Eräänä idearikkaana hetkenä pompsahti mieleeni sydämenmuotoiset sämpylät - ja vieläpä punaiset sellaiset. Siitä päivästä lähtien olen näitä mielessäni pyöritellyt ja leiponut.
Ensitöikseni kuljetin yhden raa'an punajuuren äidilleni, jotta hän "puristaisi" sen mehuksi. Onhan meilläkin mehulinko, mutta se on niin kamalan iso ja paljon irrotettavia ja pestäviä osia, ja äidin ihmekone on pieni ja näppärä - ja kestänyt varmasti liki 40vuotta. Mikä kone nykyään kestää niin kauan? Terääkään ei ole kai koskaan uusittu ja laite on ollut käytössä tiuhaan.
Ihmeen paljon sitä mehua tulikin yhdestä nyrkin kokoisesta punajuuresta - täysi pilttipurkillinen.
Laitoin mehun jääpalamuottiin ja pakastin. Tähän 3 dl:n taikinaan laitoin 3 mehujääpalasta.
Punajuuren väri on niin ihanan intensiivinen ja sillä saa helposti värjättyä kaikkea. Jaksan ihmetellä sitäkin mikä idea on ollut joskus ostaa punaista elintarvikeväriä, kun saman asian olisi ajanut punajuurellakin. Puteli kun sitten sen parin tarpeellisen tipan jälkeen makasi kaapissa - vuosia. Olen sitä sitten eräpäivän jälkeen käyttänyt askarteluissani.
Tein taikinajuuren ja nostatin taikinan. Sitten kaulin ja leikkasin sydän-muotilla sämpylöitä, jotka vielä sitten kohotin. Paistamisen jälkeen muoto kyllä hieman kärsi. Pitäisi olla isompi muotti ja ns. terävämpi sydän, jotta muoto säilyisi kohoamisen ja paistamisen jälkeen enempi sydämenmuotoisena.
Maku oli kuitenkin hyvä, ja rakenne myös.
Näitä teen toistekin. Ja kokeilen vielä paria muuta ideaa, jotka pääkopassani odottavat julkituloa.
* Sweethearts *
Suvikukka2015
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti