Aarrejahdissa...

Aarteenmetsästystä.

Mies osti kauan puhutun metallinpaljastimen ja skannasi lapsuuskotinsa pihaa, ja minä pengoin navetan vinttiä. Kummallakin oli haaveissa löytää aarre. Mies löysi lähinnä nauloja ja vääntyneitä rautakappaleita ja minä taas etsin DIY-ideaani sopivaa kappaletta. Kumpainenkin taisi päätyä periaatteessa samaan lopputulokseen, tosin oma aarteeni pääsi lopulta käyttöön. Taisin siis vetää pidemmän korren. 

Katselin muutamia vaihtoehtoja, joista mies hyväksyi vain tämän. No, oikeastaan se oli minunkin ykkösvaihtoehtoni. Anoppilassani on ollut aiemmin lehmiä, joten navetan vintillä on tallessa sen aikaisia lypsytarvikkeita. Löytämäni kattilannäköinen juttu on oikeasti maitosiivilä tai maitosihti, riippuu vähän miten kukin sitä kutsuu. Minä näin siinä kuitenkin oivan valaisimen kuvun.

Siivilä pestiin ja kuivattiin ja pohjaan porattiin reikä johtoa varten. Pohjaan laitettiin lisäksi pari ruuvia, jotta irtonainen pohjakappale pysyy varmasti paikoillaan kun valaisin on käytössä. Nyt täytyi vain löytää sellainen tee-se-itse-valaisinpaketti. Kierrettyämme Biltemat ja Sopurahat päätimme kokeilla vielä josko Prismasta löytyisi tarvittavat osat. Ja niinhän sieltä onneksemme löytyi! WireKit eli riippuvalaisimelle suunnattu tarvikepaketti. Asentaminen ei ollut vaikeaa, täytyi vain liittää kupu oikealle paikalleen ja asentaa valaisin kattoon. 

Olen tosi tyytyväinen lopputulokseen! Vuosi ollaan elelty ilman valaisinta tällä kohdin ja odotus kannatti.