Lapsena sain haaveen alkaa soittaa pianoa. Silloinen kaveri kävi pianotunneilla ja halusin tietysti itsekin soittaa yhtä hyvin. En tiedä mistä löytyi puhti, mutta opin kuitenkin itse opiskellen soittamaan pianoa, aina vähän kerrallaan jotakin uutta. Pianon soittoni perustuu silti kuitenkin liki kokonaan korvakuulolla soittamiseen. Osaan lukea nuotteja mutta lopullisen päätökseni teen aina korvakuulolla, ja usein nuottimerkinnät eivät vastaa sitä mikä omassa korvassani kuulostaa oikealta tai hyvältä. Korvakuulolla soittaminen on luultavastikin periytynyt isältäni, joka soitteli tuon tuosta kappaleita korvakuulolta tunnustellen.
Äitini osti minulle pianon kun olin lapsi, ja piano oli osa sisustusta ihan tähän lähimenneisyyteen asti kunnes äiti sitten päätti luopua siitä isosta vempeleestä olohuoneen nurkassa. Pianonsoitto jäi vuosien varrella aika vähäiseksi monista eri syistä. Mielenkiinto ehkä vähän laantui, piano olisi vaatinut viritystä ja pelko naapurien häiritsemisestä oli läsnä ajatuksissa. Tuntuihan se pianon menetys vähän oudolta ensin, olihan se siinä nurkassa nököttänyt vuosia ja nyt tilalla oli nojatuoli ja äidin kaipaamaa tilavuutta.
Kevät tuli ja toi tullessaan menetysten aallon ja tyhjyyden, niin fyysisen kuin henkisen. Kunnes sitten eräänä heinäkuisena päivänä sain puhelun jossa minulle tarjottiin pianoa, sattuman tai johdatuksen saattelemana. Tuo antiikkinen parisataakiloinen piano oli parinsadan kilometrin päässä, ja alkoi kova pohdinta miten sen saa haettua turvallisesti meille. Kiitos sukulaisten, soiva jättiläinen saatiin kuin saatiinkin perille ja sisään kotiin turvallisesti ja se löysi oman paikkansa. Nyt kun sitä katsoo niin tuntuu kuin se olisi aina ollut tuossa. Omalla paikallaan. Kiitos ihanan serkkuni puolison, joka pianon meille tahtoi antaa sillä en edes tiennyt miten paljon kaipasinkaan soittamista. Kaivoin keskellä yötä jokin aikaa sitten järjestämäni nuottikansiot esiin ja valitsin hyvältä tuntuvat kappaleet. Soittaminen on ollut surutyössäni oiva väline, olen soittanut isän kappaleita ja olen kuullut mielessäni äitini äänen ja tyytyväisen hyräilyn. Olen itkenyt ja olen iloinnut. Soittamisen ilosta.
Kun valitsemani nuotit alkoivat kulua loppuun halusin saada lisää soitettavaa, ja sainkin. Otavalta/F-kustannukselta ilmestyi tälle vuotta Joka kodin laulukirja ja Suuri Toivelaulukirja 24. Joka kodin laulukirjassa on aluksi erikoiselta tuntuva nuotisto, johon on merkitty kahdet eri nuotit rinnakkain, tai päällekäin. Nuoteista voi soittaa joko laulajan tueksi pelkkää melodiaa tai sitten soittaa itse kappaletta. Minulla nämä sanastot ovat aika hukassa, minä vain soitan, enkä sen kummemmin ymmärrä nuottien muista merkinnöistä tai nimikkeistä. Kaksikätisesti tahtoisin oppia soittamaan paremmin mutta sen suhteen opiskelu en edelleen vaiheessa.
Kirja on aika ohut, siinä on vain 111 sivua mutta aika kivasti kuitenkin valittuna hyviä kappaleita. Omiin suosikkeihin ovat päässeet mm. Myrskyn jälkeen, Olen suomalainen, Lokki, Baddingin biisit ja Missä muruseni on. Tuo Vartiaisen biisi on koskettanut itseäni jo pitkään. Se liittyy enkelilapseemme, ja se liittyy myös vanhempieni poismenoon. Veljentyttö lauloi sen muistojuhlassa. Ja kun soitin kappaletta pianolla, omat lapseni heti tunnistivat kappaleen ja kysyivät mikä tuo on , varmasti on jäänyt mieleen soimaan. Olen ollut häissä, joissa tuota on soitettu kirkossa, mutta itselleni Missä muruseni on liittyy aina kuolemaan tai tuonpuoleiseen, sitä en tarkkaan tiedä mistä kappaleessa oikeasti lauletaan.
Kirja on aika ohut, siinä on vain 111 sivua mutta aika kivasti kuitenkin valittuna hyviä kappaleita. Omiin suosikkeihin ovat päässeet mm. Myrskyn jälkeen, Olen suomalainen, Lokki, Baddingin biisit ja Missä muruseni on. Tuo Vartiaisen biisi on koskettanut itseäni jo pitkään. Se liittyy enkelilapseemme, ja se liittyy myös vanhempieni poismenoon. Veljentyttö lauloi sen muistojuhlassa. Ja kun soitin kappaletta pianolla, omat lapseni heti tunnistivat kappaleen ja kysyivät mikä tuo on , varmasti on jäänyt mieleen soimaan. Olen ollut häissä, joissa tuota on soitettu kirkossa, mutta itselleni Missä muruseni on liittyy aina kuolemaan tai tuonpuoleiseen, sitä en tarkkaan tiedä mistä kappaleessa oikeasti lauletaan.
Suuri Toivelaulukirja 24 sisältää uusia, ennen julkaisemattomia lauluja. Näitä löytyy kirjasta yhteensä 127 sanoituksineen ja pianosovituksineen. Suositun kirjasarjan perus tuntomerkkejä ovat pienet taustaesittelyt kunkin kappaleen kohdalla. Kirjaan valitut kappaleet olivat itselleni vieraita, mutta ehkä tunnistan ne kuullessani sävelen. Moni varmasti ajattelee, että kuulethan sävelen sitten kun soitat sen mutta itselläni se ei toimi siten. Korvakuulolla soittaminen perustuu paljolti siihen, että tiedän etukäteen melodian jota sitten mukailen kuuloni pohjalta. Mutta kyllä tästäkin kirjasta silti löytyi mukavia ja helppoja soitettavia. Löysinpä tästä myös Frozenista tutun Let It Go -laulun, samainen kappale on elokuvatunnareita sisältävässä saman sarjan kirjassa, jonka lainasin kirjastosta. Olin siis hyvin iloinen, että sama laulu löytyi nyt tästä omastakin kirjasta. Aiemmin minulla on vain yksi tämän sarjan kirjoista, olisiko se jopa ykkönen.
Tämä ihanan keltainen kirja pitää sisällään ne perinteiset kategoriat suomalaisista ja ulkomaisista sävelmistä, näyttämömusiikista, lasten lauluista ja joululauluista, sekä tietysti kotimaista ja ulkomaista poppia. Haluaisin oppia soittamaan mm. Adelen Hello, Pharrell Williamsin Happy, Johnny Loganin Hold Me Now, iki-ihanan Bryan Adamsin Heaven, Beach Boysin God Only Knows ja Lauri Tähkän Polte. Kirjasta löytyy myös mm. Suvi Teräsniskan, Juha Tapion, Jari Sillanpään, PMMP:n ja Ultra Bran biisejä. Kirjan laulut ja nuotit on suunnattu niin harrastelijoille kuin ammattilaisille.
Otava - F-Kustannus 2018
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti