Satutettu, Christianin näkökulmasta

Toinen todellisuus

Ihana henkireikäni. Ihana Christian, ihana Ana. Sydäntäsärkevän kaunis rakkaustarina. Trilogia on vienyt sydämeni. Uppoudun täysin ja totaalisesti tarinaan. Elän mukana. 

Käytin kaiken vapaa-aikani kirjan lukemiseen parin viime vuorokauden aikana. Kaikki muu ympäriltäni katosi. Odotin malttamattomana seuraavia hetkiä, joiden tiesin olevan tulossa. Olenhan lukenut alkuperäisen Fifty Shades -trilogian ehkä kolmesti ja katsonut elokuvat lukemattomia kertoja. Koko tämä aika on ollut yhtä odottamista. Ensin elokuvia, sitten kirjoja Christianin näkökulmasta. Nyt odotus päättyy kun viimeisen elokuvan ensi-ilta on huomenna. Olo on haikea, surullinenkin. Kuin jokin iso osa elämästä päättyisi, katoaisi. Toisaalta tarinahan on päättynyt jo aikaa sitten, viimeisen kirjan ilmestyttyä. Mutta nyt elokuva päättää odotuksen ja sinetöi kaiken.

Suosittelisin ihmisiä lukemaan kirjat ennen elokuvien katsomista, siten vasta tarina aukeaisi heille koko kirjossaan, kaikissa sävyissään. Elokuva on tavallaan vain pintaraapaisu kirjoitetusta tekstistä. Varsinkin nämä Christianin näkökulmasta kirjoitetut kirjat avaavat kunnolla tämän hahmoa, elokuvissa taustoja ei juurikaan tuoda esiin. Itseänikin hieman häiritsi lukiessani muistikuvat elokuvista. Luon aina mielessäni lukukokemuksen pohjalta mielikuvat maisemista, tapahtumista, ihmisistä, jne. Ja nyt lukiessani omiin mielikuviini sekoittui elokuvan kuvat ja loivat toisinaan haasteita keskittymiseen. Lisäksi mielessäni poukkoilivat mediassa spekuloidut seikat Jamie Dornanin ja Dakota Johnsonin etäisistä väleistä ja heidän omat kommenttinsa elokuvan tekemisestä. "Ollaan kuin sisaruksia." "Kuvaamisesta ei meinannut tulla mitään kun nauroimme niin paljon." Tuollaiset kommentit kieltämättä syövät kyllä uskoa 'ruutukemioilta'. Vaikka kyllä se heidän välisensä kemia minusta ihan hyvin ruudulta välittyikin. Sitä vain ikävästi elokuvien myötä fakta ja fiktio sekoittuu. Ana ja Christian ovat eri henkilöitä kuin Jamie ja Dakota. Kirjasarjassa rakkaus on syvää, tunnelmat ja tunteet syvällisempiä ja vivahteikkaampia. Christianin näkökulma tuo tarinaan lisää syvyyttä. Muistan kirjoittaneeni ensimmäisestä osasta, että Grey vaikuttaa melkoiselta paskiaiselta ja nyt se huvittaa. Onhan hänellä ne tietyt tapansa ja kommenttinsa mutta lähinnä ne silti saavat minut virnuilemaan ja hihittelemään itsekseni. Tästä kulmasta hahmoa ymmärtää paljon paremmin. Christianin menneisyyden demonit ja pimeys astuvat esiin ja Anan rakkauden myötä valo voittaa pimeyden. Tarina on hyvin liikuttava ja kaunis. Rakastan sitä. 

Kirjan takakansiteksti tuntuu jotenkin turhalta kun luultavasti jokainen tämän kirjan lukeva tuntee tarinan ennestään. Kolmas osakin luultavasti on vielä tulossa mutta tuoko se enää lisäsyvyyttä tai lohtua, jääköön nähtäväksi.

Satutettu - Christianin näkökulmasta

E L James

Otava 2018

Paina tästä!

Itsehoidot kiinnostavat ja kiehtovat minua kovasti. On ihmeellistä miten ja millä kaikella tavalla itseään voikaan hoitaa ilman lääkkeitä tai  ilman turhia lääkärikäyntejä joilla ei välttämättä edes saa apua vaivaansa. En syö juurikaan lääkkeitä paitsi tuskallisiin kuukautiskipuihin silloin tällöin. Nyt kun olen taas oppinut uusia tapoja hoitaa kiputilojani niin mieluusti kokeilen niitä ennen kuin popsin pillerin. 

Vyöhyketerapiaa kuvaillaan lempeäksi hoitomenetelmäksi jolla voidaan parantaa unta, vähentää stressiä ja rentouttaa kehoa ja mieltä. Vyöhyketerapialla hoidetaan lisäksi erilaisia nivelkipuja, päänsärkyä ja migreeniä, ummetusta ja koliikkia. Tärkein ja yleisimmin hyväksytty teoria vyöhyketerapian toiminnasta on, että se tapahtuu hermoston välityksellä. Kummassakin jalkaterässä on 7000 hermopäätettä, jotka ovat yhteyksissä jalkaterän pisteiden kautta kehon vastaaviin osiin. 

Vyöhyketerapiakartta käsittää koko ihmiskehon: jokaisella ruumiinosalla on oma heijastealueensa jalkaterissä. Vyöhyketerapiapisteitä löytyy myös käsistä ja korvista mutta tässä kirjassa käsitellään vain jalkaterien pisteitä. Paina tästä - vyöhyketerapiaa aloittelijoille -kirja koostuu neljästä luvusta: perusperiaatteista ja historiasta, sekä siitä milloin vyöhyketerapiaa ei suositella, tekniikoista, heijastealueista ja luettelosta, jossa vaivat on aakkosellisessa järjestyksessä. Kirjan kuvitus on värikästä ja ulkoasu selkeä ja persoonallinen. 

Kirjassa käsitellään liki 50 kehon heijastealuetta. Jokaisen kohdalla on piirroskuva jalkaterästä, johon hoidettava kohta on merkitty. Tekstiosiossa kerrotaan mitä tekniikkaa heijastealueen hoitamisessa käytetään ja miten hoito tapahtuu. Lisäksi kerrotaan kyseisen käsittelyn hyödyt ja vinkki/huomio koskien hoitoa. 

Haasteeksi ainakin itse koen aloittelijana sen mistä kohtaa omaa jalkaa löytää se oikea piste/kohta. Ja vaikka kuvassa kohta onkin selkeästi merkitty niin jokaisen jalka on kuitenkin erilainen ja pisteen sijainti voi vaihdella. Toisekseen jalkaterän anatomia ja termit ovat hieman hukassa, kuten että missä on vaikka keskivarpaan ulkosyrjä ja missä sisäsyrjä. Vaatii siis paljon tutkiskelua ja tutustumista omaan jalkaansa jotta oppii löytämään ne oikeat pisteet ja kohdat. Mutta vyöhyketerapia on turvallinen hoitomuoto eikä siitä ole vahinkoa vaikka ns. väärää kohtaa hoitaisikin. Kynnet on myös hyvä pitää lyhyinä. Luulin leikanneeni omani sopivan lyhyiksi mutta edelleen näyttävät olevan liian pitkät. Kynsi painuu ikävästi ihoon rullaustekniikoissa. Olisi mielenkiintoista oppia löytämään oikeat pisteet ja huomata miten hoito toimii ja auttaa. Juuri nyt harjoittelen kohdun heijastealuetta, tavoitteena hoitaa kuukautisista aiheutuvia kipuja. Vyöhyketerapia on kiehtovaa ja olen kuullut siitä paljon hyvää. Kirjan mukana olisi hyvä olla vaikka linkki Youtube-kanavalle jossa käytännössä näytettäisiin mistä mikäkin piste löytyy. Nyt täytyy vain jatkaa tutkimista itse omin avuin. Eiköhän se tästä aukea kun tarpeeksi asiaan tutustuu.

Paina tästä! Vyöhyketerapiaa aloittelijoille

Sabounchian Stefanie

Nemo 2018

Jogurtista pirtelö

Pikapirtelö 

...tai itse maustettu jogurtti. Meillä nuorimmainen lapsista tykkää maustamattomasta jogurtista ja pirtelöstä. Yhdistin hänen mieltymykset ja tein pirtelön jogurtista. Lapsella tuntuu olevan luontainen tarve pitää välillä kevyempiä päiviä ravinnon suhteen. Pari kertaa viikossa saattaa syödä kevyemmin ja täyttää vatsansa mm. pirtelöllä. Pitäisi ottaa itsekin mallia. Tulee syötyä monesti tupla-annoksia ja selitellä itselleen "syön ettei mene hukkaan". Eihän ne ruoat meillä ikinä hukkaan oikeastaan mene, seuraavana päivänä syödään tuunattuna tai isäntä syö kun tulee illalla kotiin. 

Pirtelöön on helppo jemmata vaikka mitä. Terveelliset mutta toisinaan ei niin hyvänmakuiset ainekset saa piilotettua muiden makujen alle. Ensimmäisenä tulee mieleen spirulina. Se on hyvin terveellistä ja ravintorikasta mutta oikeasti maistuu kauhealta. Olen miettinyt jo jonkin aikaa miten vahvistaa hiuksiani ja vastaus löytyi läheltä, olen etsinyt sitä ihan liian kaukaa. Kaapistani löytyy Foodinin spirulinaa jauhettuna ja olen tehnyt siitä ja banaanista joskus "jäätelöä". Siihen se upposi ihan hyvin. Olisiko se ollut teelusikallinen spirulinaa päivässä niin pitää hiukset kunnossa. Sekoittelin heti veden kera siitä juoman. Not so good. Täytyy varmaan tehdä siitä joku vihersmoothie. 

Pinkki pirtelö

500 g maustamatonta (ei rasvatonta) jogurttia

1 banaani

2 dl vadelmia

1 rkl Mieleinen mustikka-hunajaa

1 rkl punajuurijauhetta

Lempeä ja hulvaton käsityökirja

Ihanat otsikot (vaan ei tosikot)! 

Taisin ihastua epäolennaisuuksiin, mutta nuo vesivärein kirjoitetut otsikot veivät huomioni heti ensimetreillä! Katselen hurmioituneena netissä kalligrafia- ja tekstausvideoita  ja haaveilen osaavani joskus kirjoittaa itsekin yhtä kauniisti. Muita ihania -kirjan tuottama ensimmäinen inspiraation liekki on siis leimahtanut minussa! Mikäs muu kirjassa ruokki sisäistä paloani... satumaisen suloiset ja karkkivärein neulotut sukat, lapaset ja muut neuleet nyt ainakin. En kyllä osaa neuloa mutta anoppi osaa. Ja voisin kyllä veikata, että lähipiiristä löytyy muitakin tilaajia, jotka tahtovat joko itselleen tai lapsilleen mummin kreisit sukat tai Markun villasukat joista tulee mieleen suklainen jäätelöherkku.

Kirjassa hupsutellaan ja ilakoidaan, jaetaan ideoita ja inspiraatioita. Käsitöistä paistaa puhdas tekemisen ilo. Kirjassa on ensinäkemältä aika paljon neuleita, mutta paljon on myös ompelujuttuja: kukkahelmaisia kesähameita, kaktuksen muotoisia tyynyjä, satumainen leikkimatto, jumppakassi ja kirjaillut kirjankannet. Kankaanpainoa, astioiden koristelua ja viirinauhoja. Tästä tulikin mieleen, että on pitänyt tehdä lapselle jumppakassi, ja kivaa persoonallisuutta ompeluksiin saa kirjailemalla ja muilla kankaankuvioinnin menetelmillä. 

Muita ihania - lempeä ja hulvaton käsityökirja saa hymyn huulille ja pääkopan raksuttamaan. Kaiken ei tarvitse aina olla niin justiinsa ja aina kannattaa säilyttää pilke silmäkulmassa. Kiitos tästä!

Muita ihania - lempeä ja hulvaton käsityökirja
Henna-Kaisa Sivonen, Johanna Karttunen, Tiina Arponen
Gummerus kustannus, tammikuu 2018

Koko perheen juhlakirja

Aina on syytä juhlaan. Olen samaa mieltä. Koskahan viimeksi pidin aiheesta puhetta kotona. Että on tylsää, että juhlia on niin harvoin. Ja että olisi kiva "keksiä tyhjästä" juhlan aiheita, tai että aina ei tarvita mitään sen kummempaa syytä kuin halu viettää aikaa läheisten kanssa. Ja minusta juhlien suunnittelu on aina hauskaa! Tykkään suunnitella ja tehdä koristeita ja somistuksia ja pohtia mitäs tarjottaisiin. Nyt kun on lapsia niin juhlan aiheita voi keksiä helpostikin, lasten kustannuksella voi järkkäillä kaikkea DIY-henkeen vaikka joka viikko. 

Aina on syytä juhlaan - kirja sisältää edullisia tee-se-itse-vinkkejä lähinnä lastenjuhlien järjestämiseen, mutta on mukana myös mm. rapujuhlat ja uudenvuoden juhlat. Koristeet syntyy mm. ilmapalloista, kukista ja paperista itse tehden. Kirjan punaisena lankana on luoda omanlaisensa juhlat, joissa tärkeintä on yhdessäolo eikä täydellisyys. Ja useinhan täydellisyys onkin vähän tylsää ja ennalta-arvattavaa. Olen itsekin sillä linjalla, että ei kannata liian tarkkaan suunnitella koska silloin ei myöskään tule suuria pettymyksiä jos asiat ei suju käsikirjoituksen mukaan. 

