Olen ollut kiinnostunut kuvaamisesta ihan pikkutytöstä asti. Silloin räpsin filmikameran täyteen vähän mitä sattuu, vaikka vanhempani antoivatkin luvan vain yhteen kuvaan. Ei uponnut pikkunassikkaan selitys, että kameraan mahtuu enää yksi kuva. Pitihän sitä testata, että mahtuuko filmille silti enemmän kuvia. Filmin kehitys oli kallista puuhaa, eivätkä vanhempani tainneet kovasti olla innoissaan kun filmi olikin täynnä turhanpäiväisiä räpsyjä. Nykyään on ihan eri meininki. Nyt niitä räpsyjä vasta otetaankin, oikein olan takaa. Filmin sijaan kuvat tallentuvat kortille ja sieltä tietokoneelle, harva taitaa edes enää kuvia paperisiksi asti teettääkään. Eräs valokuvaaja on sanonut, että jos nyt tuhat kuvaa ottaa niin ehkä sieltä yksi onnistunut yksilö löytyy.
Tässä vuosien varrella olen saanut ja ostanut aina vähän parempia kameroita, siirtynyt pokkareista järkkäreihin, mutta asetuksiin en silti ole jaksanut kauheasti panostaa. En sentään automaatilla kuvaile vaikka sanovat nuo itseään proona pitävät, että ei se P-asetuskaan sen parempi vaihtoehto ole. Suht tyytyväinen olen silti kuviini ollut. Parantamisenvaraa tietysti aina on, mutta asetusten opiskeleminen on aina tuntunut jotenkin haasteelliselta. Jokunen aika sitten se tuli kuitenkin eteen kun edellinen kamerani sanoi suhteemme irti ja tuli aika hankkia uusi kamera. Ja siinähän sitä olikin ongelmaa. Minkälaisen ostan ja mitä oikeasti tarvitsen. Mikään kamera ei tuntunut yhtä hyvältä kuin se, jota olin vuosia käyttänyt. Sainhan minä jopa parilta eri suunnalta vinkkauksia, että olisiko aika katsoa peiliin ja mennä kuvauskurssille.
Kurssia ei ollut saatavilla mutta kirjoja oli. Hankin käsiini Docendon Digikamerakoulu - selkeä, havainnollinen kuvausopas -kirjan ja aloin tutkailla kuvaamista ja eri asetuksia uusin silmin. Ja kyllähän se avarsi maailmaa. Koin niinsanotusti valaistumisen kirjan oppien myötä, ja blogitapaamisessa sain vielä lisävinkkiä mikä asetus olisi hyvä peruskuvaamisessa. Näiden oppieni myötä aloin suhtautua kameraani uudella innolla. Alussa kylläkin kirja sai aikaan sen mitä jo aluksi uumoilinkin - kaikki se tieto sai minut jumiin ja tuntui siltä etten halua enää kuvata lainkaan. Jälkikäteen huvittaa kun kirjan alkupuolella sanotaan "Tärkeää on aloittaa kuvaus" ja itseni teki mieleni tehdä juuri päinvastoin.
Bloggaajalle kamera on kuitenkin yksi tärkeimmistä työkaluista ja sen sujuva hallinta on suuri etu. En sano, että olisin vieläkään harrastelijaa paremmalla tasolla mutta ehkä silti parempaan päin. Opin myös sen, että kuvankäsittely on ihan yhtä tärkeää kuin itse kuvaaminenkin. Aiemmin olin ajatellut päinvastoin, että kunnon kuvaaja saa täydellisen kuvan suoraan kamerasta.
Kirjassa tutustutaan digikameraan ja -kuvaukseen ihan A:sta alkaen. Ensin tutustutaan kameraan ja sen rakenteeseen ja eri osiin. Sen jälkeen laitetaan perussäädöt kuntoon. ISO-arvo, värimaailma, tarkennus, valotus, liike ja syväterävyys tulevat tutuiksi kirjan sisällön avulla. Kaikki nämä ja paljon muuta on kerrottu selkein esimerkkikuvin ja tekstin kautta. Kirjasta löytyy lisäksi hyödyllistä tietoa mm. kuvauskohteen asettelusta, miten luoda onnistuneita henkilö- ja maisemakuvia, millaisia asetuksia kannattaa käyttää erilaisissa tilaisuuksissa, ja sisä- ja ulkokuvauksissa. Lisäksi tutustumaan makromaailmaan, kuvankäsittelyohjelmiin ja kirjan loppuosasta löytyy kätevä digikuvaajan sanasto.
Tietoa kirjassa on paljon ja helposti alkaa päätä pyörryttää kaikki uusi tieto. Mutta ei kannata luovuttaa, tekemällä ja kokeilemalla oppii parhaiten, pelkkä teoriatieto ei välttämättä avaa asioita samalla tavalla. Tämän oppaan pariin voi aina palata uudelleen.
Pekka Punkari
Docendo, 3.painos
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti