Ruokahävikistä tai sen minimoimisesta puhutaan nykyään paljon. Meille se on ollut osa elämää jo pitkään. En ole koskaan pitänyt siitä, että ruokaa menee roskiin. Lapsetkin ovat saaneet kuulla osansa luennoistani aiheesta. Ennen kun kotona oli koira sai hälle antaa kaikki ylimääräiset ruoat, mutta nyt kun tehosyöjää ei enää ole niin ruoat täytyy jatkojalostaa tai alunperin suunnitella ateriat siten, että ruokaa ei jää yli.
Aiheesta tuli televisiossa tällä viikolla ja siinä joku asiantuntija sanoi jotakin mikä särähti ikävästi korvaani. En muista tarkkaa sanamuotoa mutta se oli tyyliin "päiväysvanhat eivät ole syömäkelpoisia". Anteeksi mitä? Päiväysvanha ei todellakaan tarkoita etteikö sitä voisi vielä käyttää. Tärkein juttu on käyttää omia aisteja ja tutkia onko raaka-aine hyvää vai ei. Omia aisteja hyödyntämällä pääsee jo aika pitkälle. Tosin nuukuus saa ihmisen tekemään outoja asioita ja silloin aistimuksiaankin voi sivuuttaa, testattu on.
Kermaa tulee ostettua melkeinpä joka kauppapäivä, teen siis viikon ostokset kerran viikossa, ja aina sille ei löydykään käyttökohdetta. Siten kävi tälläkin viikolla, kerma jäi kaappiin käyttämättömänä. Kolmen päivän "vanha" kerma innosti leipomaan kakun, lapsen toiveesta. Tosin lapsi sanoi, ettei hän tykkää niistä minun tekemistä "lätysköistä" vaan kakun pitäisi olla sellainen mitä mumma tekee. Mumma kun kuulemma tekee aina parempaa ruokaa. Söpöä.
No tottahan se on, tekemäni kakkupohjat lässähtävät aina jossakin vaiheessa. Siispä tein kääretorttutyyliin pohjan josta otin muotilla lapselle pyöreitä pohjia ja lopuista paloista tein meille aikuisille eri täytteellä olevan kakun. Lapset eivät piittaa hilloista tai juuri mistään muistakaan täytteistä, kermavaahto ja kakkupohja riittää.
Tein neljän munan pohjan, sokerin määrän pudotin vajaan desiin (normaalisti 1 1/2 dl). Jauhoina käytin täysjyväspelttiä 1 dl ja perunajauhoja vajaan 1 dl. Laitoin taikinan joukkoon myös vajaan teelusikallisen leivinjauhetta vaikka sen käytön höydyllisyydestä en olekaan niin varma. Pellillä paistettu pohja kypsyy nopeasti muutamassa minuutissa 200*asteessa.
Täytteenä isossa kakussa on aidolla lakritsijauheella ja aidolla vaniljalla maustettua maustamatonta tuorejuustoa, sinihernejauheella värjättyä kermavaahtoa ja banaaniviipaleita. Ison kakun koristelin kermalla, strösseleillä ja kookoshiutaleilla.
Lasten versiossa täytteenä oli sinistä kermavaahtoa, Suomi100-suklaata rouheena ja koristeena strösseleitä. Kauppansa teki. Aikuisten versio vetäytyy vielä kaapissa mutta eiköhän sekin syödyksi tule. Täytyyhän sitä kroppaa lämmittää herkuilla näin kylmänä talvipäivänä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti