Pysäytä tunnesyöminen

Tunnesyöminen. Mitä se oikein on? Sorrunko itse siihen? 

Tämä on aihe joka on aiheuttanut minussa paljon hämmennystä ja pohdintaa. Kun kuulin tästä kirjasta ensimmäisen kerran ajattelin, ettei aihe kosketa minua, eihän  minulla ole ongelmaa ruoan suhteen. Otin kirjan kuitenkin luettavakseni koska ajattelin, ettei siitä mitään haittaakaan ole, että ehkä siitä on minulle jotakin hyötyä.

Mitä enemmän kirjaa luin sitä enemmän minusta alkoi tuntua siltä, että juuri tunnesyöminen on ongelmani. Tai ehkä ei niin ongelma mutta asia jonka tunnistan itsestäni. Palkitsen itseni ruoalla jos elämässä jokin on onnistunut, syön kun on juhlan aihetta, syön kun ahdistaa, syön kun olen turhautunut, syön kun elämä potkii päähän, kun arki ahdistaa, kun koen kokeneeni vääryyttä. Syön kun olen surullinen ja syön silloinkin kun en tiedä mitä muuta tekisin.

Aika monta syytä syödä. Joillakuilla tunnesyöminen on isompi ongelma, ja silloin ruokaa ja herkkuja mässätään niin kauan ja niin paljon, että syöminen tekee kipeää. Sitten saatetaan mennä makoilemaan tyytyväisin mielin vatsan kanssa sänkyyn. Mutta monesti tyytyväisyys vaihtuu melko nopeasti negatiivisiin tunteisiin, itsesyytöksiin ja ahdistukseen. Minä rakastan herkkuja ja syömistä, ja monesti mieleni suunnittelee jo uutta herkkua tai ruokahetkeä vaikka nykyinenkin syömishetki on kesken. En kuitenkaan juuri koskaan syö tunteisiin niin paljon, että voisin huonosti. Tunnistan silti lukuisia tunnesyömisen kuvauksia ja piirteitä itsestäni, mm. sen, että keksin itselleni erinäisiä tekosyitä miksi herkutteluni olisi oikeutettu. Ja monesti huomaan ajattelevani, että jos nyt syön kaapeista pois kaikki herkut niin ei tarvitse niitä sitten enää toistamiseen sieltä kaivella. Että kun syön ne nyt pois, niin ne on sitten syöty. Mutta jostakin syystä niitä herkkuja ilmestyy sinne kaappeihin seuraavana tai seuraavina päivinä lisää, ja taas ollaan saman äärellä ja kas kummaa, paino on noussut ihan liikaa ylöspäin. Herkuttelu aiheuttaa myös ahdistusta tuon painonnousun takia. Oma minäkuva muuttuu tai se on häilyvä ja senkin takia tunnesyöminen saa aikaan turhautumisen tunteita, jotka aiheuttavat sitten taas hälläväliä-ajattelua, että turha enää yrittää parantaa tapoja kun luisuminen on jo alkanut. Tällaisia sudenkuoppia ajatukset saavat aikaan.

Tunnesyöminen ei kuitenkaan ole mikään pikkujuttu, eikä se korjaannu kenties hyvää tarkoittavilla toteamuksilla, että "syö vähemmän" tai "hillitse itsesi". Tunnesyöminen on syömisongelma, josta eroon pääsemiseen tarvitaan apua. 

Pysäytä tunnesyöminen on runsas tietopaketti tunnesyömisestä. Kirjassa on runsaasti tunnesyömisestä kärsivien ihmisten kommentteja ja ajatuksia syömisongelmastaan ja niistä saa lukijakin hyvin vertaistukea. Kirjan kirjoittaja Katarina Meskanen on erityisesti tunnesyömiseen ja syömishäiriöihin perehtynyt psykologian maisteri, kliininen psykologi ja tuleva psykoterapeutti. Psykologin työnsä lisäksi hän on suosittu valmentaja ja kouluttaja, joka haluaa tarjota tunnesyömisestä tutkimuksiin perustuvaa tietoa sekä lempeän hyväksyvää ymmärrystä. Lempeä on hyvin kuvaava sana tälle kirjalle. Katarinan tyyli kirjoittaa aiheesta sinä-muodossa saa aikaan tunteen, että vierellä kulkee välittävä ihminen, joka tukee sinua matkasi aikana kaikin mahdollisin tavoin. Teksti ei ole syyllistävää eikä karkeaa vaan ennenkaikkea hyvin myötätuntoista. 

Tunnesyömiseen kuuluu tietenkin tunteet, ja niitä kirjassa käsitellään todella tarkoin, koska tunnesyöminen on tunteiden syömistä. Niiden tunteiden, joita ei haluta tai osata käsitellä. Ja koska tunteiden käsittely on muutenkin melko haastavaa, niin tämä kirja antaa siihen hyviä apuvälineitä. Tunteita kuten pelko, suru, ilo, jännitys, yksinäisyys, ahdistus, masennus, häpeä ja mielihyvä, käsitellään aluksi yleisesti ja sen jälkeen käydään läpi mitä kaikkea näihin tunteisiin liittyy - ajatuksia, uskomuksia, kehonkokemuksia. Kirjassa on  runsaasti tehtäviä, ihan kirjoitustehtäviä mutta myös ajatustöitä joiden avulla voi pohtia omaa tunnesyömistään ja siihen johtaneita tunteita, ajatusmalleja ja tietenkin niitä ratkaisutapoja, miten päästä tunnesyömisen kierteestä pois. 

Vaikka en koekaan kuuluvani ihan täysin siihen vaikeinpaan tunnesyömis-kategoriaan, sain ja uskon saavani myös tulevaisuudessa paljon hyötyä tästä kattavasta tunneosiosta. Tunteet kun vaikuttavat elämässä ihan kaikkeen ja niiden käsittely on toisinaan varsin kimuranttia. On hyvä saada tukea. Kirjan loppupuolella on kuvattuna laajasti erilaisia tunteita sanaston muodossa sekä selitykset 50 tunteesta ja niiden tarkoituksesta tai keskeisestä sisällöstä. Olen kaivannut itselleni laajempaa tunneskaalaa jolla kuvailla olojani, edes itselleni. Kirja auttaa hyväksymään itsensä sellaisena kuin on ja luopumaan itsesyytöksistä. Jos matkalla parempaan joskus repsahtaa niin siitä ei kannata tai saa syyllistää itseään. Sellaista elämä on ja aina, milloin tahansa, voi tehdä muutoksen parempaan päin, vaikka ihan pienin askelin.

Pysäytä tunnesyöminen

Katarina Meskanen 

Tuumakustannus 2018