torstai 20. elokuuta 2015

Harmaan sävyt

No onhan tämä kiinnostavaa, ja koukuttavaa.
Ja tässä on ihan liikaa sivuja. 
En meinaa millään löytää tarvitsemaani aikaa kirjan lukemiseen, ja sitä paitsi kun aloitin lukemisen nyt kun kaikki osat ovat jo ilmestyneet, sivuja on kahlattavana lähes kaksituhatta. Mitä ihmettä, miten minä olen tähän joutunut? Minähän olen tunnettu siitä, että "luen" mielelläni vain kuvakirjoja - sellaisia missä tekstiä on lähinnä vain kuvateksteissä.

Mutta tähän olen jäänyt totaalisesti koukkuun.
Alunperin minulla oli ihan eri syyt ottaa nämä kirjat lähempään tutkiskeluun, mutta nyt melkeinpä hyppäään ne sivut yli ja etsin kuumeisesti jotakin syvällisempää. Anastasian ja herra Greyn monimutkainen ja monitahoinen suhde kiinnostaa huomattavasti enemmän. Heidän välinen kemiansa on ihmeellistä, ja se sarkasmi ja ironia heidän välillään on käsinkosketeltavaa. Hymy kiirii ihanan usein suupieliini. Tulee mieleeni muistoja omastakin elämästä...

Ihana ystäväiseni valaisi minua vähän aikaa sitten, että kolmen kirjan sarjaan on tulossa yksi uusi - herra Greyn näkökulmasta kirjoitettu kirja. Oi! Ihan mahtavaa ja mielenkiintoista.
Tahtoisin jo päästä käsiksi siihen. Paitsi, että minulla on vielä melkein kaksi kokonaista tiiliskiveä luettavana. Huh.
Toisaalta tuo sivumäärä ahdistaa, mutta toisaalta taas en halua, että kerronta päättyy.
Voin vain ihmetellä ja ihastella miten jollakulla on noin mahtava taito kirjoittaa niin käsinkosketeltavasti. En halua nähdä elokuvaa ennenkuin saan kirjat luettua, haluan luoda itse omat mielikuvani ihmisistä, tilanteista ja asioista.

20.8.2015





25.8.2015

Voi ei! Luin ne kaikki kolme. Nyt jo. Ihan tosi. Yllätyin itsekin nopeudestani. Ja suurin yllätys oli varmaankin se, miten voimakkaasti tarina veti minua puoleensa. Olen ihan myyty. Ja nyt oloni on ihan tyhjä. Mitä minä nyt teen kun en enää voi sukeltaa Anan ja Christianin elämään. Hyvä tarina ja loistava tarinankerronta aiheuttaa sen, että uppoudun täydellisesti sisään tarinaan. Saatan jopa samaistua hahmoihin niin syvällisesti, että välillä tunnen sekoittavani faktan ja fiktion. Saatan tuntea oloni kuin olisin päähenkilö itse.
Pakko myöntää, että olen koukussa. Täysin riippuvainen. Huh. Ja tunnen oloni suoraansanottuna ahdistuneeksi kun sain trilogian luettua. Onneksi pöydälläni sentään vielä odottaa - vaivaiset 542 sivua - Greyn tarina. Vuoden 2015 uutuus.
Otavalle kiitos tästä, ja näistä kaikista riipaisevista kirjoista.
Riipaisevia totta tosiaan. Onneksi päässäni naksahti ja pyysin kirjat arvosteltavaksi. 
Onhan näistä nyt puhuttukin pitemmän aikaa, ja elokuvajulisteenkin näin jo aikaa sitten elokuvateatterin ikkunassa. Mutta jotenkin minä vain ajattelin, että ei nämä kirjat kuitenkaan ole sitä mitä lupaavat. Enkä kyllä edes tiennyt mitä tuleman pitää. Jotenkin oletin, että jokainen kirja olisi oma erillinen juttunsa mutta yllätyin, iloisesti, kun huomasin, että näissähän seikkailee samat ihmiset jokaisessa. Ensimmäinen osa valaisi niin lukijalle kuin Anallekin mistä tässä hommassa on kyse. Toinen osa taas paljasti kauheudet Christianin menneisyydestä, ja kolmannessa osassa kaikki nivoutui yhteen.
Voi Christian parka! Ihan kamalaa oli lukea hänen kokemuksistaan. Ja vaikka miten olisikin kyse fiktiosta niin hyvän kirjan tavoin eläydyin tarinaan kuin todelliseen elämään. Nyt toivon, että tämä koskettava rakkaustarina olisi tositarina, että voisin googlettaa ja selvittää mitä heille nykyään kuuluu.
Tarina oli jännittävä, riipaiseva, sydäntäraastava, kaunis. En millään malttanut jättää kirjaa kesken, ja odotin kuin kuuta nousevaa sopivaa hetkeä avata kirja ja sukeltaa sisään tarinaan.
Suosittelen kaikille rakkaustarinoita rakastaville ja jännitystä etsiville, tämä on aisteja hivelevä tarina.
Rakkaustarina. 
Ja ihanaa sanailua - kuin pienet siilet toisiaan piikittelemässä. 


Leffankin sain vihdoin itselleni, kolmesti on katsottu ja seuraavaa malttamattomana odotan.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti