Nahka materiaalina on kiehtova, mutta
jotenkin olen silti pitänyt sen työstämistä haasteellisena.
Nuorena näin mainoskuvastossa nahkaisen hapsuliivin ja halusin
kokeilla onnistuuko sen tekeminen itse. Äidin kanssa sitten haettiin
Lapuan Nahasta vuota ja omilla kaavoilla leikattiin nahasta
pitkähapsuinen liivi. Ompelua ei tuohon työhön tarvittu vaan liivi
kasattiin leikattujen nahkasoirojen avulla letittämällä saumat
kiinni. Nahkapaskalla reiät, niin työskentely sujui helpommin.
Joskus myös tuunasin farkkutakkia hapsunauhoilla: ompelin koneella
hapsut hihoihin, selkäosaan ja rintamukseen. Inkkarityyli ja
mokkainen hapsutakki ovat olleet siis aina haaveissa.
Moreenin uutuuskirjassa luodaan nahasta
uusiokäyttäen valmiita nahkatuotteita ja käyttämällä uusia nahkavuotia. Materiaalina nahka näyttäisikin olevan aika simppeli,
koska ommellessa ei tarvita leveitä saumanvaroja, nahan leveys- tai
pituussuunnalla ei ole merkitystä, joten leikkaaminen sujuu
helpommin, ja nuppineulatkin korvataan liimapuikolla. Osaan
nahkatöistä nahka täytyy kovettaa ja se onnistuu kotikonstein Eri
keeperistä ja vedestä tehdyllä seoksella.
Nahasta voi tehdä mm. koruja, vaatteita,
asusteita ja sisustustuotteita, ja näihin löytyy ideoita
ja ohjeita tästä kirjasta.
Henkilökohtaisesti minua inspiroi
kovasti ideat, joissa käytetään uusiomateriaaleja tai kun jostakin
vanhasta tehdään jotakin ihan muuta ja uutta. Tässä kirjassa
kyseinen ajatusmaailma näkyy selvästi. Laukkuja on tehty
saappaanvarsista, nahkatakeista ja vöistä. Vyö taipuu myös moneen
muuhun, siitä voi tehdä lompakon tai jopa hyllyn kannattimet ja
amppelin. Takin rannekkeista syntyy kukkaro ja mansetit. Nahasta voi
tehdä myös uudet vetimet lipaston laatikoihin. Nahkasilppua
ei kannata heittää pois, koska sitä voi käyttää vaikka lampun
varjostimiin, mattoihin, avaimenperiin ja koriste-esineisiin.
Nahanpalasista voisi tehdä myös kauniin ja modernin himmelin.
Raija Immonen, Marja-Leena Varila
Moreeni 2015
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti