Katselin ikkunasta illan pimeyteen ja ihastelin kätteni jälkeä. Samassa tieltä alkoi näkyä auton valoa ja ajattelin miehen saapuvan lasten kanssa kotiin. Saapuja olikin naapuri joka ikäänkuin hiljensi talomme kohdalla (tai sitten kuvittelen vain), mietin mahtoikohan hän ihastella vai kauhistella, että jo lokakuussa joku laittaa "jouluvalot" pihalle. Minua muuten ottaa päähän tuo jouluvalo-nimitys. Ei ne ole mitään jouluun liittyviä valoja vaan syksyn pimeyttä kaunistavia valonauhoja! Mielelläni koristelisin kaiken valoköynnöksillä, jopa itseni.
Talon edustaa on muutettu tässä kesän aikana ja kaikki kasvit on poistettu. Kasvien sijaan pihaa koristaa tältä osin nyt kivet, laatat, tuolit ja muut tavarat. Ensi kesänä saaveihin, laatikoihin ja ruukkuihin istutellaan kukkia ja muita mutta talven tullen tätä kivipuutarhaa koristavat aidot kynttilät ja valonauhat.
Kesällä pihasta raivattiin kuivia risuja metsään ja nyt kävin hakemassa ne takaisin. Voisi sanoa hölmöläisten hommaksi. Mutta kun rakastan luonnonmateriaaleja niin aika normimeininkiä minulle. Keräsin kasan pitkiä, paksuja ja siistejä oksia, jotka upotin maahan kehän muotoon. Rautalangan avulla keräsin oksien päät yhteen ja sain aikaan oksakartion tai tiipiin, kuten lapsi sanoi. Kiersin oksien ympärille 80-osaisen valonauhan. Valonauha toimii pattereilla ja siinä on sellainen ajastustoiminto, jonka avulla valot palavat 6 tuntia ja sammuvat sitten 6 tunniksi ja syttyvät taas 9 tunnin jälkeen. Valoissa oli vieläpä valittavissa erilaisia vaihtoehtoja, joista valot saa välkkymään eri tahtiin. Välkkyvalot ei kuitenkaan ole meidän juttu, joten valot palavat välkkymättä. Saa nähdä miten kauan patterit kestävät ulkona. Tuote on kyllä tarkoitettu sekä sisä- että ulkokäyttöön, mutta ulos suositeltiin käytettäväksi siihen tarkoitettuja pattereita, jotka on suunniteltu kestämään kylmyyttä. Neiti näppärä minussa keksi laittaa patteriosan lapasen sisään, josko pysyisivät lämpimänä paremmin.
Mies toi muutaman rikkinäisen lasilyhdyn, jotka muutoin olisivat joutuneet roskiin. Minä mieluusti pelastin ne siltä kohtalolta koska kyllähän ne ajavat asiansa vaikka joku lasiruutu poissa olisikin. Tämä rouhea rautarunkoinen lyhty sai jäädä keittiön koristeeksi. Laitoin lyhdyn sisään tuikun lasisessa tuikkukipossa, joten ihan turvallisesti se siellä palaa.
Kaksi muuta lyhtyä, joista puuttuu osa lasiosista, koristavat ulkona kivipuutarhaa.
Myös olohuoneessa läpi vuoden roikkuneet valot saa taas kytkeä päälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti