Lohikäärme jolla oli keltaiset varpaat on satu erilaisuudesta. Siitä, että jokainen on arvokas. Siitä, ettei ketään pidä arvostella ulkoisten piirteiden perusteella, vaan että jokainen on oma persoonansa ja rakas ja tärkeä.
Tässä sadussa seurataan erään lohikäärmeperheen vauvan syntymää. Muut lohikäärmeet pohtivat minkä värinen otus sieltä tulee, myös tulevan pienokaisen vanhemmat arvuuttelivat minkä väriset suomut uudella tulokkaalla mahtaa olla. Silti vanhemmat olivat arvatenkin sitä mieltä, että olipa hän minkälainen tahansa, hän olisi silti aina yhtä arvokas ja ihana.
Jonkin ajan kuluttua muna alkoi säröillä ja munasta kuoriutui ihan uutukainen lohikäärme, joka oli suomuiltaan sininen ja varpailtaan keltainen. Lohikäärmevauvan pieni serkku jäi pohtimaan mitä sukupuolta tulokas mahtaa olla, onko hän tyttö, poika vaiko nompi (sana jonka hän oli itse keksinyt). Siitä alkoikin mielenkiintoinen keskustelu aikuisten kanssa ja todettiin, että kyseessä on lohikäärme, jolla on ihana keho, se on vähän sekä tytön että pojan keho eli intersukupuolinen keho. Ja se on hyvä keho. Lohikäärmevauva isoksi kasvettuaan saa sitten itse päättää, että missä kehossa tällä on hyvä olla.
Kirjan lopusta löytyy lyhyet selosteet mitä tarkoittavat sanat intersukupuolisuus ja muunsukupuolinen.
Ainakin meillä kirja herätti paljon kiinnostusta ja keskustelua 4- ja 7-vuotiaiden kanssa. Lapset esittelivät kirjan myös mummalleen ja tädilleen ja pyysivät heitäkin lukemaan sadun kanssaan. On tärkeää, että erilaisuudesta kerrotaan lapsille, että he ymmärtävät erilaisuuden olevan silti samanlaisuutta. Jos joku on erilainen, on tämä silti yhtä arvokas ja samanarvoinen kuin kuka tahansa. Erilaisuus on rikkautta.
Kiitos tästä kirjasta!
Satu lohikäärmeestä, jolla oli keltaiset varpaat
teksti Kuura Autere | kuvitus Tina Sarajärvi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti