Valoa pimeyteen & oksakartio!

Katselin ikkunasta illan pimeyteen ja ihastelin kätteni jälkeä. Samassa tieltä alkoi näkyä auton valoa ja ajattelin miehen saapuvan lasten kanssa kotiin. Saapuja olikin naapuri joka ikäänkuin hiljensi talomme kohdalla (tai sitten kuvittelen vain), mietin mahtoikohan hän ihastella vai kauhistella, että jo lokakuussa joku laittaa "jouluvalot" pihalle. Minua muuten ottaa päähän tuo jouluvalo-nimitys. Ei ne ole mitään jouluun liittyviä valoja vaan syksyn pimeyttä kaunistavia valonauhoja! Mielelläni koristelisin kaiken valoköynnöksillä, jopa itseni. 

Talon edustaa on muutettu tässä kesän aikana ja kaikki kasvit on poistettu. Kasvien sijaan pihaa koristaa tältä osin nyt kivet, laatat, tuolit ja muut tavarat. Ensi kesänä saaveihin, laatikoihin ja ruukkuihin istutellaan kukkia ja muita mutta talven tullen tätä kivipuutarhaa koristavat aidot kynttilät ja valonauhat. 

Kesällä pihasta raivattiin kuivia risuja metsään ja nyt kävin hakemassa ne takaisin. Voisi sanoa hölmöläisten hommaksi. Mutta kun rakastan luonnonmateriaaleja niin aika normimeininkiä minulle. Keräsin kasan pitkiä, paksuja ja siistejä oksia, jotka upotin maahan kehän muotoon. Rautalangan avulla keräsin oksien päät yhteen ja sain aikaan oksakartion tai tiipiin, kuten lapsi sanoi. Kiersin oksien ympärille 80-osaisen valonauhan. Valonauha toimii pattereilla ja siinä on sellainen ajastustoiminto, jonka avulla valot palavat 6 tuntia ja sammuvat sitten 6 tunniksi ja syttyvät taas 9 tunnin jälkeen. Valoissa oli vieläpä valittavissa erilaisia vaihtoehtoja, joista valot saa välkkymään eri tahtiin. Välkkyvalot ei kuitenkaan ole meidän juttu, joten valot palavat välkkymättä. Saa nähdä miten kauan patterit kestävät ulkona. Tuote on kyllä tarkoitettu sekä sisä- että ulkokäyttöön, mutta ulos suositeltiin käytettäväksi siihen tarkoitettuja pattereita, jotka on suunniteltu kestämään kylmyyttä. Neiti näppärä minussa keksi laittaa patteriosan lapasen sisään, josko pysyisivät lämpimänä paremmin. 

Mies toi muutaman rikkinäisen lasilyhdyn, jotka muutoin olisivat joutuneet roskiin. Minä mieluusti pelastin  ne siltä kohtalolta koska kyllähän ne ajavat asiansa vaikka joku lasiruutu poissa olisikin. Tämä rouhea rautarunkoinen lyhty sai jäädä keittiön koristeeksi. Laitoin lyhdyn sisään tuikun lasisessa tuikkukipossa, joten ihan turvallisesti se siellä palaa.

Kaksi muuta lyhtyä, joista puuttuu osa lasiosista, koristavat ulkona kivipuutarhaa. 

Myös olohuoneessa läpi vuoden roikkuneet valot saa taas kytkeä päälle. 

Nordic Chic

Jokin aika sitten sain testiin Ilvesmaalien maahantuomia Nordic Chic -kalkkimaaleja. Olen aina halunnut testata kalkkimaaleja mutta mitään sopivaa maalauskohdetta ei vain ole ollut. Kalkkimaalit ovat jo hieman vanha juttu, ainakin nykymittakaavalla jolloin villitykset tulee ja menee omasta vinkkelistä katsottuna pikavauhtia. Tulen monessa asiassa jälkijunassa, taidan olla hitaasti lämpenevää sorttia. 

Olohuoneeseen oli etsinnässä uusi tv-taso. Tarkoitus oli tuunata joku vanha puinen senkki tai lipasto siihen tarkoitukseen ja maalata se näillä kalkkimaaleilla. Kaappi löytyi lopulta ihan vahingossa Tori.fi:sta ja maksoi vain 25 euroa! Olin ihan ihmeissäni ja pöllämystynyt, miten niin hieno kaluste voi maksaa niin vähän, epäilin että siinä on varmasti jotain vikaa. Jo seuraavana päivänä lähdettiin hakemaan kaappi kotiin ja se oli todella hyvässä kunnossa. Pölyt pyyhin pinnoilta pois ja johtoja varten porattiin reiät taustalevyyn. Sitten kun oli tarkoitus aloittaa maalaus niin mitäs kävikään, eihän sitä raaskinut maalata. Niin hieno ja eläväinen puupinta oli pakko jättää näkyviin. Niinpä uuden maalauskohteen etsintä alkoi jälleen alusta.

Jonkin ajan kuluttua mies pisti viestiä, että paikallisessa FB:n Roskalava-ryhmässä joku antaa pois vanhan päästä vedettävän sohvasängyn. Kun mies pääsi paikalle kohteeseen oli siellä paljon muutakin vapaasti otettavaa irtaimistoa, mm. pitkä  penkki, iso puulaatikko ja tämä pöytä. No mutta siinäpä oiva maalauskohde! Vaikka myönnän, että tämänkin kohdalla tuli hetkittäin sellainen olo, että viitsiikö tähänkään maalia sutia pintaan.

Ennen maalausta hioin pinnat hiomakoneella ja samalla poistui liat ja purkanjämät. Hiomisen jälkeen suihkutin puuosiin kevyen maalipesun ja pyyhin pinnat kuiviksi.

Nordic Chic -kalkkimaalien värikartassa on yhteensä 31 kaunista valmissävyä, ja sarjaan kuuluu lisäksi kalustevahaa kahdessa eri sävyssä. Arvata saattaa, että monella iskee valinnanvaikeus värien suhteen. Kaikki näyttävät kauniilta ja samasta väristä löytyy useita lähisävyjä, ja mikä niistä on sitten se parhain. Valitsin kuitenkin lopulta yllätyksekseni ison purkin Nordic Chic-nimistä valkoista maalia, valkoinen ei nimittäin kuulu sisustuksessa tai muutenkaan lempiväreihini. Pikkupurkeissa ovat värit Muskat Nut, Sage, Pink Icing ja Turkish Delight. Tuo turkoosi on ihanan eksoottinen, siitä tulee mieleen Marokko ja Intia.

Maalasin aluksi pöydän turkoosilla maalilla vähän sieltä täältä. Lapset hääräsivät vierellä ja tahtoivat osallistua maalausprojektiin, joten hekin saivat omat pensselinsä joilla sutivat maalia pöydän kanteen. Tarkoitus oli maalata valkoisella kaiken päälle ja hioa pinta puhki jolloin alakerroksen eri sävyt tulisivat esiin. Siispä ei ollut niin tarkkaa miten ja minne lapset sitä maalia sutivat. Tosin pikkutarkan kontrollifriikin minäni täytyi purra hammasta kun sitä maalia meni viimeistelyvaiheessa sinnekin minne ei pitäisi ja pitkien pensselin vetojen sijaan lapsi kirjoittikin kanteen ruskealla maalilla ja isoin kirjaimin oman nimensä. Näin jälkeenpäin ajateltuna söpöä mutta siinä tilanteessa ei naurattanut. 

Alkuperäisen ajatukseni toteutus ei käynytkään niin helposti kun olin ajatellut. Hiominen oli todella työlästä eikä kaikesta puurtamisesta huolimatta pohjan sävyt tulleet esiin. Hiominen alkoi tuntua turhalta joten päätin vaihtaa toiseen suunnitelmaan. Kun olin maalannut pohjasävyjen päälle kaksi kerrosta valkoista maalia maalasin korostusvärit siihen päälle. Helpommin sain sävyt esiin maalaamalla ne hiomisen sijaan. 

Tämä oli tällainen ei-tiedä-mitä-tulee-projekti. Päätin luovuttamisen sijaan jatkaa kokeilufiiliksillä. Sudin kanteen turkoosia ja ruskeaa maalia sinne tänne ja sitten päälle jälleen hieman valkoista. Sama juttu pöydän jalkojen kanssa, sudin niihin turkoosia ja valkoista sekaisin jotta sain aikaan utuisen ja vanhahtavan ilmeen.

Maalatut pitsikuvioinnit tein hetken mielijohteesta. Mietin ensin isompaa kuviointia joko jalkoihin, kanteen tai pöydän sivuihin. Mutta unohdin kuvioinnin, kunnes sitten yllättäen päätinkin kokeilla leiman avulla koristella pöydän. Yleensä repisin pelihousuni tuollaisesta epätarkasta (ja epäonnistuneesta) leimaustuloksesta mutta tähän tarkoituksella kuluneeseen ilmeeseen ne sopii ihan hyvin. 

En vielä vahannut kantta koska pöytä on vielä tällä hetkellä vailla lopullista paikkaansa. Ajatuksena on tehdä siitä lapselle koulupöytä kunhan koulu ensi syksynä alkaa. Vahaan sen sitten. Vahaus tummentaa sävyjä joten sekin jännittää millaiselta kansi vahauksen jälkeen näyttää.

Kalkkimaaleilla maalaaminen on helppoa mutta tuntuu jännältä näin ensikertalaisen vinkkelistä. Maali on paksua ja "kuivaa" mutta levittyy silti helposti. Maali myös kuivuu todella nopeasti joten uudelleen maalaus onnistuu pienessä ajassa. Kun maalauksen aloittaa kannesta ja jatkaa jalkojen maalausta on kansi jo siinä ajassa ehtinyt kuivua. Maali on myös hyvin peittävää, esimerkiksi ne lasten taiteilut ruskealla värillä kannessa ja pöydän sivulla peittyivät vaivatta valkoisen maalin alle. 

Tanskalaiset Nordic Chic -kalkkimaalit ovat täysin myrkyttömiä ja ympäristöystävällinen vaihtoehto esimerkiksi sisustusesineiden ja huonekalujen maalaukseen. Maali antaa kivan himmeän ja karhean pinnan. Kalkkimaalilla maalaaminen on erittäin helppoa, koska maali on peittävää ja paksua eikä valu.

Maalien maahantuojana Suomessa toimii Ilvesmaalit.

| T U O T E T E S T A U S | Ilves-Maalit

Jamie Oliverin juhlaruokaa

Jamie Oliver on hahmossaan kivunnut jo klassikoksi omassa elämässäni. Olen seurannut hänen kokkiohjelmiaan luultavasti niin kauan kuin niitä on TV:ssa näytetty. Hänen sympaattinen persoonansa ja tapansa valmistaa ruokaa on aina kiehtonut minua. Lapsuudenkodissanikin Jamie Oliverin ruokaohjelmat nauhoitettiin aina ja niitä katseltiin yhdessä koko perheen tuumin. Ohjelmansa ovat muodostuneet perinteeksi, jota noudatan nyt omassa kodissani. 

Television kautta reseptien seuraaminen ei aina ole helppoa. Varsinkin Oliverin ronski ja maanläheinen ote ei aina siirry kotikeittiöön. Hän lisää mausteita mututuntumalla ja toimii muutoinkin ripeällä vauhdilla. Kirjojen kautta monet reseptit aukeavat ihan eri tavalla. Onneksi monet Oliverin reseptit, joita olen TV:n kautta ihastellut, ovat päätyneet myös kirjan kansien väliin. Mm. 30 minuutin ateriat -sarjan reseptejä olen päässyt kunnolla testaamaan vasta kirjan kautta.

Uusin teos tältä mestarikokilta on Readme.fi:n julkaisema JUHLARUOKA - keittokirja. Ja kuten tavallista, kirja on persoonallinen, lämmin ja kutsuva. Kuvista ilmenee perhe ja sen tärkeys. Kirjaa lukiessa tulee itsellekin hyvä ja turvallinen olo. 

Kirja on melkoinen tiiliskivi. Selkämys on lähemmäs viisi senttimetriä leveä ja sivuja on yhteensä 405. Esipuheessa Oliver sanoo, että teoksen ainut tarkoitus on innostaa lukijaa mahdollisimman paljon, jotta joulusta tulee varmasti kaikkien aikojen paras. Kirja on Oliverin ensimmäinen joulukirja, ja samalla myös viimeinen. Ja siitä syystä tähän kirjaan on koottu kaikki parhaimmat ja takuuvarmat reseptit 17 vuoden ajalta, joilla onnistut luomaan maittavan ja muistettavan juhlakattauksen. Ohjeissa on otettu huomioon myös ekologisuus - ruuat paistetaan samoissa lämpötiloissa ja siten säästetään aikaa ja energiaa. Oliver jakaa lisäksi myös vinkkejä ja neuvoja asioiden organisoinnista ja suunnittelusta, jotta asiat sujuisivat mahdollisimman stressivapaasti.

Reseptien suhteen kattaus on kattava. Alkupalat, pääruoat, vegaaniset vaihtoehdot, kastikkeet, höysteet, makeat herkut, vanukkaat, salaatit, dipit, suupalat ja juomat, kaikki on otettu huomioon. Myös tähteet. Ja lahjaksi annettavat herkut.

Punajuuri-graavilohta, jerk-kinkkua, juhlavaa kurpitsakeittoa, paahdettuja perunoita ja punasipuligratiinia.

Härkäcarpacciota, kalacurrya, pähkinäpaistosta, balsamicoperunoita ja waldorfinsalaattia.

Tähteistä valmistettuja meheviä purilaisia ja täytettyjä leipiä...

Omenapiirakka, tiramisu, leipä-voivanukas, suklaahalko, jaffakakku...

Oi  voi, tämä kirja on täynnä kaikkea ihanaa! Se saa joulumielelle ja veden herahtamaan kielelle. Tykkään tästä kovasti. Kirja pääsee parhaimpien joulu(ruoka)kirjojen sarjaan.

Kiitos Jamie ja Hyvää joulua sinullekin!

Jamie Oliver  
Juhlaruoka - Keittokirja
Readme.fi 2017

Villit vanttuut 2.

Ah, ihana Lumi ja lapaset! Kirjan kansikin jo itsessään on syötävän suloinen. Puhun siis Lumi Karmitsan Villit vanttuut & vallattomat villasukat 2. -kirjasta, jonka Moreeni julkaisi juuri. Minulla on se ensimmäinen kirja myös (tai oikeastaan anopilleni sen annoin) ja ihastuin jo silloin näihin taidokkaisiin ja persoonallisiin malleihin. Ihmettelen miten neuleeseen saa luotua tällaisia kuvioita, pyöreitä muotoja ja moniulotteisia kuvioaiheita. 

Kirjan ohjeet ovat selkeät ja helppotajuiset, niitä seuraamalla aloittelijakin pääsee alkuun (paitsi minä). Onhan kirjan tekijä itsekin aika vasta-alkaja, tai oli ainakin ensimmäisen kirjan aikoihin. Hän itse tutustui kirjoneuleiden saloihin ja opetteli neulomaan kuvioneuletta, ja sen kautta alkoi suunnitella kuvioita itse. Hyvä niin, sillä siten muutkin neulojat pääsevät nauttimaan näistä ihanuuksista. Ja toisaalta kirja ja tekijänsä antavat toivoa siitä, että muutkin voivat suhteellisen lyhyessä ajassa oppia neulomaan kirjoneuletta tai suunnittelemaan kuvioita itse.

Villit vanttuut & vallattomat villasukat 2. pitää sisällään 17 eri kuvioaihetta, joiden teemana ovat huumori ja romantiikka. Lapasissa vilistävät villit hevoset laumoissa ja yksikseen. Lapasista löytyy myös pesukarhuja, joita harvemmin olen missään muualla neulemalleissa nähnyt. Enkelinsiivet ihastuttivat ja herrasmieskotkat aiheuttivat hilpeyttä. 

Yökyöpelisukat kisuineen hurmaavat varmasti jokaisen kissaihmisen! Etelän lämpöä kaipaavalle lohtua tuovat ananaskuviot ja flamingot. HaHaa - pääkalloja ei ole unohdettu tässäkään kirjassa!

Kerrassaan mahtavaa silmukoiden käyttöä!

Suosittelen omaksi iloksi tai vaikka joululahjaksi.

Lumi Karmitsa

Villit vanttuut & vallattomat villasukat 2.

Moreeni 2017

Energiapallot!

Herkullisen näköinen kansi vai mitä? Kirjan nimi tosin voi kantta näkemättä johtaa harhaan, ihan eri urille. Mutta tässä kirjassa kyse on kuitenkin syötävistä herkuista. 

Ihania värejä ja terveellisiä raaka-aineita. Tykkään tällaisista vähän erilaisista jutuista, ja mielelläni  myös testailen kaikkea (itselleni) uutta. Vastaavia pallosia olen tehnyt itsekin ja niissä sitovana raaka-aineena on aina ollut taateli. Sillä saa tahmaisuutta, sitkoa ja makeutta. Tämän kirjan energiapalloissa taas ei taatelia ole käytetty lainkaan. Mietitkö mikä näissä sitten on niin sanottuna kasassapitävänä voimana? Periaatteessa energiapallomassaan voi laittaa mitä tahansa terveellistä: pähkinöitä, siemeniä, kookosta, kaurahiutaleita, tuoreita kasviksia ja hedelmiä sekä palkokasveja, lisäksi niihin sopivat erilaiset tahnat ja kaakaovoi. Kirjan ohjeilla valmistat itse myös pänkinävoita ja aktivoit siemenet ja pähkinät. Mausteiksi näihin raakaherkkuihin sopivat mm. kaneli, matcha, sitrushedelmien kuoret, vanilja ja superfood-jauheet.

Kirjan ohjeissa on käytetty mm. 

punajuurta ja marjoja, 

kikherneitä ja inkiväärtä,

kypsää kurpitsaa ja pekaanipähkinöitä,

tuoretta mangoa ja kurkumaa,

satsumaa ja gojimarjoja,

lehtikaalta ja omenaa.

Varsin monipuolinen valikoima eri makupareja. Osa raaka-aineista on aika yllättäviäkin mutta varmasti toimivia. Näitä täytyy ehdottomasti testata! Aina jotakin ohjeiden aineksista löytyy kotoa ja jos jotakin ei kaapeissa ole sitten sovelletaan.

Kirjan ideana on luoda ravinteikkaita ja terveellisiä herkkuja ja välipaloja, joissa ei ole lisäaineita eikä haitallisia makeutusaineita. Nämä raakaherkut sisältävät runsaasti proteiinia, kuitua ja terveellisiä rasvoja. Ohjeet on jaettu kolmeen ryhmään:

1. Lisäpotkua treeniin ryhmän herkut mm. parantavat suoritustasoa ja nopeuttavat palautumista.

2. Energia arkipäivään herkut antavat lisäpuhtia ja energiaa arjen pyörteisiin ja

3. ryhmässä on erityisesti herkkuhetkiin soveltuvia naposteltavia.

Harmi, että nyt on kohta keskiyö. Olisin muutoin laittanut monitoimikoneen surraamaan ja sekoittanut itselleni kasan herkkupalloja. Teen monesti ruokaa sormituntumalla eli maistelen ja lisään sitä mukaan eri mausteita ja raaka-aineita saadakseni halutun lopputuloksen. Sillä systeemillä syntyy myös energiapallot, oman maun mukaan.

Christine Bailey

Energiapallot

30 terveellistä ja herkullista välipalaa

Atena 2017

Halloween | Kattaus- & koristeideoita!

Kaiken ei aina tarvitse olla kallista tai liian vaativaa. Monesti asioita saa tehtyä jopa ihan ilmaisista materiaaleista ja vähällä vaivalla. Itse suosin näitä tapoja melkeinpä kaikissa jutuissani. Haluan mieluummin löytää edullisen tee-se-itse-idean kuin mennä kauppaan ja ostaa valmiin tuotteen. 

Nämäkin Halloween-teemaan sopivat koristeet ja somisteet on luotu lähes ilmaisista tai kotoa jo löytyvistä materiaaleista. Järjestin omille ja ystäväperheen lapsille pienet kemut teemaan sopivaksi, ja ajatuksena oli ideoida somisteet, jotka eivät ole pelottavat, vaan ainoastaan hauskat ja jännittävät. 

Pöytäliinaksi laitoin valkoisen suihkuverhon ja sen päälle pitkän pitsiverhon. Verho laskeutui kivasti lattiaan asti. Pitsiverhon päälle laitoin naruverhon, sikin sokin keskelle pöytää kulkevaksi.

Mustat pitsit on leikattu huovasta samalla tyylillä kuin silkkipaperista leikatut lumihiutaleet mutta näissä tarkoitus oli tehdä hämähäkinseittimäiset kuviot. Perhoset on leikattu vipulävistimellä mustasta paperista, samoin kuin lepakotkin, mutta ne leikkasin vapaalla kädellä saksilla. Oranssit kurpitsat on leikattu paperista myös. Satsumat toimii sekä koristeina että syömisinä, niille piirsin mustalla tussilla kurpitsamaiset kasvot. Ja lopuksi laitoin pattereilla toimivan valoköynnöksen koristeiden sekaan.

Kahteen tuoliin laitoin kuitukankaasta huput.

*Wink! Tuo suihkuverho oli muuten todella toimiva materiaali lastenjuhlissa! Mehu- ja kahvitahrat oli helppo poistaa vielä tuntienkin jälkeen keittiösienellä ja saippualla. Sama juttu myös tuon pitsiliinankin suhteen, koska molemmat näistä kankaista oli tekokuituisia.

Kattaukseen katoin jokaiselle lapselle omanlaisensa lautaset koristeineen. Koska tarkoituksena oli luoda hivenen jännittävä mutta silti soma look, niin yhdistin lepakoihin pitsisiä kakkupapereita ja leimattuja kuvia.

Mustista muovipusseista saa tosi kivat ikkunakoristeet! Näissäkin tekotapa on sama kuin silkkipaperisissa lumihiutaleissa. Ideana olivat lepakot ja hämähäkinseitit.

Ja lopuksi kotiinviemisiksi lapset saivat haamutikkarit.

Hyvin yksinkertaiset nämäkin, eli tikkarin päälle 'puetaan' valkoinen lautasliina, narulla kiinni ja mustalla tussilla haamulle silmät. Onnistuu keneltä vain!

Juhlia on kiva järjestää ja aina ei tarvitse olla mitää erityistä syytäkään. Itseäni piristää juhlien järjestäminen ja se tuo kivaa vaihtelua normaaleihin arjen juttuihin.

Syömingeistä sitten myöhemmin...

Jorid Linvikin uusi sukkakirja & lapaskirja!

Neulojia hellitään jälleen. Sitruunakustannus julkaisi nyt Jorid Linvikin lapaskirjan, sukkakirja ilmestyi keväällä. Kirjoissa on osittain samoja malleja, mutta lapaskirjassa on myös uusia kuoseja. Kumpainenkin kirja sisältää 45 valloittavaa mallia selkeine ohjeineen ja kaavapiirroksineen. Meidän perheen kudinmestari totesi, että ohjeet ja mallikuvat ovat erittäin helposti ymmärrettäviä ja niitä on helppo seurata. Mallikuvien seuraaminen vaatii kuitenkin huolellisuutta koska monissa malleissa käytetään useampaa väriä ja kuviot ovat pikkutarkkoja.

Jorid Linvikin lapaskuosit ovat varmasti aika monille jo tuttuja, malleja on ollut esillä netissä jo pitemmän aikaa. Taitavat neulojat osaavat tehdä omat lapasensa pelkästään kuvaa katsomalla ilman tarkempaa kaavapiirrosta. Kuoseissa vilahtelevat tutut eläinhahmot ja perinteikkäämmät kuviot. Tykkäsin erityisesti siitä tyhjästä mallipohjasta johon voi kokeilla luoda omia kirjoneulemalleja. Olen etsinyt sellaista kaaviota jo jonkun aikaa. Luultavasti päässäni olevat ideat eivät kuitenkaan siirry kaavamuotoon niin sulavasti kuin ajattelen, mutta ajatus on silti houkutteleva.

Sukka irti, mä kudon päivin öin!

Tai no itseasiassa minä en kudo, tai siis neulo. Meillä päin kun puhutaan kutomisesta niin tarkoitetaan neulomista. Anoppi sen sijaan kutoo ja hyvin kutookin. Lankavarastot pursuaa ja neulemalleja hänelle kannellaan aina kun joku kiva malli osuu kohdalle.  Jorid Linvikin mallit ovat suosittuja, niissä on ideaa, huumoria ja kivoja kuvioita. Kissat, koirat ja muut eläinaiheet miellyttävät monia. Häneltä on ilmestynyt lapaskirja* muistaakseni vuonna 2015, tosin suomeksi sitä ei taida olla käännetty. Mutta tänä vuonna meitä hellitään sukkakirjalla, jossa näyttäytyvät tutut Jorid Linvikin mallit. Sitruunakustannukselta ilmestyi juuri Suuri SUKKAKIRJA, joka sisältää 45 hauskaa neuleohjetta, malleja löytyy niin lapsille kuin aikuisille. Nyt saa taas anoppi pistää tikut heilumaan. 

Minä tahtoisin nuo riekkosukat ja jämälankasukat, joissa on pitkä varsi ja montaa eri väriä. Samaan hengenvetoon harmittelen sitä, ettei meidän lapset tykkää käyttää villasukkia. Tässä kirjassa olisi niin monta ihanaa mallia lapsille! On pandanpoikasia, tiikerinpentuja, traktoreita, kauriinvasoja, leppäkerttuja ja lintusia. 

Aikuisten koossa aiheita on runsaasti. Sarvipäitä, tonttuja, viikinkejä. On Afrikka-henkiset sukat ja Pohjoismaiset sukat. Ja sitten löytyy vadelmia, pöllöjä, sydämiä, koiria ja kissoja. Let's rock -malli on myös hauska ja värikäs, ja Laiva ohoi -mallissa on jännät yksityiskohdat kantapäissä.

Ohjeet ovat selkeät ja kirjan mukaan myös aloittelija selviytyy neuletyöstä näillä ohjeilla. Kaaviokuvat ovat nekin selkeät ja koko sivun kokoiset, joten ohjeen seuraaminen helpottuu. Kirjassa annetaan tietysti myös perusohjeet neulomiseen, langantiheyteen, koon laskemiseen ja langan valintaan. Tykkään kirjan värikkyydestä ja isoista idea-/tuotekuvista! Rakastan mattapintaista ilmettä ja oikean kirjan tuoksua. Tästä kirjasta on varmasti iloa monelle ja pitkäksi aikaa. Suosittelen!

*Huom!  Lapaskirja julkaistaan suomeksi syksyllä 2017.

Jorid Linvik

Suuri sukkakirja

Sitruunakustannus 2017