Toivotonta puuhastelua...

Se tunne kun yrittää kovasti panostaa lasten kanssa puuhasteluun askartelun merkeissä, eikä ketään kiinnosta. Nykyisin olen suurilta osin luovuttanut mutta aina välillä yrittänyt keksiä jotakin tekemistä koska minua oikeasti nolottaa, että en askartele lasteni kanssa vaikka askartelut ja muut kuuluvat omiin lempiharrastuksiini ja olen ikäni kaikkea vääntänyt ja ideoinut puuhasteluja toisten lapsille. Mutta minkäs teet jos niitä ei kiinnosta, omia lapsiani siis. Joten pakko on vaan alistua siihen totuuteen, että minä en pääse nauttimaan haaveilemastani lasten-kanssa-näpertelevän-äidin-roolista.

Toissapäivänä he kyllä innostuivat maalaamisesta - seinämaaleilla, ja se oli minustakin hauskaa puuhaa siihen asti kunnes sitä maalia oli vaatteiden lisäksi lattia täynnä. Ja kun sitä hankasi rätillä irti muovimatosta niin maali vain levisi entistä laajemmalle. Illalla huomasin, että omatkin housunlahkeeni olivat maalissa. Ja eilen he innostuivat maalaamaan vesiväreillä. Paperin lisäksi väriä taisi olla enemmä jalanpohjissa, paidoissa ja käsissä. Talo oli täynnä smurffeja. Onneksi värit nyt sentään lähtivät edes jokseenkin hyvin irti saippuan voimalla, ainakin raajoista.

Niin ja yritinhän minä tuupata heitä askartelemaan jouluiset kuvat paikallisen kaupan jouluiseen tapahtumaan, jossa piirrustusta vastaan saa pienen lahjapussukan. Tein, mielestäni, kivan tonttumallin, joka oli helppo toteuttaa vain värittämällä ja liimaamalla. Mutta eihän sekään mennyt oikein putkeen. Poika kyllä väritti paperin punaiseksi ja käski sen jälkeen minun kirjoittaa paperiin "Kaikki tämä punainen tässä on verta." Jaaha. Vai niin. Ei ymmärtänyt tai jaksanut kuunnella kun yritin selittää, ettei sellainen oikein ole sovelias piirustus kaupan ikkunaan. Lapsi päättikin sitten, että ei se sinne menekään vaan hän antaakin sen mummalle lahjaksi. Nuorimmainen taas kyllä piirteli viivoja paperiin mutta tonttuja ne eivät olleet, vaan kukkia. Mieskin innostui osallistumaan vetämääni askartelutuokioon, mutta eipä hänkään niitä antamiani ohjeita näyttänyt noudattavan. Eli mitä tästä opimme? Ehkä sen, että minun on vain annettava periksi sille, että meidän lapset eivät askartele, tai että heidän tarpeisiinsa riittävät kuulakärkikynä ja pala paperia. Ja iso kasa teippiä. 

Tässä se tonttu nyt kuitenkin on, jos jotakuta teistä se inspiroisi omien tai toisten lasten kanssa toteutettavaksi.

Tonttulakki leikattiin siis punaiseksi väritetystä valkoisesta paperista ja liimattiin ruskeaan pahviin, jonka leikkasin pahvilaatikosta. Parta on tehty kakkupaperista ja lopuksi piirsin tontulle silmät ja kulkusen lakkiin ja leimasin Hyvää Joulua korttipohjaan. Ja lopuksi muutama musta 'tikkaus' ohuella tussilla reunoja koristamaan.