perjantai 13. lokakuuta 2017

Jorid Linvikin uusi sukkakirja & lapaskirja!

Neulojia hellitään jälleen. Sitruunakustannus julkaisi nyt Jorid Linvikin lapaskirjan, sukkakirja ilmestyi keväällä. Kirjoissa on osittain samoja malleja, mutta lapaskirjassa on myös uusia kuoseja. Kumpainenkin kirja sisältää 45 valloittavaa mallia selkeine ohjeineen ja kaavapiirroksineen. Meidän perheen kudinmestari totesi, että ohjeet ja mallikuvat ovat erittäin helposti ymmärrettäviä ja niitä on helppo seurata. Mallikuvien seuraaminen vaatii kuitenkin huolellisuutta koska monissa malleissa käytetään useampaa väriä ja kuviot ovat pikkutarkkoja.

Jorid Linvikin lapaskuosit ovat varmasti aika monille jo tuttuja, malleja on ollut esillä netissä jo pitemmän aikaa. Taitavat neulojat osaavat tehdä omat lapasensa pelkästään kuvaa katsomalla ilman tarkempaa kaavapiirrosta. Kuoseissa vilahtelevat tutut eläinhahmot ja perinteikkäämmät kuviot. Tykkäsin erityisesti siitä tyhjästä mallipohjasta johon voi kokeilla luoda omia kirjoneulemalleja. Olen etsinyt sellaista kaaviota jo jonkun aikaa. Luultavasti päässäni olevat ideat eivät kuitenkaan siirry kaavamuotoon niin sulavasti kuin ajattelen, mutta ajatus on silti houkutteleva.






Sukka irti, mä kudon päivin öin!

Tai no itseasiassa minä en kudo, tai siis neulo. Meillä päin kun puhutaan kutomisesta niin tarkoitetaan neulomista. Anoppi sen sijaan kutoo ja hyvin kutookin. Lankavarastot pursuaa ja neulemalleja hänelle kannellaan aina kun joku kiva malli osuu kohdalle.  Jorid Linvikin mallit ovat suosittuja, niissä on ideaa, huumoria ja kivoja kuvioita. Kissat, koirat ja muut eläinaiheet miellyttävät monia. Häneltä on ilmestynyt lapaskirja* muistaakseni vuonna 2015, tosin suomeksi sitä ei taida olla käännetty. Mutta tänä vuonna meitä hellitään sukkakirjalla, jossa näyttäytyvät tutut Jorid Linvikin mallit. Sitruunakustannukselta ilmestyi juuri Suuri SUKKAKIRJA, joka sisältää 45 hauskaa neuleohjetta, malleja löytyy niin lapsille kuin aikuisille. Nyt saa taas anoppi pistää tikut heilumaan. 

Minä tahtoisin nuo riekkosukat ja jämälankasukat, joissa on pitkä varsi ja montaa eri väriä. Samaan hengenvetoon harmittelen sitä, ettei meidän lapset tykkää käyttää villasukkia. Tässä kirjassa olisi niin monta ihanaa mallia lapsille! On pandanpoikasia, tiikerinpentuja, traktoreita, kauriinvasoja, leppäkerttuja ja lintusia. 

Aikuisten koossa aiheita on runsaasti. Sarvipäitä, tonttuja, viikinkejä. On Afrikka-henkiset sukat ja Pohjoismaiset sukat. Ja sitten löytyy vadelmia, pöllöjä, sydämiä, koiria ja kissoja. Let's rock -malli on myös hauska ja värikäs, ja Laiva ohoi -mallissa on jännät yksityiskohdat kantapäissä.

Ohjeet ovat selkeät ja kirjan mukaan myös aloittelija selviytyy neuletyöstä näillä ohjeilla. Kaaviokuvat ovat nekin selkeät ja koko sivun kokoiset, joten ohjeen seuraaminen helpottuu. Kirjassa annetaan tietysti myös perusohjeet neulomiseen, langantiheyteen, koon laskemiseen ja langan valintaan. Tykkään kirjan värikkyydestä ja isoista idea-/tuotekuvista! Rakastan mattapintaista ilmettä ja oikean kirjan tuoksua. Tästä kirjasta on varmasti iloa monelle ja pitkäksi aikaa. Suosittelen!

*Huom!  Lapaskirja julkaistaan suomeksi syksyllä 2017.



Jorid Linvik
Suuri sukkakirja






Kanelin tuoksua & tähtinauhaa


Joulu se tulla jolkottaa...
Joko olet aloittanut valmistautumisen jouluun? Jouluihmiset luultavasti aloittivat sen jo tammikuussa. Minäkin olen jopa jo ostanut pari joululahjaa, yleensä vain suunnittelen sitä, että aloittaisin ajoissa mutta silti se on aina venynyt sinne joulukuun puoleen väliin, lahjojen osalta siis. Joulukoristeiden ja -korttien tekoon rupean sentään jo marraskuussa. Rakastan joulua ja rakastan askartelua ja leivontaa. Joulutraditioihini on kuulunut aina myös se, että etsin käsiini uusimmat joulukirjat. Mikä sen ihanampaa kuin ideoiden etsiminen koska tykkään tehdä suurimman osan jutuista itse. Ja uusien ideoiden saaminen on aina yhtä valloittavaa!

Tämän syksyn ensimmäinen joulukirja on käsissäni. Miia Seppälän tee itse ihana joulukirja Kanelin tuoksua ja tähtinauhaa on kuin katselmus oman pääni sisään. Kirjassa on kauniita ja perinteikkäitä askarteluja joilla saa kotiin hieman vanhan ajan tunnelmaa. Materiaalienkin suhteen kirja on ihan minunlaiseni, paljon luonnonmateriaaleja ja paperia, betonia ja rautalankaa.

Kirjan alkuun on kirjattu joulunajan muistilista, mihin kannattaa kiinnittää huomiota aikataulujen suhteen, mitä tehdään itse ja mitä ostetaan. Toiset meistä hallitsemme ajankäytön ilman kaavioitakin mutta toisille ne antavat turvaa ja hyödylliset raamit puuhasteluille. 

Kirjasta löytyy askartelujen lisäksi myös herkkuja reseptien kera, helppoja sellaisia joihin saattaa raaka-aineet jo löytyä kotoa. Joulun aikaan kaapit ovat täynnä suklaata, keksejä, mausteita ja pähkinöitä. Näistä jo syntyy monenlaista hyväskää kuten keksisuklaata, maustettuja pähkinöitä, suklaalusikoita ja -tikkuja. Mitäpä jos tekisit tänä jouluna piparitalon sijaan suolatikkumökin ja leimaisit pipareihin kuviot. Jäätelö ja jouluinen myslikin syntyvät kirjan ohjeilla. 

Askarteluissa rautalanka taipuu moneen. Se on helppo kranssinpohja, mutta siitä on helppo taivutella muitakin muotoja. Betonista syntyy rouheat kynttilänjalat, havuista kranssit ja tähdet. Myös linnut on otettu huomioon siementalikranssien muodossa. Joulupallot tuunataan maalein ja nauhoin ja kuusi saa kauniita koristenauhoja paperikoristein. 

Ja jos lahjaideoiden suhteen pää lyö tyhjää, löytyy kirjasta vinkkejä moniin ilmaisiin ja edullisiin lahjoihinkin.

Mukavaa joulun odotusta!


Miia Seppälä
Kuvat Marika Koskimäki-Ketelä
Moreeni 2017

keskiviikko 11. lokakuuta 2017

Enkelten kosketus



Lorna Byrnellä on jälleen painavaa sanottavaa. Tai enkeleillä on, Lornan kautta. Enkelten kosketus on kirja, jonka kautta Lorna Byrne avaa elämäänsä enkeleiden keskuudessa. Enkelit nimittäin ympäröivät hänet aina ja kaikkialla. Toki meillä jokaisella on oma suojelusenkelimme ja lukuisia muita enkeleitä käytettävissämme mutta harva näkee niitä. Lorna taas on kykeneväinen näkemään enkelit, omansa ja kaikkien muiden. Olisipa upeaa kokea edes hetken se mitä hän kokee joka hetki. Lorna Byrne antaa mieleenpainuvan mielikuvan Jumalasta, joka kaataa sangoittain enkeleitä taivaasta maan päälle meidän avuksemme ja tueksemme. Enkelit osaavat myös vitsailla ja esittää hulvattomia juttuja, kuten matkia leikkiviä lapsia tai esittää pieniä näytelmiä onkimisen haasteista tai puutarhatöistä. Arkkienkeli Mikael vierailee usein Lornan luona ja pukeutuu yleensä aina teeman mukaisesti, toisinaan myös muut ihmiset saattavat nähdä hänet ihmisen hahmossa. 

Itsestäni tuntuu, että Lorna Byrne on erittäin etuoikeutettu saadessaan todistaa tällaisia hetkiä elämässään, mutta hänelle itselleen ne taitavat olla jo melko arkisia asioita koska hän on nähnyt enkeleitä pienestä asti. Hänen elämänsä on ollut vaikeaa ja hän on kokenut lukuisia haasteita elämänsä aikana, ehkä juuri siitä syystä hänet on valittu tähän tehtävään - saada ihmiset näkemään enkelit ja uskomaan, jotta Jumala on oikeasti olemassa.

Kirja sisältää muutamia harjoituksia, joiden avulla kuka tahansa voi opetella aistimaan ja jopa näkemään oman suojelusenkelinsä. Joka hetki Lorna Byrne muistuttaa meitä rukoilemisen tärkeydestä koska osaltaan se auttaa meitä herkistymään ja avautumaan valo-olennoille ja niiden havainnoimiselle.

Kirjassaan Enkelten kosketus painotetaan paljon myös sitä, että maapallo on ainutlaatuinen ja että meidän tulisi ymmärtää se ennen kuin on liian myöhäistä. Nykyisillä tavoillamme saamme aikaan paljon tuhoa ja tulevaisuuden lapset eivät tule näkemään luontoa sellaisena kuin me sen nyt näemme. Tästä päästään siihen oivallukseen minkä sain itse tässä taannoin. Tosin en jostakin syystä uskaltanut sanoa sitä ääneen kuin yhdelle ystävälleni. Näistä asioista on välillä vaikea puhua koska aihe herättää niin paljon ajatuksia ja tunteita meissä jokaisessa. Sanoin ystävälleni, että minusta tuntuu että ihmiset ovat ymmärtäneet väärin Jumala-käsitteen. Uskonto aiheuttaa suurimmat riidat, sodat ja konfliktit ihmisten ja kansojen välillä koska jokainen haluaa olla oikeassa. Ihmisiä rajoitetaan ja heitä yritetään syyllistää ja muokata heidän ajatustapojaan. Me taistelemme siitä kuka on oikeassa ja mikä uskonto on se oikein ja aidoin ja samalla tuhoamme tätä planeettaa ja ehkä koko maailmankaikkeutta omalla itsekeskeisyydellämme ja käytöksellämme. Että se oikein tapa kunnioittaa Jumalaa onkin se, että rakastaisimme tätä kaikkea, maapalloa, kaikkea sitä minkä Jumala on luonut. Että se olisi se oikein ja parhain tapa rakastaa ja kunnioittaa Jumalaa. Kirjaa lukiessani muistin tuon ajatukseni ja nyt se vain vahvistui.

Lorna Byrnellä on omanlaisensa tyyli kirjoittaa. Olen lukenut muutaman hänen kirjansa mutta myönnän, että ensimmäisen kirjan kohdalla luovutin pari kertaa. Teksti tuntui jotenkin sekavalta ja vaikealta. Mutta en silti luovuttanut, jokin veti kirjoja puoleeni. 
Teksti muistuttaa lähinnä ajatustenvirtaa, jota Lorna Byrne tuottaa enkelten avustuksella. Hän sanelee tekstin tietokoneelle ja sanat muuttuvat lauseiksi. Hän selvästi haluaa lukijan pystyvän näkemään hänen silmillään vaikka toteaakin enkelten kuvailun erittäin vaikeaksi. Tässä kirjassa hän paljastaa lukuisia salaisuuksia, joita hän ei ole aiemmin saanut kertoa.

Lorna Byrne
Enkelten kosketus

tiistai 10. lokakuuta 2017

Enkeli lensi ohi


Vuonna 2015 ilmestyneeseen Enkeli lensi ohi -teokseen on ilmestynyt nyt uusintapainos, joka sisältää uusia ihmisten kertomia enkelikokemuksia. 

Suosittelen tutustumaan. Kirja antaa lohtua ja hyvää mieltä. Tarinat ovat  tunteisiin vetoavia, kiehtovia ja lohdullisia.

Tiedäthän Sinä, että vierelläsi on aina enkeleitä.

Enkeli lensi ohi
Suomalaisia enkelikokemuksia





Kirjaan on kerätty upea kokoelma enkelikokemuksia. Vaikka kirja on kooltaan pieni pokkari, on siinä silti reilusti yli 200 sivua suomalaisten kertomia kokemuksia enkeleistä ja muista valo-olennoista.

Kirja on ihana lukukokemus. Rakastan tällaisia tarinoita, todellisia tapahtumia. Ihmisten kokemuksista lukiessa tunneskaalat vaihtelivat ilosta surun kyyneliin, ja jokaisen tarinan luettuani ihokarvani nousivat pystyyn.

Omakohtaisiin tapahtumiin perustuvat kirjoitukset ovat aina koskettavia ja mielenkiintoisia, ja nyt kun koko kirjanen on niitä täynnä, tunnen olevani ihan taivaissa.

Omia enkelikokemuksia ei oikeastaan ole, mutta näiden kertomusten pohjalta pääsen lukijan asemassa kokemaan niitä.

Koskettava. Sävähdyttävä. Tunteita herättävä.

Kirjan luettuasi et voi enää väittää ettei enkeleitä ole. Kyllä niitä on. Ne voivat olla myös ihmisen tai eläimen hahmossa, auttaen ja lohduttaen, tai sitten valo-olentona vierelläsi. 
Jokaisella meillä on oma suojelusenkeli vierellä kulkemassa.



Enkeli lensi ohi - Nina Ramstadius




perjantai 6. lokakuuta 2017

Let it shine! - heijastin-idea

Valoisat illat ovat taakse jäänyttä elämää, hämärä ja pimeys sen sijaan jatkavat lisääntymistään. Kun kellot siirretään talviaikaan on pimeää oikeastaan kokoajan. Aamulla on pimeää, illalla on pimeää ja siinä välissä hivenen hämärää. Äh, en tykkää siitä ajasta yhtään. En ole talvi-ihmisiä. Joulua rakastan, mutta muutoin en lumesta ja talvesta piittaa. Kevät saisi alkaa jo tammikuusta. Ja takatalvi se vasta tylsä onkin. Juuri kun on päässyt kevätmuudiin, kadut siivottu ja orvokit pihalla niin eiköhän taivaasta sada metreittäin sohjolunta.

Pimeyteen pitää kuitenkin sopeutua ja mukautua. Heijastimet on otettava viimeistään nyt käyttöön. Jos niitä ei valmiiksi vaatteista löydy (Outoa on, että niitä niin huonosti laitetaan valmiiksi vaatteisiin.) niin heijastimet tulee lisätä vaatteisiin, jalkineisiin ja laukkuihin itse.

Heijastimia voi myös tehdä itse. Heijastavaa kangasta myydään nykyään lähes missä tahansa kaupassa. Heijastavasta langasta taitava neuloo itselleen lapaset. Minun käsissäni ei puikot pysy, joten käytän mieluisampia materiaaleja. Tällä kertaa käsittelyyn pääsi heijastava tarrakangas, jonka mumma antoi alunperin esikoulun aloittavan lapsemme asusteita varten. Leikkasin tarrakankaasta kolmioita, jotka liimasin kiinni lapsen repun olkahihnoihin. 

Sain idean tehdä pehmoisia heijastimia huovasta ja heijastavasta tarrakankaasta. Kokeilin leikata tarraa stanssauslaitteen avulla. Tarra on jämäkkää ja sitkeää, joten leikkaus ei aina onnistunut ihan kuten olisin halunnut. Mitä pikkutarkempi kuvio, sitä huonommin se leikkaantui irti. Mutta kun valitsi tällaiset isot ja selkeät muodot niin hyvin sai tarraa leikattua! Isot ja selkeät muodot ovat tietysti turvallisuusnäkökulmastakin parhain yhdistelmä heijastimessa. Pohdin myös tarran pitovoimaa, eli pysyykö miten hyvin huovassa kiinni vai pitääkö tehdä muutama tikkaus tarran päälle. Ei tarvinnut. Ainakin tämän Halpa-Hallista ostetun tarrapalan liimapinta oli todella vahva, se nappasi huopaan kiinni heti. 

Leikkasin paksuhkosta huovasta kolme pyöreää kiekkoa. Ulommaisiin huopaympyröihin liimasin heijastavat kuviot. Ohuesta kuminauhasta tein ripustuslenkin. Sitten vain surruttelin ompelukoneella huopaympyrät kiinni toisiinsa.

Voiko heijastin olla myös somiste tai asuste? Päätin kokeilla, eihän  siitä mitään haittaakaan ole. Pieni lisäheijaste päässä tuskin on huono juttu. Ompelin huopasuikaleesta pannan ja koristelin sen lehden muotoon leikatulla heijastintarralla ja kahdella huoparuusukkeella ja -lehdellä. Pannan voi laittaa pipon päälle koristeeksi. Pieni turhamaisuus ei koskaan ole pahitteeksi.


Näkyillään!


Lue lisää kotimaisista heijastimista täältä!


torstai 5. lokakuuta 2017

Hyvää korvapuustipäivää!

Meillä tykätään korvapuusteista mutta olen kyllästynyt siihen, että täyte imeytyy uunissa taikinaan. Ihan sama miten runsaasti voita ja kanelia väliin laittaa kun uunista otettaessa kummastakaan ei ole jäljellä juuri mitään. Kaupan puusteissa taidetaan käyttää jotakin sakeuttajaa tai kreemiä, koska niissä täyte on töhnämäistä vielä kypsänäkin. Olipas ikävältä kuulostava sana... No mutta tajusitte ehkä mitä tarkoitin? Täytyy varmaan kysyä joltakin joka asiasta tietää paremmin, että mitä on tuo ainesosa joka saa täytteen pysymään kiinteänä. 

Eilen (4.10.) vietettiin korvapuustipäivää. Siitä inspiroituneena päätin leipoa korvapuusteja. Tai omanlaisen version puusteista. Ja koska olen huomannut, että täytteen määrällä ei ole vaikutusta lopputulokseen päätin luopua siitä osittain kokonaan. Sen sijaan päätin laittaa maut kuorrutteeseen. Ja yksittäisten puustien sijaan tein kranssin. 

Tein taikinan ydinspelttijauhoista (Birkkalan) ja jätin taikinan hieman löysäksi. Kohotin taikinan kaksinkertaiseksi, vaivasin sen ja kaulin ohueksi levyksi. Levyn pintaan ripottelin kuitenkin ceylonkanelia ja aitoa vaniljasokeria. Rullattuani levyn leikkasin sen paloihin, jotka asettelin öljyttyyn irtopohjavuokaan kranssin muotoon ja kohotin vielä toistamiseen kaksinkertaiseksi. Kypsymisen puolessa välissä päätin mehevöittää pullakranssia lorauttamalla sen pintaan noin 0,5 dl kermaa. Lopusta kermasta keitin kinuskin, jonka valutin kypsän kranssin päälle. Kuuma kinuski sai imeytyä puustikranssin pintaan. Tästä tuli ihanan mehevä, otin nimittäin kranssin uunista pois hieman etuajassa, jottei se pääse kuivumaan liikaa. Niin juu, ja kokeilinhan minä lisäksi myös sirotella luomu lakritsijauhetta kinuskin päälle. Tuo aito lakritsi on kivanmakuista ja sopii hyvin kinuskin ja mausteiden pariksi.

Pullataikina

1 pss kuivahiivaa
3/4 tl suolaa
1/2 dl sokeria
1 tl kardemummaa
1 tl vaniljasokeria
n. 5 dl ydinspelttijauhoja

lisäksi
2 dl täysmaitoa
1 muna
1/2 dl öljyä

väliin
2 tl ceyloninkanelia
2 tl aitoa vaniljasokeria

Sekoita kuivat aineet keskenään kulhossa, mutta käytä ensin vain puolet jauhomäärästä ja lisää loput myöhemmin. Lisää kuivien aineiden joukkoon 42*asteinen maito, muna ja öljy ja sekoita taikinaa esimerksiksi puulastalla. Lisää loput jauhot ja tarvittaessa muuta jauhojen määrää isommaksi jos tuntuu, että taikina on liian löysää. Itse kohotan taikinan aina löysähkönä ja lisään tarvittaessa vaivausvaiheessa lisää jauhoja. Kohota taikina kaksinkertaiseksi esim. kuumaa vettä sisältävässä isommassa kulhossa leivinliinan alla. 

Vaivaa kohonnut taikina jauhotetulla pöytätasolla ja kauli taikina ohueksi levyksi. Lisää levyn pinnalle sokeri ja kaneli. Rullaa levy ja leikkaa siitä palasia. Asettele palat esimerkiksi voidellun/öljytyn irtopohjavuoan reunoille. Anna kohota jälleen kaksinkertaiseksi. 
Paista kanelikranssi uunissa 200*asteessa noin 10 minuuttia. Halutessasi voit kostuttaa kranssia kypsymisen puolivälissä kermatilkalla.




Kanelilla ja kardemummalla maustettu kinuski

Keitä kattilassa 2 dl kuohukermaa ja 1/2 dl sokeria + 1/2 dl tummaa siirappia sakeaksi kinuskiksi. Anna kiehua miedolla lämmöllä kunnes haluttu paksuus on saavutettu. Mausta kinuski 1 tl ceyloninkanelilla ja ripauksella kardemummaa. 
Kaada kuuma kinuski kranssin pintaan. Koristele kranssi halutessasi raesokerilla. Minä sirottelin kinuskin päälle aitoa lakritsijauhetta. Nam!



Herkullisia hetkiä!



perjantai 29. syyskuuta 2017

Saako olla pala villikakkua?


Raakakakut ovat olleet in jo jonkin aikaa, mutta tämä uutuuskirja yhdistää mielenkiintoisella tavalla raakakut ja villiyrtit. Villikakut - hyvän olon raakakakkukirja sisältää 32 raakakakkureseptiä, joihin on yhdistetty terveyshyötyjä omaavia marjoja ja villiyrttejä. 
Kirjassa yhdistyy siis kaksi suosittua suuntaa: terveelliset raakaherkut ja hortoilu.

Kirjan alkupuolella käydään läpi raakakakkujen ideologiaa, raaka-aineita ja työvälineitä. Tehokas blenderi on raakakakkujen tekijän paras ystävä, mutta kyllä vähemmilläkin tehoilla pärjää. 

Alustuksen jälkeen päästään reseptien pariin. Kussakin reseptissä pääosassa on aina jokin tietty marja ja villiyrtit antavat oman lisävivahteensa. Kirja tuli ulos ehkä siinä mielessä huonoon aikaan, että resepteistä innostuneet eivät pääse testaamaan niitä koska luonto alkaa olla jo valmistunut talven tuloon. Innostuneet leipojat joutuvat nyt odottaa kevääseen, jotta pääsevät keräämään kakkutarpeita. Kevät tuo tullessaan mahdollisuudet leipoa mm. Karpalo-kuusenkerkkätartaletteja, mesiangervolla maustettuja mansikkatryffeleitä, mäntykakkua, puolukkamuffineja variksenmarjajauheella ja villiruusu-voikukkakakkua. Nyt muuten kannattaa jo unohtaa se ajatus, että voikukka on turha rikkakasvi. Vanha kansakin sen tiesi, jotta viisi voikukanlehteä pitää lääkärin loitolla. Voikukka on todellinen terveyden lähettiläs! Kirjan loppupuolelta löytyy mielenkiintoista ja hyödyllistä tietoa marjoista ja villiyrteistä, joita luonnostamme löytyy, terveyshyötyineen ja käyttöperinteineen. 

Kirjan reseptit saavat omankin inspiraation ja kokeilunhalun liikkeelle. Olen kerännyt ja kuivatellut eri kasveja purkkeihin talvenvaralle ja lisäillyt niitä ruokiin. Mutta ihan hyvinhän ne sopisivat makeisiin leivonnaisiinkin. Moni villiyrtti on maultaan mieto mutta sisältää silti runsaasti terveellisiä ainesosia. Miedon makunsa ansiosta niitä voi helposti lisätä melkein mihin vain. Ajatuksena tässä taustalla lähinnä lapset ja ne muut, jotka sattavat moittia uusia makuja. 

P.S. Nyt kannattaa kerätä talteen pihlajanmarjat ja ruusunmarjat, nuo C-vitamiinia runsaasti sisältävät supermarjat!

Kirjan tekijöinä ovat raw chef Taina Salonen ja Raija Kivimetsä, tietokirjailija ja villiyrttien asiantuntija. 

Readme.fi / 2017