Tämä vuosi ei ole sujunut lainkaan siten kuten olisin toivonut, tai ajatellut. Tämä vuosi on tuonut mukanaan suuria menetyksiä ja sanoinkuvaamattomia tunneskaaloja. Silti arjen on pakko rullata ja juhlapäivät kohdattava, oli sisäinen tunne ja olotila mikä tahansa. Ja vaikka lapsiin kohdistuvat nämä samat tunneskaalat elävät he silti enemmän hetkessä eikä heidän ajatusmaailmaansa elämän tapahtumat vaikuta samalla tavalla kuin meihin aikuisiin. Syntymäpäivät on tärkeitä, karikoista huolimatta.
Niiden karikoiden takia, tai ansiosta, alkaa ajatella ja elää eri tavalla. Jotkut asiat menettävät merkityksensä ja arvomaailma muuttuu. Asioihin suhtautuu eri tavalla kuin ennen.
Täydelliset kakut ja viimeisen päälle hiotut juhlakoristelut teemoineen ei enää tunnu merkityksellisiltä. Tärkeintä on viettää aikaa läheisten kanssa ja tarjota heille vatsantäytettä. Kaikesta huolimatta mielenkiintoni ruoanlaittoon ja leivontaan on pysynyt, ja vaikken nyt jaksanutkaan panostaa teemapikkuleipiin ja MyLittlePony-kakkuun niin halusin silti säilyttää pienen leikkisyyden tarjoiluissa. Se näkyi mm. värikkyydessä - vaaleanpunainen täytekakku, sininen juustokakku, vihreät suolakeksit, keltainen voileipäkakku... Samalla innolla läheiset kävivät kiinni pöydän antimiin nyt kuin silloin kun voimia oli panostaa tarjottavien ulkomuotoon enemmän. Se lämmittää mieltä. Ja se on myös lohdullista, kukaan ei moiti vaikket aina jaksaisikaan. Eniten armoa pitäisi pyytää itseltään.
Minä riitän.
Täytekakku jää yleensä aina syömättä ja jo viime vuonna päätin, että tänä vuonna en kakkua leivo. Mutta jostakin syystä tunsin tarvetta sellaisen silti tehdä. Hienostelut jätin sikseen ja panostin makuun ja vaivattomuuteen. Leivoin 5 munan pohjan perunajauhoilla ja pohjasta tuli ihanan höttöinen. Täytteeksi pitayajauheella värjättyä kermavaahtoa ja samana päivänä kerättyjä villivadelmia. Aitoja makuja. Kakun päälle ripottelin anopin keräämiä mustikoita ja oman sadon vadelmia, sekä hippusellinen prinsessateemaisia strösseleitä. Pellillä paistetun kakkupohjalevyn leikkasin neljään osaan ja kakun kasasin nakukakku-tyyliin rennolla otteella. En mielelläni käytä keinotekoisia väriaineita vaan suosin luonnonmukaisia värin antajia. Pitayajauhe tuo kaunista pinkkiä väriä ja se myös pitää kerman hyvin kasassa, makua se ei juurikaan anna. Punajuurijauheella saa melkolailla samanlaisen sävyn mutta se tuo mukanaan myös punajuuren makua.
Punaisesta siniseen...
Siniset ruoat tuntuvat herättävän edelleen ihmisissä epäilystä vaikka toisaalta monet silti leipovat sinisiä leivonnaisia, juovat sinisiä juomia ja syövät sinisiä makeisia. Usein näissä kaikissa on käytetty keinotekoisia väriaineita ja osaa sinisistä väriaineista pidetään myös terveydelle haitallisina.
Olen etsinyt pitkään luonnon omia aineita, jotka toisivat sinistä sävyä leivontaan. Sellaisia on mutta ne ovat olleet pitkään saavuttamattomissa. Sinihernekukista saatava jauhe on yksi luontainen sinisyyden antaja, toinen on sininen spirulinajauhe jota saadaan perinteisestä vihreästä spirulinasta jollakin tavalla eristämällä. Sinisestä spirulinastakin on olemassa huonoja ja hyviä vaihtoehtoja, mutta käyttämäni Rawnicen sininen spirulina on tietääkseni se turvallinen ja terveellinen vaihtoehto. Sinisen spirulinan saanti Suomesta on ollut tähän asti lähes mahdotonta mutta nykyään sitä myy Ruohonjuuri Oy. Sinihernettä saa myös Ruohonjuuresta mutta myös Teekauppa Weiströmin valikoimista.
Vihreän spirulinan maku on aika kamala eikä sillä mieluusti leivonnaisiaan värjäile, mutta sinisessä versiossa maku on neutraali eikä kakut maistu leväiseltä tai kalaisalta. Sen sävy on lähes sähkönsininen, mielettömän upea! Olen käyttänyt sitä mm. banaanijäätelön värjäämiseen ja pari kertaa leivonnassa, ja mitä enemmän sinistä spirulinaa käytät sitä syvemmän sinisen sävyn saat aikaan. Minä en ole malttanut käyttää sitä niin paljon, että olisin saanut aikaan lähes kirkkaan sinisiä ruokia, ja toisaalta pidän ehkä silti enemmän hieman vaaleammista sävyistä.
Käytän juustokakuissani yleensä valkosuklaata tuomassa makua ja antamassa jämäkkyyttä. Tällä kertaa jätin suklaan kuitenkin pois ja hyydytin kakun luomu liivatelehdillä. Niistäkään en enää ole niin varma, että onko liivatelehdet hyviksiä vai pahiksia. Jossakin vaiheessa välttelin parhaani mukaan liivetteita sisältäviä tuotteita kunnes jossakin vaiheessa sitten aloin pohtia asiaa uudelleen kollageenin terveyshyötyjen näkökulmasta.
Tein toisenkin juustokakun johon käytin 100 g tummaasuklaata ja 50 g 86% tummaasuklaata, joten tästä sinisestä kakusta halusin raikkaamman ja koska spirulina ei anna makua tarvitsin muita maun antajia. Maustoin kakun sitruunalla ja vaniljalla. Pohjan tein digestivekekseistä ja voista, ja lisäksi laitoin pohjaan kardemummaa sekä kanelia merisuolaripauksen kera. Pohjan maut antoivat oman mukavan säväyksensä kakkuun.
Sininen sitruunajuustokakku
pohja
100 g digestivekeksejä
20 g voita
kanelia ja kardemummaa maun mukaan
ripaus merisuolaa
täyte
200 g maustamatonta tuorejuustoa (Lidl)
2 dl kuohukermaa vaahdotettuna
1 sitruunan mehu
3 luomu liivatelehteä
2 tl vaniljasokeria
1 rkl tomusokeria
1 rkl blue spirulina -jauhetta (Rawnice/Ruohonjuuri)
Sinisestä vihreään...
Makeiden herkkujen rinnalle tein pastasalaatin ja kana-pekoni-voileipäkakun maalahden limpusta. Näiden lisäksi tein jo perinteeksi muodostuneet suolakeksit, jotka värjäsin vihreiksi viherjauheella (esim. Foodin). Nämä suolakeksit ovat erittäin helpot ja nopeat tehdä! Reseptiä voi muutella mielin määrin.
2 dl spelttijauhoja
1/4 dl pellavansiemenrouhetta
1/4 dl jauhettuja hampunsiemeniä
2 tl viherjauhetta
1 tl oreganoa
reippaasti mustapippuria rouheena
merisuolaa 3/4 tl
sokeria 1/2 tl
leivinjauhetta 1/2 tl
+ 1/2 dl öljyä
loraus makadamiapähkinäöljyä
+ 1/2 - 3/4 dl kylmää vettä
Sekoita ensin kuivat aineet keskenään ja lisää sitten joukkoon öljy sekä vesi. Sekoita tasaiseksi massaksi liikaa vaivaamatta. Kauli taikina ohueksi levyksi, leikkaa paloiksi ja paista uunin ylätasolla 200*asteessa noin 5-7 minuuttia. Vinkki! Kaulinta onnistuu helpoiten kahden leivinpaperin välissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti