ovatkin terästä. Pidän yksinkertaisesta ilmeestä ja kivelliset korut eivät ole minua varten, siispä nämä sileät sormukset ovatkin juuri minulle sopivimmat. Toisaalta pidän kuitenkin ornamenteista ja siitä syystä tämä Hopea-Puron Aurinko-riipus herätti huomioni.

Hopea-Puron ajatuksena on tuoda markkinoille koruja, jotka sopivat herkemmille käyttäjille. Siitä syystä korujen materiaaleina on hopea, teräs ja korumetalliseos, lisäksi valikoimista löytyy myös hopeoituja koruja.

Hopea-Puron koruvalikoima on laaja ja hinnaltaan edullinen. Vaihtoehtoja on siis runsaasti niin korvakoruissa, sormuksissa kuin erilaisissa riipuksissakin, ja edullisten hintojen takia korut ovat helposti kaikkien saatavilla.

Aurinko-riipus on melko pieni, halkaisijaltaan vain 2,2cm. Tällainen kaunis filgraanikoristeinen riipus olisi upea isompanakin. Riipus (ja ketju) on hopeoitu ja vaatii siksi erityistä huolenpitoa jotta koru ei pääse tummumaan. Toki tummuneen korunkin voi elvyttää. 

Itse en käytä korvakoruja mutta annoin äidilleni, joka oireilee koruista, Kerä-korvikset testiin. Hänen mukaansa korvikset ovat mukavat käyttää ja mikä tärkeintä, ne eivät aiheuta minkäänlaisia oireita. 

| Yhteistyö |