Hortoilu on hauska sana, se aiheuttaa aina hymynkareita minussa. Meidän murteessa hortoilu on sellaista päätöntä poukkoilua vailla tietoa määränpäästä. Eli toisaalta en suosittelisi hortoilua vieraassa metsässä, voi nimittäin olla ettei löydä enää kotiin takaisin. Sitä varten kannattaa varautua ja opetella mitkä kasvit siellä luonnossa ovat syötäviä ja mistä voi tulla outo olo. Oikeita kasveja syömällä metsässä voi jonkin aikaa pärjätäkin.
Readme.fi:ltä ilmestyi tälle kevättä Luonnonyrtit -kirja, jossa esitellään 101 syötävää villiyrttiä terveysvaikutuksineen. Kirjassa on esitelty myös ne myrkylliset kasvit, jotka täytyy osata erottaa ja jättää keräämättä. Monella syötävällä kasvilla on myrkyllisiä näköislajeja. Näköislajit onkin tässä kirjassa aina esitelty jokaisen kasvin kohdalla. Lisäksi jokaisesta luonnonyrtistä kerrotaan tarkat tuntomerkit, kasvupaikka, yleisyys, kerättävät kasvinosat (ja miten ne säilötään), ravintokäyttö (eli mitkä kasvin osat käytetään), lääkkeenomainen käyttö ja varoituksen sanat. Lisäksi jokaisesta luonnonyrtistä löytyy esimerkkikuvat ja reseptivinkki!
Tälle kevättä keräsin ensimmäistä kertaa tuota paljon puhuttua vuohenputkea, tai siis sen lehtiä. Olin kyllä aluksi epäileväinen, että löysinkö varmasti syötäviä lehtiä, sillä kyseisellä kasvilla on muutama erittäin myrkyllinen näköislaji. Ja varsinkin näin keväisin aloittelijalle kasvien tunnistaminen pienistä taimen aluista voi olla haastavaa. Onneksi somesta löytyy tietoa ja itsekin linkkasin kuvan Facebookin erääseen villiyrttiryhmään ja sain luvan popsia keräämäni lehdet. Olen kerännyt kasveja ennenkin mutta muita lajeja. Olen ollut kiinnostunut villiyrteistä ja erityisesti niiden lääkekäytöstä jo yli 15 vuotta, mutta jostakin syystä kasvien kerääminen vain on aina jäänyt. Kevät on vaihtunut kesäksi huomaamatta ja moni keräysvaihe on jäänyt väliin. Kuusenkerkistä olen tehnyt siirappia, uutetta, juomaa ja kuivattanut kerkkiä. Ne ovat hyviä mm. karkottamaan flunssan oireita. Ruusun terälehdistä, vadelman lehdistä, siankärsämöstä, nokkosesta ja mesiangervosta olen tehnyt mm. kylpysuolaseosta.
Erityisesti koivulla ja nokkosella on todella runsaasti terveysvaikutuksia ja niistä voidaan hyödyntää oikeastaan kaikki kasvinosat. Päätäpahkaa ei silti kannata rynnätä luontoon keräämään ja syömään suuria määriä villiyrttejä koska jokaisella niistä on myös omat haittavaikutuksensa tietyille henkilöille ja tiettyihin sairauksiin. Kannattaa siis ensin paneutua itseä kiinnostavien kasvien taustatietoihin ja suunnata sitten vasta luontoon.
Sain tästä kirjasta paljon uutta tietoa ja opin mielenkiintoisia seikkoja villiyrteistä, mm. niiden käyttökohteista ja vaikutuksista. Kallioimarteesta saa lakritsin makua, jauhosavikkaa voi käyttää pinaatin tapaan. Jauhosavikka on yksi sellainen kasvi, jonka moni kerää rikkaruohona pois pihoiltaan, kihokkia käytetään maidon sakeuttamiseen eli sen avulla voidaan tehdä viiliä tai piimää. Kuisma antaa kaunista punaista väriä esimerkiksi juomiin, pujo toimii mausteena salvian tavoin ja siankärsämön lehtiä voidaan käyttää tillin asemesta.
Kirjaa selatessani koin monta ahaa-elämystä, tutulle kasville löytyi nimi ja käyttökohde! Mutta koin myös muutamia yllätyksiä joidenkin kasvien kohdalla. En nimittäin tiennyt, että myös lumpeet, ohdakkeet, leppä ja haapa, jättipalsami sekä suopursu ovat ravinnoksi kelpaavia.
Kirjassa kerrotaan myös luonnonyrttien käyttötapoja eli miten kasveja säilötään, hiostetaan, kuivataan, suolataan, hapatetaan, uutetaan ja pakastetaan. Lisäksi löytyy ohjeita yrttiöljyn ja viherjauheen tekoon, sekä säilönnän että lääkkeiden perusreseptejä. Kirjan lopusta löytyy lista muista syötävistä luonnonyrteistä sekä uhanalaisista ja harvinaisista kasveista.
Luonnonyrtit - Tunnistaminen, terveysvaikutukset, reseptit
Hovi, Satu
Readme.fi 2017
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti