Päiväni Suvikukkasena

Me Kotopirkoissa (Kotopirkot = ryhmä DIY-bloggaajia) päätimme esitellä hieman itseämme ja elämäämme yhden päivän ajan. Tänään on minun vuoroni raottaa teille millaista normiarkeni on ja sitä miten käsillä tekeminen ja DIY-henkisyys näkyy arjessani. 

Todellisuushan on aika perussettiä ruuanlaiton, pyykkäyksen, vaippojen ja siivouksen kera, mutta jos tulisitte kanssani mukaan vähän erilaisempaan päivään. Tällaisia spesiaaleja päiviä elämässäni ei paljoa ole, jo senkin takia etten ole kovin innokas osallistumaan mihinkään. Viihdyn eniten kotioloissa, villasukat ja lököt (olohousut) jaloissani. Kotoa kun löytyy ne kaikki askartelu- ja puuhastelumateriaalit ja välineet niin ei ole tarvetta ulostautua muualle.

Kuvaan paljon mutten ole mikään ammattilainen. Tykkään silti räpsiä kuvia kaikesta mitä eteen sattuu: perhettä, luontoa, tapahtumia, yksityiskohtia. Jo blogin ulkonäön ja sisällönkin kannalta kuvaaminen on oleellinen asia, ilman kuvia blogi olisi varsin tylsä. Yritän siis amatöörimäisyydestä huolimatta keskittyä ottamaan hyviä kuvia. Valokuvaus on sellainen asia mikä on lähellä sydäntäni mutta mihin olen liian vähän paneutunut, siis etten ole tarpeeksi jaksanut opiskella valokuvausta eri asetuksineen. Olen huono lukemaan ohjekirjoja kun en kuitenkaan saa niistä irti sitä mitä tahtoisin - eli miten ottaa täydellisiä kuvia. Siihen ei kai mikään manuaali minulle vastausta eikä oikopolkua anna, se on asia mikä pitää vain itse oppia. 

Viime viikkoina olen testaillut Canonin kameroita, pokkareita, minijärkkäreitä ja nyt taas vähän isompia "tykkejä". En vieläkään silti ole löytänyt sitä oikeaa. Minulla on ollut vuosia Canonin EOS 450D mutta jostakin syystä se on alkanut temppuilla, enkä oikein tiedä onko vika rungossa vai objektiivissa. Ja luultavimminkin halvemmaksi tulee hankkia kokonaan uusi kamera. Tätä mallia vain ei taida enää mistään saada ja sitä tässä pähkäilenkin, että mikä on se seuraava malli minulle. En tykkää näistä nykykameroista kun niissä on ihan liikaa kaikkea 'lisähärpäkettä', on wifiä ja kosketusnäyttöä ja kaikenlaisia filttereitä. Mitä vähemmän kaikkea sitä parempi minulle. Saa siis vinkata hyvää kameraa, ja mieluusti pysyttäydyn Canonissa kun Canonin putkia kuitenkin on varastossa. 

Tavalliseen päivääni kuuluu myös ne iltojen ja yön tunnit kun omaa aikaa on enemmän. Päivisin ei juuri mitään pysty tekemään ja ne vapaat hetket sisältävät vain muutamia minuutteja. Kun lapset on saatu nukkumaan istahdan tietokoneen ääreen, avaan sähköpostin, Facebookin ja katson onko blogissa tapahtumia. Koneella istuessani lataan myös mahdolliset kuvat kamerasta koneelle ja teen kuvankäsittelytöitä, siivoan valokuva-albumeja turhista otoksista ja suunnittelen blogiini lisää täytettä. Illat ovat myös hyvää aikaa puuhastella käsitöitä ja askarteluja ja suunnitella tulevia projekteja. Yleensä pää on niin täynnä kaikkea, että iskee runsauden pula ja pahimmassa tapauksessa jumitan sekavissa ajatuksissani tietämättä mistä aloittaisin. Silloin on toisinaan parasta poistua koneen ääreltä ja istahtaa kahvikupin kera telkun ääreen, digiboksissa on yleensä aina jotakin tallennettuna.

Viime viikkoina yöt ovat kuluneet näiden parissa.
Ompelin huovasta kruunuja, painoin kangasta ja ompelin pipoja ja pannulappuja...

...näiden lisäksi puuhastelin korttipajassani ja pari muutakin projektia on ollut työn alla. Ystävän vauvalle tein vaippakakun ja tutustuin paperikalentereiden maailmaan.

Tässä sitä Suvikukkasen perusarkea, mutta seuraavassa postauksessa kerron enemmän siitä spesiaalipäivästä.

Terkuin,