Olen aina ollut kiinnostunut villiyrteistä - luonnon omista antimista, joita voi käyttää niin ravintona kuin rohtoina ja lääkkeinäkin. Se on minusta varsin kiehtovaa ja mielenkiintoista. Joka kevät suunnittelen kerääväni kaikkea mahdollista talteen, kuivatakseni kukkia ja kasveja teeksi, lääkkeeksi tai mausteeksi. Mutta usein se on jäänyt haaveen tasolle. Olen toki silloin tällöin kerännyt esimerkiksi kuusenkerkkiä ja tehnyt niistä juomaa, tai kerännyt koivuista mahlaa ja kuivattanut nokkosia. Olen myös popsinut kasveja luonnossa liikkuessani.
Tänä keväänä oli tarkoitus kerätä myös voikukan nuppuja - ne kun kuulemma ovat hyviä voissa paistettuna - mutta silloin kun niitä lähdin etsimään sain huomata, että paras keräysaika oli jo mennyt.
Löysin silti jotakin. Esimerkiksi maitohorsman nuoria versoja (yläkuvassa), jotka maistuvat parsalta.
Mies keräsi kassillisen kuusenkerkkiä, ja minä keräsin nuoria nokkosen alkuja, ketunleipiä, piharatamon lehtiä ja muutaman poimulehden ja suolaheinänkin nappasin mukaani.
Kuusenkerkkämehun tein siten, että laitoin 6 kourallista kerkkiä kattilaan, kaadoin päälle n. 2litraa vettä ja annoin seoksen kiehua noin 25 minuuttia, jonka jälkeen annoin seoksen vielä hetken oleentua. Sen jälkeen siivilöin mehun talteen.
Ratamoista ajattelin puristaa mehua, Se auttaa mm. sisäisiin ja ulkoisiin tulehduksiin, ja esimerkiksi korvatulehduksissa korvaan laitetaan varovasti muutama tippa mehua.
Nyt on kovin paljon tullut juttua näistä villiyrteistä! Kovin muakin ne kiinnostaa sen rohtoina. Mutta mä en tiedä alanko silti niitä keräilee.
VastaaPoistaOliko tuo kuusenkerkkämehu hyvää?