perjantai 10. marraskuuta 2017

Pala sateenkaarta lusikassa


Olen ihastunut sinisiin ruokiin! Kaikki siniset jogurtit, jäätelöt, vohvelit ynnä muut vetoaa minuun kuin häkä. Voisin pinnata Pinterestiin kokonaisen taulun Unicorn-hakusanalla olevia herkkuja. Mutta minulla on asian suhteen vain yksi ehto: sinisen värin tulee tulla kasvista tai levästä, jostakin luontaisesta. En siis innostu teollisilla elintarvikeväreillä värjätyistä asioista.

Onneksi näitä luonnollisia sinisyyden antajia on olemassa, tosin todella hankalasti kotimaan markkinoilta saatavissa. Sen suhteen olenkin kuluttanut jos miten paljon aikaa metsästäen milloin sinistä matchaa, sinistä spirulinaa tai blue algaeta. Sinihernejauhe antaa myös syvän sinisiä sävyjä ja sitä sain ihan Suomen maan kamaralta, teekauppa Weiströmin valikoimista. 

Olen käyttänyt kyseistä sinihernejauhetta moneen juttuun ja kokeiluun ja viimeisin testi oli tämä kotitekoinen jäätelö. Se syntyy kermasta ja kondensoidusta maidosta. Ja lopputulos on aivan mahtava! Jäätelön rakenne on notkea, täyteläinen ja pehmeä. Näin ohjeen ensikertaa Manuela leipoo -ohjelmassa.




 Tähän jäätelömassaan tarvitaan 

4 dl kuohukermaa
1 prk kondensoitua maitoa


+ halutut makuaineet


Ainekset laitetaan monitoimikoneeseen ja vatkataan vaahdoksi. Vaahto laitetaan rasiaan tai purkkiin ja pakastetaan. Jäätelö pakastuu muutamassa tunnissa mutta itse pidin sitä pakkasessa yön yli. Jäätelömassan voi maustaa ihan miten itse haluaa: pähkinöillä, suklaalla, kookoksella, hedelmillä, marjoilla...mitä ikinä vain keksiikään kokeilla.

Jaoin massan kolmeen osaan, vihreän värjäsin matchalla, punaisen punajuurijauheella ja valkoinen osuus on perus jäätelömassaa. Lopuksi sirottelin jäätelön pinnalle sinihernejauhetta.

Makua näistä väriaineista ei juurikaan tullut. Ensi kerralla täytyy ehdottomasti kokeilla jotakin kirpsakkaa makua, esim. sitruunaa tai vadelmia. Myös kahvi ja suklaa voisi olla hyvä yhdistelmä. Kuten myös maapähkinävoi ja...



P.S. Seuraa minua SOMEssa ja liity mukaan uuteen DIY-inspiraatiot ryhmään Facebookissa, siellä voit jakaa myös leivontajuttuja!


torstai 9. marraskuuta 2017

Isänpäiväkortti 2017


Kun on lapsia niin yleensä ajatellaan, että lapset innoissaan askartelevat tai ainakin osallistuvat askarteluun kun aikuiset puuhastelevat. Kyllä meilläkin niin tapahtuu, eikä siihen tarvitse pahemmin suostutella. Mutta kun tulee tilanne, että jotakin pitäisi tehdä jollekulle niin eipä nouse vapaaehtoisten käsiä ilmaan. Yleinen kommentti on "en halua" tai "teen vaan sulle äiti". Sama juttu nyt isänpäivänkin tienoilla. Etsiskelin Pinterestistä ideoita, joita voisi toteuttaa lasten kanssa. "Käsikortti" vaikutti kivalta, varsinkin kun nuorimmainen mielellään päivittäin maalaa kätensä ja läiskii värikkäitä kädenjälkiä sinne tänne. No mitenkäs kävikään kun nyt ehdotin, että maalailtaisko taas kädenkuvia. Ei suostunut. 

Pakkien saannin jälkeen aloittelin uutta ideaa, ajattelin että lasten vesivärittämästä paperista voisi tehdä rusetteja ja yhdistää ne jotenkin isänpäiväkorttiin. Askarteluhetken lopuilla sain kuitenkin huijattua nuorimmaisen maalaamaan kätensä - pinkillä tietysti - ja sain kuin sainkin kolme pinkkiä kämmenen kuvaa valkoiselle kartongille. Jes!

Leikkasin kämmenen irti samalla kertaa sekä valkoisesta kartongista että taustalla näkyvästä kuviokartongista. "Käsien" väliin nuuttasin ekokartongista haitarin, jolle kirjoitin mustalla tussilla "PAAPPA" kuten meidän perheessä on isoisää tapana kutsua. Yhteen korttiin tuli tietenkin lukemaan "ISI". Haitarin kiinnitin käsiin kaksipuolisella jämäkällä teipillä.

Rusetitkin käytin, liitin ne kaksipuolisella teipillä pinkin kämmenen alareunaan.



Joko teillä on askarreltu isänpäiväkortteja?
Tekemisen iloa!


P.S. Jos olet Facebookissa niin liity uuteen ryhmään DIY-inspiraatioita! Siellä saa vapaasti jakaa omia ideoita ja tuotoksia kuvien ja blogilinkkien kera. Säännöt on minimoitu. Mikään ei nimittäin ärsytä enempää kuin hirmuinen sääntönivaska ennen postauksen lähettämistä.




Usko tai älä, isänpäivälahjaidea!



Ensi sunnuntaina on isänpäivä ja moni taas varmasti pohtii miten isää muistaisi ja millaisen lahjan ostaisi. Luultavasti suurin osa isistä sanoo, että lahjoja ei sitten tarvita. Meillä saman vastauksen kuulee aina, on sitten kyse joulusta, syntymäpäivistä tai isänpäivistä. Sama kaava toistuu äidinkin kohdalla, ja oikeastaan jokaisen aikuisen kohdalla. Minä kuitenkin haluaisin aina muistaa edes pienellä lahjalla, hyötylahja on ehkä helpoin antaa ilman, että saajan ensimmäinen kommentti on "mitään ei olis tarvinnut...". 
Minulla oli aluksi ostoskärryissä ralli-aiheinen T-paita, mutta jätin sen ostamatta kun sain äidiltäni valtaisen eijeijei-vyöryn. Ok, asia ymmärretty. Mutta koska tiedän, että isääni kiinnostaa hauskat kotivideot, älyvapaat tempaukset ja kaikki telkun huumoripläjäykset niin tämä kirja on juuri sopiva lahja hänelle. Ripley's Believe It or Not - Usko tai älä! 2018 on vastaus lahjapohdintaan. Kirjan kymmenen osiota pitää sisällään kaikkea outoa, ihmeellistä, ällöttävää, pimeää, kreisiä ja täysin käsittämätöntä. 245 sivua täynnä pieniä ja vähän isompiakin omituisia ja kiinnostavia yksityiskohtia. 

Näköjään uskomus hääkimpun nappaamisesta ja naimisiin pääsystä ei ole ihan vedenpitävä, ei ainakaan sen naisen kohdalla joka on napannut kimpun 46 kertaa päätymättä itse kertaakaan avioon. Kioton yliopiston kahvilasta sai vuonna 2015 juustokakkua, johon oli käytetty gorillan kakkaa, nam. Kansasissa karjatilallinen ohjasi lehmänsä hymynaamamuodostelmaan ja kuvasi sen kameralennokin avulla. Australialainen stunt-moottoripyöräilijä "surffaa" mootoripyörällä aallon harjalla ja brasilialainen harrastaa melomista laavan seassa. Panee miettimään, jotta mikä idea on päällystää vessanpytty tai auto tuhansilla kristalleilla, mutta sensijaan kaikki nuo ihmeelliset rakennukset ja rakennelmat saavat kyllä ihmettelemään ihmisten taitoja. Ainoat joita en pysty lukemaan tai joista tulee kamala olo ovat jutut, jotka koskevat epämuodostuneita ihmisiä ja eläimiä tai huonosti kohdeltuja eläimiä. Vaikka kaksipäinen possu tai jättisilmäinen kissa saisikin tuhansia seuraajia somessa niin ehkä niille eläimille asia ei ole niin mieluisa. Mutta ainahan kaikki ihmeellinen ja outo on ihmisiä kiinnostanut, eipä siitä kai voi ketään syyttää.

Luonnon ihmeet ovat aina mielenkiintoisia, kuten Englannissa sijaitseva lähde, jonka vesi kivettää miltei kaiken, tai ylösalaisin olevat vesiputoukset tai uponneet kylät ja kaupungit. En tiedä mistä näitä ihmeellisyyksiä löytyy vuodesta toiseen aina uusia, mutta lukijan kannalta se toki on hyvä juttu. Ja saahan kirjaa varten omiakin taitojaan esitellä, eihän sitä tiedä vaikka seuraavasta kirjasta löytyisi sinun omalaatuiset piirteesi tai taitosi. 

Jos siis mietit yhä mitä antaa lahjaksi niin anna kirja, siitä on iloa pitkäksi aikaa.

Ripley's Believe It or Not 2018

keskiviikko 8. marraskuuta 2017

Calendar girl 1-4 - ah!


Odotettu ja pelätty hetki on nyt käsillä. Sarjan neljäs ja ainakin tällä tietoa viimeinen osa on julkaistu (suomeksi). Sain kirjan eilen ja pakonomainen lukuvimma iski minuun täysillä. Oli pakko ahmia koko 460 sivua melkein yhteen menoon. En ole mikään kovin nopea lukija, joten pakko oli nukkua ja hoitaa arki siinä välissä. Tykkäsin -tai oikeastaan ihastuin sarjaan toden teolla, Audrey Carlan osaa kirjoittaa. Hänen tekstinsä imaisee lukijansa - ainakin minut - todella syvälle tarinaan. Onneksi suomalaisissa versioissa ei kansikuvassa ole henkilöiden kasvokuvia, koska muodostan aina omat mielikuvani henkilöistä, paikoista ja tilanteista. Ja jos mielikuvani ei vastaakaan annettua mallia niin lukukokemus kärsii. Päähenkilö-Miaa on ollut ihana seurata, hänen vuoden mittainen matkansa on pitänyt sisällään niin paljon syvää ja kaunista. Ihania uusia ystäviä ja alati kasvava upea perhe, ja kaikki ne uudet ensimmäiset kokemukset, jotka hän on saanut kokea. 

Kirjojen julkaisuväli tuntui näin loppua kohden liiankin pitkältä, olin jo ehtinyt unohtaa joitakin yksityiskohtia tarinan kulusta. Piti hieman kaivella menneitä ja lukea rivien väleistä, että missäs tässä taas mennään. Kolmososassa kuvioihin saapui ihana cowboy, Mian isoveli, Max. Komistus hoiti Mian pahasta pulasta ja maksoi tämän loput velat, jolloin tummakutrinen sankaritar pääsi pois Blainen hampaista ja sai jatkaa elämäänsä turvallisimmilla vesillä. Sen lisäksi upea surffarimme, Wes katosi kuvausmatkallaan ja kauhukuvat totuudesta alkoivat muotoutua meille jokaiselle. Tämä viimeinen osa tarjosikin ihan uusia tuulia. Wes löytyi ja palasi kotiin, mutta ihan eri ihmisenä. Jo heti kirjan alkumetreillä alkoi tulla sellainen ikävä fiilis, että mahtaako tästä koitua ylitsepääsemättömiä ongelmia..
Mian isänkin kunnossa alkoi tapahtua muutoksia, arvoitukseksi jääköön millainen on hänen kohtalonsa sitten lopulta. Päähenkilöiden, noiden ihanien kyyhkyläisten tarina sai silti monesti silmäni kostumaan. Voiko noin ihanaa miestä edes olla, tai noin jumalaista suhdetta, sanan jokaisessa merkityksessä. Niin täydellinen, kaiken toisen vuokseen tekevä. Kirjan loppu oli melkein jopa liian hyvää ollakseen totta, siirappinen ja ylitsepursuavan positiivinen ja täydellinen. Mutta toisaalta, mitä muutakaan tahtoisin kuulla? Inhoan kirjoja, joiden loppukohtaus jää epämääräiseksi,  kuka haluaa lukea surullisesta loppupäätelmästä, en minä ainakaan. Eli vaikka loppu tuntuikin makean imelältä joiltakin osin niin antaa tuntua, sitä olisin kuitenkin jäänyt kaipaamaan jos sellaista en olisi saanut lukea. Olihan kirjassa kuitenkin kammottaviakin osuuksia Wesin ja Gina-ystävänsä hurjista kokemuksista panttivankeina, eikä ne katkelmat Saundersien siskosten lapsuudesta niin kovin mieltäylentäviä olleet. Mutta mitä sitä kiertelemään, tätä lopputulemaa minä odotin jo tammikuulta saakka, sillä tiesin, että surffarista tulee lopulta Mian lopullinen sydämen valittu.

Mutta kuka saapuukaan kolmen M:n elämään kuin salama kirkkaalta taivaalta, ja mikä vaikutus sillä mihinkin on, se selviää vain lukemalla...

Vaikka joidenkin mielestä tällainen kirjallisuus on turhaa höttöä, niin minun arkeani se ainakin piristää ihan älyttömästi. Arjen kaiki isot ja pienet murheet ja stressit katoavat kuin taikaiskusta kun saan sukeltaa loistavan tarinan pariin. Toki tässä oli joitakin samankaltaisuuksia kuin ilmiömäisessä Fifty Shades-sarjassa, mutta silti tarina eli ihan omia uomiaan. Calendar girl -sarjassa käsiteltiin monenlaisia tunteita ja asioita, ja löysin tarinasta monia seikkoja, jotka saivat minut ajattelemaan asioita ja tajuamaan elämän tärkeyksiä. Joku taas näkee näissä pelkän seksiä pursuavan tekstin mutta minä näen suuren, maailmaa mullistavan rakkauden. Ja mikä elämässä on tärkeintä, no rakkaus tietenkin. Kaikenkattava rakkaus, ei vain romanttisessa mielessä oleva. 

Ja nyt jäi taas käteen haikeus siitä, että tarina saatiin päätökseen. Kaikki päättyy aina liian nopeasti. Olisin halunnut lukea Mian ja Wesin elämästä vielä paljon enemmän. 

Audrey Carlan * Calendar Girl 4 * Wsoy 2017


Kylmiä väreitä. Kysyin mieheltäni, joka itsekin kirjoittaa, että saako hän lukiessaan kylmiä väreitä. Vastaus oli kielteinen. Minä taas eläydyn sataprosenttisesti hyvään kirjaan, hihkun ilosta, kyynelehdin onnen hetkinä ja vaikeina aikoina, ja säpsähtelen jännittävissä kohdissa. Ylitseni vyöryy jos jonkinlaisia tunneaaltoja syventyessäni lukemaani. Ja se on minusta ihanaa. On ihanaa nähdä tarinan ihmiset, paikat ja tilanteet sielunisilmin. Hyvä kirja on ahmittava kerralla alusta loppuun, tarinaa ja sen hahmoja ei vain pysty siirtämään sivuun, hyvän kirjan tapahtumat siirtyvät jopa uniini. Vaikuttavissa ja minua liikuttavissa kirjoissa vain on se yksi huono puoli, se että tiedän tarinan joskus päättyvän. Kirjasarjassa on se hyvä puoli, että tarinan tietää jatkuvan aina seuraavassa osassa mutta taustalla jäytää silti se ikävä tunne, että kohta tämäkin päättyy. Yhtä aikaa haluaa päästä äkkiä loppuun ja silti ei tahtoisi lopun koskaan tulevan. 

WSOY:n tämän vuoden kuumottavin kirjasarja on Calendar Girl. Kun sain kuulla siitä, lähdin mukaan mielenkiinnolla. Tutustuminen kannatti, olen nimittäin ihan lääpälläni näihin hahmoihin ja juonenkäänteisiin! En malta odottaa seuraavaa osaa, ja sitä - viimeistä - täytyy odottaa vielä monta kuukautta! En kestä. Yleensä luen kirjoja hitaasti, mutta tämän kanssa se ei vain onnistu. Ensimmäisenä iltana oli pakko kahlata läpi heinäkuu, vaivihkaa kuitenkin jatkoin elokuulle. Lopulta luin kirjan parissa illassa ja päivisin toivoin saavani nipistettyä jostakin itselleni puolituntia lukuaikaa.

Heinäkuu meni Mian seurassa Miamin lämmössä. Kuuma latinopoppari sai tummakurtisen kaunottaremme veren kiehumaan, muttei kuitenkaan siinä merkitysessä kuin luulisi. Edelliskuun ikävät kokemukset Aaronin kanssa saivat Mian edelleen varpailleen. Pikkuhiljaa häntä vainonneet aaveet alkoivat kuitenkin kaikota. Mia tuntuu näillä matkoillaan toimivan useasti ihmissuhteiden lämmittelijänä, ja niin kävi myös tässä kuussa. Ja jos joku kaipailee ihanaa surffaria - Wesiä - niin voitte huokaista helpotuksesta, tapaamme hänetkin. Suuria - ja kuumia - tunteita tiedossa! Minä olisin Wesin kyllä Mian saappaissa napannut heti ja jättänyt matkani kesken, mutta toisaalta silloin hän ei olisi tavannut niitä kaikkia upeita miehiä. Jokainen heistä kun kuitenkin jätti lähtemättömän jäljen Miaan. Hänen perheensä kasvoi Maximaalisesti. Ehkä on parempi etten kerrokaan elokuusta sen enempää, täytyyhän jotain jättää yllätystenkin varaan. Mutta lupaan, että tulette todellakin yllättymään ja kokemaan suuria tunteita, jiihaa! Itkeä vollotin vaikka miten monta kertaa. Ja elokuusta voisi sanoa sen, että tarina alkoi kutkuttavasti jo alusta alkaen tyyliin antaa ymmärtää, muttei ymmärrä antaa... ainakaan ihan heti.
Syyskuu menikin sitten ihan eri rataa kuin mihin on totuttu. Mian isän tila romahtaa elokuun lopussa ja syyskuu on täynnä takaiskuja, vaikeita päätöksiä ja kyyneleiden tahrimia kasvoja. Onneksi Mian elämään tupsahtanut lempeä jättiläinen pelastaa naisen lukuisia kertoja Wesin ollessa teillä tietämättömillä. 

Vaikea olla kertomatta mitään kun tahtoisi kertoa kaiken...


CALENDAR GIRL 3 • Audrey Carlan • WSOY 2017



Uudet kuukaudet - uudet tuulet! Kirjasarjan toinen kirja on vihdoin julkaistu suomeksi. Ja jälleen tunsin pakottavaa tarvetta hypätä Mian matkaan niin nopeaan tahtiin kuin suinkin oli mahdollista. Käytin jokaisen vapaan hetken kirjan lukemiseen. Ja olipahan taas ihana seikkailu! Tammikuun miekkosestahan ei eroon pääse, sehän on jo käynyt selväksi mutta vuodessa on kuukausia ne 12 joten on vain siirrettävä tunteet syrjään ja hypeltävä seikkailusta toiseen. Hyvää kannattaa odottaa, sanotaan. Huhtikuussa hypättiin baseballpiireihin ja hengailtiin syötävän komean adoniksen seurassa. Miehen, joka ensisilmäyksellä saattoi vaikuttaa pinnalliselta mäntiltä, mutta josta paljastuikin herkkä ja tunteellinen puoli. Toukokuussa matkattiin kiehtovaan paratiisiin, paikkaan nimeltä Havaiji. Siellä Mia sai toimia uimapukumallina ja jossa hän tapasi upean, tatuoidun samoalaismiehen. Kesäkuu toi mukanaan jännitystä ja mukavuusalueen ulkopuolelle joutumista Kaliforniassa. Vastassa oli päälle kuusikumppinen harmaahapsi ja hänen lipevä poikansa. 

Tällä neljänneksellä amorinnuolet sinkoilivat joka suunnassa. Amorin apulainen vain oli hieman yllättävä taho. Ne Oikeat löysivät toisensa. Mutta Mian matka jatkuu edelleen. Isän velat on maksettava ja puolet rahasummasta on vielä haalittava kasaan. Turvallista matkaa tuleviin seikkailuihin, Mia! 
Jään kaipaamaan seuraasi.

Rakkaudella,
S.


CALENDAR GIRL 2 • Audrey Carlan • WSOY 2017

* * *



Arjen haasteista ja stressistä on ihanaa päästä välillä pois ja mikäs sen parempi tapa kuin uppoutua hyvään kirjaan. Olen aika huono lukemaan kirjoja, paitsi silloin kun kyseessä on itseni mielestä erittäin hyvä kirja. Ja sellaisen kirjan tunnistaa siitä, ettei siitä pysty olemaan erossa. Hyvä kirja muotoutuu mielessäni eläviksi kuviksi ja toisinaan luulen mielikuvieni tulleen jostakin elokuvasta tai sarjasta kunnes tajuan, että kyseessähän olikin kirja.

Romantiikka uppoaa aina kunhan se ei ole liian imelää. Rohkeutta ja särmää saa ja pitääkin löytyä. Myös sarkasmilla on tärkeä osa hyvää lukunautintoa.
Audrey Carlanin uutuussarja Calendar girl sopii hyvin hyvän kirjan kriteereihini. Rohkeat tarinat vievät mukanaan, vaikkakin minä yleensä takerrun niihin taustalla kulkeviin rakkaustarinoihin. Kukapa ei joskus olisi haaveillut sykähdyttävän intohimoisesta rakkaudesta. En tiedä onko sellaista oikeasti olemassa mutta olen kiitollinen, että pääsen nauttimaan niistä edes kirjojen ja tarinoiden kautta.

