Kaivoin taas vaihteeksi saumurin ja ompelukoneen kaapista pöydälle, ja pistin jopa johdotkin seinään. Saatoinpa jopa surautella muutaman sauman, saada neulan mutkalle ja saksia huonosti istuvan helman uuteen kuosiin.
Joo.o. Ei minusta vaan taida sitä ompelijaa tulla. Tai sitten minun pitäisi vaan yrittää edes joskus olla vetämättä niitä loiviakin mutkia suoriksi. Tykkään ideoista ja tavoista, jotka ovat simppeleitä ja helpostitoteutettavia. Mutta jostain kumman syystä saan nekin jutut aina kääntymään monimutkaisiksi kyhäelmiksi. Jos vain jaksaisin olla stressaamatta ja tekisin liikoja pohtimatta mutta silti noudattaisin edes niitä yksinkertaisimpia toimintamalleja. No huhhuh, onpa paljon muistettavaa ja opittavaa.
Olen kuitenkin tarkka ja huolellinen, joten ei kai tämän "haasteen" pitäisi silti liian mahdoton olla.
Kesällä ilmestyy uusi Mekkotehdas-kirja, joka pitää sisällään tyttöjen mekkosia. Sitä jo innolla odottelen koska onhan tässä lähipiirissä paljon tyttösiä, joille ommella.
Sain jostakin päähänpiston tyhjentää turhat kuteet laatikoistani ja mieskin innostui siinä samassa rytäkässä. Hän tietysti sai karsittua paljon enemmän vaatteita poistoon kuin minä ja sain kuulla siitä. Se vaan on niin vaikeaa heittää vaatetta pois, enkä tarkoita poisheittämisellä roskiin laittamista vaan ylipäänsä sitä, että karsisi turhat pois, on se niiden päätepiste sitten missä tahansa. Toisaalta minun vaatteeni luultavasti päätyisivät ainoastaan (tekstiili)jätteeksi, koska pidän vaatteitani vuosikausia. Laatikoissani on vieläkin paitoja ja mekkoja, jotka olen valehtelematta ostanut yläasteikäisenä! Pidän vaatteita niin kauan kuin ne kestävät, enkä tykkää heittää mitään pois - on sitten kyse ruuasta, tavaroista tai vaatteista.
Tarkistin miehen poistokasan sisältöä ja löysin muutaman hyväkuntoisen T-paidan, joiden ainoa vika oli reikä. Tämä tummansininen motskaripaita oli siis sen verran hyväkuntoinen, että päätin tehdä siitä tyttösellemme mekon. Mitään kaavaa en (tietenkään) käyttänyt, vaan asettelin lapsen paidan ison T-paidan päälle ja leikkasin paitakappaleet ja hihat irti. Saumurilla surauttelin saumat ja valmista tuli. ...Muutamien mutkien jälkeen. Alunperin tuo printti näkyi kokonaisuudessaan mekon yläosassa, mutta kun tarkemmin katselin mekon helman rypytystä niin eihän se näyttänyt ollenkaan hyvältä --> siitä seurasi purkaminen ja lisäpalan metsästys. Lopulta sain kuin sainkin uuden - kaksivärisen - helman asennettua paikoilleen ja samassa rytäkässä osa printistä jäi sauman alle piiloon. Noh, ei stressata liikoja. Pukua pidetään sen aikaa kun se kestää ja ommellaan sitten uusia mekkoja, kierrättäen tai uusista materiaaleista.
Langanpätkien seasta terveiset lähettää,
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti