Aivan mahtavaa, että nämä hulvattoman päättömät keskustelut ja kommentit löytyvät nyt kansien välistä! Vauva.fi Aihe vapaa -keskustelujen parhaat palat on koottu kirjan sivuille. Luultavasti kaikki ovat ainakin ohimennen kuulleet tästä kaikenkattavasta vastauspankista. Pakkohan sen on olla kaikenkattava koska haet sitten mitä tahansa tietoa netistä niin ensimmäisten hakutulosten joukossa varmasti komeilee vauva.fi-sivusto.
Alunperin - 20 vuotta sitten - kyseinen keskustelupalsta perustettiin vertaistueksi vanhemmille, erityisesti isille, jotta isilläkin olisi paikka jossa jakaa tuntojaan ja kysellä miten muilla isillä menee. Isien sijaan palsta täyttyi kuitenkin äideistä jotka aloittivat ahkeran kommentoinin ja ajan kuluessa vertaistuki muuttui lähes miinakentäksi. Nykyään sivustolta ei välttämättä edes kannata odottaa aiheellista ja asiallista vastausta vaan jokaisesta lauseen osasesta saatetaan napata kiinni ja muuttaa vitsiksi. On kyse sitten väärästä sananmuodosta, oudosta lauserakenteesta tai muutoin vain kärppänä seuraavien kommentoijien haaviin osuvasta uhrista kysymyksineen, nykyään hupia tuo myös automaattinen tekstinsyöttö, silloin on ihan normaalia, että mopit ja rätit muuttuu norpiksi ja emättimiksi.
Huomasin ärsyyntyväni siitä, että joillakin ei vain ole huumorintajua ja alkavat päteä kommenteillaan. Keskusteluissa kun on ihan normaalia, että tietoisesti ymmärretään väärin ja kirjoitetaan mitä sylki suuhun tuo. Se on iso osa koko kokonaisuutta.
Ulkopuolisin silmin keskustelut ovat hauskaa ajanvietettä, kuplivan ylitsepursuilevaa ironiaa ja sarkasmia - huumoria minun makuuni. Huumorin lisäksi keskustelut aiheuttavat toisinaan hämmennystä ja myötähäpeää ihmisten turhan avoimesta kerronnasta omasta elämästään ja sen seikoista. Osa jutuista taas saa palstalla olevat mukaan ikäänkuin livenä lähetettävään saippuasarjaan, he odottavat kuumeisesti AP:n seuraavaa tilanneraporttia meneillään olevasta tapahtumasarjasta.
Kun aloitin kirjan lukemisen päivitin Instagramiin, että onneksi olen vasta sivulla 53 ja reilut parisataa sivua vielä jäljellä. Nauroin ja hirnuin ääneen kuin mielipuoli kirjaa lukiessani, yritin kovasti myös kertoa juttuja vieressä istuvalle miehelleni joka katseli minua oudosti mutta en juuri naurultani saanut puhuttua. Nelivuotias lapsemme totesi, että jos äiti vielä kerran naurat niin saat kyllä muuttaa muualle. Siirryin sitten lukemaan yksikseni jotta sain hihitellä rauhassa. Osa jutuista olikin jo tuttuja, mm. "mieheni on narsissi" ja "pesetkö jauhenlihan ennen käyttöä". Voi hyvä luoja näitä juttuja! Sinun on ihan pakko lukea tämä kirja!
P.S. Nyt tiedän mitä tarkoittaa sisäpiiriläisten termit 'JSSAP', 'porvoo', 'WT' ja 'misu'. Jos et tiedä niin lue Aihe vapaa Vauva.fi-keskustelujen parhaat, toim. Paula Mononen / Kustantamo S&S 2018.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti