Himmee kaakku

Isänpäivä vaihtui jo eiliseksi ja kakkukin on melkein syöty. Ja se kakku vasta omituinen olikin.

Tykkään tehdä ja kokeilla kaikkea omituista ja erikoista. Ja näitä kokeiluja olen tehnyt joskus aiemminkin, nimittäin DIY-elintarvikevärejä. Pari vuotta sitten etsin vinkkejä miten saada sinistä elintarvikeväriä luontaisesti koska silloin tarkoituksenani oli tehdä sateenkaarikakku pojan 2v. -juhliin. En varsinaisesti tykkää käyttää teollisia värejä, koska niistä ei aina tiedä mitä ne sisältävät. Toki ihminen saa väkisinkin teollisia raaka-aineita jos syö vaikka kaupan makeisia ja mehuja, mutta aina niitä voi yrittää välttää. Mutta erikseen on sitten nämä DIY-värit, joita saa vaikka punajuuresta, pinaatista ja porkkanasta. Nyt isänpäiväksi halusin taas vähän hullutella ja kokeilin saada aikaan sinistä väriä. Sen saa punakaalista puristetusta mehusta ja soodasta. Tuossa yläkuvassa (yl.vas.) on pelkkää punakaalimehua ja sitten sen alapuolella mehuun on sekoitettu ehkä puoli maustemittalusikallista ruokasoodaa. Väri muuttuu hiljalleen mutta saattaa vetää nopeasti turkoosiin tai jopa vihreään. Tällaiset kokeilut ovat varsin kiehtovia ja samalla tavalla voisi tehdä vaikka vesivärejä lasten askarteluihin. 

Kun munavaahtoseos oli valmista, sekoitin joukkoon tuon tekemäni väriseoksen. Ihanan sininen väriliemi muuttuikin taikinan seassa vaalean harmaaksi eikä sinisyyttä ollut enää havaittavissa muuten kuin roiskeina kulhon reunoilla. Sitten ei auttanut muu kuin sulattaa hieman mustikoita, muussata ne haarukalla ja kaataa mehustuneet marjat taikinan joukkoon. Mustikka pelastaa aina, ja taikinasta tuli ihanan violettia! Sinisyys jäi jälleen haaveeksi mutta violettikin on aika huikea väri.

 Mustikalla värjätty taikina.

 Kakkupohja kypsentämisen jälkeen.

 Tällaiselta kakkupohja näytti sisältä.

 Väliin pakastettuja banaanikiekkoja. Pakastettuja siksi, että olin aiemmin pakastanut banaanit koska pelkäsin, että ne jää muuten syömättä ja pilaantuisivat.

 Banaanien päälle runsaasti kermavaahtoa ja mustikoita. Toinen kakkupuolisko päälle ja loput kermavaahdot kakkupohjan päälle.

 Ja lopuksi koko komeuden päälle VIHREÄÄ sokerimassaa.

BUA-HA-HAA! Siksi tämä hirnunta, että en ole tainnut eläissäni tehdä saati syödä mitään näin vihreää. Alunperin ajattelin tehdä kuorrutteen vaaleansinisestä sokerimassasta mutta poika vieressäni sanoi, että isin kakun pitää olla vihreä. No, sitten ostettiin vihreää massaa ja tehtiin kuorrute siitä. Koristelu oli todella ammattilaistasoa, huomaat varmaan. Heh. Leikkasin massan jämistä lehtiä ja lakun palasesta "kukkasia". 

En ole sokerimassaakaan käyttänyt ikinä ennen ja nyt kun se oli LIDLissä tarjouksessa niin päätin kokeilla. Miten, oletteko käyttäneet sokerimassoja kakuissa? Maistuuko ne yleensä millaiselta? Kun minulle tästä tuli mieleen ihan se lasten muovailuvaha, Play Doh. Maistui ihan siltä miltä se vaha tuoksuu. Tämän perusteella en taida olla sokerikuorrutteiden vannoutunut fani vaan tykkään enemmän vaahtokarkkikuorrutteesta. Mutta ehkä eri valmistajien massat maistuvat erilaisilta.

Hauska siitä silti tuli ja hauskalta se maistuikin. Kaikkea täytyy kokeilla. Tämä oli muuten samalla myös mieheni syntymäpäiväkakku, vietti syntymäpäiviään isänpäivänä. Saa nähdä mitä hän keksii minun pääni menoksi kun syntymäpäiväni koittaa. Luultavasti tekee jotakin outoa tai tekee inhokkini - salmiakki-suklaa-yhdistelmän.