Kirjan alkusivuilla on yleistä asiaa, muistettavaa ja huomioitavaa juhlien suunnittelusta, esimerkiksi mitä pitää ottaa huomioon kun pitää juhlat kotona, entä jos juhlat järjestetäänkin muualla. Millaisilla koristeilla saa vuokratilan edullisesti personoitua ja miten pienessäkin tilassa/kodissa juhlat onnistuvat. Kirjassa annetaan myös vinkkejä tarjoilujen suhteen mutta reseptejä tästä oppaasta ei kuitenkaan löydy. Eikä tarvitsekaan. Moni pääsee jo hyvään alkuun ideoiden kautta inspiroitumalla. Kirja on jaettu teemoittain vuodenaikojen mukaan.

Minua jotenkin huvittaa kun tämä kirja tuntuu niin omalta, kuin se olisi minun kynästäni kirjoitettu, omasta päästäni ideoitu. Pakko kai paljastaa, että laitoin kyseiselle kustantamolle jokin aika sitten kirjaidean teemajuhlakirjasta, jonka aiheena olisi juhlien somistus ja DIY-ideat, reseptien kera. Tässä kirjassa on luultavimminkin syy miksei oma ideani saanut tulta alleen. Mahtoivatkohan kustantamossa pohtia olenko joku vakooja, koomista! Tämä juhlakirja tuntui siis hyvin "omalta" eikä edes tarvinnut kuin silmäillä sivut lävitse - ideat avautuivat jo pelkästään katsomalla. Tykkään siitä, että asioita voi tehdä vähällä vaivalla itse ja säästää siten myös rahaa. Itse tekemällä juhlista tulee persoonalliset ja lämpimän läheiset. Sydän mukana.

Kirjasta saa inspiraatioita mm. erilaisiin lasten teemajuhliin: keväiset jätkikioski-teemaiset juhlat, kesäiset merirosvojuhlat, syksyiset viidakkoteemajuhlat ja talviset taikatalvijuhlat. Muoviämpärit ja lapiot voi ihan hyvin tuoda sisälle ja käyttää niitä kattauksissa, paperista syntyy monenmoisia naamareita, lavastuksia, koristeita ym. ja näihin kirjan lopusta löytyykin kaavat ja mallit. 

Ja muista, juhlien pitämiseen ei tarvita syytä! Näyttävät kemut saa kasaan muutamassakin päivässä. Käytä mielikuvitustasi!

AINA ON SYYTÄ JUHLAAN

Noora Iloranta

Readme.fi 2018

Rakkautta ilmassa!

Ystävänpäivä inspiroi luomaan. Mieluusti kaikkea helppoa ja jo olemassaolevia tarpeita hyödyntäen. Ideoin siitä lähtökohdasta, että juttuja olisi kiva tehdä myös lasten kanssa. Nämä LOVElinnut on hyvin yksinkertaiset tehdä. Ne sopivat koristeiksi ikkunaan tai oviaukkoon tai vaikka maljakossa olevaan aitoon oksaan. Lintuja voi tehdä monen kokoisina ja oikeastaan mistä tahansa materiaalista. Minä tein omani värjätyistä kirjansivuista ja ekokartongista. 

Nämä suloiset sydänsiipiset linnut muodostuvat kahdesta osasta: pahvista tai kartongista leikatusta vartalosta ja ovaalinmuotoisesta haitarille taitellusta siipikappaleesta. Siipiosa kannattaa taitella alle senttimetrin levyiselle haitarille. Haitari taitetaan keskeltä kahtia ja liimataan joko liimalla tai kaksipuoleisella teipillä keskelle vartalokappaletta. Linnun vartalo-osaan piirretään silmät ja halutessaan muita kuvioita. Ripustuslangaksi käy ompelulanka.

Meillä keittiön katossa kulkee sellainen uloke, johon on helppo kiinnittää koristeet roikkumaan. Siinä ovat roikkuneet jo kohta vuoden pergamiinipaperista taitellut haitarikukkaset, lisään sinne sekaan aina sesongin mukaan koristeita. Olisi toisaalta mielenkiintoista tietää mitä tuon kipsilevykotelon alta paljastuu, onko siellä joku kaunis puupinta vai jotain ihan muuta. En nyt ainakaan ihan heti lähde sitä purkamaan. Eletään jännityksessä.

LOVElinnut saavat lennellä katossamme luultavasti koko kevään vaikka ystävänpäivää ajatellen ne teinkin. Linnut sopivat kuitenkin kaikkiin kevään juhliin. Luultavasti kerään ne talteen vasta pyhäinpäivän kynnyksellä kun lepakot astuvat piiloistaan esiin.

Paperi taipuu saippuaksi

Ystävänpäivä lähestyy

Lapsi kysyi kenen ystävän päivä tänään sitten on. Niin, hyvä kysymys. Onhan se vähän hassua, että ystävän muistamiselle pitää olla oikein yksittäinen päivä kalenterissa. Vastasin, että ystävää voi muistaa vaikka joka päivä, niin monta kertaa kuin tahtoo. 

Mutta koska me aikuiset olemme sen verran höpsöjä, että tarvitsemme muistutuksen aiheesta niin sen lisäksi tarvitsemme ideoita siihen miten muistamme ystäviämme. Lahjan tai muistamisen ei tarvitse olla iso merkitäkseen paljon.  Lahja voi olla hauska, siinä voi olla jokin juju, se voi olla yhteinen juttu eli jaettavaksi tarkoitettu. Ystävänpäivänä muistetaan niin ystäviä ja rakkaita, mutta lahjan voi antaa myös jollakin muulla tavalla omaan elämään liittyvälle ihmiselle, esimerkiksi opettajalle tai luokkakaverille. 

Tässä lahjassa on sekä jujua että hauskuutta. Nämä sydämet näyttävät ihan tavallisilta paperista leikatuilta sydämiltä, jotka tietysti sellaisenaankin olisivat kiva lahja. Nämä sydämet ovat paperisia, mutta ne ovat muutakin. Paperin kumminkin puolin on ohut kerros saippuaa. Kun sydämen nappaa käsien väliin ja kädet paperin kera kastelee sydämen saippua siirtyy käsiin - nämä ovat siis paperisia matkasaippuoita! Tai miksi ikinä niitä haluatkaan kutsua. Ideana on, että voit kuljettaa näitä sydämiä vaikka käsilaukussa, repussa, kaupungilla tai reissussa, ja pestä kätesi tarpeen mukaan saippuan kera. Ohuet paperiset saippuasydämet vievät vähän tilaa ja ne on helppo kuljettaa mukana. Muista kuitenkin, että paperisaippuaa ei saa huuhdella viemäriin, jotta se ei aiheuta tukkeutumia.

Saippuapaperin teko on helppoa, tarvitset vain paperin, saippuaa ja lastan. Kaada saippuaa paperin päälle ja levitä saippua lastan avulla kaikkialle paperin päälle. Tee sama paperin toiselle puolelle. Saippuaa ei kannata levittää liian paksua kerrosta ettei paperi vety, muttei liian ohuttakaan kerrosta koska silloin saippua ei irtoa paperista kastuttuaan. Kannattaa tehdä pari kokeiluerää määrittääkseen oikean suhteen. Kun paperi on saippuoitu, se täytyy kuivattaa. Leikkaa kuivasta saippuapaperista sydämiä tai muita muotoja. 

Huomioithan saippuan tuoksun lahjan saajan mukaan. Joku tykkää runsaista tuoksuista, toinen miedommista ja joku ei kestä tuoksuja lainkaan. Jos et tiedä mistä lahjan saaja pitää käytä varmuuden vuoksi tuoksuttomia ja herkälle iholle tarkoitettuja saippuoita.

Saippuasydämet voi pakata esimerkiksi tällaisiin huovasta tehtyihin kuoriin. Leikkasin paperista kaavan, jonka avulla leikkasin huovasta 24 x 11 cm pituisen kappaleen, jonka toisen pään leikkasin  "nuolenpääksi", ikään kuin kirjekuoren läppä. Huopakuoren taskun korkeus on 8 cm. Ompelin saumat ompelukoneella - laiskuuttani, kuoren voi ommella myös käsin. Ompelin läppään koristetikkaukset ja kuoren yläreunan ompelin myös, se auttaa läppää pysymään alhaalla mutta sisällön saa silti ulos vaivatta.

Jos ompelu ei innosta niin paperisaippuat voi pakata nätisti myös pussiin tai vaikka metalliseen rasiaan. 

Psst...  Aina vettäkään ei ole saatavilla, joten ota laukkuun pieni, vedellä täytetty sumutepullo pesujen avuksi.

Mukavaa viikkoa!