Kasvihuone-elämää

Vielä hetki sitten kaikki oli harmaata. Luonto vielä unessa ja metri lunta maassa. Sitten yhtäkkiä havahtui siihen, että kaikki valkoinen olikin kadonnut ja kevät alkoi nostaa päätään. Aina se tapahtuu niin yhtäkkiä yllättäen ettei tajua missä välissä se muutos oikein tapahtui. Ja eipä sitä kai voi silmin nähdäkään, juuri sitä tiettyä sivun vaihdosta. Luonto elää hetkitellen eteenpäin, niin kuin me muutkin. Välillä kaikki tuntuu pysähtyvän mutta silti samaan aikaan kaikki liikkuu eteenpäin ja muuttaa muotoaan.

Olen haaveillut omasta puutarhasta jo kauan ja nyt kun pari vuotta sitten sellaisen sain niin esiin tuli toinen haave. Unelma omasta kasvihuoneesta. Ennen omaa puutarhaa kasvattelin itse keräämistäni siemenistä tomaatteja ja paprikoita ja vein taimenalkuja anopin hoiviin, hänen kasvihuoneeseensa. Ei ne taimet aina yhtä innokkaasti lähteneet itämään ja elämään. Mutta tänä vuonna kun lykkäsin maitopurkeissa kasvavat taimien alut keittiön ikkunan eteen niin hups vain, niin venyivät melkein kuin silmissä parin sentin korkuisista rääpäleistä puolen metrin korkuisiksi. Valossa on voimaa. 

Ilokseni sain Preecolta yhteistyön merkeissä mahdollisuuden omaan kasvihuoneeseen. Kasvihuone saapui postin tuomana parissa päivässä tilauksesta ja siinä sitten tuskasteltiin, että meneeköhän juhannukseen asti pystytys kun se lumi vain sitkeästi pysyi maassa hyvä jottei toukokuulle asti. En enää edes muista. Mutta heti kun lumet suli ja paikka oli kasvihuoneelle katsottuna niin aloitettiin pystytys. Tai mies sen oikeastaan kokonaan yksin kasasi. Minulta olisi pinna palanut kasaamisen kanssa  lukuisia kertoja ja luultavasti nuo listat ja levyt makaisivat levällään lähimetsässä. Mutta mies se kauniisti sanoi, että hän tekee tätä minulle. Vastasi noin kysymykseen kun kysyin miten jaksaa väkertää kasaamisen kanssa. Ohjeissa nimittäin sanottiin, että kasvihuone valmistuu noin neljässä tunnissa. Todellisuudessa sen kasaamiseen meni lähemmäs 20 tuntia.  Ohjeissa oli epäselvyyksiä ja väärää infoa ja osaset eivät muutoinkaan niin helposti yhteen natsanneet kuin olisi pitänyt. Taitaa olla sama ongelma vähän kaiken kanssa. Anopillekin kasattiin joku vuosi tunnelityylinen kasvihuone ja kyllä sen kanssakin viljeltiin rumia sanoja enemmän kuin taimia. Mutta sen jälkeen kun kasvihuoneet on saatu paikoilleen ja valmiiksi niin nopeastipa nuo hermoilutkin on unohtuneet. 

Ja niin luonto heräsi...

Toukuun puolessa välissä saapuivat lämpimät kelit, omalla mittarillani sanoisin, että hellekelit. Ja sitä lämpöä on piisannut jo yli kaksi viikkoa. Aivan ihanaa! Tosin pieni sade olisi poikaa, jotta luonto saisi kaipaamaansa vettä ja minä sadevesitynnyreihin täytettä. Meinaa nimittäin käydä kukkaron päälle kohta jos koko kesä täytyy täyttää kastelukannuja hanavedellä. On täytynyt käyttää hieman luovuutta, jotta voi käyttää vesiä useampaan kertaan. Siis esimerkiksi perunoiden pesuvesiä ja saippuattomia lasten kylpyvesiä on rehattu kylppäristä pihalle ja sieltä kukkapenkkeihin ja kasvimaalle. Puolet pihasta on salaojarempan jälkeen kuin kyntömaata. Apilansiemenet makaavat maassa ja odottavat kosteutta taivaalta. Ei vain uskalla toivoa sitä sadetta kun meinaa olla sellainen tuuri, että kun jotakin toivoo niin se tulee sitten turhan ylimitoitettuna perille. Pieni sade muuttuukin kuukauden rankkasadejaksoksi.

Lämpimät säät mahdollistivat sen, että sain tuoda sisällä kasvaneet taimet ulos totuttelemaan ulkoilmaaan ja sitä kautta sitten kasvihuoneen puolelle. Mies teki kuormalavoista kasvihuoneeseen penkit ja lattian. Lattian päälle laitettiin vielä hiekkaa, jotta siinä olisi mahdollisimman mukava tepsutella eikä rikkakasvitkaan pääsisi niin helposti kasvamaan sieltä lattialautojen väleistä. 

Ensimmäisenä kylvettiin salaattia ja herneitä. Sen jälkeen koeistutin pari kurpitsaa ja cayennechiliä, jotta näin miten pärjäävät uudessa ympäristössä. Ja hyvin pärjäsivät, uskalsin istuttaa loputkin taimet. Lisäksi kasvihuoneen nurkkaan muuttivat asumaan kaksi tomaatintainta ja kokeilin minä lykätä multaan parit perunatkin. Nyt kun kuvia katselee niin huomaa miten paljon kasvit ovatkaan kasvaneet. Kurpitsat ovat saaneet runsaasti uusia lehtiä ja tomaatit vaatineet jo tukea, kun pituutta on tullut niin reippaasti.

Tässä kasvihuoneessa on liukuva ovi ja kattoikkuna joilla saa säädettyä lämpötiloja aika hyvin. Vielä on vaikea sanoa mitään ammattilaisen mielipiteitä kun tässä vasta harjoitellaan - suurella innolla tosin - tätä kasvihuone-elämää. Kasvihuoneen ulkosivuilla kulkee rännikaukalot, joihin sitten yhdistettiin  muoviletkut ja vesisaavit, joihin sadevedet ohjautuvat. Tuossa paikalla oli ennen saniaisia ja joku kompostin tyylinen roskaröykkiö. Saniaiset otettiin talteen ja siirrettiin sivuun kasvihuoneen tieltä ja istutettiin ne sitten takaisin jälkeenpäin. Hyvin alkoivat kasvaa, ja nopeasti nekin venähti pituutta. Nyt ovat jo niin isoja, että antavat kivasti suojaa ja ilmettä. 

Vein kasvihuoneeseen ritiläpenkin, laitoin kattoon lyhdyn ja kiepsautin valonauhaa kattorakenteisiin. Ne on sitten illanhämärissä kiva laittaa päälle ja tunnelmoida vaikka teekupposen kera. Minulla oli alusta alkaen visio, että haluan yhdistää kasvihuoneeseen myös sellaisen pienen oleilusopen, eli tilan missä voi istuskella ja kahvitella, kivassa lämmössä jos ulkona on tylsä ilma. Vielä ei kylläkään ole tarvinnut mennä tuonne lämmittelemään. Eikä hämäryyttäkään ole siihen aikaan kun normaalisti hereillä ollaan. Mutta ehtiihän noista valoista nauttia myöhemminkin. Tosin eräänä yönä katselin ulos ikkunasta ja ihmettelin, että mikä tuolla ulkona välkkyy. Ja kasvihuoneessahan siellä iloisesti valot välkkyivät. Tomaatit ja muut tanssivat kun ihmiset lepäsivät. En tiedä miten valot olivat syttyneet kun olin ne ihan varmasti kytkenyt pois päältä aiemmin. 

Tai ehkä tiedänkin...

Klikkaa itsesi Preecon kasvihuonevalikoimiin tästä!