Calendar girl -sarjan idea ja tarina on mielenkiintoinen. Syyt päähenkilön, Mian, valintoihin ovat yllättäviä ja varsin ymmärrettäviä. Joskus ihminen joutuu tilanteisiin, joihin ei välttämättä tahtoisi mutta ne on silti kohdattava. Eikä koskaan täysin voi tietää mitä kaikkea näistä tilanteista voikaan oppia ja saada. Kirjasarja koostuu 12 osasta, 12 kuukaudesta, 12 tarinasta ja 12 erilaisesta uudesta suhteesta, joista Mia itsensä löytää. Ensimmäisessä osassa hän tapaa upean miehen, johon tahtomattaan tykästyy jopa hivenen liikaa. Romantikko minussa heräsi heti kun 'näin' voimakkaan vetovoiman näiden kahden välillä. Romanttisena höpsönä minua jäi jopa hieman kaihertamaan miten tämä tummakutrinen kaunotar tuosta vain lähti uusiin seikkailuihin, vaikka osa minusta uskoo, että tämä orastava suhde ja tarina tulee vielä päättymään onnellisesti. Mutta sitä odotellessa on vielä monta tarinaa läpikäytävänä ja niitä odotankin suurella innolla!

Audrey Carlan
Calendar girl
Wsoy 2017

keskiviikko 1. marraskuuta 2017

Punajuuri maustaa juustokakun

Kun Primamausteilta ottivat yhteyttä ja kysyivät haluaisinko ideoida heidän joulukuvastoonsa leivontajuttuja niin suostuin heti. Mielessäni alkoi muotoutua lista kaikista eri vaihtoehdoista mitä tehdä ja raaka-aineista mitä tahtoisin kokeilla. Aina kun saa mahdollisuuden testata mielenkiintoisia juttuja ja tutustua uusiin asioihin niin kannattaa suostua.


Rakastan värikkäitä ruokia ja punajuurta olen aiemminkin käyttänyt paljon leivonnassa, lähinnä värin puolesta väriä antamassa esimerkiksi pulla- ja sämpylätaikinassa ja kakuissa. Olen tehnyt tuoreista punajuurista mehua ja pakastanut sen jääpalamuotteihin, ja tarpeen mukaan lisännyt punajuurimehu-jääpaloja taikinan joukkoon. Punajuurilla värjäämisen olen kokenut toisinaan haasteelliseksi sillä väri ei aina ole paistamisen jälkeen ollut toiveitteni kaltainen. En tiedä mistä johtuu, että esimerkiksi kakkutaikinan paistamisen jälkeen punainen väri on lähes kokonaan kaikonnut. Mutta, onnekseni punajuurta saa myös jauheena. Punajuurijauhe on ihananväristä, täyteläisen fuksianpunaista ja intensiivistä. Jo maustemitallinen antaa kauniin vaaleanpunaisen sävyn. Yritän välttää teollisten väriaineiden käyttöä leivonnassa, ihan jo mielenkiinnosta luonnollisia väriaineita kohtaan. On kiinnostavaa saada luontaisesti aikaan eri värejä. Tähän kakkuun käytin punajuurijauhetta noin 2 teelusikallista. Punajuurijauhe antaa värin lisäksi myös makua, se ei ole niin 'multainen' kuin tuoreessa punajuuressa mutta hienostuneesta mausta tunnistaa silti punajuuren.

Punajuurta en ole tavannut juustokakkujen yhteydessä pahemmin, tämän kakun tehtyäni eräässä raakakakkukirjassa näin yhden kakun, jossa käytettiin punajuurta. Punajuuren maku on aika erikoinen, leveän makea ja maamainen. Mielessäni kävi ajatus lisätä täytteeseen vadelmaa koska se toisi täytteeseen tietynlaista kirpeyttä ja syvyyttä, mutta halusin kuitenkin kokeilla punajuurta ihan yksinään. Valkosuklaan kanssa se on toimiva makupari. Lisäsin tässä kakussa vadelmat koristeeksi yhdessä kuivattujen ruusunterälehtien kanssa. Ripottelin päälle myös vähän punajuurijauhetta ja kultapulveria. Alunperin suunnittelin kakkuun koristeeksi syötäviä kultahippuja mutta niitä ei ollut juuri silloin saatavilla ja toisekseen aloin miettiä ovatko nuo kultatuotteet niin kovin terveellisiä. Ainakin tuossa kultapulverissa luki englanninkielinen varoitusteksti, jossa mainittiin tuotteen aiheuttavan syöpää. No sitä en ainakaan itselleni tai muille halua. Tuskin se nyt vaarallista silti on noin minimaalisena määränä mutta saa se silti olon hieman epävarmaksi jos elintarvikkeessa on tuollainen teksti.

Tein kakusta kaksi erilaista versiota, suklaan kanssa ja ilman. Kuvasin kummatkin vaihtoehdot koska en ollut ihan varma sopiiko tuo valutettu suklaareunus kakkuun vai ei. Aina kannattaa ottaa varman päälle, eikö totta. Mutta hyvältähän nuo suklaavalut kakussa näyttivät. Antavat ryhtiä ja makua. Tummasuklaa ja punajuurihan ovat nekin oiva pari. Alla oleva kuva päätyikin lopulta Priman joulukuvastoon. Ruokakuvien otto on mukavaa puuhaa, mutta kuvausolosuhteet tuottavat usein päänvaivaa - valoa on liian vähän tai liikaa tai sitten vain kameran ja käyttäjänsä yhteistyö ei toimi halutulla tavalla. Ruokakuvauksesta piti tulla jo vuosi sitten kirja Docendolta mutta eipä ole vieläkään näkynyt. Sen minä tahtoisin.

Punajuuri-valkosuklaa-juustokakku (15 cm irtopohjavuoka)

Pohja
100 g digestivekeksejä
25 g voita
hyppysellinen jauhettua kardemummaa

Täyte
2 dl kuohukermaa
200 g maustamatonta tuorejuustoa
200 g valkosuklaanappeja
2 tl aitoa vaniljasokeria
2 tl punajuurijauhetta
2 liivatelehteä

Koristeeksi mm.
vadelmia, syötäviä kukkia, punajuurijauhetta, 
syötävää helmiäispulveria, sulatettua suklaata.


Murskaa digestivekeksit pohjaa varten ja lisää keksimurujen joukkoon sulatettu voi ja jauhettu kardemumma. Sekoita tasaiseksi massaksi. Levitä ja painele massa irtopohjavuoan pohjalle. Laita vuoka jääkaappiin täytteen valmistumisen ajaksi.

Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen.

Sulata suklaanapit  mikroaaltouunissa tai vesihauteessa.

Vatkaa kuohukerma vaahdoksi. Lisää kerman joukkoon maustamaton tuorejuusto ja sulatettu suklaa. Lisää massaan vaniljasokeri ja punajuurijauhe. Sekoita lopuksi massan joukkoon kuumaan vesitilkkaan sulatetut liivatelehdet ohuena nauhana.

Ota vuoka jääkaapista ja kaada täyte pohjan päälle. Anna juustokakun oleentua jääkaapissa yön yli. Koristele kakku vadelmilla, syötävillä kukilla, punajuurijauheella ja ripauksella syötävää helmiäispulveria.


Halutessasi voit koristella kakun reunat sulatetulla tummalla suklaalla. Tällöin kakku kannattaa laittaa hetkeksi aikaa pakkaseen, jotta suklaan valumat onnistuvat parhaiten. Suklaa on helppo sulattaa silikonisessa suklaansulatuspullossa (Primamausteet). Kaada kuuma suklaasula kylmän kakun reunoille, kylmä pinta jähmettää kuuman suklaan nopeasti.


Katso Priman joulukuvasto täältä.











maanantai 30. lokakuuta 2017

Siniharmaa juustokakku aidoin mauin


Halloween-kestit on juhlittu mutta herkkuja voi tehdä milloin vain. Tämän lakritsaisen juustokakun tein viikonlopun kemuihin teeman mukaisesti, mutta koska kakusta tuli niin älyttömän hyvää teen sitä takuulla uudestaan, oli kemut tai ei. 

Leivontajuttuja miettiessäni en ollut vielä päättänyt millaisen juustokakun teen, ainoana ajatuksenani oli käyttää sinihernejauhetta jotenkin. Sinihernejauhetta käytetään mm. teesekoituksissa väriä antamassa mutta sillä saa aikaan kaunista sinistä väriä myös muihinkin kuin juomiin. Sininen sävy ruuassa on erikoinen ja monet sitä vieroksuvatkin. Minäkin yleensä  vältän sinisiä syömisiä, mutta vain jos ne ovat teollisesti värjättyjä. Luontaiset väriaineet ovat oma lukunsa, niistä olen kovin kiinnostunut ja ne kiehtovat suuresti. Sinisävyisiä ruokia näkee aika paljon somen eri kanavilla kun käyttää hakusanana esimerkiksi 'unicorn food' tai 'rainbow foods'. Monet näistä ruuista ovat myös raakaruokiin kuuluvia ja sinisen värin antajana toimii jokin luonnosta saatava kasvi.

Minun lakukakussani sininen sävy muuttui harmaaksi lakujauheen takia, tai ansiosta. Aluksi olin hieman pettynyt kun kakusta ei tullutkaan sininen, mutta tarkemmin ajateltuani harmaa sävy sopiikin paljon paremmin lakukakkuun. Maun juustokakkuun antaa aito luomu lakritsijauhe ja aito vaniljasokeri. Lakritsin maku tuli yllättävän voimakkaana ja lakritsaisena. Jos olet maistanut aitoa lakritsijauhetta, tiedät ettei se maistu suoraan niin lakritsaiselta kuin kaupan karkkihyllyssä olevat lakritsituotteet. Lakritsijauheen makuun kuitenkin tottuu ja kerta toisensa jälkeen se alkaa maistua yhä enemmän siltä miltä sen olettaakin maistuvan. 

Viime Halloweenina tein vastaavanlaisen juustokakun mutta käytin kaupan valmista maustettua tuorejuustoa, olisiko ollut lakritsi- vai salmiakkituorejuustoa. Kakun syötyämme en kaivannut uusintakierrosta. Maku jäi jotenkin vaillinaiseksi ja teollisentuntuiseksi. Maussa oli myös tietynlaista kipakkuutta, joka ei tuntunut omissa makunystyröissäni mieluisalta. Nyt täytyy vain todeta, että aito maku toimii paremmin vaikkei heti uskoisi. Muutoinkin yritän välttää teollisia makuaineita ja lisäaineita.


Tein kakun 15 cm silikoniseen irtopohjavuokaan.

Pohja
n. 100 g digestivekeksejä
25 g voita

Täyte
2 dl kuohukermaa vaahdotettuna
200 g tuorejuustoa (Lidl)
2 liivatelehteä
1 tl sinihernejauhetta veteen liuotettuna, vettä noin 1/3 dl
1 tl (reilu) aitoa lakritsijauhetta
1 tl aitoa vaniljasokeria
1 tl sokeria

Pohjan ja täytteen välissä karamellisoitua kondensoitua maitoa, myös kinuski käy, maun mukaan.

Koristeena sinihernejauhetta, tummaa suklaata ja valkosuklaata.

Sinihernejauheesta ei tule makua, ainoastaan sinisyyttä antavaa väriä. Siniherneellä on myös terveydelle hyödyllisiä vaikutuksia. Jos englanti taipuu niin täältä löytyy muutamia tällaisia ominaisuuksia. Siniherneestä on aika vähän tietoa suomenkielisillä sivuilla.

Onko sinihernejauhe sinulle tuttu?
Jos kiinnostaa, niin sitä saa esimerkiksi Teekauppa Weiströmiltä.


Sinihernejauhe saatu tuotenäytteenä. | yhteistyö | Teekauppa Weiström 











Joulumielellä - suolakeksit

prima, lekue
Suolakeksit on kiva vaihtoehto makeille kekseille ja pipareille. Makuja voi muuttaa mielinmäärin. Suolakeksit sopii myös moneen tilanteeseen: juhlatarjottavaksi, piknik-evääksi, naposteltavaksi, illanistujaisiin ja lapsille pikkupurtavaksi. Taikinaa voi muutella ja maustaa monella tavalla. Kokeile lisätä taikinaan esimerkiksi ruista, leseitä  tai superfoodjauheita. Käytä makuöljyjä, maustetahnoja ja yrttejä. Valkosipuli ja juusto sopivat myös hyvin näihin.

Suolakeksit

2,5 dl spelttijauhoja
1/2 tl leivinjauhetta
1/2 tl sokeria
1 tl suolaa
1 rkl öljyä
50 g voita
1/2 dl vettä

Päälle
savustettua merisuolaa
Musta Laava -sormisuolaa (Primamausteet)
Seasons -maustesekoitusta (Primamausteet)

Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää joukkoon öljy ja pehmeä voi. Nypi jauhot ja rasva keskenään. Lisää lopuksi vesi ja sekoita taikina tasaiseksi. Kauli taikina ohueksi levyksi jauhotetulle alustalle ja ota muotilla taikinasta keksejä. Sivele keksien pintaan hieman vettä pullasudilla ja ripottele keksien päälle savustettua merisuolaa, mustaa suolaa ja Seasons -maustesekoitusta. Paista keksit uunissa 200*asteessa ylätasolla. Paistoaika on vain muutamia minuutteja, sen verran että pohjaan tulee hieman väriä.


Tällä Lekuen kivalla muotilla saa kerralla leikattua heti useamman piparin, eikä hukkapaloja juurikaan tule. Olen tykästynyt lumihiutaleen muotoon ja nyt saan kerralla 19 erikoista hiutaletta, näppärää vai mitä!
Jämäkkä muotti on silikonia vaikka ei siltä tunnukaan. Se on kestävä ja pestävä, myös astianpesukoneessa.