Syntymäpäivät on juhlittu taas tältä vuotta. Lasten yhteissynttäreitä on aina kiva suunnitella ja keksiä tarjottavia. Usein menen niillä tutuilla ja hyväksi havaituilla valinnoilla, jotka olen joko kehitellyt itse tai käyttänyt tukena valmiita reseptejä.
Tänään viimeksi haikeana totesin, että taas saa vuoden odottaa vieraita joita varten saisi leipoa. Meillä ei käy oikeastaan kukaan koskaan jos ei postimiestä lasketa. Surullisen haikeaa kun ottaa huomioon että on iso suku, kummankin puolella. Mutta sen jälkeen kun vanhempani kuolivat, ei viikottaisia vierailuja enää meille ole tullut. Isä ja äiti kävivät usein ja me käytiin heillä. Nyt tuntuu, että viimeisetkin ihmissuhderippeet ovat haihtuneet pois kun iso ja tärkeä side on katkennut.
Mutta niihin tarjottaviin.. Äitini oli meidän perheen voileipäkakkukuningatar. Naureskelee varmasti nyt jossakin tuolle tittelille, mutta äiti teki parhaat voileipäkakut vaikkei itse niistä ikinä kunniaa itselleen osannutkaan ottaa. Sitten kun kävi niin, ettei äitiä enää voinut pyytää niitä tekemään piti vain itse uskaltaa ryhtyä hommaan. Ensimmäiset voileipäkakkuni tein kylmiltään reilu vuosi sitten veljen perheen juhliin, ja sen jälkeen olen tainnut noin viisi vl-kakkua tehdä. Ja ihan turhaan niitä jännitin. Hyvinhän se sujui. Reseptin tähän kana-pekoni-kakkuun otin Voileipäkirjasta. Tähän ohjeeseen ihastuin ja se on helppo tehdä, se on maukas ja kaikinpuolin loistava vaihtoehto perinteisille mauille.
Alkuperäisessä ohjeessa oli mangoa, ja sitä olen osassa kakkujani käyttänytkin. Mutta en halua rajoittaa tekemisiäni joihinkin tiettyihin tarkkoihin raameihin vaan sovellan sen mukaan mitä milloinkin on saatavilla. Tässä kakussa korvasin mangotäytteen maustekurkuilla ja ne sopivat maultaan hyvin kanan ja pekonin kanssa. Tässä alkuperäinen ohje, jota olen hieman viilannut itselle sopivaan suuntaan. Tämän kakun kuorrutteen tein tuorejuustosta, kermavaahdosta ja currysta sekä kurkumasta.
Cocktailtikut ovat kuuluneet juhlapöytään siitä saakka kun olin lapsi. Tein yleensä ne itse, koska niitä on vain niin hauska tehdä. Toisekseen ne ovat aina olleet juhlapöydän top3-listalla jos katsoo sitä mitä vieraat tahtovat syödä. Näihin voi valita "täytteet" oman maun mukaan ja oikeastaan taivas vain on rajana valintojen suhteen. Makeita versioita voisi tehdä vaikka mansikoista ja vaahtokarkeista.
Täytekakkua en aikonut tehdä ollenkaan kun sitä ei yleensä juuri kukaan syö. Mutta silti huomasin sellaisen tekeväni. En kuitenkaan alkanut tekemään mitään mahtipontista taidonnäytettä vaan menin ihan rennolla otteella. Nakukakku marjoilla ja kermavaahdolla. Tein neljän munan sokerikakkutaikinan, jonka paistoin uunipellillä. Leikkasin kakkupohjan neljään yhtäsuureen osaan ja täytin kakun punajuurijauheella värjätyllä kermavaahdolla ja marjoilla: tyrnillä, mustikoilla, herukoilla, lakoilla ja vastakerätyillä vadelmilla. Kakusta tulikin todella hyvä ja suosittu.
Tarkoitushan oli pysyä kohtuuden rajoissa tarjottavien määrän suhteen, mutta taisin silti vähän ylimitoittaa sorttimentit. Vaikka hyvinhän kaikki teki kauppansa eikä seuraavalle päivälle jäänyt juuri mitään napsittavaa.
Halusin tehdä myskikurpitsamuffinsseja. Piste. Siksi niitä tein, ja siksi että lapset tykkäävät niistä. Ja siksi, että ne ovat niin ihanan kuohkeita, kosteita ja maukkaita. Reseptinä käytin itse tekemääni ohjetta, ja sen löydät täältä. Kuorrutteeksi valitsin helppouden ja maun takia valkosuklaaganachen. Ganache syntyy helposti kuumentamalla kattilassa 1/2 dl kermaa ja sulattamalla siinä 200g valkosuklaata. Seos sekoitetaan tasaiseksi, jäähdytetään ja halutessaan vaahdotetaan sähkövatkaimella.
Koristelin muffinssit hieman överisti strösseleillä, marjoilla ja suklaakoristeilla.
Ja mitäpä olisi juhlani ilman juustokakkua. Sitä on pakko olla. Koska. Se. On. Niin. Hyvää.
Suklainen juustokakku on lasten mieleen, ja minunkin. Se on ehkä kaikista helpoin ja nopeiten tehtävä, ei vaadi suurta pohdintaa makuparien suhteen. Halusin kuitenkin korostaa tummaa väriä lisäämällä massaan 1 tl aktiivihiilijauhetta. Meinasin jopa, että tekisin mustan suklaakakun. Mutta en sitten kuitenkaan viitsinyt alkaa liikaa leikkimään. Aktiivihiilijauhe ei itsessään maistu juuri miltään mutta se antoi kuitenkin kivan nyanssin makuun, korostaen suklaan makua ja lisäten siihen syvyyttä.
Mitkä ovat teidän juhlapöydän vakioherkut, vai onko sellaisia?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti