Sininen superfood ❤

Mitäs väriä tällä kertaa... kysyy mies kun on kuullut minun leiponeen tai tehneen jotakin syötävää. Aiemmin oli vihreä tai punainen kausi, sitten tuli sininen ja tässä kirjoittaessani lusikoin suuhuni mustaa tuorepuuroa. Moni on varmaan kuullut tuskasteluistani kun olen etsinyt sinistä spirulinaa kaikkialta, no kaikkialta Suomesta. Onhan sitä maailmalla myynnissä vaikka missä mutta en osaa/uskalla tilata mitään ulkomailta, niinpä olen odottanut kuin kuuta nousevaa löytäväni etsimäni täältä kotisuomesta. Blue Majik on ensihavaintoni, löysin sitä Kärkkäisen nettikaupasta ja sittemmin pääsin ihastelemaan purkkia ihan livenäkin kyseisessä tavaratalossa. Mutta se hinta. Aijai, kyllä kirpaisisi maksaa 60 euroa pienestä purkista kun en edes tiedä mitä olen ostamassa - siis värin lisäksi. Jotkut spirulinavalmisteet maistuvat suoraansanottuna ihan kamalalta: mereltä, levältä ja kaloilta.

Yhtenä päivänä sitten yllätyin toistamiseen iloisesti, Ruohonjuuri on ottanut valikoimiinsa Rawnice-tuotteet, joihin lukeutuu myös sininen spirulinajauhe. Olen ihastellut kyseistä tuotetta ja siitä tehtyjä ruokia Instagramissa lukuisia kertoja ja lähetellyt firmoihin tuotevinkkejä, että olisi tosi jees jos näitä tulisi valikoimiin. En muista kirjoittelinko Ruohonjuurelle mutta tavalla tai toisella toiveeseeni vastattiin. Olin niin onnellinen! Ja vielä iloisemmaksi tulin kun pääsin tekemään yhteistyötä Ruohonjuuri Oy:n kanssa ja siten sain mahdollisuuden testata ihania uutuustuotteita, mm. sinistä spirulinaa. Normaali pussikoko on 50 g ja siitä tulee n. 50-70 annosta (yksi annos on 1/2 -1 tl). Minun omani oli testikäyttöön tarkoitettu pienempi pussi, ja sitä käytän hyvin hyvin harkiten, jotta se ei kuluisi heti loppuun. Saahan sitä tosin nyt ostettua Ruohonjuuresta, ja hintakin on huomattavasti huokeampi kuin ed.mainitsemassani kaupassa.

Sininen spirulina antaa turkoosiin taittavan voimakkaan sinisen sävyn, mitä enemmän jauhetta käyttää sitä tummempi sävy. Makupuoli tässä tuotteessa on hyvin hämmentävä ja yllättävä, se ei nimittäin maistu oikeastaan yhtään miltään. On mielenkiintoista miten vihreän spirulinan maku on saatu poistettua. Sinistä spirulinaa saadaan uuttamalla se vihreästä spirulinasta.

Sininen väri on aina kiehtonut  minua. Teollisesti valmistettuja sinisiä elintarvikkeita on ollut "aina" markkinoilla mutta se, että sävy on jossakin luonnostaan on hyvin mielenkiintoista. Sinisellä spirulinalla perinteisen spirulinan tapaan on monia terveysvaikutteita, mm. antioksidantteja on runsaasti. Rawnice - sininen spirulina on vegaaninen, gluteeniton, lisäaineeton superfood.

Smurffi (tai surffi) -kakku on yksinkertaisuudessaan simppeli juustokakku. Täyte koostuu 2 dl kuohukermaa, 200 g maustamatonta tuorejuustoa ja 100 g sulatettua valkosuklaata. Värin antajana n. 1 tl sinistä spirulinaa. Pohjana popcorneja ja tummaasuklaata (50g). Popparipohjalla tehdyn kakun kannattaa syödä tekopäivänä, muutoin popcornit alkavat vettyä. Täyte ei vaadi liivatteita koska suklaa jähmettää täytteen riittävän hyvin. Makuja täytteeseen voi halutessaan laittaa oman maun mukaan mutta jos tarkoituksena on pitää sävy sinisenä ei kannata käyttää väriä antavia maun antajia.

Joku taas varmasti kommentoi, että näyttää hammastahnalta tai että punaiset vadelmat ei sovi sinisen kakun kanssa mutta me emme vain ole vielä tarpeeksi "aallonharjalla" täällä Pohjolassa sinisten herkkujen suhteen. Hieman peräjunassa tullaan asiassa kuin asiassa. Siniset herkut alkavat olla jo kohta vanha juttu maailmalla. Uusia tuulia tulee kokoajan. Muun muassa mustaa jäätelöä on tullut vastaan monessa paikassa sosiaalisessa mediassa, ja iso jamssi violetteine väreineen on joissakin paikoissa suurta huutoa. Senkin perään olen kotimaassa huudellut mutta ei ole vielä tullut vastaan. 

Yhteistyö | Ruohonjuuri

Värikkäät herkkutuorepuurot!

Tuorepuuro on hyvää ja ravitsevaa. Lisäksi se on todella helppo tehdä ja muutoinkin monipuolinen syöminen. Tuorepuuroon on helppo sisällyttää (ja piilottaa) kaikenlaista hyvää. Puuro tuntuu olevan vähän yhdelle jos toiselle ruoka joka tökkii. Ainakin jos makumuistoissa on se veteen keitetty pikahiutalepuuro, kalpea ja mauton. Mutta puuro voi olla jotain paljon paljon parempaa! Täysmaitoon keitetty spelttihiutalepuuro on ihanaa! Meidän Kolmevee pyytää välillä, että keitä äiti puuroa. Hän hakee jakkaran hellan eteen ja haluaa mitata hiutaleet ja muut kattilaan. Sen jälkeen hän hakee lautasen ja lusikan valmiiksi. Speltistä tehty puuro tosin kestää kypsyä reilusti kauemmin kuin se pikahiutalepuuro. Tuorepuuro taas vie vieläkin enemmän aikaa - vähintään pari tuntia tai mieluusti jopa yön yli. Illalla kun tekee niin aamulla on valmista. Tykkään tehdä tuorepuuron isoon lasipurkkiin, sinne vain kaikki raaka-aineet kerroksittain ja sitten ravistan purkkia jotta kaikki sekoittuu hyvin keskenään. Lasipurkista on jotenkin kiva myös syödä ruokaa, lusikalla reilusti purkista suoraan suuhun. 

Teen tuorepuuroni yleensä jogurttiin. Yleensä käytän spelttihiutaleita, joskus myös gluteenittomia hiutaleita. Toisinaan laitan sekaan marjoja, kuten mustikoita tai vadelmia. Nyttemmin olen käyttänyt chiansiemeniä, hunajaa ja mausteeksi vaniljaa. 

Nyt sitten kun sain Ruohonjuurelta testiin uutuustuotteita niin kokeilin syötävää aktiivihiiltä. Rawnice-tuoreperheen aktiivihiilijauhe värjää jo pienellä määrällä ruoan todella mustaksi. Elintarvikelaatuinen aktiivihiili valmistetaan 100 % luonnollisesti poltetusta bambusta, aktiivihiiltä käytetään mm. detox-kuureissa ja sillä on kehoa puhdistavia vaikutuksia.

Tämä yötäkin synkempi puuro sai makunsa aidosta lakritsijauheesta ja vaniljasta. Musta väri on niin hauska, ja makukin oli vallan upea! Hiilestä tosin makua ei juuri tule mutta teelusikallinen lakritsijauhetta maustoi kyllä parin desin puuron todella kivasti. 

Pinkki tuorepuuro saa värinsä pitayajauheesta. Se on väriltään aika lailla punajuurijauheen kaltaista ja makuvivahteetkin ovat näissä kahdessa samantyyppiset, hieman makeaan vivahtavat. Mutta minusta pitayajauhe ei siltikään maistu yhtä paljon kuin sama määrä punajuurijauhetta. Kumpaisellakin saa kyllä fuksianpunaisenkin sävyn mutta en raaskinut käyttää jauhetta niin paljon, että sävystä olisi tullut tummempi. 

Tässäkin puurossa raaka-aineina ovat chia, spelttihiutaleet, jogurtti ja vanilja. Sekaan voisi laittaa myös vadelmia tai muita punasävyisiä aineksia. Pitayajauhe kuuluu myös Ruohonjuuren valikoimiin, joista löytyvät iloksemme nyt myös muut Rawnice-merkin tuotteet!

Rawnice-tuotteet Ruohonjuuri Oy

| Yhteistyö | 

Samassa liemessä

Samassa liemessä on telkusta tuttu ja nyt reseptit löytyvät myös samaa nimeä kantavan kirjan kansien välistä. Ruokaohjelmat ovat aina kuuluneet seurattavien ohjelmien valikoimiini mutta silti jotkut ohjelmat jää seuraamatta. Äitini on maininnut muutaman kerran Samassa liemessä -ohjelmasta nähtyään siinä kokeilemisen arvoisia reseptejä. Niinpä minäkin sitten päätin katsoa paria jaksoa sillä silmällä. Erityisesti se pienen budjetin jakso herätti huomioni. Minihinnat ja säästäminen on toinen nimeni. 

Alkusykäys Samassa liemessä sarjalle ja kirjalle on radiossa muutama vuosi sitten kuulunut Ruokatunti-ohjelma. Radio-ohjelmaa päätyivät toimittamaan yhdessä Pipsa ja Meri-Tuuli. Heitä yhdisti samankaltaiset ruokafilosofiat ja nämä ideat ja ajatukset näkyvät nyt myös tässä kirjassa kuten myös TV-ohjelmassakin. Rahalle täytyy saada vastinetta, pikkurahalla saa hyvää ruokaa ja mausta ei tingitä. Turhia kaloreita ei lasketa. Rehellistä ja maittavaa kotiruokaa. 

Monen kirjan reseptien perustana toimii toimiva ruokakomero. Samassa liemessä -resepteissä käytetään runsaasti linssejä, papuja, säilykkeitä, maustetahnoja, itämaisia makuja mausteissa sekä erilaisia itsetehtyjä pikkelsejä ja hilloja.

Reseptit tuntuvat todella simppeleiltä eikä raaka-aineissa turhaa hifistellä, osassa ohjeista raaka-aineet kerätään luonnosta, mutta suurin osa löytyy melko varmasti pienemmästäkin marketista.

Taatelivinegretti, camparilla maustettu herukkahillo ja kikhernekrutongit saattavat kuulostaa oudoilta tai ainakin ihmettelyä herättäviltä mutta nimistään huolimatta ainesosat kussakin ovat varsin tavanomaisia. Mainitsin nämä siitäkin syystä, että tahtoisin kokeilla niitä itse. 

Myös makrilli pistaasitäytteellä ja voipapupyree, monipuolinen linssikeitto, ricottalla täytetyt friteeratut oliivit, ja korealainen friteerattu kana soijaglaseerauksella herättävät veden kielelleni! Kirjasta löytyy runsaasti reseptejä moneen tilanteeseen, arkeen ja juhlaan. Maukkaita aamupaloja, värikkäitä janonsammuttajia, mauteisia liharuokia ja rutkasti kivoja ideoita kuten syreenisiirappi ja laventeli-earl grey-bostonpulla.

Jos kirjan reseptit eivät avautu tätä kautta niin suosittelen katsomaan Samassa liemessä keskiviikkoisin klo 20 AVA-kanavalta, uusintojakin näyttäisi tulevan reippaasti eri päivinä.

PIPSA HURMERINTA, MERI-TUULI VÄNTSI

Samassa liemessä

WSOY 2018

Loitsujen kirja

Jotta emme unohtaisi sitä, mikä joskus oli osa arkielämäämme mutta sittemmin jäänyt unohduksiin. Loitsut ja taikuus kuuluivat ennen näkyvästi kulttuuriimme, Suomen kansalla on rikas loitsuperinne. Loitsuja käytettiin arjessa kaikkeen ja kaikessa apuna, mutta niitä ei käytetty kevyin mielin vaan niihin suhtauduttiin vakavasti. 

Loitsujen kirja sisältää vain suomalaisia loitsuja ja ainoastaan hyvään tarkoitukseen tarkoitettuja. Pahojakin aikeita varten loitsuja toki on tehty mutta ne on tarkoituksella jätetty tästä teoksesta pois. Loitsujen avulla pyydettiin luonnonhengiltä apua viljelyksille ja karjan hoitamiseen ja moniin arjen askareisiin. Elämänkaari vaati osakseen monenlaisia loitsuja ja suojauksia jotta säästyttiin pahalta silmältä ja pahantahtoisilta teoilta joita saatettiin jo vastasyntyneillekin osoittaa. Myös raskaanaolevien hyvinvoinnin edistämiseksi loitsittiin. Lasten hoitoa, nukuttamista, painajaisunia, hampaiden lähtöä ja uimaan opettelua varten oli omat taikansa. Aviolitto oli tärkeä osa elämää ja sen varalle oli omat riiminsä.

Ahavalle liiat lennot,

tuulille pahat pakinat!

(Ahava: kuiva, kylmä kevättuuli)

Loitsuissa käytettiin paljon kuvailevia sanoja, joilla oletettavasti haluttiin korvata tiettyjä sanoja. Joidenkin asioiden ääneen sanomista välteltiin koska se koettiin jopa vaaralliseksi. 

Joillekin luonnonhenget ja saunatontut ovat satua mutta ennen ne olivat täyttä totta. Luonnonhengiltä pyydettiin hyvää kala- ja metsästysonnea ja hyvää marjasatoa. Sauna oli lähes pyhä paikka suomalaisille ja haltioilta pyydettiin terveyttä. Luonnonantimia käytettiin lääkkeinä ja parantajat tekivät monenlaisia rohtoja ja taikoja niitä apuna käyttäen. 

Kuusi on kummun kasvattama,

kummun latvasta vetämä.

Simakukka, mesilatva,

onkos mettä latvassasi,

simaa keskioksillasi,

kipehille voiteheksi,

vammoille parannukseksi?

...

Vuoden kiertoon liittyvät merkkipäivät ovat olleet tärkeitä hyvinvoinnin kannalta ja siitä syystä otollisia aikoja loitsujen tekoon. Pääsiäiseen liittyen mielenkiintoista on se, että jos virpojat ovat halunneet rahaa, he ovat olleet aikuisia. Se selittääkin monet kirjaan kootut ns. virpomislorut jotka tuntuvat jopa karskeilta meille tuttuihin hokemiin verrattuna. 

Virpoa, varpoa

tuoreeks, tiineeks,

tulevaks vuodeks,

niin monta uuttia, kuin monta urpoa,

viinapullo pannustas, kaakkunen taikinastas,

munanen kanastas, voipytty lehmästäs.

Myös rullien häätämisloitsu kuulostaa melko karulta.

Kuolet sinä, kuolen minä

kuolee meistä kumpainenkin. 

Maria miekkani, Jeesus kilpeni,

Jumala juttujen veräjä.

Pakanallinen luonnonusko ja kristinusko elävät loitsuissa rinnakkain, niinpä loitsuissa monesti apua pyydetään niin Ukolta kuin Jumalalta. Neitsyt Maria on voimakas auttaja joka pyydettiin varsinkin äitien tueksi ja avuksi. 

Loitsujen kirja 

toim. Maarit Hjelt

SKS

Benecos-meikit testissä!

Sain mahdollisuuden tutustua Benecos-luonnonkosmetiikkaan. Luonnonkosmetiikka on itselleni aika vierasta omakohtaisesti mutta äitini kautta olen siihen tutustunut. Eettisyys on kuitenkin tärkeä ominaisuus ja piirre asiassa kuin asiassa ja mielelläni tutustuin näihinkin tuotteisiin. 

Meikkaaminen omalla kohdallani jää lähinnä siihen ripsariin ja huulipunaan, muutoin en jaksa itseäni ehostaa. Meikkivoiteet tuntunut raskailta ja tukkoisilta, ja lisäksi meikkeihin saa kulumaan aika paljon rahaa. Säästäväisenä arvostan edukkuutta. Edullisuus ei silti poissulje laadukkuutta.

Kynsilakkojen suhteen lakkauskokemus on samanlainen kuin ei-vegaanisten lakkojen kohdalla. Värit levittyvät helposti, peittävyys on hyvä ja kestävyys samaa luokkaa kuin muissakin lakoissa. Toki lakan alla ja päällä voi käyttää jotakin vahvistavaa alus- ja päällyslakkaa mutta niidenkin pitäisi sitten olla vegaanisia jos kyseistä ideologiaa haluaa noudattaa. Kynsilakan suti on kivan lyhyt, sillä saa vaivatta värin levitettyä kynnelle. Sävyjä on saman verran kuin huulipunienkin sävyjä - punaisia ja luonnollisia, sekä räväkämpiäkin sävyjä viileästä lilasta viehkeään purppuraan.

Ripsivärien suhteen olen kokenut ongelmaksi sen, että ne pakkuuntuvat todella nopeasti. Kestävyys on myös toinen iso ongelma. Oli kyseessä sitten kallis tai edullinen tuote, vedenkestävä tai tavallinen ripsiväri, ne rapisevat aina muutaman tunnin kuluessa poskilleni ja kasvoni muistuttavat lähinnä pandakarhua mustine silmänalusineen. Ripsivärien suhteenkin olen lähes luovuttanut. Paras tuote olisi sellainen, joka tekee ripsistä tuuheammat ja pidemmät mutta olisi samalla läpinäkyvä jotta väri ei kuivuessaan sotkisi kasvoja. Nuorena minulla oli väritön ripsari jonka äitini jostakin minulle hankki, se oli edellä mainituista seikoista johtuen hyvä tuote, vältyin turhalta pohtimiselta, että miltä mahdan näyttää. Itsetunto-ongelmia kun oli muutoinkin ihan tarpeeksi. 

Testasin Benecosin mustaa  Clamour Look -ripsiväriä. Koostumukseltaan se tuntui notkealta ja hyvältä, ripsiin ei muodostunut paakkuja eikä väri rapissut päivän aikana kasvoille. Pesukin sujui vaivatta kun kyseessä ei ole vedenkestävä maskara. Ajan kuluessa ripsivärin koostumus muuttui silti kuivaksi ja väriä lisätessä ripsiin tulee auttamatta paakkuja. Väri pysyy silti ihan hyvin ripsissä eikä mustia silmänalusiakaan ole ollut havaittavissa. Luonnonkosmetiikassa juuri ripsivärit ovatkin se haastava tuote, ongelmana on juuri tuo paakkuuntuminen tai sen estäminen. Vegaaniseksi tuotteeksi ripsarin hinta ei silti ole paha, noin 8,50€ ei tunnu vielä kukkarossa isosti paakkuuntumisesta huolimatta. Toki olisihan se ihan mielenkiintoista heittää Benecosille haaste luoda väritön mutta ripsiä ehostava ripsiväri.

Ripsivärin lisäksi testasin kynsilakkaa ja huulipunia. Sävyt sain randomina mutta ne miellyttivät silti kovasti minua. Fuksiakauden jälkeen olen alkanut pitää yhä enemmän punaisista sävyistä. Täyteläinen punainen on silti vielä hakusessa, tosin en ole varma sopiiko se ihonsävyyni. Huulipunat ovat hinnaltaan noin 8 euroa ja sävyjä on reilusti yli kymmenen. Sävyt joita testailin olivat Marry Me, Watermelon ja Catwalk. Nyt kun taas tutkailin tuota valikoimaa, niin ehkä Just Red voisi vastata toivesävyäni. Oikean sävyn valinta on aina vähän vaikeaa ja vielä haastavampaa valinta on tehdä tuotetta näkemättä ja testaamatta. Mutta kuten sanoin nämäkin miellyttivät minua kyllä kovasti. 

Huulipunia testaillessani huomasin, että niiden koostumus vaihtelee sävyittäin. Esimerkiksi Marry Me -sävyssä on todella runsaasti pigmenttiä mikä näkyy ihan käytännössä huulten pinnalla. Tässä sävyssä on lisäksi hieman helmenhohtoa. Catwalk taas on todella matta (mistä tykkään!) ja Watermelonin kohdalla ero on minusta huomattavan iso näihin kahteen edelliseen verrattaessa. Watermelon on keveän voidemainen puna, joka liukuu keveästi huulen pinnalle. Sävy ei minusta ole ihan niin peittävä kuin nuo kaksi muuta. Marry Me ja Catwalk ovat sen verran kuivia ja runsaita, että ne vaativat lisävärin irrotusta, niinpä pussailen paperia aina loppusilaukseksi. En ole vielä keksinyt mikä näistä on suosikkini joten käytän niitä sulassa sovussa vuorotellen ja toisinaan myös yhdistellen. 

Niin ripsivärissä kuin huulipunissakin on maanläheinen ja mieto tuoksu. Huulipunien kohdalla sen huomaa helpoiten koska aisteille avautuu jopa hieman vanhan meikin tuoksu. Mutta toisaalta onko se  nyt niin iso murhe, en usko. Syyksi tälle aistihavainnolle sanoisin sen, että muut kosmetiikkatuotteet kyllästetään erilaisilla, keinotekoisillakin, tuoksuilla ja niihin olemme tottuneet. Kun vaihdamme luonnonkosmetikkaan niin tuoksutkin muuttuvat luonnonläheisimmiksi. Siihen varmasti aistitkin tottuvat ajan kanssa ja käy niin, että muut tuotteet alkavat tuntua liian voimakkailta. 

Meikkien lisäksi testasin suihkugeeliä, joka sekin tuntuu iholla hyvältä, tuoksu on luonnollinen ja vaahtoavaisuus sopivan niukkaa. Hedelmäisen tuoksuinen luonnollinen suihkugeeli sisältää aprikoosinkiviöljyä ja seljankukkauutetta, joiden ansioista iho jää suihkun jäljiltä pehmeäksi. Sopii myös herkkäihoiselle.

Benecos-tuotesarjaan kuuluvat myös mm. luomivärit, rajauskynät, meikkivoiteet, sienet ja siveltimet, miesten ihonhoidon tuotteet sekä shampoot ja deodorantit. 

Benecos lukeutuu Saksan suurimpiin luonnonkosmetiikan valmistajiin, erikoistuneena erityisesti värikosmetiikkaan. BDIH sertifioidut Benecos tuotteet eivät sisällä:

• parafiinia 

• mineraaliöljyjä

• silikonia 

• parabeeneja

• synteettisiä emulgaattoreita ja niiden johdannaisia (PEG/ PEG-johdannaiset)

• synteettisiä hajusteita tai väriaineita Yli 70 % tuotteista sopii vegaaneille.

Moderni, luonnollinen ja sertifioitu kosmetiikkasarja Benecos on tyylikäs ja nykyaikainen luonnonkosmetiikkasarja. Benecos tarjoaa trendikästä ja toimivaa värikosmetiikkaa kaikkien meikkilaukkuun, kaikille sopivaan hintaan!

Fiftauksen voimalla

50:50

Tämä kirja meinasi rehellisesti sanottuna jäädä hankkimatta. Olen kyllä nähnyt tämän ja tätä aikaisemmin ilmestyneen samaa aihetta käsittelevän kirjan mutta jotenkaan en vain tuntenut vetoa näihin. Ehkä syynä oli se, ettei kirjan nimi avautunut minulle tai se, että dieetti- ja ruokavaliokirjoja ilmestyy niin usein. Vasta tutun kautta päätin tutustua Fiftaa itsesi kuntoon -kirjaan. Kirjan alkusivuilta luin ihmisten kokemuksista kyseisestä ruokavaliosta ja oma mielenkiintoni heräsi samantien. Tottakai oman kehon vointi ja ulkonäkö kiinnostavat minua, mutta laihdutus ei nappaa yhtään. Painonpudotus olisi toki tervetullutta mutta siihen pääseminen kaikettomalla dieetillä ei kiinnosta. Jojoilua en onneksi ole harrastanut, painoni pysyi reilut 10 vuotta samana kunnes sitten kiloja alkoi tulla "tyhjästä" ihan liikaa. Syynä oli ehkäisyvalmiste, josta koituikin lopulta muitakin kamalia sivuvaikutuksia. Sen jälkeen paino jumahti paikoilleen enkä ole saanut sitä tippumaan millään tavalla. Olen kokeillut kaikenlaista. Imetys tosin vei kiloja iloisesti, mutta vain ne raskauskilot. Viime vuonna kehossani käynnistyi tietämättömästä syystä omavaltainen painonpudotus ja olin ihan hurmioissani kun kauan laatikoissa odotelleet vaatteet sopivatkin taas ylleni. Mutta sitten parissa kuukaudessa paino nousi takaisin nykylukemiin. Masentavaa. 

Laihdutus ei innosta enkä ole siinä ikinä onnistunutkaan. En jaksa kauaa noudattaa mitään tiukkaa linjaa. Tai oikeastaan mitään linjaa. Aina tulee jotakin joka sekoittaa pakan. En ole tarpeeksi motivoitunut ja määrätietoinen. Kirjan kirjoittaja Nina Sarell kylläkin on toista mieltä. Siis siitä, että ettei laiskuus ole aina syynä siihen ettei paino putoa. Painoon vaikuttaa lukuisa määrä asioita kuten ympäristö, geenit, perimä, jne. Se on ihan lohdullista kuultavaa. Hän sanoo, että paras tapa aloittaa painonpudotus on unohtaa laihdutus. Hän sanoo myös, että jos et jaksa aloittaa laihdutusta, niin se on vain hyvä merkki. Kun aloitat pysyvän elämäntapamuutoksen fiftauksen avulla, ryhdyt samalla nakertamaan pohjan pois niiltä elintavoilta jotka muodostavat liikakilojesi perustan. Fiftauksessa on kyse puolittamisesta ja siitä, että ruokavalioon piilotetaan/lisätään kasviksia. Kirjasta ei löydy päivä-, viikko-, eikä kuukausiohjelmaa, vaan ainoastaan reseptejä joiden avulla opit puolittamaan lautaseltasi turhuudet ja lisäämään kasviksia. Ranskalainen pata pitää sisällään runsaasti kasviksia, murekkeeseen pystyy piilottamaan esimerkiksi juureksia raasteena, tomaattia pyreenä ja viherjauhetta kuten minä teen. Laitan nykyään liki jokaiseen jauhelihataikinaan kourallisen itse keräämiäni ja kuivattamiani vuohenputkenlehtiä ja nokkosta eikä kukaan huomaa mitään. Piilottamisessa on siis kyse siitä, että jos ihminen vieroksuu kasviksia niin hän voi silti syödä niitä huomaamattaan hyvillä mielin. Spagettiateriassa pastan voi osittain korvata mm. kesäkurpitsasta tehdyllä "spagetilla" ja kasvissoseita voi käyttää ohukaistaikinassa tai pannareissa. 

Kirjasta löytyy runsaasti teoriatietoa ja erilaisiin lähteisiin perustuvaa tietoa ruuasta ja ruokavaliosta. Ruokavalio on mahdollista muokata siten, että se johtaa painonpudotukseen ja normaalipainoon. Puhutaan energiavajeesta joka on helpointa toteuttaa fiftaamalla. 50:50-lautasmalli on rento, kaloreita ei lasketa eikä painoa mitata vaa'alla, eikä sitä ole tarkoitus noudattaa orjallisesti joka aterialla. 50:50-idea alkaa vaikuttaa mielessä pitemmän päällä siten, että alat huomaamattasi ajatella valintojasi puolittamisen kautta. Fiftaus ei kiellä herkkuja tai herkuttelua mutta se saa sinut ajattelemaan voisiko annoskoon puolittaa tai korvata jollakin muulla. Tämä ruokavalio tai elämäntapa kuulostaa omaan korvaani miellyttävältä ja helpostilähestyttävältä. On paljon helpompi noudattaa jotakin tiettyä tapaa kun sitä ei ole liian tarkasti määritelty. Ainakin itselleni käy yleensä aina siten, että kun joku asia kielletään niin se alkaa heti kiinnostaa vaikka muutoin sitä kohtaan ei mitään mielenkiintoa olisikaan. 

Fiftaa itsesi kuntoon

50:50 keittokirja

Nina Sarell

Minerva

365 tapaa pysähtyä hetkeen

Luovuus parantaa

Nykyinen vallalla oleva hektinen elämäntyyli ei tunnu omalta, en tunne lainkaan kuuluvani osaksi sitä. Tahtoisin elää pieniä hetkiä kerrallaan ja elää niin sanotusti hitaamman kaavan kautta. Jo pelkkä oleilu kaupungin ihmismassassa tai marketin vilinässä saa minut voimaan huonosti. Haluan äkkiä pois jonnekin rauhallisempaan ympäristöön. Toisinaan silti nautin vilinästä ja menosta mutta lähinnä tarkkailijan roolissa. 

Moni oravanpyörään joutunut uupuu jossain vaiheessa ja kaipaa pysähtymistä. Paraneminen kestää pitkään ja silloin on aikaa ajatella asioita. Kirjan kirjoittajalle Jocelyn De Kwantille kävi niin. Hän paloi loppuun, sai paniikkikohtauksia eikä enää jaksanut tehdä yhtään mitään. Se mikä auttoi hänet jälleen takaisin jaloilleen oli luonto sekä luovuus. Arjen pyörteissä moni unohtaa itsensä kaiken alle. Unohtaa huomioida pieniä asioita ja yksityiskohtia. Myös ne omat harrastukset joista joskus on saanut nautintoa katoavat tai unohtuvat. Jocelyn tykkäsi lapsena askartelusta ja se auttoi häntä parantumaan uupumuksesta. Pienet omat hetket jotka auttavat pysähtymään hetkeen auttavat myös parantumaan ja eheytymään. 

Kirjaan on koottu vuoden jokaiselle päivälle pieniä tehtäviä, jotka pysäyttävät hetken ja antavat pienen hetken keskittyä vain itseensä ja ympärillä olevaan. 365 tapaa pysähtyä hetkeen käsittää 12 osaa, joissa jokaisessa keskitytään tiettyyn teemaan. Teemoina ovat mm. luonto, arki, leikki, aistit, käsillä tekeminen, yhteys muihin sekä tietysti joutilaana olo. Tehtävät tuntuvat lapsenomaisilta ja jopa vähän hupsuilta mutta siinä kai se juju onkin. Aikuinen kadottaa sisäisen lapsensa liian helposti. Leikkiminen aktivoi aivoissa luovuuden ja myös ongelmanratkaisutaidot kehittyvät ja mieliala kohenee.

"Leikin vastakohta ei ole työ vaan masennus." (Stuart Brown)

Joitakin tehtäviä mainitakseni: 

* Tarkkaile hyönteisen liikettä ja menoa ja kuvittele sille elämäntarina. 

* Leikkele puunlehdistä muotoja ja liimaa ne kirjan sivulle.

* Piirrä muutamalla vedolla arkipäiväsi kaksi suosikkihetkeä.

* Kirjoita pieni runo kuluvasta päivästä.

* Muistele lapsuusajan lempipuuhaasi ja ryhdy siihen saman tien.

* Näetkö muotoja ja kasvoja esineissä, luonnossa, ruoassa tms.? Kokoa huomiosi paperille. (Minä huomioin niitä jatkuvasti! Huomaan kasvoja eri pinnoilla ja puissa tai taloissa.)

* Katso saippuasarjan jakso ilman ääntä ystävän kanssa ja keksikää itse uudet vuorosanat.

* Heiluttele varpaitasi ja tutustu tuntemuksiisi.

* Kävele paljain jaloin luonnossa.

* Kirjoita kirje nuoremmalle minällesi. 

* Väritä, piirrä, liimaa, askartele.

* Tutustu uusiin ruokiin. 

* Luo päivälle älä tee-lista ja noudata sitä.

Kirja on viehättävä. Kannen kauneus jo saa tarttumaan kirjaan. Sama tyyli jatkuu kirjan sivuillakin. Kuvitus ja tehtävät auttavat inspiroitumaan ja pysähtymään hetkeksi.

Creative Flow

Vuosi luovaa läsnäoloa

Jocelyn De Kwant

Otava 2018