Voi apua, mä kuolen nauruun! Ihan oikiasti pelkäsin, että koska aivoista poksahtaa jokin suoni kun naurusta ei meinannut tulla loppua. Eikös sitä sanota, että vahingonilo on paras ja aidoin ilo. Usein. Yleensä. Toisinaan silti tulee vähän paha mieli kun niin kamalasti naurattaa jonkun toisen tarkoitukseton kömmähdys. Tuleehan niitä tehtyä itsekin, ja sitten naurettua päälle jos ja kun ne sattuu huomaamaan. Tietenkään missään virallisissa papereissa ne ei ole mitenkään erityisen kivoja.
S&S Kustantamolta ilmestyi juuri hulvaton kirjauutuus Kivaan kipuun - Kirjallisen viestinnän tähtihetkiä. Vol 3. Kirjan takaa löytyy (tai edestä) Miska Rantanen. Hän on toimittanut myös kirjat Kukkiva syyspervo ruukussa ja Kaikki ranteet auki, jotka molemmat noudattavat samaa linjaa tämän uutukaisen kanssa. En tajua miten minulta on mennyt tällaiset ohi. Haluan lukea ne heti. Minä vaan rakastan tällaisia hulvattomuuksia. Osallistuin joskus itsekin parilla kuvalla vastaavanlaisen kirjan tekoon, Ei menny niinku Strömsössä taisi olla teoksen nimi.
Näissä jutuissa pitäisi vain muistaa se, että nauretaan mokille, ei niiden tekijöille.
Ja toisinpäin, ei se oo niin justiinsa. Nauru pidentää ikää.
"Alle 12-vuotiaat syövät ilmaiseksi aikuisen ravintolaostoksen yhdeydessä."
"Ei hevosia - No whores"
"horo- ja kundiskooppi"
"Isä tukehtui ruokapöytään"
"Kätilö koskettaa syvältä"
"Juoksurata / Ampumarata"
ja niin edelleen...
Miska Rantanen
Kivaan kipuun
Kirjallisen viestinnän tähtihetkiä. Vol 3.
S&S 2016
Toi pitääkin laittaa kirjastosta varaukseen ja noi aiemmat myös. Itsekin tykkään tuollaisista jutuista
VastaaPoista