Herkullinen hätävara!

Sanoin 'EI' ruokahävikille ja keitin päiväysvanhan kermani kinuskiksi. Eihän se kerma tai muutkaan maitotuotteet heti pilalle mene, parasta ennen -merkinnän jälkeen ovat hyviä vielä muutamankin päivän kuluttua. Aisteja käyttämällä huomaa kyllä jos tuoteessa on jotakin vialla. Ja voihan se vika olla vaikka käyttöpäiviä olisi jäljelläkin. Joskus vain tuntuu, että ihmiset ovat kamalan hysteerisiä noiden eräpäivien suhteen.

Kinuskia keitellessäni ideani vaihtoivat suuntaa. Kun mietin mihin kermani käyttäisin, kinuski tuli kyllä mieleeni mutta ajattelin tehdä siitä sitä kotitekoista raideria, tai TWIX-suklaata digestiven ja suklaan kera. Lopulta kuitenkin jemmasin suklaan takaisin kaappiin ja vaihdoin tilalle marjat. Tein joskus sellaisen jättikokoisen kauralastun ja laitoin sen päälle jäisiä puolukoita ja siihen kuuman kinuskin. Aijettä, se oli kyllä hyvää! Mutta sitten taas mieli muuttui ja päätinkin tehdä sellaiset kerrokselliset jälkkärit joihin piilotin kaikki jämät kaapeista, mukaan lukien keksinmurut ja marjapussien loput pakkasesta. Yksinkertaiset jutut on yleensä niitä parhaimpia. Nimesin jälkkärin Koivulan hätävaraksi. Pappilan hätävara on jo keksitty, niin nimeksi valikoitui 'tilamme' nimi.

Näissä somissa kukkakulhoissa on kerroksittain Dellis -keksimurua, kanelilla maustettua kinuskia sekä jäisiä mustikoita ja puolukoita. Väleihin marjojen päälle laitoin ripauksen vaniljasokeria. Koristeeksi vielä pakastekuivattua vadelmaa (Dr.Oetker).

Keitin kinuskin intiaanisokerilla. Pakko taas sanoa, etten tiedä tarkkaa määrää. Normaalisti kinuskiin tulee 2 dl kermaa ja 2 dl sokeria, mutta veikkaisin että en noin paljon sokeria omaan kinuskiini laittanut. Minulla on sellainen iso paketillinen intiaanisokeria, joka on kaapissa kohmettunut isoiksi möhkäleiksi. Kuumassa kermassa ne on helppo käyttää hyödyksi kun sulavat sinne sekaan vaivatta. Veikkaisin että sokeria oli 1,5 dl. Maustoin kinuskin lopuksi ripauksella kanelia.

Sain Dellis -keksimuruja testattavakseni. Nämä keksimurut ovat siis valmista digestivekeksimurua, joista saa nopeasti voisulan kanssa tehtyä pohjan esimerkiksi juustokakkuun. Minulle oli jäänyt pussin pohjalle desin verran muruja, ja käytin ne hyödykseni tässä. 

Kipon pohjalle laitoin ensin keksimuruja, sitten marjoja vaniljasokerin kera ja sen jälkeen lämmintä kinuskia, ja sama uudelleen niin kauan kuin raaka-aineita riittää ja kipossa riittää tilaa. Tästä tuli kyllä niin hyvää, että jäin kaipaamaan uusintaerää. Onneksi raaka-aineet näihin on yleensä kaapissa saatavilla, ja syntyyhän nämä tietysti myös kokonaisista kekseistä itse murustamalla.

Lisää Dellis -keksimuruista täällä, klik!

Kukkakipot Sagaformin Piccadilly -sarjaa.

Pellavapyyhe itse ommeltu ja käsinpainettu by Suvikukkasia.