Vuoden paras päivä
Vuoden ihanin kuvitus. Kirja on kuin ihanan makea leivonnainen, josta löytyy kaikki lempimaut ja koristukset! Leivos, jonka tahtoisi yhtä aikaa ahmia ja säästää koska se on vain liian ihana syötäväksi.
Vuoden paras päivä auttaa tunnistamaan kasvun ja luovuuden vaiheita ihmisyyden tiellä.
Kirjassa puhuttiin epämukavuusalueille astumisesta. Olen miettinyt asiaa paljon koska siitä puhutaan niin paljon. Mutta aihetta käsiteltiin kirjassa myös siltä kantilta, ettei se ole aina positiivinen asia, epämukavuusalueelle meno, sillä toiset elävät siellä jatkuvasti. Se jotenkin kosketti minua, osui ja upposi. Miten uskaltautua jonnekin toisaalle epämukavuusalueelle jos koko elämänsä on kokenut olevansa juuri siellä. Paikassa missä elämä tuntuu raskaalta ja pienelläkin hyvällä tuntuu olevan liian suuri hinta. Oma arvo on hukassa. Vasta alkuvuodesta havahduin siihen, että olen tainnut olla uupumuksen alistamana jo monta vuotta, en vain ole löytänyt kuvausta olotilalleni. Itseäänkin on niin kovin vaikea päästää helpolla mistään, armoa ei anneta. Mutta juuri siitä tässä kaikessa on kyse, että armoa ja arvoa erityisesti on annettava itselleen, ja sitä kautta muille, jotta elämä olisi mielekästä.
Ja siitä tässä kirjassakin on kyse. On löydettävä ja annettava itsensä nauttia elämän pienistä taikahetkistä. Kun pitää huolta itsestään, ei se ole keneltäkään pois. Kun opit arvostamaan itseäsi, luottamaan itseesi, koet myös kaikenkattavaa turvaa, että kaikki järjestyy. Tärkeä tuki kasvussa ja hyvinvoinnissa on ne pienet hetket, jotka annat itsellesi. Niitä tässä kirjassa on erilaisten harjoitusten muodossa - joogaa, meditointia ja intuiivista kirjoittamista. Kirjasta löytyy inspiraatiota niin meille uupuneille ja stressaantuneille kuin myös itsensä kehittäjälle, jotta saavuttaisimme tasapainon.
Kirjassa puhutaan myös suorittamisesta. Sekin tuntuu ihan minulta. Suoritan kaikkea enkä osaa tehdä mitään spontaanisti. Mietin ehkä liikaa mitä muut ajattelevat tai sanovat, tai sitä mitä minun kuuluisi tehdä, millainen olla. Pää täyttyy ihan liikaa kaikenlaisesta pohdinnasta, mikä osaltaan ajaa vain syvemmälle ahdistukseen ja huonoon oloon. Olen lukenut lukuisia henkisen hyvinvoinnin kirjoja ja joka kerta ajattelen, että josko tästä nyt löytyisi ne vastaukset ja tavat millä elämäni vaihtaa suuntaa parempaan. Silti yhä uudelleen, jokaisen lukemani kirjan jälkeen palaan lähtöpisteeseen koska kirja ei antanutkaan vastauksia apteekin hyllyltä. Eikä harjoitukset ja tehtävät tunnu luonnistuvan spontaanisti kun pää kelaa kokoajan teenkö oikein, mitä teen väärin, miksen tunne/koe/näe mitään. Mikä minussa on vialla.
Nyttemmin on herännyt pieniä ajatuksen tapaisia siitä, että mitä jos olenkin jo kaiken äärellä. Jos siksi kaikki tuntuu niin vaikealta. Että suoritan liikaa, yritän liikaa, enkä näe että olen jo siellä, siinä tietyssä pisteessä. Pitäisi lopettaa yrittäminen ja olla vain. Ei joogaaminen tai meditointi oikeastaan vaadi mitään sen ihmeempää kuin vain olemista omassa tilassaan. Tässä kirjassa se sanotaan, "Riittää että astuu joogamatolle, riittää että avaa muistikirjan. Yksikin venytys riittää." Näinhän se on. Näin yksinkertaista. Riittää, että annat itsellesi pienen hetken, et moiti itseäsi siitä ettet osaa, pysty tai jaksa enempää. Pienistä hetkistä voi ajan kanssa muodostua isompia, pidempiä hetkiä. Siis ihan rauhassa vain. Kirjassa sanottiin myös jotain sen suuntaista, että haahuilu on uusi mindfullness. Hahaa, myhäilin ja hymyilin sitä lukiessani. Sehän se vasta olisikin huikeaa!
Kirja on jaettu viiteen osaan, jotka järjestyvät luonnollisen syklin mukaan. Jokainen osa koostuu harjoituksista, joogasta, meditaatiosta ja kirjoitustehtävistä. Tehtävien lomassa on pohdintoja ja ajatuksia lukijalle elämästä, naiseudesta, luovuudesta, omasta tilasta, omasta voimasta, kiitollisuudesta, luopumisesta, hiljentymisestä, hidastamisesta ja päätöksenteosta. Kirja auttaa sinua löytämään ne pienet taikahetket elämästä, arjen keskeltä.
VUODEN PARAS PÄIVÄ – Pieniä (suuria) taikahetkiä arkeen
Katri Syvärinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti