Tuolin pikauudistus!

 Paikallisessa Roskalava-ryhmässä Facebookissa oli ilmoitus, että eräästä purettavasta talosta tai sen pihamaalta saa tulla hakemaan ilmaiseksi tavaraa. Näin ilmoituksen vuorokauden sen jälkeen kun se ryhmään oli postattu ja ajattelin, että olisinpa nähnyt sen ajoissa. Mielenkiinto silti heräsi, että ehkä siellä vielä jotakin olisi löydettävissä. Kerroin asiasta äidillenikin ja hän kävi ensin katsastamassa tilanteen, oli päässyt samalla myös purettavaan taloon sisälle katsomaan ja kaikkea ihanaahan siellä oli tietysti ollut. Kaunis muuri ja ihania huonekaluja. Muuri luultavasti joutui kauhan alle, mutta huonekalut oli joku ostanut ja myy niitä sitten jälkikäteen toisaalla. Olisi kyllä mielenkiintoista nähdä millaisia huonekaluja ne ovat ja millä hintaa ovat myynnissä. Pakkohan minun oli sitten itsekin päästä katsomaan mitä siellä on sen jälkeen kun äitini oli hehkuttanut ihanista jutuista. 

Talon pihamaalla oli peräkärry ja sen ympärille virtasi tasaiseen tahtiin kiinnostuneita ihmisiä tutkimaan mitä aarteita mukaan voisi ottaa. Meidän Viisvee noukki kyytiinsä pärekorin, magneetteja, digiboksin ja kolme kaukosäädintä, niin ja puisen ompelulaatikon. Nuo ovat nyt hänen tärkeimmät aarteensa. Me aikuiset löysimme pläkkisaaveja, joista yksi osoittautui vanhaksi pesukoneeksi (!). Lisäksi mukaan lähti valkoinen lasiovinen vitriini, kasa vanhoja lakanoita, lankoja ja sitten nämä tuolit. En osaa sanoa näistä sen enempää mutta tukevia puutuoleja ovat. Ainoastaan istuinosan kangas oli kulahtanut ja rikki. Mutta tarkemmin tutkaillessani huomasin, että tuokin kangas oli siihen jälkikäteen laitettu. Alla oli raitainen huonekalukangas. 

 Ruuvasin istuinosat irti ja irrotin vanhan kankaan pois ja laitoin uuden tilalle. En ikinä ole ymmärtänyt miksi ruokapöydän tuoleissa käytetään kangasverhoilua, koska sehän likaantuu niin helposti ja sitä on vaikea pitää puhtaana. Varsinkin lapsiperheessä sitä tuhrua tulee joka aterioinnilla, joten on miltei mahdotonta välttää niiden pienten tahmasormien kulkeutumista huonekalujen pinnoille. Päädyin päällystämään istuinosat mustalla tekonahalla. Sitä sentäs voi hieman puhdistaakin kostealla liinalla ja musta ei ole niin herkkä väri kuin jokin vaaleampi. 

 Tämä uudistus oli todellinen pika 'makeover'. Vanha kangas, joka oli kiinnitetty pelkästään nuppineuloilla, irti ja uusi tilalle. Paketoin istuimet kankaalla kuin lahjapaketin, pingotin kulmat mahdollisimman tarkasti ja kiinnitin kankaan samaisilla nuppineunoilla ja sitten vaan ruuvasin istuimet takaisin paikoilleen. Tokihan kankaat voisi jälkikäteen kiinnittää pohjaan hieman paremminkin, vaikka niiteillä tai pienillä nauloilla kuten alkuperäinen kangas oli kiinnitetty. Mutta katsotaan miten kauan homma pelittää tällä tavoin ja tehdään muutoksia sitten tarvittaessa.

Näin pienellä vaivalla sai uudistettua roskalavan uhrin liki uudenveroiseksi. Olihan se kyllä surullista katsella niitä tavaroita siellä mullan ja lian keskellä. Jonkun ihmisen tärkeät tavarat sinne tänne lennelleenä, vailla arvostusta ja huolenpitoa. Surullista sekin, että nykyään tuntuu monella olevan se ajatus, että pois vaan kaikki mitä ei viitsi tai osaa korjata tai puhdistaa. Moni juttu kun kuitenkin hoituisi kuntoon pienellä vaivalla. 

Löytämäni lakanat olivatkin sitten melko rikkinäisiä, mutta irroitin niistä kirjailuosat ja pitsit. Tuoksuttelin puhtaita mutta aikaa nähneitä lakanoita ja niissä tuoksui lohtu. Voisin tuoksutella niitä vaikka miten kauan. Tuntuu surulliselta heittää ne pois ja tuntuu surulliselta, että tuollaiset hienot ja vanhat talot puretaan pois ja tilalle rakennetaan sieluttomia uudistuotoksia. Nuokin talot näyttivät ulospäin siisteiltä ja hyvinhoidetuilta ja vankoilta. Mutta nyt HalpaHalli tarvitsi lisätilaa ja vanhat talot saivat väistyä tieltä. Toivottavasti joku ehti tallettaa talot kameraansa, että saisivat jatkaa elämäänsä edes kuvissa ja muistoissa. 

En tykkää luopumisesta.

Nyt tehtävänäni on pitää huolta näistä tuoleista ja antaa niiden jatkaa elämäänsä uudessa kodissa.

Mukavaa lokakuuta!