Ihana, hauska, kupliva, rönsyilevä, riemukas, raikas, hengästyttävä!
Tyttöjen kaupunki imaisi mukaansa heti alkumetreiltä. Sykähdyttävä, nopea, eläväinen tarina ja kerronta sai pään pyörälle, mutta hyvällä tavalla. Tarinassa ei sovi tiukkapipoisille ja se saa hissukoidenkin sukat pyörimään jaloissa joko puhtaasta innosta tai sitten hämmennyksestä ja nolostumisista. Tyttöjen kaupunki on kuin ilotulitus, kaikki karkkikaupan karkit samassa pussissa!
Nauroin monen monta kertaa vedet silmissä tarinan humoristisille kohdille, hieman napakoille dialogeille ja puhtaalle sarkasmille. Huh sanon minä minkälaiseen pyöritykseen on kääntäjä tämän kirjan kohdalla joutunut ja miten paljon taustatyötä itse Elizabeth Gilbert on kirjaansa varten joutunut tekemään. Kuin hän olisi itse kokenut tuon kaiken. Teatterielämän, tanssityttöjen helmassa pyörimisen, sodan, pukuompelijan työn kankaineen ja muoteineen.
Vivian, tuo poikkeuksellinen tyttö, joka ei sopinut oikeastaan koskaan siihen muottiin mihin häntä yritettiin asettaa, joko perheen tai yhteiskunnan määrittelemien normien mukaisesti. Eräänä päivänä vanhempansa kyllästyivät tytön huonoon koulumenestykseen ja lähettivät tytön New Yorkiin tätinsä luo. Mutta eipä tienneet vanhemmat mitä tekivät. Vivian tosin löysi vihdoin paikkansa maailmassa.
Peg-täti muistuttaa minua kovasti erään rakkaan TV-sarjan, Kotiin takaisin, yhtä päähahmoa Carolynia. Tuo rajoja rikkova nainen, joka elää värikästä elämää soveliaisuuden tuolla puolen. Nainen, joka nauttii elämästä, täysin rinnoin. Pegin luona Vivian tutustuu teatterielämään, showtyttöihin, räiskyvään elämäntyyliin josta kotikonnuilla ei olisi voinut edes haaveilla.
Vivianin taidosta muokata lähes mistä tahansa materiaalista upeita luomuksia koituu hänen edukseen tätinsä yrityksessä. Hän alkaa luomaan teatteriesityksiin asuja ja samalla saa myös luotua uusia suhteita niin ystävä- kuin rakkaustasollakin. Showtytöistä tulee Vivianin tukiverkko, ja yhdessä he päätyvät monenlaisiin seikkailuihin, neitsyydenmenetyksistä clubeihin.
Kirjan tunnelma kääntyy puolivälillä kohti tummia sävyjä. Käänne saa lukijankin pohtimaan elämän yllätyksellisyyttä, sitä miten pienestä kaikki lopulta on kiinni. Miten pieni asia voi kääntää kaiken päälaelleen eikä entiseen enää ole paluuta. Lukijalle tuo pieni väärinkäsitysten aikaansaama hetki, joka muutti kaiken Vivianin elämässä, sai tuntemaan syvää ahdistusta ja tilanne tuntui todella epäreilulta. Se miten me kaikki elämää elämme, usein epätietoisuuden vallitessa, teemme johtopäätöksiä, suojelemme itseämme, valitsemme väärin ja kaikki on poissa, onni vaihtuu onnettomuudeksi.
Mutta koska käännekohta tapahtui kirjan keskivaiheilla, oli ymmärrättevää, että asiat saattavat vielä muuttua. Ja tavallaan ne muuttuivatkin vaikkei menneeseen ollutkaan enää paluuta. Tätä voisi kuvailla Cherbourgin sateenvarjot -kappale tunnelmineen.
Suosittelen lämpimästi sukeltamaan mukaan ihanan lämpimään Tyttöjen kaupunkiin. Se on kuin elämä itse. Välillä kupliva, raikas kuin kesäsade, toisinaan synkkä ja ahdistava kuin syysillan pimeys.
Tyttöjen kaupunki
Elizabeth Gilbert
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti