Olen metsästänyt lumihiutalemuottia jo monta vuotta ja nyt vihdoin sain sellaisen! Se on niin söpö. Etsiskelin netistä suomalaisista verkkokaupoista kyseistä piparimuottia ja päädyin sellaiselle sivulle kuin piparkakkumuotit.fi - sielläpä sitä valinnanvaraa olikin vaikka millä mitalla: on talviteemaa ja merirosvoja ja eläimiä ja kirjaimia. Tilasin hiutaleen lisäksi muutaman (öhm) muunkin muotin. Piparimuottejahan kun voi käyttää läpi vuoden, lasten juhliin pojalle traktori- ja lentsikkamuotit ja tytölle yksisarvinen ja sydämiä. Sivun takaa löytyi ruotsalainen yritys Formina ja yhteydenotot hoidettiin kuitenkin englanniksi, tai ruotsiksi. Ja kun minä niin yritin mennä sieltä missä aita on matalin ja asioida vaan turvallisesti suomenkielellä, mutta jouduinkin sitten vääntämään viestini englanniksi, ugh. Ymmärrän kyllä kieltä mutta jännitän aina kamalasti sitä omaa puheentuottamistani ja kirjoittelua. Mutta turhaa stressasin, paketti saapui muutamassa päivässä suoraan omaan postilaatikkooni! Ehkä siellä muutama kielioppivirhe oli mutta tärkeintä on, että muotit saapuivat ja pääsivät heti käyttöönkin.
Kertokaas nyt minulle, että miten teillä sujuu lasten kanssa leipomiset. Onko se kiiltokuvamaista ja seesteistä, ihana hetki perheen kesken vai oikeasti jotakin ihan päinvastaista? Katselin jotakin lehtijuttua tässä jokin aika sitten ja siinä äiti koristeli lasten kanssa pipareita keittiön pöydän ääressä, pellavaliinan päällä! Olin että mitä ihmettä, että tuo ei ole mitään muuta kuin puhdasta lavastusta. Ei kukaan leivo lastensa kanssa tuolla tavalla - liina pöydässä ja lapset puettuna vimpan päälle. Ellei kyseessä sitten ole von Trappin perhe. Meillä ainakin oli sellaistakin showta tuo puolituntinen piparitaikinan ääressä. Ihme kyllä vanhin lapsista oli hyvinkin rauhallinen ja järjestelmällinen, mitä hän ei kyllä yleensä ole. Kauli taikinan ihan itse ohueksi levyksi ja latoi muotilla leikatut piparit pellin päälle. Siihen asti kaikki menikin hyvin ja olin itsekin helpottunut miten kivasti kaikki sujuu. Kunnes sitten tämä 5vee huomasi, että pelliltä katoaa kokoajan hänen tekemiään pipareita ja syyllinenhän oli tietenkin siskonsa 2vee joka onnellisesti nappasi huomaamattamme toisen tekemät piparit pelliltä ja linttasi ne omaan taikinamöykkyynsä, jota hyvin innokkaasti kuorrutti jauhoilla ja jota pienillä sormillaan tökki tehden "silmiä". Jaahas. Alkoi kauhea sota siitä kuka teki mitä ja lopulta 5vee teki piparit loppuun ja 2vee huusi kurkkusuorana lattialla. Että sellainen ihana leipomishetki.
Jälkeenpäin kina unohtui ja Pikkukakkosta odotellessa söimme pellillisen lämpöisiä pipareita kylmän maidon kera. Huomenna jatketaan, syömistä siis. Vaikka 5vee olisikin tahtonut leipoa pipareita myös huomenna, mutta onneksi taikina loppui, kuinkas sattuikaan sopivasti.
Muotit saatu *blogiyhteistyön kautta,
Formina / piparkakkumuotit.fi
Rauhallista arkea toivoo ja toivottaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti