Pierun elämää
Mikä siinä on kun pierut aina jaksaa naurattaa. Ehkä ei toki kaikkia mutta monia silti.
Pierua pidätellään ja häpeillään vaikka kyseessä on ihan luonnollinen kaasujen vapautus. Joillekuille pierut tuottaa jopa suurta tuskaa, siis niiden aisoissa pitely. Ja salaa kun yrittää tuhnaista niin pepusta kuuluukin kova töräys, tai haju on vähintäänkin niin tyrmäävä ettei jää epäselväksi kenen posket ovat sävelen soittaneet.
On ilostuttavaa, että pieruista voidaan puhua avoimesti, jopa kirjoittaa niistä kirjallisen verran runoja. Vapauttavaa.
"Pitkät, paksut tai nuoret sekä harmaahapset, pyhimykset tai konnat ja etenkin lapset - jokainen, jolla on sydän, selkäranka ja suolet voi paremmin kun ulos pieraisee huolet."
Uunituoretta pieruhuumoria:
Malin Klingenberg
S&S 2019
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti