perjantai 31. elokuuta 2018

Omakohtainen tarina ehkäisyn vaaroista

Ehkäisyn vaarat

Rakkaalla lapsella on monta nimeä, niin myös tällä. Ai millä? No sillä jonka ääneen sanominen tuntuu olevan yhä niin kovin kiusallista tai omituista vaikka kyse on ihan normaalista asiasta. Tarkemmin ottaen apuvälineestä, ehkäisyvälineestä. Kumi, kortsu, sadetakki, kortonki, näkki.

Moni ihan luonnollinen asia on monelle silti tabu tai vähintäänkin asia, josta ei puhuta. Silti media työntää joka tuutista seksiä tai sekstistiä lausahduksia. Kaalimato mainostaa harvase päivä leluja aikuiseen makuun. Siitäpä meidän perheessä kerran tulikin mielenkiintoinen keskustelu kun lapset kuulivat kyseisen mainoksen ja kysyivät mitä on aikuisten lelut. Ja jatkototeamus oli, että "ne olis äiti sulle varmaan hyviä ettei sun sitten tarttis huutaa niin paljon". Niin. Voishan se olla, että pieni rentoutus tulisi tarpeeseen tässä arjen mölyautomaatissa.



Kondomeja ihan turhaan moititaan ja vältellään. Toki niihin tutustuminen ja sopeutuminen vie aikansa mutta kaikista ehkäisyvälineistä suosittelisin itse niitä eniten. Kondomit suojaa taudeilta ja ne on yleensä turvallisia käyttää. Moni mies ehkä toivoisi kumppaninsa käyttävän hormonaalista ehkäisyä tai jotakin muuta kunhan ei kumia, joka estää ihokosketuksen. Mutta kuinka moni mies tietää, että hormonaaliset ehkäisymuodot voivat olla kohtalokkaita naiselle? Sitä ei tosin taida tietää kaikki naisetkaan. 

Minä tiedän. Opin sen kantapään kautta. Ja nyt kaduttaa. Mutta tehtyä ei saa tekemättömäksi. Kumit ei tuntuneet laisinkaan hyvältä silloin kun seksi astui mukaan kuvioihin parisuhteen myötä. Yhdessä kumppanin kanssa pohdittiin muita vaihtoehtoja ja ehkäisyneuvolassa minulle suositeltiin uutta ja turvallista (se yhdistelmä harvoin on luotettavaa informaatiota) ehkäisymuotoa, joka sisälsi kaikista hormonaalisista ehkäisymuodoista vähiten hormonia ja siten tuotteen piti olla turvallista käyttää. 

Kahden vuoden jälkeen ilmestyi outoja fyysisiä oireita, joille lääkärit eivät tienneet syytä. Kävin lääkäriltä toiselle ja oireeni vain pahenivat kunnes muutaman viikon jälkeen en pystynyt kävelemään lainkaan hengästymättä. Pari pientä tipuaskelta ja leposyke nousi sataseen. Rintaa kiristi ja puristi, niin kuin rintaliivit olisivat olleet liian kireällä, mutta kipu ei poistunut liivejä poistamalla. Lopulta lääkäri nosti kätensä pystyyn ja lähetti minut ambulanssilla sairaalaan. Vasta sairaalassa useiden kokeiden ja laitteiden jälkeen selvisi syy. Keuhkoveritulpat. Molemminpuoliset laajat emboliamassat, jotakin tuon suuntaista lopullisessa raportissa luki. 

Makasin viikon sairaalassa paikoillani enkä saanut liikkua kuin vessaan ja takaisin. Sairaalassa ollessani kävin monissa eri jatkotutkimuksissa joissa yritettiin selvittää oliko vahinkoa ehtinyt tulla muualle kehooni: sydämeen, vatsaan, virtsarakkoon. Kukaan ei suoraan sanonut minulle miten vakavasta tilanteesta oli kyse, mutta itse olen tajunnut sen vasta jälkeenpäin. Jos en olisi saanut apua, tulpat olisivat siirtyneet sydämeen ja/tai aivoihin ja olisin luultavasti kuollut. Minua hoitanut naislääkäri totesi hieman varovaisesti, että syy sairastumiseeni oli käyttämäni ehkäisyvalmiste. Sairaala tekisi ilmoituksen lääkevahingosta ja minäkin aikanaan lähettäisin raportit eteenpäin. Paperisodan jälkeen sain tuhannen euron korvauksen siitä etten kuollut. Kärjistetysti ilmaistuna. Mutta tottahan se on, jos lääkevahingosta olisi koitunut pysyviä vahinkoja olisin voinut saada suuremman korvauksen. Mikään korvaus ei silti poista sitä kokemusta minkä jouduin kokea. Mikään summa ei muuttaisi sitä, että keuhkoni eivät ehkä koskaan palaudu yhtä vahvoiksi kuin mitä ne olivat ennen sairastumista. Jos tutkimuksissa olisi todettu, että minulla on perimässä altistava tekijä veritulpille olisin joutunut syömään Marevania lopun elämäni enkä olisi luultavimmin voinut koskaan hankkia lapsia koska Marevan on turmiollista sikiölle. Altistavaa tekijää ei löytynyt ja lääke vahvistui entistä vahvemmin syylliseksi sairastumiseeni.

Vaikka en joutunutkaan syömään Marevania kuin tietyn turva-ajan jouduin silti käyttämään veritulppien estolääkettä kummankin raskauden aikana. Päivittäin vatsaani piti pistää iso piikki, joka toivon mukaan toimi kuten piti eikä aiheuttanut enempää vahinkoa. Tässä nimittäin kaikkien kokemusten myötä on tullut entistä varovaisemmaksi kaikkien lääkkeiden suhteen. 

Tämä sairastumiseni aiheutti paljon pohdintaa vahingosta jota lääke minuun aiheutti. Ei ollut  mitenkään varmaa voinko ikinä saada lapsia, lisäksi se romautti vastustuskykyni nollaan ja sairastuin seuraavan parin vuoden aikana kaikkeen mahdolliseen kivualiaaseen ja vähemmän kivuliaaseen. Kaikkeen sellaiseen missä sairastumisprosentti oli alle nollan. Muistaakseni tuossa ehkäisyvalmisteessa haittavaikutuslistassa keuhkoveritulppien mahdollisuus oli 0,10%. Jotakin hyvin minimaalista. Mutta hyvä säkä kun on niin minullehan se napsahti. Ehkä siksi, että voisin toimia varoittavana esimerkkinä. 

On nimittäin järkyttävää miten helposti hormonaalista ehkäisyä tarjotaan ja jopa ihan nuorille, miltei lapsille. Sitä kun tarjotaan avuksi muuhunkin kuin ehkäisyyn: iho-ongelmiin ja mielialoihin. Hormonaaliset ehkäisyvalmisteet vaikuttavat myös painonnousuun, niin kävi myös minulle. Eräs töykeä mieslääkäri totesi vain, että oma vika, "syöt liikaa, lihot liikaa". Mutta ei se ihan pätenyt minuun. Kävin lenkillä päivittäin kahdesti, söin normaalisti ja painoni oli pysynyt samassa lukemassa kymmenen vuotta vaikka olinkin perso ruoalle ja herkuille. *Ehkäisyvalmiste nosti painoani 2 vuodessa 20 kg. Lääke muutti kehoni toimintaa pysyvästi ja painosta eroonpääsy on tuntunut lähes mahdottomalta, kaikenlaista olen kokeillut mutta paino ei suostu laskemaan. Onhan se ymmärrettävää kun miettii, että sinusta riippumattomista syistä kehoosi tulee yhtäkkiä kaksikymmentä kiloa lisää. Miten voit vähentää ruokaa tai lisätä liikuntaa, jos tähän asti samalla kaavalla olet pysynyt huippukunnossa. 

Ehkäisyn vaarat

Siis huomio kaikki! Käyttäkää kumia, se ei tapa. Vaihtoehtoja on vaikka miten paljon. Jos seksistä nauttii niin oikean kumin etsiminen siinä samalla käy kuin leikiten. Äitiyspakkauksessa oli vuonna 2011 mukavantuntuisia kondomeja ja niitä meillä onkin käytetty melko paljon. 

Nyt sitten yhteistyön myötä tilasin ison kasan erilaisia vaihtoehtoja Kumiukko.fi -verkkokaupasta. On lämmittävää vaihtoehtoa, on raitaa, nyppylää, muotoa ja tuoksua. Kaikille löytyy varmasti se sopivin vaihtoehto. Myös niille, joilla on lateksiallergia.

Niin ja kauttani saat myös alennuksen jo edullisiin tuotteisiin! Koodi suvi20 antaa 20% alennuksenkoko Kumiukko.fi valikoimasta, voimassa 30.9 asti! 
Tuotteet saapuvat kotiin maksutta huomaamattomassa pakkauksessa.




*Kaupallinen yhteistyö - Kumiukko.fi*




* Käyttämäni ehkäisyvalmiste oli Nuvaring.





tiistai 28. elokuuta 2018

Puhdas koti turvallisesti: uusi Adeliina-sarja on täällä!


Paikallisen yrittäjän sydämen asia ja haave on toteutunut, Adeliina-tuotesarjan myötä. Kyseessä on kodin puhdistukseen tarkoitettujen tuotteiden tuoteperhe, joka sisältää mm. pyykkietikoita, pesuaineita, tekstiilienraikastajia ja saippuoita. Kaikki tuotteet on tarkasti suunniteltu ja valikoitu. Kaikki tuotteet on varustettu avainlippumerkillä.

Adeliinan tuotteet ovat korkealaatuisia, kotimaisia, biohajoavia, ja ekologisia. Ne ovat myös vegaanisia ja säästävät aidosti luontoa.



Sain yhteistyön kautta testattavakseni pyykkietikan, puhtaan pyykin tuoksuisen, ja sellaiselta pyykki kyllä pesun jälkeen tuoksuukin, ihanan raikkaalta. Pyykkietikka toimii huuhteluaineena, se kirkastavaa värejä ja pehmentävää pyykkiä. Etikka poistaa vaatteista hienhajua ja tunkkaisuutta. 
Etikkaa on käytetty kodin puhdistusaineena jo vuosikymmeniä, meilläkin sillä on puhdistettu niin ikkunat, viemärit, kattilat kuin pyykitkin jo vuosia. Nyt etikka on noussut jokaisen tietoisuuteen pyykkietikoiden muodossa. Pyykkietikka sisältää yleensä väkiviinaetikan lisäksi vain tuoksuöljyä tai eteeristä öljyä. Täysin puhdas luonnontuote siis. Pyykkietikka on tuotteena hyvin monikäyttöinen, se sopii pyykin lisäksi mm. ikkunoiden pesuun, huoneilman raikastajaksi ja pintojen puhdistajaksi, tällöin tosin olen laimentanut sitä hieman vedellä koska etikka itsessään on vahvaa. 

Pyykkietikan lisäksi sain testiin Adeliina-sarjan tuoksuttoman ja kirkasteettoman pyykinpesuaineen, joka sopii kaikkeen pyykinpesuun. Tuote on todella riittoisaa, saamani ohjeen mukaan riittää kun koneelliseen laittaa vaivaiset 5-10 mm pesuainetta, normaalisti kun pesuainetta käsketään laittaa jopa puoli desiäkin, mikä on kyllä yleensä hieman liioiteltua. Pyykki kyllä puhdistuu vähemmälläkin. 1000 ml pullosta saa huimat sata pesua.



Pyykinpesuaineiden lisäksi sain testiin vielä tekstiilinraikastajan ja palasaippuan. Tekstiilinraikastajaa käytetään raikastamaan mm. mattoja ja tekstiilejä. Sitä ripotellaan pinnoille, annetaan vaikuttaa ja imuroidaan pois. Toiselta nimeltään se on imurointipuuteria ja käytännössä tuote on ruokasoodaa, johon on lisätty tuoksua. Vanhan kansan yleispuhdistusaineenakin tunnettu aine. Äitini varastoissa oli aina isot määrät ruokasoodaa, jota hän käytti milloin mihinkin. Ruokasooda sopii mm. kotitekoisiin kosmetiikkatuotteisiin, kahvinkeittimen puhdistamiseen, kaakeleiden raikastamiseen, kenkien pahan hajun poistamiseen ja pehmolelujen puhdistukseen. Adeliina Tekstiilinraikastajaa voi siis käyttää samaan tapaan esimerkiksi poistamaan tunkkaista hajua niin huoneista kuin vaatelaatikoista, tai kovassa käytössä hajuuntuneista kengistäkin. Tuoksuina on valittavana raikas mango ja puuvilla.  Omat kokemukseni testin osalta jäivät lyhyiksi kun tuotepakkaus rikkoontui kahdesti siten, että ravistaessa kansi irtosi ja koko 450 g sisältö levisi ensin sänkyyn ja sitten matolle, ja päätyi lopulta kaikkineen imuriin raikastamaan imurointia. Mutta tuote itsessään on näppärä ja pohjautuu vanhan kansan tietoon, joten sen on pakko olla toimiva.

Adeliina-palasaippuat käyvät niin käsien kuin vartalonkin päivittäiseen puhdistukseen. 

Lisätietoa tuotteista ja jälleenmyyjistä löydät täältä!


Kaupallinen yhteistyö | Adeliina | SOblogit


perjantai 24. elokuuta 2018

Tomaattinen linssi-kesäkurpitsavuoka!


Mitä tänään syötäisiin?
Siinäpä kysymys, joka pyörii mielessä päivittäin. En tiedä olisiko kysymys mielessäni niin usein jos asuisin yksin. Silloin saattaisin syödä toisaalta melko yksipuolisesti tai jättää syömisen väliin unohduksissani. Tai ehkä kokeilisin intoa puhkuen uutuksia päivästä toiseen.

Silloin kun pää on tyhjä täytyy ideoita hakea muualta. Maailmahan kun on reseptejä pullollaan ja ne oikeat täytyy vain löytää sieltä. Useimmiten ne parhaimmat ovat myös ne yksinkertaisimmat. Harvoin silti teen mitään noudattamalla tiukasti ohjetta. Keräilen palasia sieltä täältä ja yhdistelen oman maun mukaan uusiksi kokonaisuuksiksi. Tietysti paljon vaikuttaa myös se mitä kaapista kokkailuhetkellä löytyy. 

Ruokavalioni ei ole kaiketon vaan enemmänkin olen kaikkiruokainen. Mutta silti voisin elää lähes kokonaan kasvisruoalla. En kuitenkaan halua pukata itseäni mihinkään tiettyyn tiukkaan koteloon vaan olen avoin kaikelle. 

Tänään mentiin silti kuitenkin kasvislinjalla ja mitä kaapistani löysin, plus tietenkin hävikin minimointia noudattaen. Kasviksia tulee ostettua paljon ja niitä on myös kasvihuone pullollaan ja usein meinaa vain käydä niin, että ne meinaavat jäädä syömättä kun nuukailen niiden käyttöä. 

Kaapistani löytyi isohko kesäkurpitsa, tomaatteja, porkkanaa, retiisejä, linssejä ja pakastimesta mustapapuja. Kyllä niistä ruoka saadaan aikaiseksi. Runsaasti vain joukkoon mausteita, yrttejä ja sipulia niin hyvä tulee. Juustoa vielä päälle niin avot! Pitäisi hankkia enemmän juustoja jääkaappiin, joitakin voimakkaanmakuisia, aromikkaita. Yleensä tulee ostettua vain kermajuustoa ja mozzarellaa, ja niistä jälkimmäinen ei maistu yksikseen juuri miltään. Olenkin alkanut marinoida mozzarellani ennen käyttöä suolalla, mustapippurilla, yrteillä ja balsamico-öljyllä.


Tomaattinen linssi-kesäkurpitsavuoka


200 g vihreitä linssejä
suolaa, yrttejä ja valkosipulia

oliiviöljyä
1 iso sipuli
1 prk tomaattipyrettä
kourallinen kirsikkatomaatteja
4-5 retiisiä viipaleina
1 paprika
2 dl keitettyjä mustapapuja
(1/2 dl vettä)
merisuolaa
mustapippuria
tulista paprikajauhetta
12 yrtin suolaa
curry-oliiviöljyä (Rajamäen)
loraus balsamicoa

2 porkkanaa
1 isohko kesäkurpitsa
200 g mozzarellaa
juustoraastetta

Keitä linssit paketin ohjeen mukaan kypsiksi suolalla, yrteillä ja valkosipulilla maustetussa vedessä.

Kuullota pieneksi kuutioitu sipuli öljyssä ja lisää joukkoon muut aineet. Sekoita tasaiseksi ja anna kastikkeen hautua. Ohjeella tulee aika tömäkkä tomaattikastike ja se saa sellainen ollakin. Kypsyessään uunissa kesäkurpitsasta erottuu runsaasti nestettä. 

Tee porkkanasta julienneraudalla ohuita naruja tai raasta porkkanat. Leikkaa kesäkurpitsa ohuiksi kiekoiksi. Leikkaa mozzarella viipaleiksi.

Lado vuokaan kerroksittain kesäkurpitsaa, porkkanasuikaleita, linssejä ja tomaattikastiketta. Laita päällimmäiseksi juustot ja paista vuokaa uunissa keskitasolla 200*asteessa noin puoli tuntia. 


***

Mustapavut, paprikamauste ja 12 yrtin suola löytyivät kukin kätevästi Ruokavaliot.fi -verkkokaupasta. Ruokavaliot.fi:n tuotevalikoima on laaja ja löysin sieltä runsaasti sellaisia tuotteita, joita en ole muualla nähnyt. Luomutuotteet, rawfoodit, gluteenittomat ja vegaanit tuotteet löytyvät verkkokaupasta hyvin edustettuina "saman katon alta".

| Kaupallinen yhteistyö |



keskiviikko 22. elokuuta 2018

Kestokassi hedelmille kierrättäen!

Ruokakaupoissa asioidessani mukanani on yleensä aina kestokassi. Sitä ennen otin usein kotoa kertaalleen käytetyt muovipussit mukaan ostoksille, jotta välttyisin muovipussivuoren kasvamiselta kotona. Lopuksi kotiin kerätyt pussit päätyivät roskapusseiksi. Siihen, mikä korvaisi nykyiset roskapussit, en ole vielä löytänyt ratkaisua. Onko vastaus biopussit, paperipussit vai jokin muu, se jää vielä odottamaan lisäselvitystä.

Jotkut kaupatkin ovat vähentäneet muovipussien jakamista. Varsinkin ilmaispussien määrää on vähennetty. Viimeksi kesällä shoppaillessani törmäsin kysymykseen haluanko ostaa pussin ostoksilleni kun siihen asti pussin oli saanut maksutta. Mahtaako pieni lisämaksu vähentää pussien ottamista, en tiedä. Mutta jos olisin tiennyt niin olisin ottanut kaupoille mukaan kestokassit kotoa. Ohuista materiaaleista tehdyt kassit ja pussit eivät vie paljoa tilaa laukussa tai takin taskussa.

Muovijäteongelma on ollut usein otsikoissa ja ihmiset alkavat pikkuhiljaa ymmärtää kuinka isosta asiasta onkaan kyse. Varmasti moni on nähnyt puhuttelevia kuvia yhä kasvavista muovijätevuorista tai eläimistä, jotka ovat vahingoittuneet muovijätteen takia. Eipä tuo mukavaa katsottavaa ole. Varmasti aikoinaan muovin keksiminen oli tarpeellinen keksintö mutta ihmisten huolimattomuus ja tietämättömyys on tehnyt keksinnöstä huonon nykytilanteesta katsottaessa.

Yritän opettaa lapsilleni sitä, että luontoa pitää kunnioittaa eikä sitä saa roskata, ja aika hyvin oppi on mennyt päähän. Toivotaan, että se pysyykin siellä vielä ajan kuluessakin. Esikoinen jokin aika sitten tosin murehti mikä tulevaisuudessa korvaa muovipillit kun kyseisestä muoviongelmasta oli puhe. Kyllähän se toki itseäkin välillä mietityttää, että miten paljon oma elämä pyöriikään muovin ympärillä. Kaikesta tuskin on mahdotonta luopua mutta jo pienillä valinnoillakin on osansa muutoksessa. 

"Ihmiskunta on tuottanut muovia 8,3 miljardia tonnia vuosina 1950-2015. Tuosta määrästä noin 80 % on yhä kaatopaikoilla ja merissä. Muovien pelätään aiheuttavan vähintään yhtä suuren globaalin ympäristöuhkan kuin ilmastonmuutos."(lähde)

Olen jo pitkään suunnitellut toteuttavani tämän kestokassi-idean itsekin mutta kevään pysäyttävät koettelemukset ovat lamaannuttaneet sekä minut että intoni ryhtyä mihinkään, eipä tosin inspiraatiokaan ole maisemissa pyörinyt. 

Tänään kuitenkin kaivoin ompelukoneen kaapista ja otin esiin pitsiverhopinon minkä sain anopiltani. Osa verhoista päätyi verannan ikkunoihin mutta yhden jätin DIY-projektiani varten. Leikkasin verhosta 6 suorakaiteen muotoista kappaletta, jotka ompelin pusseiksi. Jokaisen pussin yläreunaan ompelin aluksi nauhakujan. Tämä naurettavan helppo ja nopea kierrätysprojekti oli valmis hetkessä. Nauhakujaan voi pujottaa nauhan, nyörin tai kuminauhan. Minä käytin sitä mitä käsillä oli saatavilla sekä kierrätysteemaan sopivaksi polkupyörän sisäkumista leikattuja ohuita suikaleita, jotka pujotin hakaneulan avulla kujaan ja solmin lopuksi suikaleiden päät yhteen. 

Näihin itsetehtyihin vihannesten ja hedelmien kestopusseihin olisi hyvä liittää myös jokin pieni tagi, johon hintalapun saa tarvittaessa kiinni ja pois. Kaikkien materiaalien tulisi kuitenkin olla sellaisia, että ne kestävät pesua tarpeen mukaan. Omiin kestopusseihini en kuitenkaan tagia laittanut koska asioin pääsääntöisesti vain Lidlissä ja siellä kyseistä tarrasysteemiä ei ole käytössä. 


Toivotaan, että kaupat hyväksyvät nämä DIY-kestokassit ja että pussit kestävät käytössä pitkään.







perjantai 17. elokuuta 2018

Enkeleiden matkassa


Kaikki henkisyys mikä ennen on ollut niin tärkeä osa minua on viimeaikaisten koettelemusteni takia menettänyt merkitystään. Enää asiat eivät ole kirkkaina ja selvinä mielessä ja luottamus on kokenut takaiskun. Kun jokin osuu liian liki sitä alkaa ajatella ja tuntea eri tavalla. Erityisesti nyt kaipaisin konkreettisia kokemuksia, ja kun niitä ei ole tullut on luottamuskin kärsinyt.

Onhan se silti olemassa vaikkei siihen tällä hetkellä jaksaisikaan uskoa. Se toinen maailma, ihan tässä lähellämme. Niinkuin meidän Neljäveekin totesi: "Taivas ei ole tuolla ylhäällä vaan se on tässä ihan meidän vieressä." Siellä he ovat, meidän rakkaat. Rakkaat joita kaipaamme ja joita tarvitsisimme. Siellä ovat myös enkelit ja muut valo-olennot, ja korkeampi voima tai millä nimellä kukin haluaakaan sitä kutsua. 

Kaikesta huolimatta koen olevani henkinen ihminen. Henkisyys vain on nyt tauolla. Voimani on vähissä ja uskoni koetuksella. Yllättävät koettelemukseni vaikeuttavat henkisten asioiden käsittelyä. 

Olen lukenut lukemattomat määrät aiheeseen kuuluvaa kirjallisuutta, taustalla suuri mielenkiinto aiheesta sekä toivomus henkisen kasvun lisääntymisestä. Tässä Sanni Nevalaisen kirjassa Enkeleiden matkassa kerrotaan mitä ja keitä enkelit ovat, millaisia tehtäviä enkeleillä on, miten enkelin tunnistaa sekä mihin kaikkeen enkeleiltä voi apua pyytää.

Kirjassa on hurjan paljon  tehtäviä ja harjoituksia joiden avulla voi voimistaa yhteyttä enkeleihin. Pidin erityisen paljon siitä vilpittömyydestä joka kirjasta huokui harjoitusten myötä. Harvoin missään lukemassani kirjassa tai oppaassa on ollut tehtäviä näin runsaasti. Sannista välittyy aito valo ja halu välittää oppimaansa myös muille. Usein henkisissäkin piireissä huomaa sitä, ettei omastaan haluttaisi luopua tai omaa tietoaan antaa muille ilman, että saadaan itse jotakin vastalahjana. Itse taas ajattelen eri tavalla ja tunnen kiusalliseksi sen, että henkisistä asioista käydään ns. kauppaa. Henkisten oppien ja asioiden pitäisi olla kaikkien saatavilla ja omastaan tulisi antaa myös muille jotta maailman tila paranisi. Jotta rakkaus ja valo lisääntyisi. 


Kirjasta löydät harjoitukset maadoittumiseen, hengittämiseen, kehon energioiden aistimiseen, eheytymiseen, tunteiden kohtaamiseen ja käsittelyyn sekä anteeksiantoon ja haaveiden toteutumiseen. Kirjan harjoitusten avulla tutustut omaan suojelusenkeliin sekä muihin enkeleihin ja arkkienkeleihin. 

Valoa ja rakkautta!


Enkeleiden matkassa
Miten etenet omalla enkelipolullasi
Sanni Nevalainen




torstai 16. elokuuta 2018

Pieni pahan mielen kirja



Aina ei vaan jaksa

Huomaan hankkivani enemmän ja enemmän kaikenlaisia henkisen kasvun kirjoja ja myönteisen ajattelun oppaita. Toivon löytäväni niistä vastauksia elämälleni tai ihmeparantumisen kaltaisia vaikutuksia. Silti samaan aikaan mieleeni nousee vastustusta näitä aiheita ja ajatuksia kohtaan ja tekisi mieli mennä metsään huutamaan ja kiroilemaan raskaat lastit pois harteilta ja sydämeltä. Kumpaakaan mallia - sitä positiivista saati negatiivista - en ole kuitenkaan juurikaan osannut hyödyntää. Mielen päällä on kaikenlaista mutta niitä ajatuksia, tunteita, toimintamalleja ja sanoja tuntuu olevan kamalan vaikea päästää ulos vaikka tiedänkin, että se voisi olla terapeuttista ja hyödyllistä. 

Liika positiivisuus tuntuu jopa ahdistavalta ja ärsyttävältä eikä se ole oikein minun tyylistäkään. Ulospäin haluan silti näyttää seesteiseltä, ja ehkä siinä onnistunkin, vaikka pinnan alla myllertää valtavasti. Uskalluksesta siinäkin on kyse. Ei uskalla päästää irti - ei uskalla vapautua. Elämäni on tällä hetkellä erittäin kaaosmaista mutta ulospäin se ei välttämättä näy. Se taas osaltaan jopa vihastuttaa koska tahtoisin kaikkien tietävän mitä käyn läpi...tai se ei vain tunnu kivalta, että ihmiset olettavat minun olevan kunnossa ulkoisen olemukseni perusteella, vaikka se onkin vain pelkkä kuori, vääristävä sellainen. Tuntuu raskaalta ettei pysty sanoittamaan omia tunteitaan. Tästä syystä positiivisuus ei tunnu tilanteeseen sopivalta, ja siitä syystä Pieni pahan mielen kirja tuntuu sopivalta tähän hetkeen, tähän elämäntilanteeseeni. Sivujen tuhoaminen ja mustaksi suttaaminen tuntuu hyvältä, ainakin ajatustasolla. Tässä taas päästään siihen irtipäästämisen hankaluuteen eli en osaa sotkeakaan spontaanisti. 

Kirjassa on 111 sivua pelkkää synkkyyttä. Tähän kirjaan saa luvan kanssa purkaa kaikki elämän ketutukset, ärsytykset, vitutukset (hyi ruma sana). Tähän saa kirjata kaikki elämässä vastaan tulleet idiootit, paskapäät, kusiaivot, törtöt ja muuten vaan ääliöt. Kirjan sivuilla voit reilusti moittia muita, löytää syylliset kaikkeen mikä on pielessä, sanoa suoraan kaiken paskan, kanavoida katkeruuden ja ahdistuksen, kaivella menneisyyden haamuja ja kertoa kaiken mikä somessa ottaa päähän. 

Mikä pilaa koti-illan? Mikä yhteiskunnassa ärsyttää? Mitkä ovat ärsyttävimmät hienostelevat sanamuodot ja muotisanat? Mitä et ikinä anna anteeksi? Mitkä ovat turhimmat IG-tilit tai blogit? Mistä tunnistat ääliön treffeillä? Mitkä ovat perheenjäsenten huonot puolet? Mikä elämässä on pielessä? ...

Pieni pahan mielen kirja on turvallinen vaihtoehto pahanmielen kanavointiin. 

Otava




keskiviikko 15. elokuuta 2018

Gluteeniton kinuskitorttu kotitekoisen omenasoseen kera


Kotitalous oli peruskoulussa lempiaineeni, kaikki mahdolliset kotitalouden kurssit valitsin kurssitarjottimelta. Jossakin vaiheessa into laantui, tai tasaantui. Nykyisin leivon ja teen ruokaa mielelläni, ja testailen kaikkea uutta. Nyt kuitenkin palasin vanhaan tuttuun reseptiin, jonka parikymmentä vuotta sitten liimasin kotsanvihkooni.

Kinuskileivokset.
Ne ihastuttivat silloin, ja ihastuttavat edelleen. Ja tänä vuonna kun omenoita on tullut kaikkialle niin hurjasti niin meillekin omppusankoja on tullut sieltä ja täältä. Kymmenen litraa minä lohkoin omenoita uunipellille ja kypsensin soseeksi, ilman sokeria. Omenoissa on tarpeeksi makeutta eikä sokeria siis tarvitse soseisiin lisätä. Uunissa omenasose on vaivatonta tehdä ja saa ison määrän tehtyä kerralla, varsinkin jos on kiertoilmauuni. (Tässä linkki omenahillon/-soseen valmistukseen. Tuossa ohjeessa käytin vielä sokeria mutta nyttemmin olen sen jättänyt pois.)


Toinen leivontakipinän antaja oli saamani tuotepaketti Ruokavaliot.fi verkkokaupasta, jossa on laaja valikoima mm. gluteenittomia tuotteita. Pakettini sisälsi mm. karkeaa tattarijauhoa ja karamellikookostahnaa. Tattari on itselleni aika vieras raaka-aine ja siitä syystä halusin tutustua siihen paremmin. Muistan syöneeni siitä tehtyä täytekakkua ja en huomannut maussa juurikaan eroa vehnäjauhoista tehtyyn kakkuun. Tattari on gluteeniton ja sopii ainakin minulle herkkävatsaiselle paremmin. Herkkuihin kun on himo niin on hyvä olla parempia vaihtoehtoja olemassa. 

Kookoksesta valmistettu, kookoksenkukkanektarilla makeutettu ja ripauksella Himalajan suolaa maustettu Salted caramel coconut bliss-levite päätyi myös ostoskoriini pelkästä mielenkiinnosta! Olen oppinut ajan kanssa kookoksen makuun ja nykyään käytän sitä paljon. Kookostahna on gluteeniton, laktoositon, lisäaineeton ja vegaaninen luomutuote.

Muokkasin reseptiä hieman näiden tuotteiden pohjalta ja vaihdoin tortun taikinan jauhot tattariin ja kookosta lisäsin täytteeseen ja hiuteleet koristeeksi.


Kinuskileivokset (n. 12 kpl)


Kääretorttupohja
4 luomu munaa
1/2 dl sokeria (tumma sokeri antaa kivan paahteista aromia)
2 dl karkeita tattarijauhoja
1 tl luomu leivinjauhetta

Kostutus
omenamehu 

Täyte
5 dl omenasosetta
Salted caramel coconut bliss-levitettä maun mukaan

Täytekiisseli
2 dl maitoa
1 luomu muna
1 1/2 rkl maissijauhoja
1-2 rkl sokeria
1 tl vaniljasokeria

Kuorrutus
2 dl kuohukermaa
1 dl siirappia
nokare voita

Keitä ensin kinuski ja aloita muut valmistelut siinä ohessa. 

Paista kääretorttupohja n. 5-7 minuuttia 200*asteessa uunin keskitasossa. Leikkaa kypsä torttupohja kahtia ja kostuta puoliskot. 

Keitä täytekiisseli. Lisää kattilaan kaikki aineet lukuunottamatta vaniljasokeria ja sekoita voimakkaasti kiehuvaksi. Kiisseli sakeutuu nopeasti joten kannattaa tarkkailla koostumusta koko ajan. Mausta kiisseli vaniljasokerilla. 

Lisää torttupohjan päälle vaniljakiisseli, kookostahna ja omenasose. Laita toinen torttupohjan pala täytteen päälle. Kaada lopuksi lämmin kinuski tortun päälle ja koristele halutessasi esimerkiksi kookoshiutaleilla ja kookostahnalla. Avattua kookostahnapurkkia täytyy säilyttää jääkaapissa ja siitä syystä tahnamainen koostumus muuttuu kovaksi, ja lusikoitaessa lähes rouheeksi, mutta maku säilyy silti ennallaan. 

Leikkaa torttu halutessasi valmiiksi annospaloiksi.




| Kaupallinen  yhteistyö |


perjantai 10. elokuuta 2018

Myskikurpitsanlehdet lautasella


Arjen pikaruokaa


Tänä keväänä meidän perheessä on syöty lähes päivittäin pastaa. Se on niin vaivaton ja nopea laittaa, ja eri variaatioita on helppo keksiä. Toisinaan tunnen syyllisyyttä siitä, että syödään niin yksipuolisesti mutta sitten taas mietin, että syöväthän jotkut joka päivä pelkkää perunaa eri lisukkeilla. Että onko siinä oikeastaan paljon eroa, hiilaripitoisia kummatkin. Perunaa en itse muutenkaan mielelläni syö kovin usein koska se ei ole kovin vatsaystävällistä.

Tästäkin piti tulla alunperin pastaa mutta kuten tavallista vaihdoin lennossa suuntaa, lapset kun tykkäävät myös itsetehdyistä tortilloista. Samasta taikinasta saa tehtyä helposti sekä narupastaa että tortilloita. Alunperin näin ohjeen Jamie Oliverin ohjelmassa ja halusin testata sitä samantien. Kyseinen pastataikina syntyy vaivattomasti vain kahdesta raaka-aineesta: pinaatista ja jauhoista. Myöhemmin kokeilin käyttää pinaatin sijaan vuohenputkenlehtiä ja nyt käytin... MYSKIKURPITSANLEHTIÄ! Voit varmaan olla ihan että "whaaaat!" mutta kyllä, myös myskikurpitsan lehtiä voi syödä, kuten sen kukkiakin. Eikö olekin mielenkiintoista! 

Etsin nimittäin netistä tietoa, että miten voisin hyötykäyttää tuota kaikkialle leviävää myskikurpitsaani, joka ei ikävä kyllä tuota lainkaan itse kurpitsaa. Olen pohtinut pääni puhki syitä siihen ja sittemmin sainkin vastauksen, että se on ihan normaalia, ettei satoa heti kuulu. Että kasvi tekee ensin poikakukkia ja sen jälkeen vasta tyttökukkia, joista satoa saadaan. Hieman kyllä epäilen ehtiikö satoatuottavia kukkia enää tässä vaiheessa tulla, saati valmiita kurpitsoja. Lehtiä kyllä tulee ihan älyttömästi ja kukkiakin ilmestyy joka päivä muutama. Kukat tosin lakastuvat melkein heti auettuaan. Etsiessäni myskikurpitsankukkareseptejä löysin ohjeen, jossa tehtiin ruokaa myös kasvin lehdistä ja olin ihan innoissani. Vihdoinkin löysin tapoja käyttää hyödykseni tuota innokaskasvuista kasviani. Löytämässäni ohjeessa lehdistä tehtiin sipulin kanssa pannulla valmistettavaa lisuketta, ikäänkuin kaalihöystettä. Minä taas ajattelin kokeilla jotakin ihan toisenlaista: pastaa! Joka muuttui siis hetkessä tortilloiksi. Hieman piti soveltaa ja lisätä tarpeen vaatiessa lisää nestettä taikinaan, jotta koostumuksesta tuli oikeanlainen.

Myskikurpitsanlehtitaikinasta tuli oikein hyvää ja tortillat oli helppo valmistaa. Jauhoina käytin Hungry Chef 00-vehnäjauhoja, jotka soveltuvat erinomaisesti pastataikinan tekoon, ja siten myös tortillataikinan valmistamiseen. Huomattavaa makua lehdistä ei taikinaan juurikaan tule mutta ihanaa vihreää väriä sitäkin enemmän, ja mikä tärkeintä ne ovat erittäin terveellisiä ja sisältävät runsaasti vitamiineja ja hivenaineita. Lapset söivät tortilloja mukisematta ja kehuivat hyvää makua. Piilottamalla pari kourallista terveellisiä vihreitä taikinaan sain lapsillekin tärkeitä ravintoaineita ujutettua herkkujen lomaan. 

Kurpitsanlehdissä on mm. fosforia, kalsiumia, rautaa, kaliumia sekä A-, B- ja C-vitamiineja.

Monet täyttää tortillansa lämpimillä täytteillä mutta meillä ne on syöty aina kylminä. Perinteisesti täytteeksi on laitettu salaattia, kurkkua, tomaattia, ananasta, juustoa, tonnikalaa ja majoneesia. Samalla linjalla mentiin tälläkin kertaa. Esikoinenkin syö kerrankin kasviksia ja jostakin ihmeellisestä syystä hän on hulluna persiljaan! Pari päivää sitten oltiin ravintolassa ja annoksesta puuttunut persilja meinasi tuoda ison harmin, onneksi tarjoilija toi kuitenkin pyydettäessä keittiöstä muutaman persiljantupsun. Meillä persiljaa kasvaa kasvulavalla ja sieltä saan haettua muksullekin. Salaattikin saadaan omasta maasta, kuten tietysti myös nuo kurpitsanlehdet. Tomaatti vielä kypsyy.

Myskikurpitsanlehtitaikina - käy pastaan ja tortilloihin


n. 2-3 dl myskikurpitsanlehtisilppua
2-3 dl 00-jauhoja (myös tavallinen vehnäjauho tai spelttijauhot käy)
1/2 dl kylmää vettä
loraus öljyä
merisuolaa

Määrät ovat suuntaa-antavia koska koostumukseen vaikuttaa paljon lehtien kosteus. Minä käytin nuoria lehtiä mutta luultavasti myös isommat lehdet sopivat hyödynnettäviksi. Keräsin noin 10-12 pientä ja keskisuurta lehteä, jotka huuhtelin kylmällä vedellä ja leikkasin sitten suikaleiksi. 

Laita silputut lehdet monitoimikoneeseen (jossa silppuava terä) ja surauta lehdet pestomaiseksi. Lisää joukkoon jauhoja vähän kerrallaan ja sekoita taas. Seuraa koostumusta ja lisää tarvittaessa kylmää vettä. Lorauta öljy joukkoon, lisää myös suola ja sekoita. Taikinaa voi vielä alustaa jauhotetulla pöydällä oikean koostumuksen saavuttamiseksi. 

Tortilloja varten ota taikinasta pieniä, ruusukaalen kokoisia, palleroja ja kauli hyvin jauhotetulla pöydällä erittäin ohuiksi kiekoiksi. Paista kiekot kuumalla ja kuivalla paistinpannulla molemmin puolin. Kypsyessään tortillan pinta alkaa kupruilla ja pintaan ilmestyy ruskeita läikkiä. Lado valmiit tortillat lautaselle pyyhkeen alle, jotta ne pysyisivät mahdollisimman pehmeinä. 

Täytä valmiit tortillat haluamallasi tavalla tai syö ne sellaisenaan voin kera!






torstai 9. elokuuta 2018

Sateenkaaren värit lautasella


Tämä vuosi ei ole sujunut lainkaan siten kuten olisin toivonut, tai ajatellut. Tämä vuosi on tuonut mukanaan suuria menetyksiä ja sanoinkuvaamattomia tunneskaaloja. Silti arjen on pakko rullata ja juhlapäivät kohdattava, oli sisäinen tunne ja olotila mikä tahansa. Ja vaikka lapsiin kohdistuvat nämä samat tunneskaalat elävät he silti enemmän hetkessä eikä heidän ajatusmaailmaansa elämän tapahtumat vaikuta samalla tavalla kuin meihin aikuisiin. Syntymäpäivät on tärkeitä, karikoista huolimatta.

Niiden karikoiden takia, tai ansiosta, alkaa ajatella ja elää eri tavalla. Jotkut asiat menettävät merkityksensä ja arvomaailma muuttuu. Asioihin suhtautuu eri tavalla kuin ennen. 

Täydelliset kakut ja viimeisen päälle hiotut juhlakoristelut teemoineen ei enää tunnu merkityksellisiltä. Tärkeintä on viettää aikaa läheisten kanssa ja tarjota heille vatsantäytettä. Kaikesta huolimatta mielenkiintoni ruoanlaittoon ja leivontaan on pysynyt, ja vaikken nyt jaksanutkaan panostaa teemapikkuleipiin ja MyLittlePony-kakkuun niin halusin silti säilyttää pienen leikkisyyden tarjoiluissa. Se näkyi mm. värikkyydessä - vaaleanpunainen täytekakku, sininen juustokakku, vihreät suolakeksit, keltainen voileipäkakku... Samalla innolla läheiset kävivät kiinni pöydän antimiin nyt kuin silloin kun voimia oli panostaa tarjottavien ulkomuotoon enemmän. Se lämmittää mieltä. Ja se on myös lohdullista, kukaan ei moiti vaikket aina jaksaisikaan. Eniten armoa pitäisi pyytää itseltään. 
Minä riitän. 

pitayapowder, raspberry, blueberry, cake, nakedcake

Täytekakku jää yleensä aina syömättä ja jo viime vuonna päätin, että tänä vuonna en kakkua leivo. Mutta jostakin syystä tunsin tarvetta sellaisen silti tehdä. Hienostelut jätin sikseen ja panostin makuun ja vaivattomuuteen. Leivoin 5 munan pohjan perunajauhoilla ja pohjasta tuli ihanan höttöinen. Täytteeksi pitayajauheella värjättyä kermavaahtoa ja samana päivänä kerättyjä villivadelmia. Aitoja makuja. Kakun päälle ripottelin anopin keräämiä mustikoita ja oman sadon vadelmia, sekä hippusellinen prinsessateemaisia strösseleitä. Pellillä paistetun kakkupohjalevyn leikkasin neljään osaan ja kakun kasasin nakukakku-tyyliin rennolla otteella. En mielelläni käytä keinotekoisia väriaineita vaan suosin luonnonmukaisia värin antajia. Pitayajauhe tuo kaunista pinkkiä väriä ja se myös pitää kerman hyvin kasassa, makua se ei juurikaan anna. Punajuurijauheella saa melkolailla samanlaisen sävyn mutta se tuo mukanaan myös punajuuren makua.

Punaisesta siniseen...

blue spirulina, aidot maut, natural foodcoloring
Siniset ruoat tuntuvat herättävän edelleen ihmisissä epäilystä vaikka toisaalta monet silti leipovat sinisiä leivonnaisia, juovat sinisiä juomia ja syövät sinisiä makeisia. Usein näissä kaikissa on käytetty keinotekoisia väriaineita ja osaa sinisistä väriaineista pidetään myös terveydelle haitallisina. 

Olen etsinyt pitkään luonnon omia aineita, jotka toisivat sinistä sävyä leivontaan. Sellaisia on mutta ne ovat olleet pitkään saavuttamattomissa. Sinihernekukista saatava jauhe on yksi luontainen sinisyyden antaja, toinen on sininen spirulinajauhe jota saadaan perinteisestä vihreästä spirulinasta jollakin tavalla eristämällä. Sinisestä spirulinastakin on olemassa huonoja ja hyviä vaihtoehtoja, mutta käyttämäni Rawnicen sininen spirulina on tietääkseni se turvallinen ja terveellinen vaihtoehto. Sinisen spirulinan saanti Suomesta on ollut tähän asti lähes mahdotonta mutta nykyään sitä myy Ruohonjuuri Oy. Sinihernettä saa myös Ruohonjuuresta mutta myös Teekauppa Weiströmin valikoimista.

Vihreän spirulinan maku on aika kamala eikä sillä mieluusti leivonnaisiaan värjäile, mutta sinisessä versiossa maku on neutraali eikä kakut maistu leväiseltä tai kalaisalta. Sen sävy on lähes sähkönsininen, mielettömän upea! Olen käyttänyt sitä mm. banaanijäätelön värjäämiseen ja pari kertaa leivonnassa, ja mitä enemmän sinistä spirulinaa käytät sitä syvemmän sinisen sävyn saat aikaan. Minä en ole malttanut käyttää sitä niin paljon, että olisin saanut aikaan lähes kirkkaan sinisiä ruokia, ja toisaalta pidän ehkä silti enemmän hieman vaaleammista sävyistä.



Käytän juustokakuissani yleensä valkosuklaata tuomassa makua ja antamassa jämäkkyyttä. Tällä kertaa jätin suklaan kuitenkin pois ja hyydytin kakun luomu liivatelehdillä. Niistäkään en enää ole niin varma, että onko liivatelehdet hyviksiä vai pahiksia. Jossakin vaiheessa välttelin parhaani mukaan liivetteita sisältäviä tuotteita kunnes jossakin vaiheessa sitten aloin pohtia asiaa uudelleen kollageenin terveyshyötyjen näkökulmasta.

Tein toisenkin juustokakun johon käytin 100 g tummaasuklaata ja 50 g 86% tummaasuklaata, joten tästä sinisestä kakusta halusin raikkaamman ja koska spirulina ei anna makua tarvitsin muita maun antajia. Maustoin kakun sitruunalla ja vaniljalla. Pohjan tein digestivekekseistä ja voista, ja lisäksi laitoin pohjaan kardemummaa sekä kanelia merisuolaripauksen kera. Pohjan maut antoivat oman mukavan säväyksensä kakkuun.


Sininen sitruunajuustokakku

pohja
100 g digestivekeksejä
20 g voita
kanelia ja kardemummaa maun mukaan
ripaus merisuolaa

täyte
200 g maustamatonta tuorejuustoa (Lidl)
2 dl kuohukermaa vaahdotettuna
1 sitruunan mehu
3 luomu liivatelehteä
2 tl vaniljasokeria
1 rkl tomusokeria
1 rkl blue spirulina -jauhetta (Rawnice/Ruohonjuuri)


Sinisestä vihreään...


Makeiden herkkujen rinnalle tein pastasalaatin ja kana-pekoni-voileipäkakun maalahden limpusta. Näiden lisäksi tein jo perinteeksi muodostuneet suolakeksit, jotka värjäsin vihreiksi viherjauheella (esim. Foodin). Nämä suolakeksit ovat erittäin helpot ja nopeat tehdä! Reseptiä voi muutella mielin määrin. 

2 dl spelttijauhoja
1/4 dl pellavansiemenrouhetta
1/4 dl jauhettuja hampunsiemeniä
2 tl viherjauhetta
1 tl oreganoa
reippaasti mustapippuria rouheena
merisuolaa 3/4 tl
sokeria 1/2 tl
leivinjauhetta 1/2 tl

+ 1/2 dl öljyä
loraus makadamiapähkinäöljyä

+ 1/2 - 3/4 dl kylmää vettä

Sekoita ensin kuivat aineet keskenään ja lisää sitten joukkoon öljy sekä vesi. Sekoita tasaiseksi massaksi liikaa vaivaamatta. Kauli taikina ohueksi levyksi, leikkaa paloiksi ja paista uunin ylätasolla 200*asteessa noin 5-7 minuuttia. Vinkki! Kaulinta onnistuu helpoiten kahden leivinpaperin välissä.




maanantai 6. elokuuta 2018

Elokuu kasvihuoneessa

Kasvihuone on pitänyt pintansa vaikka tomaatit ja kurpitsat yrittävätkin kovasti ahdistella sitä. Kurpitsa versoo yhä uusia lehtiä ja köynnöksiä ja tunkee niitä sekä maatamyöden ulos kasvihuoneesta että muita kasveja apunakäyttäen ylöspäin kohti kattoa. Tomaattia olen joutunut leikkaamaan runsaasti mutta silti sen latvat hiostavat kattoa nostaen sitä ylöspäin. Katon saumojen silikonointi luultavasti auttaa kattopaloja pysymään paremmin paikoillaan, muutoin saattaisi kattopleksit sinkoilla ympäriinsä paineen vuoksi.

Lämmintä on piisannut ihmeellisen paljon. Monta viikkoa putkeen mittari on näyttänyt ulkona yli 25 astetta ja useimpina päivinä lämpötila on pysytellyt +31 asteessa. Kasvihuoneessa ei mittarin lukemat ole edes riittäneet vaan lämpötila on kohonnut yli 50 asteen. Sekin osaltaan on varmasti saanut kurpitsan sekoamaan. Harmi vain, että näistä itsekeräämistäni kurpitsansiemenistä ei näytä satoa tulevan lainkaan, ainoastaan lehtiä ja kukkia tulee hurjasti. Niiden hyödyntämiseksi olenkin jo ajatusriihen käynnistänyt. Ei nimittäin huvittaisi hukkaankaan myskikurpitsan lehtiä ja kukkia heittää. Mutta niistä on sitten oma postauksensa tulossa myöhemmin.

Tomaatissa on 7-8 tomaattiterttua mutta vihreinä ovat vielä pysytelleet. Tomaatinsiemenet ostin tälle vuotta valmiina kaupasta, muulloin olen kasvatellut itsekerätyistä siemenistä. Myös cayenne chilit tekevät runsaasti satoa mutta nekin vielä vihreinä riippuvat, mahtaako punaisuus tulla vasta myöhemmin. Näitä en ole aiemmin kasvattanutkaan, äitini toi minulle siemenet kasvualustoineen maaliskuussa ja ehdin ne istuttamaan ennen äitini kuolemaa, satoa hän ei harmikseni saanut nähdä, ainakaan siten että minäkin sitä todistaisin. 

Äidin puutarhasta siirsin omaan puutarhaani tämän ihanan punahatun, joka yleensä kutsuu luokseen runsaasti perhosia. Koristekrassit ovat nekin muistoja lapsuudesta. Meillä oli usein krasseja kasvamassa aidan vierustossa. Krassin siementen tuoksu tuntuu edelleen nenässä. Nuo kauniit ja yksinkertaiset kukat loistavissa väreissään ovat sekä kaunista katseltavaa että kivoja syötäviä salaateissa.


Vielä ainakin kuukauden ajan kasvihuone vaatii hoitajaansa luokseen päivittäin. Sitten alkaakin jo syyspuuhat puutarhassa. Pihalle ilmestynyt pergola aiheuttaa ehkä jonkinlaista muutostyötä kasvien suhteen ja jotkut niistä joutunevat vaihtamaan paikkaansa.  

Täytynee myös selvittää miten kasvihuone talvehtii. Mitä täytyy ottaa huomioon ja voiko kasvihuoneessa säilyttää jotakin talven yli.
Lisäykseni tähän Preecolta saamani vastaus: "Kasvihuoneen talvehtimisesta sen verran, että kasvihuoneen voi pitää talven yli pihalla, mutta lumet tulee pudottaa katolta aina, kun sitä sataa. Valitettavasti lumikuorman kestävyyttä ei ole testattu, joten siksi pyydämme lumen tiputtamista välittömästi."


Mitä sinun kasvihuoneeseesi/puutarhaasi kuuluu, onko satoa tiedossa?


| Kaupallinen yhteistyö | Preeco.fi
kasvihuoneet <- tutustu valikoimiin!

Mausteinen voileipäkakku maalahdenlimpusta

kaupallinen yhteistyö, somessacom


Keväällä tein elämäni ensimmäiset voileipäkakkuni. Sitä ennen kaikkiin perhejuhliimme voileipäkakut teki äitini, mutta kun äiti yllättäen poistui luotamme keväällä ajattelin, että se on nyt sitten minun tehtäväni osata valmistaa niitä. Äidin voileipäkakut olivat aina todella hyviä ja hienosti koristeltuja (vaikka nytkin varmasti äiti siellä jossain pudistelee päätään ja esittää vastalauseen kuten aina ennenkin, ei koskaan täysin tyytyväinen luomuksiinsa). En tiedä miksen ole kokeillut tehdä voileipäkakkuja aiemmin itse, aina on ollut mukava pyytää äitiä apuun. Mutta kuten monet muutkin, minäkin pelkäsin ryhtyä tuumasta toimeen. Voileipäkakku kuulosti kovin haastavalta. 

Turhaan olin kuitenkin jännittänyt vuosikausia koska voileipäkakkujen teko olikin yllättäen melko helppoa! Sehän on kuin mikä tahansa kakku, mutta vain suolainen versio. Kuorrute ja täytekin syntyy lähes samoista raaka-aineista kuin täytekakuissa mutta sokeri vain korvataan suolalla ja mausteilla.

Äidilläni lainassa ollut voileipäkakkukirja palautui minulle ja sieltä löysin yhden todella herkullisen ohjeen kana-pekoni-voileipäkakkuun. Nyt sitten muutamaa kuukautta myöhemmin tein lasten syntymäpäiville toistamiseen voileipäkakun mutta enää en seurannut reseptiä vaan luotin omiin taitoihini.

Makumaailmakin syntyi omassa päässä, tosin kana ja pekoni säilyivät. Keväiseen kakkuun käytin grillattua kanaa, mutta mielestäni sen käyttö ei ollut ehdotonta vaan muunkinlainen kana sopii vallan hyvin. Maustekurkut löysivät nekin tähän kakkuun ja currya löytyi täytteen lisäksi kuorrutteesta. Suurin ero oli kuitenkin leipä jota käytin tässä kakussa. Vaalean leivän sijaan käytinkin maistuvaa, tummaa, maalahdenlimppua. Leikkasin kokonaisesta limpusta noin 5mm levyisiä ohuita leipäviipaleita jotka ladoin vuokaan täytteen kanssa vuorotellen. Kostukkeena toimi loistavasti maustekurkkujen liemi. Kuorrutteen tein tällä kertaa pelkästään tuorejuustosta ja curryjauheesta ja levitin seoksen nakukakkumaisen rouheasti kakun pintaan. Koristeina retiisiä ja kurkkua.

kaupallinen yhteistyö, somessa.com


Kana-pekoni-voileipäkakku


300 g maalahden limppua ohuina viipaleina

nokare voita
100 g kanaleikettä pieninä kuutioina
140 g pekoni pieninä kuutioina
1 sipuli
1 tl juustokuminaa
2 tl currya
100 g smetanaa
loraus Rajamäen curry-mausteöljyä
mustapippuria

1 maustekurkku pieninä kuutioina
200 g maustamatonta tuorejuustoa
100 g smetanaa

kuorrute
200 g maustamatonta tuorejuustoa
1 tl currya

Tee näin:

Leikkaa limppu ohuiksi, n. 5mm viipaleiksi

Ruskista pekoni paistinpannulla rapeaksi. Ota pekoni sivuun pannulta ja kuullota sipuli pekonirasvassa. Lisää sitten sipulin joukkoon kuutioitu kanaleike, pekoni ja mausteet, sekä tarvittaessa voi/öljy. Sekoita sekaan smetana ja sekoita tasaiseksi seokseksi.

Tee toinen seos maustekurkuista, smetanasta ja tuorejuustosta.

Vuoraa vuoka tuorekelmulla ja lado ensimmäiseksi pohjalle leipäviipaleista tiivis kerros. Kostuta leipäkerrokset maustekurkun liemellä. Laita leipäkerroksen päälle kurkkutäyte ja sen päälle pekonitäyte, jatka rytmiä kunnes kakku on valmis. Päällimmäiseksi kerrokseksi tulee leipäkerros. Laita kakun päälle vielä pala tuorekelmua tai leivinpaperia ja sen päälle paino, jotta voileipäkakku tiivistyy ja mehevöityy. Laita kakku jääkaappiin yön yli vetäytymään.

Kuorruta voileipäkakku tuorejuustolla. Vatkaa tuorejuustoa hetki sähkövatkaimella jotta se kuohkeutuu hieman. Sekoita joukkoon curry. Levitä kuorrute lastalla kakun päälle turhia hienostelematta. Leikkaa kurkusta ohuita suikaleita tai käytä juliennerautaa apuna. Leikkaa retiisistä ohuita kiekkoja ja koristele kakun pinta myös niillä. Minä leikkasin lisäksi kurkusta ja retiisistä pienellä tähtimuotilla tähtiä ja tiputtelin niitä sinne tänne kakun pintaan.


Tästä kakusta tuli todella maukas ja mehukas! Kakku sai kehuja vierailta ja nopeasti se katosi tarjottimelta. Maut sopivat hyvin yhteen ja tällä yhdistelmällä saat uutta vivahdetta perinteisiin voileipäkakun täytteisiin verrattuna. Pekonin suolaisuus, curryn mausteisuus, kurkun makeus ja vielä maalahdenlimppu joka sitoo yhteen kaikki nämä maut.