Ruskan värit korteissa - yksinkertaista askartelua!

Nykyään kun yhä useampi kivijalkaliike alkaa kadota katukuvasta niin shoppailu siirtyy nettiin. Verkkokaupoissa on omat hyvät puolensa, mm. valikoiman silmäily kaikessa rauhassa kotisohvalla. Herätysostoksiakaan ei ehkä tule tehtyä niin helposti kun hinnat on yleensä selkeästi esillä ja loppusaldon näkee ennen pankkikortin ojentamista. 

On se silti harmi, että monet liikkeet katoavat ja siirtyvät vain nettiin. Tuotteiden hypistely ja tutkailu paikan päällä on aina oma juttunsa. Olen aistien kautta elävä, tykkään koskettaa, nuuhkia ja silmäillä tuotteita kaupassa ja missä vain olenkin. Se, ettei tuotteita saa etukäteen hypistellä on toisinaan aika harmillista. Rakastan sellaisia aarreaitta-tyylisiä liikkeitä, joissa tavaraa on ehkä turhankin paljon ja joissa aikaa saa kulumaan tuntitolkulla. Lukeudun niihin ihmisiin, jotka hukkaavat itsensä kaupan uumeniin menettäen ajan tajun siinä samalla.

Samalla tavalla itsensä voi tosin hukata verkkokauppaankin. Siinä kun keräilet ensin kaikkea mahdollista ihanaa ostoskoriin ja pyörryt loppusummaa katsellessasi ja toisesta päästä koria purkaessasi kuluu tunti jos toinenkin. Askarteluostoksia varten aikaa pitäisi ehdottomasti olla aina mahdollisimman runsaasti.

Millä perusteella sinä valitset askartelukauppasi? Minulle aarreaitan eli valikoiman runsauden lisäksi tärkeää on hinta sekä ystävällinen asiakaspalvelu. On myös mukava tutustua aina uusiin kauppoihin. Kotimaisia askartelukauppoja ei mielestäni ole paljon, mutta ulkomaisia sitäkin enemmän. Suosin silti helppouden ja tuttuuden nimissä kotimaisia liikkeitä, ulkomailta tilatessa tulee yleensä ongelmaksi maksutavat ja kalliit rahdit.

Tutustuin tässä taannoin Angela.fi -verkkokauppaan. Kyseessä on tarkemmin Angela Production - askartelutarvikkeiden maahantuontiyritys. Mutta vaikka kyseessä onkin askartelu-ja korttitarvikkeiden maahantuonti ja myynti, niin ostajina voivat toimia myös yksityiset kuluttajat, ei vain yritykset. 

Angela.fi -verkkokaupan valikoima on laaja. Materiaaleja löytyy niin perinteisille korttien tekijöille kuin kolmiulotteisten koristeiden tekijöille. Stanssit, leimat, kakkupaperit, 3D-tarrat, styroxtuotteet, helmet, korutarvikkeet, paperikukat, nauhat, kankaat, huovat, posliinipäät, paperit, kartongit ja monet muut tuotteet löytyvät laajasta valikoimasta.

Sain jokin aika sitten paketin yhteistyön merkeissä Angela Productionilta ja paketin tuotteista olenkin innostunut jälleen mm. korttiaskarteluista. Korteistahan tämä blogikin aikoinaan sai alkunsa. 

Olen askarrellut pienestä pitäen ja myöhemmin valmistunut myös artesaaniksi, joten käsillätekeminen on verissä ja perintönä tullut minulle sukuni monilta taitavilta jäseniltä. Luovuus ja inspiraatio tulee aaltomaisena liikkeenä, toisinaan on jaksoja jolloin ei synny mitään ja sitten taas on jaksoja jolloin aika ei riitä kaiken toteuttamiseen. Nyt tekemisen ilo on ollut tauolla kohta puolisen vuotta, ja onneksi näiden tuotteiden myötä olen saanut osaa tuosta ilosta takaisin. Luovalle ihmiselle luovuuden menetys on raskas kokemus koska luova toiminta on suuressa merkityksessä myös elämän ilon määrässä.

Mutta, iloisempiin asioihin! Käypä tutustumassa Angelan valikoimiin ja katso mitä kivaa löydät!

Angela on perustettu 1993 vähittäismyyntiliikkeeksi ja nopeasti kasvanut edullisten tuotteiden tukkuliikkeeksi, kaikki myynti tapahtuu verkkokaupan kautta. Salasana kannattaa pyytää tilausten helpottamiseksi, koska silloin tuotteiden hinnat tulevat näkyviin. Tampereen kädentaitomessut ovat ykköstapahtuma kuluttajien tapaamisessa. Siispä jos olet menossa Tampereen messuille, niin käy tutustumassa myös Angelan osastoon (Osasto A 1008).

Yhteistyössä Angela.fi 

(Nauhat, korttipohjat, kukat ja MarianneDesign-paperikot Angela.fi)

Tie tasapainoon

Hengitä

Hengitys on keskiössä Tie tasapainoon -kirjassa. Kirja on jatkoa kirjailijan aiemmalle kirjalle Chakrapolku. Tie tasapainoon paneutuu esittelemään energiakentät ja energiakehot mahdollisimman yksinkertaisesti ja helposti ymmärrettävästi. Kymmenen energiakehoa voivat toimia työkaluina pelon tunteen voittamisessa, ja siitä tässä kirjassa on kyse - miten voittaa elämää ohjaileva pelko ja miten löytää tasapaino ja hyvinvointi. 

Tämän kirjan luomalla tutkimusmatkalla opimme ymmärtämään keitä oikeasti olemme, ja opimme ymmärtämään omaa valoamme ja pimeyttämme, jotta oppisimme saattamaan nämä kaksi toisistaan riippuvaista voimaa tasapainoon. Kirjassa puhutaan myös joogisesta numerologiasta, joka perustuu syntymäaikaamme. Kirjan avulla opimme hahmottamaan ja ymmärtämään miten tietyt numerot vaikuttavat elämäämme haasteina ja voimavaroina. Kirja antaa yhden tavan tutkia tämän hetkistä olotilaamme, tehtäväämme ja paikkaamme maailmassa. Samalla se ohjaa meitä poispäin pelosta.

Tie tasapainoon -kirjan harjoitukset pohjaavat kundaliinijoogaan. Kundaliinijooga on työväline, joka auttaa asettamaan energiat tasapainoon itsessämme. Kundaliinijoogaharjoitukset, hengitys ja meditaatio auttavat rauhoittamaan mielen siten, että kuulemme intuition hiljaisen viestin äänekkään mielen takaa. Kundaliinijooga on kuitenkin eri asia kuin kundaliinireiki, jota itsekin harjoitan. 

Hengitys on tärkein työvälineemme, se on myös pääosassa kundaliinijoogassa ja energiatasapainon uudelleen löytämisessä. Kundaliinijoogan kulmakiviä on hengitys ja sen säätely, mikä voi tuntua aluksi omituiselta tai vaikealtakin. Kirjassa puhutaan harjoitusten yhteydessä monilla erilaisilla termeillä kuten 'tulihengitys', mutta näitä ei ole enää tässä kirjassa kuvattu mitä ne tarkoittavat. Kuvailut ja termit on selitetty tarkemmin aiemmin ilmestyneessä Chakrapolku-kirjassa. 

Kirja on jaettu viiteen jaksoon, joissa jokaisessa paneudutaan yhteen aiheeseen kerrallaan. Harjoittelujakso alkaa 1. energiakehosta ja sielusta. Koska kaikki on energiaa, myös sielu on energiaa, ja se kantaa mukanaan elämänvoimaa. Sielu on olemuksemme ydin. 

Hengityksen tärkeyteen palataan kirjassa aina uudelleen. Siitä puhutaan mm. silloin kun koemme olomme jotenkin vieraaksi tai ulkopuoliseksi, emmekä tunnu löytävän suuntaa elämällemme. Silloin kyse on sydämen liekin vaimenemisesta, ja sitä on helppo vahvistaa hengityksellä. Sydämen liekki auttaa poistamaan menneisyyden painolastia, ja oikeanlaisella hengityksellä vapaudumme siitä. Hengitys on tie henkisyyteen. Tämä seikka tuntuu ainakin minussa lohdulliselta. Herää ajatus, että niinkö yksinkertaisesta asiasta on kyse - hengityksestä. Mutta silti se tuntuu vaikealta ja haastavalta. Hengitykseen tulee kiinnittää paljon huomiota, ainakin alussa, ja ajan kanssa oppii oikean tavan hengittää ja sitä kautta elämäkin ajautuu uomiinsa. 

Toinen viikko paneutuu mieleen ja 2-4. energiakehoon - hengitys on  työkalu tasapainoiseen ja läsnäolevaan elämään. Mieli toimii toisinaan epäsuotuisasti ja vaientaa saamamme viestit sielultamme. Jos mieli on kaaoksessa, nuo tärkeät viestit jäävät saamatta. Meditaation opiskelu voi kuitenkin olla avain siihen, että opimme lukemaan omaa mieltämme ja opimme ajan kanssa johtamaan mieltämme, sen sijaan että mieli johtaisi meitä. 

Kolmas viikko keskittyy fyysiseen kehoon ja 5.energiakehoon. Fyysinen keho on viides energiakehomme ja siten kulkuvälineemme maan päällä. 7 perus chakraa sijoittuvat kukin viidenteen energiakehoomme. Chakrojen tehtävänä on huolehtia siitä, että pysymme niin fyysisesti kuin henkisesti kunnossa, ja siten pystymme suorittamaan tehtävämme maailmassa.

Neljäs viikko keskittyy hengitykseen ja auran vahvuuteen ja 6.-8. energiakehoon. Hengityksen syventäminen on avain ja ensimmäinen askel pelosta poispäin. Jooga toimii työkaluna hengityksen opettelussa. Neljännen viikon tavoitteena on päätyä hengityksen kautta hyvänolontunteen tilaan, jonka kautta opimme tietämään, että kaikki on hyvin eikä mitään pelättävää ole. Kun hengitys vahvistuu, myös aura vahvistuu ja voimistuu. Ja  mitä vahvempi aura on sitä paremmin olemme suojassa ympäristöstä tulevilta negatiivisilta hyökkäyksiltä. 

Viides viikko käsittelee muistia, karmaa ja karismaa, ja 9.-10. energiakehoa. Tässä vaiheessa viimeistään olemme oppineet miten tärkeä oikeanlainen hengitys on. Ja kun opimme kontrolloimaan hengitystämme saamme työkalut kontrolloida kaikkea mitä elämässämme tapahtuu, ja sitä miten niihin suhtaudumme. Opimme, että se mitä ajattelemme heijastuu kaikkialle. On siis erityisen tärkeää oppia ymmärtämään, että kaikki liittyy toisiinsa, ja että syymme täällä oloon on oppiminen, toisten opettaminen ja toinen toisiamme auttaminen. Tulevaisuus on riippuvainen siitä, mitä me ihmiset yhteisönä valitsemme. Valinta on jokaisen henkilökohtainen vastuu.

Jokainen viikko sisältää joogaharjoituksia, meditaatiota, kirjallisia tehtäviä ja erilaisia mielen ja kehon harjoituksia.

Kirjan sanoma on melko painavaa, ja siinä on oma tietynlainen energiansa. Energia vyöryy melkoisella voimalla mutta siinä on silti lempeyttä mukana. Kirjan myötä olen saanut sellaista tietoa, mitä en ole aiemmin saanut mutta olen löytänyt myös yhtymäkohtia jo oppimiini asioihin. Kirjan tehtävänä on herätellä ihmisiä ja ihmiskuntaa, jotta löytäisimme kaiken arvon ja oppisimme kunnioittamaan niin toinen toisiamme kuin maailmaa ilman pelon ohjailua. 

Inderjit Kaur Khalsa

Tie tasapainoon – Viiden viikon joogaohjelma pelottomuuteen

Tammi 2018

Vuoden paras päivä

Vuoden paras päivä

Vuoden ihanin kuvitus. Kirja on kuin ihanan makea leivonnainen, josta löytyy kaikki lempimaut ja koristukset! Leivos, jonka tahtoisi yhtä aikaa ahmia ja säästää koska se on vain liian ihana syötäväksi. 

Vuoden paras päivä auttaa tunnistamaan kasvun ja luovuuden vaiheita ihmisyyden tiellä. 

Kirjassa puhuttiin epämukavuusalueille astumisesta. Olen miettinyt asiaa paljon koska siitä puhutaan niin paljon. Mutta aihetta käsiteltiin kirjassa myös siltä kantilta, ettei se ole aina positiivinen asia, epämukavuusalueelle meno, sillä toiset elävät siellä jatkuvasti. Se jotenkin kosketti minua, osui ja upposi. Miten uskaltautua jonnekin toisaalle epämukavuusalueelle jos koko elämänsä on kokenut olevansa juuri siellä. Paikassa missä elämä tuntuu raskaalta ja pienelläkin hyvällä tuntuu olevan liian suuri hinta. Oma arvo on hukassa. Vasta alkuvuodesta havahduin siihen, että olen tainnut olla uupumuksen alistamana jo monta vuotta, en vain ole löytänyt kuvausta olotilalleni. Itseäänkin on niin kovin vaikea päästää helpolla mistään, armoa ei anneta. Mutta juuri siitä tässä kaikessa on kyse, että armoa ja arvoa erityisesti on annettava itselleen, ja sitä kautta muille, jotta elämä olisi mielekästä.

Ja siitä tässä kirjassakin on kyse. On löydettävä ja annettava itsensä nauttia elämän pienistä taikahetkistä. Kun pitää huolta itsestään, ei se ole  keneltäkään pois. Kun opit arvostamaan itseäsi, luottamaan itseesi, koet myös kaikenkattavaa turvaa, että kaikki järjestyy. Tärkeä tuki kasvussa ja hyvinvoinnissa on ne pienet hetket, jotka annat itsellesi. Niitä tässä kirjassa on erilaisten harjoitusten muodossa - joogaa, meditointia ja intuiivista kirjoittamista. Kirjasta löytyy inspiraatiota niin meille uupuneille ja stressaantuneille kuin myös itsensä kehittäjälle, jotta saavuttaisimme tasapainon.

Kirjassa puhutaan myös suorittamisesta. Sekin tuntuu ihan minulta. Suoritan kaikkea enkä osaa tehdä mitään spontaanisti. Mietin ehkä liikaa mitä muut ajattelevat tai sanovat, tai sitä mitä minun kuuluisi tehdä, millainen olla. Pää täyttyy ihan liikaa kaikenlaisesta pohdinnasta, mikä osaltaan ajaa vain syvemmälle ahdistukseen ja huonoon oloon. Olen lukenut lukuisia henkisen hyvinvoinnin kirjoja ja joka kerta ajattelen, että josko tästä nyt löytyisi ne vastaukset ja tavat millä elämäni vaihtaa suuntaa parempaan. Silti yhä uudelleen, jokaisen lukemani kirjan jälkeen palaan lähtöpisteeseen koska kirja ei antanutkaan vastauksia apteekin hyllyltä. Eikä harjoitukset ja tehtävät tunnu luonnistuvan spontaanisti kun pää kelaa kokoajan teenkö oikein, mitä teen väärin, miksen tunne/koe/näe mitään. Mikä minussa on vialla. 

Nyttemmin on herännyt pieniä ajatuksen tapaisia siitä, että mitä jos olenkin jo kaiken äärellä. Jos siksi kaikki tuntuu niin vaikealta. Että suoritan liikaa, yritän liikaa, enkä näe että olen jo siellä, siinä tietyssä pisteessä. Pitäisi lopettaa yrittäminen ja olla vain. Ei joogaaminen tai meditointi oikeastaan vaadi mitään sen ihmeempää kuin vain olemista omassa tilassaan. Tässä kirjassa se sanotaan, "Riittää että astuu joogamatolle, riittää että avaa muistikirjan. Yksikin venytys riittää." Näinhän se on. Näin yksinkertaista. Riittää, että annat itsellesi pienen hetken, et moiti itseäsi siitä ettet osaa, pysty tai jaksa enempää. Pienistä hetkistä voi ajan kanssa muodostua isompia, pidempiä hetkiä. Siis ihan rauhassa vain.  Kirjassa sanottiin myös jotain sen suuntaista, että haahuilu on uusi mindfullness. Hahaa, myhäilin ja hymyilin sitä lukiessani. Sehän se vasta olisikin huikeaa!

Kirja on jaettu viiteen osaan, jotka järjestyvät luonnollisen syklin mukaan. Jokainen osa koostuu harjoituksista, joogasta, meditaatiosta ja kirjoitustehtävistä. Tehtävien lomassa on pohdintoja ja ajatuksia lukijalle elämästä, naiseudesta, luovuudesta, omasta tilasta, omasta voimasta, kiitollisuudesta, luopumisesta, hiljentymisestä, hidastamisesta ja päätöksenteosta. Kirja auttaa sinua löytämään ne pienet taikahetket elämästä, arjen keskeltä. 

VUODEN PARAS PÄIVÄ – Pieniä (suuria) taikahetkiä arkeen 

Katri Syvärinen

Hidasta Elämää 2018

Kransseja kiepsauttelemalla

Tällä myrskyllä ei kyllä mikään mikä ei ole naulattu kiinni pysy paikoillaan ulkona, onneksi siirsin ajoissa kranssini sisätiloihin. Tuuli tuivertaa yössä niin kovaa, että pelkään kotikadun koivujen napsahtavan poikki. Onneksi sähköt kuitenkin toimivat, muuten jäisi yön tunnit hyödyntämättä blogin parissa.

Syysteemalla siis ollaan matkassa. Ja kransseja syntyi tällä kertaa. Sain jokin aika sitten askartelupaketin postista ja sen sisällön pohjalta sitten ideoin näitä. Paketissa oli mm. ihania nauhoja, lasihelmiä ja askartelukukkia. Kranssipohja oli minulla jo valmiina olemassa, todella harvoin tällaisia pohjia käytänkään koska teen pohjat normaalisti itse oksista ja risuista. Mutta kun kranssipohja varastosta turhan panttina oli niin miksi en sitä hyödyntäisi. 

Kiepsautin leveää nauhaa kranssin ympärille ja tein pitkistä lasihelmistä himmelityylillä koristeen kranssin keskelle. Vaaleankeltaiset kukkaset tein itse anopilta saamastani vuorikankaasta. Kukat on tehty leikkaamalla erikokoisia kiekkoja kankaasta ja polttamalla kiekkojen reunat siten, että kangas sulaa ja käpristyy. Lopuksi kiekot ladotaan päällekäin isommasta pienempään ja ommellaan parilla pistolla kiinni toisiinsa. Helppoa! Leikkasin lisäksi vielä huovasta kukille lehdet.

Toinen tekemäni kranssi on ehkä enemmän minun tyyliseni. Tuo ensimmäinen valmistui sillä ajatuksella, että antaisin sen lahjaksi eräälle tärkeälle ihmiselle, joka arvostaa käsillä tekemistä. 

Tässä kranssissa tai seppeleessä yhdistyvät itselleni ominaiset materiaalit kuten aidot oksat, nauhat ja kukkaset. Hyvin yksinkertaista mutta silti uniikkia ja persoonallista. Rakastan kaikkea boheemia ja romanttista joten tämä sopii siihen kuvaukseen hyvin.

Kiepsautin oksat kehäksi, käytin ruusupensaan oksia koska ne olivat sillä hetkellä käytettävissä. Yleensä suosin perinteisempiä vaihtoehtoja kuten koivua, pajua tai vaikka villiviinin köynnöksiä. En viimeistellyt tai siistinyt kranssipohjaa pahemmin vaan annoin ylimääräiset oksanpätkät jäädä törröttämään. Viimeistelin kranssin paperikukkasilla ja ohuilla satiininauhoilla.

Kiinnitin paperikukkaset niiden omilla rautalangoilla kiepsauttamalla ne kranssiin kiinni. Nauhatkin kiinnitin samalla tavalla, kiepauttamalla ne kranssiin kiinni. Leikkasin nauhat silmämääräisesti eripituisiksi ja sommittelin ne värien perusteella kranssiin. Lopuksi leikkasin ylipitkät nauhanpätkät lyhyemmiksi ja laitoin ripustuslenkin paikoilleen. 

Kranssi sopii täydellisesti ulko-oveemme joka on väriltään tummanvihreä.

Nauhat, kukkaset ja lasihelmet Angela.fi

Helpot gluteenittomat kaurasuklaapallot!

Kuka muistaa lapsuudesta ne itsetehdyt kaurasuklaapallot? Aloin tosin jo miettiä, että olenko nähnyt unta koko asian suhteen. Muisto niistä herää aina uudelleen kun saa maistaa niitä Ikeassa myytäviä kookossuklaapalloja. Ne on niiin hyviä!

En löytänyt reseptiä enää mistään niihin lapsuudessani tekemiini (tai unessa näkemiini) palloihin joten kehittelin uuden. Nämä uudet on hieman terveellisempiä kun sokeri on jäänyt reseptistä kokonaan pois, paitsi vaniljasokeria on aina pakko hipsuttaa joka paikkaan niin ihan sokeriton ei ohje ole. Vaniljasokerin voi tietysti jättää poiskin, kun se ei niin hallitseva maku ole, tai vaihtaa sen aitoon vaniljaan.

Kaurasuklaapallot on helppo valmistaa, sen kun vaan sekoittaa kaikki ainekset sekaisin, pyörittelee palloiksi ja kuorruttaa suklaalla, tai vaihtoehtoisesti kiepsauttaa pallot kookoshiutaleissa tai kaakaojauheessa.

Gluteenittomat kaurasuklaapallot

3 dl gluteenittomia kaurahiutaleita

100 g taateleita

1 tl vaniljaa

2 rkl kaakaojauhetta

1/2 dl kookoshiutaleita

1/2 dl mantelilastuja

ripaus merisuolaa

1/2-1 dl vahvaa kahvia

Sekoita kaikki aineet sekaisin monitoimikoneessa (terällisessä). Minä pyöräytin ensin pelkät kaurahiutaleet hienommaksi ja laitoin sitten sekaan muut kuivat aineet sekä taatelit ja sekoitin tasaiseksi. Kahvin määrää kannattaa tarkkailla milloin koostumut tuntuu oikealta. Sen ei saa olla liian kuiva, eikä liian kostea. Koostumus, josta on helppo käsin pyöritellä palloja, on hyvä.

Ohje toimii myös ilman mantelilastuja, mutta ohjeeseen on helppo piilottaa kaikki jämät ja ylimääräiset kaapeista. Itselläni oli jostakin jäänyt mantelilastuja joten laitoin ne massan sekaan myös. 

Jos haluat pitää pallot kokonaan gluteenittomina niin käytä kuorrutukseen gluteenitonta suklaata. Meillä ei gluteenin suhteen ole ongelmaa mutta valitsen mieluusti gluteenittomia tuotteita koska ne ovat vatsaystävällisempiä.

Strösselit: Confetti

F-Kustannuksen uutuuksia

Lapsena sain haaveen alkaa soittaa pianoa. Silloinen kaveri kävi pianotunneilla ja halusin tietysti itsekin soittaa yhtä hyvin. En tiedä mistä löytyi puhti, mutta opin kuitenkin itse opiskellen soittamaan pianoa, aina vähän kerrallaan jotakin uutta. Pianon soittoni perustuu silti kuitenkin liki kokonaan korvakuulolla soittamiseen. Osaan lukea nuotteja mutta lopullisen päätökseni teen aina korvakuulolla, ja usein nuottimerkinnät eivät vastaa sitä mikä omassa korvassani kuulostaa oikealta tai hyvältä. Korvakuulolla soittaminen on luultavastikin periytynyt isältäni, joka soitteli tuon tuosta kappaleita korvakuulolta tunnustellen. 

Äitini osti minulle pianon kun olin lapsi, ja piano oli osa sisustusta ihan tähän lähimenneisyyteen asti kunnes äiti sitten päätti luopua siitä isosta vempeleestä olohuoneen nurkassa. Pianonsoitto jäi vuosien varrella aika vähäiseksi monista eri syistä. Mielenkiinto ehkä vähän laantui, piano olisi vaatinut viritystä ja pelko naapurien häiritsemisestä oli läsnä ajatuksissa. Tuntuihan se pianon menetys vähän oudolta ensin, olihan se siinä nurkassa nököttänyt vuosia ja nyt tilalla oli nojatuoli ja äidin kaipaamaa tilavuutta.

Kevät tuli ja toi tullessaan menetysten aallon ja tyhjyyden, niin fyysisen kuin henkisen. Kunnes sitten eräänä heinäkuisena päivänä sain puhelun jossa minulle tarjottiin pianoa, sattuman tai johdatuksen saattelemana. Tuo antiikkinen parisataakiloinen piano oli parinsadan kilometrin päässä, ja alkoi kova pohdinta miten sen saa haettua turvallisesti meille. Kiitos sukulaisten, soiva jättiläinen saatiin kuin saatiinkin perille ja sisään kotiin turvallisesti ja se löysi oman paikkansa. Nyt kun sitä katsoo niin tuntuu kuin se olisi aina ollut tuossa. Omalla paikallaan. Kiitos ihanan serkkuni puolison, joka pianon meille tahtoi antaa sillä en edes tiennyt miten paljon kaipasinkaan soittamista. Kaivoin keskellä yötä jokin aikaa sitten järjestämäni nuottikansiot esiin ja valitsin hyvältä tuntuvat kappaleet. Soittaminen on ollut surutyössäni oiva väline, olen soittanut isän kappaleita ja olen kuullut mielessäni äitini äänen ja tyytyväisen hyräilyn. Olen itkenyt ja olen iloinnut. Soittamisen ilosta. 

Kun valitsemani nuotit alkoivat kulua loppuun halusin saada lisää soitettavaa, ja sainkin. Otavalta/F-kustannukselta ilmestyi tälle vuotta Joka kodin laulukirja ja Suuri Toivelaulukirja 24. Joka kodin laulukirjassa on aluksi erikoiselta tuntuva nuotisto, johon on merkitty kahdet eri nuotit rinnakkain, tai päällekäin. Nuoteista voi soittaa joko laulajan tueksi pelkkää melodiaa tai sitten soittaa itse kappaletta. Minulla nämä sanastot ovat aika hukassa, minä vain soitan, enkä sen kummemmin ymmärrä nuottien muista merkinnöistä tai nimikkeistä. Kaksikätisesti tahtoisin oppia soittamaan paremmin mutta sen suhteen opiskelu en edelleen vaiheessa.

Kirja on aika ohut, siinä on vain 111 sivua mutta aika kivasti kuitenkin valittuna hyviä kappaleita. Omiin suosikkeihin ovat päässeet mm. Myrskyn jälkeen, Olen suomalainen, Lokki, Baddingin biisit ja Missä muruseni on. Tuo Vartiaisen biisi on koskettanut itseäni jo pitkään. Se liittyy enkelilapseemme, ja se liittyy myös vanhempieni poismenoon. Veljentyttö lauloi sen muistojuhlassa. Ja kun soitin kappaletta pianolla, omat lapseni heti tunnistivat kappaleen ja kysyivät mikä tuo on , varmasti on jäänyt mieleen soimaan. Olen ollut häissä, joissa tuota on soitettu kirkossa, mutta itselleni Missä muruseni on liittyy aina kuolemaan tai tuonpuoleiseen, sitä en tarkkaan tiedä mistä kappaleessa oikeasti lauletaan.

Suuri Toivelaulukirja 24 sisältää uusia, ennen julkaisemattomia lauluja. Näitä löytyy kirjasta yhteensä 127 sanoituksineen ja pianosovituksineen. Suositun kirjasarjan perus tuntomerkkejä ovat pienet taustaesittelyt kunkin kappaleen kohdalla. Kirjaan valitut kappaleet olivat itselleni vieraita, mutta ehkä tunnistan ne kuullessani sävelen. Moni varmasti ajattelee, että kuulethan sävelen sitten kun soitat sen mutta itselläni se ei toimi siten. Korvakuulolla soittaminen perustuu paljolti siihen, että tiedän etukäteen melodian jota sitten mukailen kuuloni pohjalta. Mutta kyllä tästäkin kirjasta silti löytyi mukavia ja helppoja soitettavia. Löysinpä tästä myös Frozenista tutun Let It Go -laulun, samainen kappale on elokuvatunnareita sisältävässä saman sarjan kirjassa, jonka lainasin kirjastosta. Olin siis hyvin iloinen, että sama laulu löytyi nyt tästä omastakin kirjasta. Aiemmin minulla on vain yksi tämän sarjan kirjoista, olisiko se jopa ykkönen.

Tämä ihanan keltainen kirja pitää sisällään ne perinteiset kategoriat suomalaisista ja ulkomaisista sävelmistä, näyttämömusiikista, lasten lauluista ja joululauluista, sekä tietysti kotimaista ja ulkomaista poppia. Haluaisin oppia soittamaan mm. Adelen Hello, Pharrell Williamsin Happy, Johnny Loganin Hold Me Now, iki-ihanan Bryan Adamsin Heaven, Beach Boysin God Only Knows ja Lauri Tähkän Polte. Kirjasta löytyy myös mm. Suvi Teräsniskan, Juha Tapion, Jari Sillanpään, PMMP:n ja Ultra Bran biisejä. Kirjan laulut ja nuotit on suunnattu niin harrastelijoille kuin ammattilaisille.

Otava - F-Kustannus 2018

Suuri toivelaulukirja 24

Joka kodin laulukirja

Pysäytä tunnesyöminen

Tunnesyöminen. Mitä se oikein on? Sorrunko itse siihen? 

Tämä on aihe joka on aiheuttanut minussa paljon hämmennystä ja pohdintaa. Kun kuulin tästä kirjasta ensimmäisen kerran ajattelin, ettei aihe kosketa minua, eihän  minulla ole ongelmaa ruoan suhteen. Otin kirjan kuitenkin luettavakseni koska ajattelin, ettei siitä mitään haittaakaan ole, että ehkä siitä on minulle jotakin hyötyä.

Mitä enemmän kirjaa luin sitä enemmän minusta alkoi tuntua siltä, että juuri tunnesyöminen on ongelmani. Tai ehkä ei niin ongelma mutta asia jonka tunnistan itsestäni. Palkitsen itseni ruoalla jos elämässä jokin on onnistunut, syön kun on juhlan aihetta, syön kun ahdistaa, syön kun olen turhautunut, syön kun elämä potkii päähän, kun arki ahdistaa, kun koen kokeneeni vääryyttä. Syön kun olen surullinen ja syön silloinkin kun en tiedä mitä muuta tekisin.

Aika monta syytä syödä. Joillakuilla tunnesyöminen on isompi ongelma, ja silloin ruokaa ja herkkuja mässätään niin kauan ja niin paljon, että syöminen tekee kipeää. Sitten saatetaan mennä makoilemaan tyytyväisin mielin vatsan kanssa sänkyyn. Mutta monesti tyytyväisyys vaihtuu melko nopeasti negatiivisiin tunteisiin, itsesyytöksiin ja ahdistukseen. Minä rakastan herkkuja ja syömistä, ja monesti mieleni suunnittelee jo uutta herkkua tai ruokahetkeä vaikka nykyinenkin syömishetki on kesken. En kuitenkaan juuri koskaan syö tunteisiin niin paljon, että voisin huonosti. Tunnistan silti lukuisia tunnesyömisen kuvauksia ja piirteitä itsestäni, mm. sen, että keksin itselleni erinäisiä tekosyitä miksi herkutteluni olisi oikeutettu. Ja monesti huomaan ajattelevani, että jos nyt syön kaapeista pois kaikki herkut niin ei tarvitse niitä sitten enää toistamiseen sieltä kaivella. Että kun syön ne nyt pois, niin ne on sitten syöty. Mutta jostakin syystä niitä herkkuja ilmestyy sinne kaappeihin seuraavana tai seuraavina päivinä lisää, ja taas ollaan saman äärellä ja kas kummaa, paino on noussut ihan liikaa ylöspäin. Herkuttelu aiheuttaa myös ahdistusta tuon painonnousun takia. Oma minäkuva muuttuu tai se on häilyvä ja senkin takia tunnesyöminen saa aikaan turhautumisen tunteita, jotka aiheuttavat sitten taas hälläväliä-ajattelua, että turha enää yrittää parantaa tapoja kun luisuminen on jo alkanut. Tällaisia sudenkuoppia ajatukset saavat aikaan.

Tunnesyöminen ei kuitenkaan ole mikään pikkujuttu, eikä se korjaannu kenties hyvää tarkoittavilla toteamuksilla, että "syö vähemmän" tai "hillitse itsesi". Tunnesyöminen on syömisongelma, josta eroon pääsemiseen tarvitaan apua. 

Pysäytä tunnesyöminen on runsas tietopaketti tunnesyömisestä. Kirjassa on runsaasti tunnesyömisestä kärsivien ihmisten kommentteja ja ajatuksia syömisongelmastaan ja niistä saa lukijakin hyvin vertaistukea. Kirjan kirjoittaja Katarina Meskanen on erityisesti tunnesyömiseen ja syömishäiriöihin perehtynyt psykologian maisteri, kliininen psykologi ja tuleva psykoterapeutti. Psykologin työnsä lisäksi hän on suosittu valmentaja ja kouluttaja, joka haluaa tarjota tunnesyömisestä tutkimuksiin perustuvaa tietoa sekä lempeän hyväksyvää ymmärrystä. Lempeä on hyvin kuvaava sana tälle kirjalle. Katarinan tyyli kirjoittaa aiheesta sinä-muodossa saa aikaan tunteen, että vierellä kulkee välittävä ihminen, joka tukee sinua matkasi aikana kaikin mahdollisin tavoin. Teksti ei ole syyllistävää eikä karkeaa vaan ennenkaikkea hyvin myötätuntoista. 

Tunnesyömiseen kuuluu tietenkin tunteet, ja niitä kirjassa käsitellään todella tarkoin, koska tunnesyöminen on tunteiden syömistä. Niiden tunteiden, joita ei haluta tai osata käsitellä. Ja koska tunteiden käsittely on muutenkin melko haastavaa, niin tämä kirja antaa siihen hyviä apuvälineitä. Tunteita kuten pelko, suru, ilo, jännitys, yksinäisyys, ahdistus, masennus, häpeä ja mielihyvä, käsitellään aluksi yleisesti ja sen jälkeen käydään läpi mitä kaikkea näihin tunteisiin liittyy - ajatuksia, uskomuksia, kehonkokemuksia. Kirjassa on  runsaasti tehtäviä, ihan kirjoitustehtäviä mutta myös ajatustöitä joiden avulla voi pohtia omaa tunnesyömistään ja siihen johtaneita tunteita, ajatusmalleja ja tietenkin niitä ratkaisutapoja, miten päästä tunnesyömisen kierteestä pois. 

Vaikka en koekaan kuuluvani ihan täysin siihen vaikeinpaan tunnesyömis-kategoriaan, sain ja uskon saavani myös tulevaisuudessa paljon hyötyä tästä kattavasta tunneosiosta. Tunteet kun vaikuttavat elämässä ihan kaikkeen ja niiden käsittely on toisinaan varsin kimuranttia. On hyvä saada tukea. Kirjan loppupuolella on kuvattuna laajasti erilaisia tunteita sanaston muodossa sekä selitykset 50 tunteesta ja niiden tarkoituksesta tai keskeisestä sisällöstä. Olen kaivannut itselleni laajempaa tunneskaalaa jolla kuvailla olojani, edes itselleni. Kirja auttaa hyväksymään itsensä sellaisena kuin on ja luopumaan itsesyytöksistä. Jos matkalla parempaan joskus repsahtaa niin siitä ei kannata tai saa syyllistää itseään. Sellaista elämä on ja aina, milloin tahansa, voi tehdä muutoksen parempaan päin, vaikka ihan pienin askelin.

Pysäytä tunnesyöminen

Katarina Meskanen 

Tuumakustannus 2018