Jokainen tietää tunteen kun uni ei tule. Ei vaikka miten yrittäisi. Unta metsästäessä pitäisikin tehdä juuri päinvastoin eikä antaa huomiota sille. Useimmiten uni hiipii varkain kun sitä ei huomaa. Aikuisella looginen ajattelu saattaa auttaa unen saamisessa mutta lapsilla se ei aina päde. Uni ei tule vaikka aikuinen sanoisi mitä. Lähetän usein lapsen unimatkalle, hän saa päättää minne tahtoo mennä ja sitten matka alkaa. Yleensä hän sanoo päässeen matkaan ennen kuin ehdin suukkoa antaa. Mielikuvitus ja mielikuvat ovat voimakkaita työkaluja - monessa suhteessa. Siihen pohjautuu monet satumuotoon kirjoitetut unikirjatkin.
Uneton Jäno on yksi esimerkki tarinan avulla nukuttamisesta. Erityisen kauniisti kuvitettu kirja vie lapsen unimatkalle vähän kuin varkain. Tarinassa Jänö yrittää löytää unta eri asennoista, mutta eipä se uni tule vaikka miten yrittää. Sitten päättää Jänönen etsiä unta kuusta, tähtien matkassa matkaten ehkä unikin sieltä löytyy. Vaan onpa uni varsin mystinen, ei sitä löydy edes lammen pohjasta saati vuorten kätköistä. Jänö pohtii unta etsiessään josko uni koostuukin pienistä unenpalasista. Niitä jos jostakin löytäisi niin voisi niitä korviin tunkea. Unen kiinni saaminen tuntuu olevan kovin hankalaa. Kunnes sitten yhtäkkiä Jänönen huomaa, että onkin jo aamu. Jossakin siinä temmellyksessä Jänö onkin nukahtanut. Kas vain, yht' yllättäin.
Tarina on kirjoitettu runomuotoon. Sivuja kirjassa on 40 mutta pääosin luettavaa löytyy vain joka toiselta sivulta ja niistäkin vain muutaman lauseen verran, joten satu ihan sopivan mittainen iltasaduksi. Hurmaava kuvitus on pääosassa. Kuvitus on yhtä aikaa todentuntuista ja unenomaista, hyvin kaunista, suloista ja mielikuvitusta ruokkivaa.
Uneton jänö
Nora Surojegin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti