perjantai 17. elokuuta 2018

Enkeleiden matkassa


Kaikki henkisyys mikä ennen on ollut niin tärkeä osa minua on viimeaikaisten koettelemusteni takia menettänyt merkitystään. Enää asiat eivät ole kirkkaina ja selvinä mielessä ja luottamus on kokenut takaiskun. Kun jokin osuu liian liki sitä alkaa ajatella ja tuntea eri tavalla. Erityisesti nyt kaipaisin konkreettisia kokemuksia, ja kun niitä ei ole tullut on luottamuskin kärsinyt.

Onhan se silti olemassa vaikkei siihen tällä hetkellä jaksaisikaan uskoa. Se toinen maailma, ihan tässä lähellämme. Niinkuin meidän Neljäveekin totesi: "Taivas ei ole tuolla ylhäällä vaan se on tässä ihan meidän vieressä." Siellä he ovat, meidän rakkaat. Rakkaat joita kaipaamme ja joita tarvitsisimme. Siellä ovat myös enkelit ja muut valo-olennot, ja korkeampi voima tai millä nimellä kukin haluaakaan sitä kutsua. 

Kaikesta huolimatta koen olevani henkinen ihminen. Henkisyys vain on nyt tauolla. Voimani on vähissä ja uskoni koetuksella. Yllättävät koettelemukseni vaikeuttavat henkisten asioiden käsittelyä. 

Olen lukenut lukemattomat määrät aiheeseen kuuluvaa kirjallisuutta, taustalla suuri mielenkiinto aiheesta sekä toivomus henkisen kasvun lisääntymisestä. Tässä Sanni Nevalaisen kirjassa Enkeleiden matkassa kerrotaan mitä ja keitä enkelit ovat, millaisia tehtäviä enkeleillä on, miten enkelin tunnistaa sekä mihin kaikkeen enkeleiltä voi apua pyytää.

Kirjassa on hurjan paljon  tehtäviä ja harjoituksia joiden avulla voi voimistaa yhteyttä enkeleihin. Pidin erityisen paljon siitä vilpittömyydestä joka kirjasta huokui harjoitusten myötä. Harvoin missään lukemassani kirjassa tai oppaassa on ollut tehtäviä näin runsaasti. Sannista välittyy aito valo ja halu välittää oppimaansa myös muille. Usein henkisissäkin piireissä huomaa sitä, ettei omastaan haluttaisi luopua tai omaa tietoaan antaa muille ilman, että saadaan itse jotakin vastalahjana. Itse taas ajattelen eri tavalla ja tunnen kiusalliseksi sen, että henkisistä asioista käydään ns. kauppaa. Henkisten oppien ja asioiden pitäisi olla kaikkien saatavilla ja omastaan tulisi antaa myös muille jotta maailman tila paranisi. Jotta rakkaus ja valo lisääntyisi. 


Kirjasta löydät harjoitukset maadoittumiseen, hengittämiseen, kehon energioiden aistimiseen, eheytymiseen, tunteiden kohtaamiseen ja käsittelyyn sekä anteeksiantoon ja haaveiden toteutumiseen. Kirjan harjoitusten avulla tutustut omaan suojelusenkeliin sekä muihin enkeleihin ja arkkienkeleihin. 

Valoa ja rakkautta!


Enkeleiden matkassa
Miten etenet omalla enkelipolullasi
Sanni Nevalainen




torstai 16. elokuuta 2018

Pieni pahan mielen kirja



Aina ei vaan jaksa

Huomaan hankkivani enemmän ja enemmän kaikenlaisia henkisen kasvun kirjoja ja myönteisen ajattelun oppaita. Toivon löytäväni niistä vastauksia elämälleni tai ihmeparantumisen kaltaisia vaikutuksia. Silti samaan aikaan mieleeni nousee vastustusta näitä aiheita ja ajatuksia kohtaan ja tekisi mieli mennä metsään huutamaan ja kiroilemaan raskaat lastit pois harteilta ja sydämeltä. Kumpaakaan mallia - sitä positiivista saati negatiivista - en ole kuitenkaan juurikaan osannut hyödyntää. Mielen päällä on kaikenlaista mutta niitä ajatuksia, tunteita, toimintamalleja ja sanoja tuntuu olevan kamalan vaikea päästää ulos vaikka tiedänkin, että se voisi olla terapeuttista ja hyödyllistä. 

Liika positiivisuus tuntuu jopa ahdistavalta ja ärsyttävältä eikä se ole oikein minun tyylistäkään. Ulospäin haluan silti näyttää seesteiseltä, ja ehkä siinä onnistunkin, vaikka pinnan alla myllertää valtavasti. Uskalluksesta siinäkin on kyse. Ei uskalla päästää irti - ei uskalla vapautua. Elämäni on tällä hetkellä erittäin kaaosmaista mutta ulospäin se ei välttämättä näy. Se taas osaltaan jopa vihastuttaa koska tahtoisin kaikkien tietävän mitä käyn läpi...tai se ei vain tunnu kivalta, että ihmiset olettavat minun olevan kunnossa ulkoisen olemukseni perusteella, vaikka se onkin vain pelkkä kuori, vääristävä sellainen. Tuntuu raskaalta ettei pysty sanoittamaan omia tunteitaan. Tästä syystä positiivisuus ei tunnu tilanteeseen sopivalta, ja siitä syystä Pieni pahan mielen kirja tuntuu sopivalta tähän hetkeen, tähän elämäntilanteeseeni. Sivujen tuhoaminen ja mustaksi suttaaminen tuntuu hyvältä, ainakin ajatustasolla. Tässä taas päästään siihen irtipäästämisen hankaluuteen eli en osaa sotkeakaan spontaanisti. 

Kirjassa on 111 sivua pelkkää synkkyyttä. Tähän kirjaan saa luvan kanssa purkaa kaikki elämän ketutukset, ärsytykset, vitutukset (hyi ruma sana). Tähän saa kirjata kaikki elämässä vastaan tulleet idiootit, paskapäät, kusiaivot, törtöt ja muuten vaan ääliöt. Kirjan sivuilla voit reilusti moittia muita, löytää syylliset kaikkeen mikä on pielessä, sanoa suoraan kaiken paskan, kanavoida katkeruuden ja ahdistuksen, kaivella menneisyyden haamuja ja kertoa kaiken mikä somessa ottaa päähän. 

Mikä pilaa koti-illan? Mikä yhteiskunnassa ärsyttää? Mitkä ovat ärsyttävimmät hienostelevat sanamuodot ja muotisanat? Mitä et ikinä anna anteeksi? Mitkä ovat turhimmat IG-tilit tai blogit? Mistä tunnistat ääliön treffeillä? Mitkä ovat perheenjäsenten huonot puolet? Mikä elämässä on pielessä? ...

Pieni pahan mielen kirja on turvallinen vaihtoehto pahanmielen kanavointiin. 

Otava




keskiviikko 15. elokuuta 2018

Gluteeniton kinuskitorttu kotitekoisen omenasoseen kera


Kotitalous oli peruskoulussa lempiaineeni, kaikki mahdolliset kotitalouden kurssit valitsin kurssitarjottimelta. Jossakin vaiheessa into laantui, tai tasaantui. Nykyisin leivon ja teen ruokaa mielelläni, ja testailen kaikkea uutta. Nyt kuitenkin palasin vanhaan tuttuun reseptiin, jonka parikymmentä vuotta sitten liimasin kotsanvihkooni.

Kinuskileivokset.
Ne ihastuttivat silloin, ja ihastuttavat edelleen. Ja tänä vuonna kun omenoita on tullut kaikkialle niin hurjasti niin meillekin omppusankoja on tullut sieltä ja täältä. Kymmenen litraa minä lohkoin omenoita uunipellille ja kypsensin soseeksi, ilman sokeria. Omenoissa on tarpeeksi makeutta eikä sokeria siis tarvitse soseisiin lisätä. Uunissa omenasose on vaivatonta tehdä ja saa ison määrän tehtyä kerralla, varsinkin jos on kiertoilmauuni. (Tässä linkki omenahillon/-soseen valmistukseen. Tuossa ohjeessa käytin vielä sokeria mutta nyttemmin olen sen jättänyt pois.)


Toinen leivontakipinän antaja oli saamani tuotepaketti Ruokavaliot.fi verkkokaupasta, jossa on laaja valikoima mm. gluteenittomia tuotteita. Pakettini sisälsi mm. karkeaa tattarijauhoa ja karamellikookostahnaa. Tattari on itselleni aika vieras raaka-aine ja siitä syystä halusin tutustua siihen paremmin. Muistan syöneeni siitä tehtyä täytekakkua ja en huomannut maussa juurikaan eroa vehnäjauhoista tehtyyn kakkuun. Tattari on gluteeniton ja sopii ainakin minulle herkkävatsaiselle paremmin. Herkkuihin kun on himo niin on hyvä olla parempia vaihtoehtoja olemassa. 

Kookoksesta valmistettu, kookoksenkukkanektarilla makeutettu ja ripauksella Himalajan suolaa maustettu Salted caramel coconut bliss-levite päätyi myös ostoskoriini pelkästä mielenkiinnosta! Olen oppinut ajan kanssa kookoksen makuun ja nykyään käytän sitä paljon. Kookostahna on gluteeniton, laktoositon, lisäaineeton ja vegaaninen luomutuote.

Muokkasin reseptiä hieman näiden tuotteiden pohjalta ja vaihdoin tortun taikinan jauhot tattariin ja kookosta lisäsin täytteeseen ja hiuteleet koristeeksi.


Kinuskileivokset (n. 12 kpl)


Kääretorttupohja
4 luomu munaa
1/2 dl sokeria (tumma sokeri antaa kivan paahteista aromia)
2 dl karkeita tattarijauhoja
1 tl luomu leivinjauhetta

Kostutus
omenamehu 

Täyte
5 dl omenasosetta
Salted caramel coconut bliss-levitettä maun mukaan

Täytekiisseli
2 dl maitoa
1 luomu muna
1 1/2 rkl maissijauhoja
1-2 rkl sokeria
1 tl vaniljasokeria

Kuorrutus
2 dl kuohukermaa
1 dl siirappia
nokare voita

Keitä ensin kinuski ja aloita muut valmistelut siinä ohessa. 

Paista kääretorttupohja n. 5-7 minuuttia 200*asteessa uunin keskitasossa. Leikkaa kypsä torttupohja kahtia ja kostuta puoliskot. 

Keitä täytekiisseli. Lisää kattilaan kaikki aineet lukuunottamatta vaniljasokeria ja sekoita voimakkaasti kiehuvaksi. Kiisseli sakeutuu nopeasti joten kannattaa tarkkailla koostumusta koko ajan. Mausta kiisseli vaniljasokerilla. 

Lisää torttupohjan päälle vaniljakiisseli, kookostahna ja omenasose. Laita toinen torttupohjan pala täytteen päälle. Kaada lopuksi lämmin kinuski tortun päälle ja koristele halutessasi esimerkiksi kookoshiutaleilla ja kookostahnalla. Avattua kookostahnapurkkia täytyy säilyttää jääkaapissa ja siitä syystä tahnamainen koostumus muuttuu kovaksi, ja lusikoitaessa lähes rouheeksi, mutta maku säilyy silti ennallaan. 

Leikkaa torttu halutessasi valmiiksi annospaloiksi.




| Kaupallinen  yhteistyö |


perjantai 10. elokuuta 2018

Myskikurpitsanlehdet lautasella


Arjen pikaruokaa


Tänä keväänä meidän perheessä on syöty lähes päivittäin pastaa. Se on niin vaivaton ja nopea laittaa, ja eri variaatioita on helppo keksiä. Toisinaan tunnen syyllisyyttä siitä, että syödään niin yksipuolisesti mutta sitten taas mietin, että syöväthän jotkut joka päivä pelkkää perunaa eri lisukkeilla. Että onko siinä oikeastaan paljon eroa, hiilaripitoisia kummatkin. Perunaa en itse muutenkaan mielelläni syö kovin usein koska se ei ole kovin vatsaystävällistä.

Tästäkin piti tulla alunperin pastaa mutta kuten tavallista vaihdoin lennossa suuntaa, lapset kun tykkäävät myös itsetehdyistä tortilloista. Samasta taikinasta saa tehtyä helposti sekä narupastaa että tortilloita. Alunperin näin ohjeen Jamie Oliverin ohjelmassa ja halusin testata sitä samantien. Kyseinen pastataikina syntyy vaivattomasti vain kahdesta raaka-aineesta: pinaatista ja jauhoista. Myöhemmin kokeilin käyttää pinaatin sijaan vuohenputkenlehtiä ja nyt käytin... MYSKIKURPITSANLEHTIÄ! Voit varmaan olla ihan että "whaaaat!" mutta kyllä, myös myskikurpitsan lehtiä voi syödä, kuten sen kukkiakin. Eikö olekin mielenkiintoista! 

Etsin nimittäin netistä tietoa, että miten voisin hyötykäyttää tuota kaikkialle leviävää myskikurpitsaani, joka ei ikävä kyllä tuota lainkaan itse kurpitsaa. Olen pohtinut pääni puhki syitä siihen ja sittemmin sainkin vastauksen, että se on ihan normaalia, ettei satoa heti kuulu. Että kasvi tekee ensin poikakukkia ja sen jälkeen vasta tyttökukkia, joista satoa saadaan. Hieman kyllä epäilen ehtiikö satoatuottavia kukkia enää tässä vaiheessa tulla, saati valmiita kurpitsoja. Lehtiä kyllä tulee ihan älyttömästi ja kukkiakin ilmestyy joka päivä muutama. Kukat tosin lakastuvat melkein heti auettuaan. Etsiessäni myskikurpitsankukkareseptejä löysin ohjeen, jossa tehtiin ruokaa myös kasvin lehdistä ja olin ihan innoissani. Vihdoinkin löysin tapoja käyttää hyödykseni tuota innokaskasvuista kasviani. Löytämässäni ohjeessa lehdistä tehtiin sipulin kanssa pannulla valmistettavaa lisuketta, ikäänkuin kaalihöystettä. Minä taas ajattelin kokeilla jotakin ihan toisenlaista: pastaa! Joka muuttui siis hetkessä tortilloiksi. Hieman piti soveltaa ja lisätä tarpeen vaatiessa lisää nestettä taikinaan, jotta koostumuksesta tuli oikeanlainen.

Myskikurpitsanlehtitaikinasta tuli oikein hyvää ja tortillat oli helppo valmistaa. Jauhoina käytin Hungry Chef 00-vehnäjauhoja, jotka soveltuvat erinomaisesti pastataikinan tekoon, ja siten myös tortillataikinan valmistamiseen. Huomattavaa makua lehdistä ei taikinaan juurikaan tule mutta ihanaa vihreää väriä sitäkin enemmän, ja mikä tärkeintä ne ovat erittäin terveellisiä ja sisältävät runsaasti vitamiineja ja hivenaineita. Lapset söivät tortilloja mukisematta ja kehuivat hyvää makua. Piilottamalla pari kourallista terveellisiä vihreitä taikinaan sain lapsillekin tärkeitä ravintoaineita ujutettua herkkujen lomaan. 

Kurpitsanlehdissä on mm. fosforia, kalsiumia, rautaa, kaliumia sekä A-, B- ja C-vitamiineja.

Monet täyttää tortillansa lämpimillä täytteillä mutta meillä ne on syöty aina kylminä. Perinteisesti täytteeksi on laitettu salaattia, kurkkua, tomaattia, ananasta, juustoa, tonnikalaa ja majoneesia. Samalla linjalla mentiin tälläkin kertaa. Esikoinenkin syö kerrankin kasviksia ja jostakin ihmeellisestä syystä hän on hulluna persiljaan! Pari päivää sitten oltiin ravintolassa ja annoksesta puuttunut persilja meinasi tuoda ison harmin, onneksi tarjoilija toi kuitenkin pyydettäessä keittiöstä muutaman persiljantupsun. Meillä persiljaa kasvaa kasvulavalla ja sieltä saan haettua muksullekin. Salaattikin saadaan omasta maasta, kuten tietysti myös nuo kurpitsanlehdet. Tomaatti vielä kypsyy.

Myskikurpitsanlehtitaikina - käy pastaan ja tortilloihin


n. 2-3 dl myskikurpitsanlehtisilppua
2-3 dl 00-jauhoja (myös tavallinen vehnäjauho tai spelttijauhot käy)
1/2 dl kylmää vettä
loraus öljyä
merisuolaa

Määrät ovat suuntaa-antavia koska koostumukseen vaikuttaa paljon lehtien kosteus. Minä käytin nuoria lehtiä mutta luultavasti myös isommat lehdet sopivat hyödynnettäviksi. Keräsin noin 10-12 pientä ja keskisuurta lehteä, jotka huuhtelin kylmällä vedellä ja leikkasin sitten suikaleiksi. 

Laita silputut lehdet monitoimikoneeseen (jossa silppuava terä) ja surauta lehdet pestomaiseksi. Lisää joukkoon jauhoja vähän kerrallaan ja sekoita taas. Seuraa koostumusta ja lisää tarvittaessa kylmää vettä. Lorauta öljy joukkoon, lisää myös suola ja sekoita. Taikinaa voi vielä alustaa jauhotetulla pöydällä oikean koostumuksen saavuttamiseksi. 

Tortilloja varten ota taikinasta pieniä, ruusukaalen kokoisia, palleroja ja kauli hyvin jauhotetulla pöydällä erittäin ohuiksi kiekoiksi. Paista kiekot kuumalla ja kuivalla paistinpannulla molemmin puolin. Kypsyessään tortillan pinta alkaa kupruilla ja pintaan ilmestyy ruskeita läikkiä. Lado valmiit tortillat lautaselle pyyhkeen alle, jotta ne pysyisivät mahdollisimman pehmeinä. 

Täytä valmiit tortillat haluamallasi tavalla tai syö ne sellaisenaan voin kera!






torstai 9. elokuuta 2018

Sateenkaaren värit lautasella


Tämä vuosi ei ole sujunut lainkaan siten kuten olisin toivonut, tai ajatellut. Tämä vuosi on tuonut mukanaan suuria menetyksiä ja sanoinkuvaamattomia tunneskaaloja. Silti arjen on pakko rullata ja juhlapäivät kohdattava, oli sisäinen tunne ja olotila mikä tahansa. Ja vaikka lapsiin kohdistuvat nämä samat tunneskaalat elävät he silti enemmän hetkessä eikä heidän ajatusmaailmaansa elämän tapahtumat vaikuta samalla tavalla kuin meihin aikuisiin. Syntymäpäivät on tärkeitä, karikoista huolimatta.

Niiden karikoiden takia, tai ansiosta, alkaa ajatella ja elää eri tavalla. Jotkut asiat menettävät merkityksensä ja arvomaailma muuttuu. Asioihin suhtautuu eri tavalla kuin ennen. 

Täydelliset kakut ja viimeisen päälle hiotut juhlakoristelut teemoineen ei enää tunnu merkityksellisiltä. Tärkeintä on viettää aikaa läheisten kanssa ja tarjota heille vatsantäytettä. Kaikesta huolimatta mielenkiintoni ruoanlaittoon ja leivontaan on pysynyt, ja vaikken nyt jaksanutkaan panostaa teemapikkuleipiin ja MyLittlePony-kakkuun niin halusin silti säilyttää pienen leikkisyyden tarjoiluissa. Se näkyi mm. värikkyydessä - vaaleanpunainen täytekakku, sininen juustokakku, vihreät suolakeksit, keltainen voileipäkakku... Samalla innolla läheiset kävivät kiinni pöydän antimiin nyt kuin silloin kun voimia oli panostaa tarjottavien ulkomuotoon enemmän. Se lämmittää mieltä. Ja se on myös lohdullista, kukaan ei moiti vaikket aina jaksaisikaan. Eniten armoa pitäisi pyytää itseltään. 
Minä riitän. 

pitayapowder, raspberry, blueberry, cake, nakedcake

Täytekakku jää yleensä aina syömättä ja jo viime vuonna päätin, että tänä vuonna en kakkua leivo. Mutta jostakin syystä tunsin tarvetta sellaisen silti tehdä. Hienostelut jätin sikseen ja panostin makuun ja vaivattomuuteen. Leivoin 5 munan pohjan perunajauhoilla ja pohjasta tuli ihanan höttöinen. Täytteeksi pitayajauheella värjättyä kermavaahtoa ja samana päivänä kerättyjä villivadelmia. Aitoja makuja. Kakun päälle ripottelin anopin keräämiä mustikoita ja oman sadon vadelmia, sekä hippusellinen prinsessateemaisia strösseleitä. Pellillä paistetun kakkupohjalevyn leikkasin neljään osaan ja kakun kasasin nakukakku-tyyliin rennolla otteella. En mielelläni käytä keinotekoisia väriaineita vaan suosin luonnonmukaisia värin antajia. Pitayajauhe tuo kaunista pinkkiä väriä ja se myös pitää kerman hyvin kasassa, makua se ei juurikaan anna. Punajuurijauheella saa melkolailla samanlaisen sävyn mutta se tuo mukanaan myös punajuuren makua.

Punaisesta siniseen...

blue spirulina, aidot maut, natural foodcoloring
Siniset ruoat tuntuvat herättävän edelleen ihmisissä epäilystä vaikka toisaalta monet silti leipovat sinisiä leivonnaisia, juovat sinisiä juomia ja syövät sinisiä makeisia. Usein näissä kaikissa on käytetty keinotekoisia väriaineita ja osaa sinisistä väriaineista pidetään myös terveydelle haitallisina. 

Olen etsinyt pitkään luonnon omia aineita, jotka toisivat sinistä sävyä leivontaan. Sellaisia on mutta ne ovat olleet pitkään saavuttamattomissa. Sinihernekukista saatava jauhe on yksi luontainen sinisyyden antaja, toinen on sininen spirulinajauhe jota saadaan perinteisestä vihreästä spirulinasta jollakin tavalla eristämällä. Sinisestä spirulinastakin on olemassa huonoja ja hyviä vaihtoehtoja, mutta käyttämäni Rawnicen sininen spirulina on tietääkseni se turvallinen ja terveellinen vaihtoehto. Sinisen spirulinan saanti Suomesta on ollut tähän asti lähes mahdotonta mutta nykyään sitä myy Ruohonjuuri Oy. Sinihernettä saa myös Ruohonjuuresta mutta myös Teekauppa Weiströmin valikoimista.

Vihreän spirulinan maku on aika kamala eikä sillä mieluusti leivonnaisiaan värjäile, mutta sinisessä versiossa maku on neutraali eikä kakut maistu leväiseltä tai kalaisalta. Sen sävy on lähes sähkönsininen, mielettömän upea! Olen käyttänyt sitä mm. banaanijäätelön värjäämiseen ja pari kertaa leivonnassa, ja mitä enemmän sinistä spirulinaa käytät sitä syvemmän sinisen sävyn saat aikaan. Minä en ole malttanut käyttää sitä niin paljon, että olisin saanut aikaan lähes kirkkaan sinisiä ruokia, ja toisaalta pidän ehkä silti enemmän hieman vaaleammista sävyistä.



Käytän juustokakuissani yleensä valkosuklaata tuomassa makua ja antamassa jämäkkyyttä. Tällä kertaa jätin suklaan kuitenkin pois ja hyydytin kakun luomu liivatelehdillä. Niistäkään en enää ole niin varma, että onko liivatelehdet hyviksiä vai pahiksia. Jossakin vaiheessa välttelin parhaani mukaan liivetteita sisältäviä tuotteita kunnes jossakin vaiheessa sitten aloin pohtia asiaa uudelleen kollageenin terveyshyötyjen näkökulmasta.

Tein toisenkin juustokakun johon käytin 100 g tummaasuklaata ja 50 g 86% tummaasuklaata, joten tästä sinisestä kakusta halusin raikkaamman ja koska spirulina ei anna makua tarvitsin muita maun antajia. Maustoin kakun sitruunalla ja vaniljalla. Pohjan tein digestivekekseistä ja voista, ja lisäksi laitoin pohjaan kardemummaa sekä kanelia merisuolaripauksen kera. Pohjan maut antoivat oman mukavan säväyksensä kakkuun.


Sininen sitruunajuustokakku

pohja
100 g digestivekeksejä
20 g voita
kanelia ja kardemummaa maun mukaan
ripaus merisuolaa

täyte
200 g maustamatonta tuorejuustoa (Lidl)
2 dl kuohukermaa vaahdotettuna
1 sitruunan mehu
3 luomu liivatelehteä
2 tl vaniljasokeria
1 rkl tomusokeria
1 rkl blue spirulina -jauhetta (Rawnice/Ruohonjuuri)


Sinisestä vihreään...


Makeiden herkkujen rinnalle tein pastasalaatin ja kana-pekoni-voileipäkakun maalahden limpusta. Näiden lisäksi tein jo perinteeksi muodostuneet suolakeksit, jotka värjäsin vihreiksi viherjauheella (esim. Foodin). Nämä suolakeksit ovat erittäin helpot ja nopeat tehdä! Reseptiä voi muutella mielin määrin. 

2 dl spelttijauhoja
1/4 dl pellavansiemenrouhetta
1/4 dl jauhettuja hampunsiemeniä
2 tl viherjauhetta
1 tl oreganoa
reippaasti mustapippuria rouheena
merisuolaa 3/4 tl
sokeria 1/2 tl
leivinjauhetta 1/2 tl

+ 1/2 dl öljyä
loraus makadamiapähkinäöljyä

+ 1/2 - 3/4 dl kylmää vettä

Sekoita ensin kuivat aineet keskenään ja lisää sitten joukkoon öljy sekä vesi. Sekoita tasaiseksi massaksi liikaa vaivaamatta. Kauli taikina ohueksi levyksi, leikkaa paloiksi ja paista uunin ylätasolla 200*asteessa noin 5-7 minuuttia. Vinkki! Kaulinta onnistuu helpoiten kahden leivinpaperin välissä.




maanantai 6. elokuuta 2018

Elokuu kasvihuoneessa

Kasvihuone on pitänyt pintansa vaikka tomaatit ja kurpitsat yrittävätkin kovasti ahdistella sitä. Kurpitsa versoo yhä uusia lehtiä ja köynnöksiä ja tunkee niitä sekä maatamyöden ulos kasvihuoneesta että muita kasveja apunakäyttäen ylöspäin kohti kattoa. Tomaattia olen joutunut leikkaamaan runsaasti mutta silti sen latvat hiostavat kattoa nostaen sitä ylöspäin. Katon saumojen silikonointi luultavasti auttaa kattopaloja pysymään paremmin paikoillaan, muutoin saattaisi kattopleksit sinkoilla ympäriinsä paineen vuoksi.

Lämmintä on piisannut ihmeellisen paljon. Monta viikkoa putkeen mittari on näyttänyt ulkona yli 25 astetta ja useimpina päivinä lämpötila on pysytellyt +31 asteessa. Kasvihuoneessa ei mittarin lukemat ole edes riittäneet vaan lämpötila on kohonnut yli 50 asteen. Sekin osaltaan on varmasti saanut kurpitsan sekoamaan. Harmi vain, että näistä itsekeräämistäni kurpitsansiemenistä ei näytä satoa tulevan lainkaan, ainoastaan lehtiä ja kukkia tulee hurjasti. Niiden hyödyntämiseksi olenkin jo ajatusriihen käynnistänyt. Ei nimittäin huvittaisi hukkaankaan myskikurpitsan lehtiä ja kukkia heittää. Mutta niistä on sitten oma postauksensa tulossa myöhemmin.

Tomaatissa on 7-8 tomaattiterttua mutta vihreinä ovat vielä pysytelleet. Tomaatinsiemenet ostin tälle vuotta valmiina kaupasta, muulloin olen kasvatellut itsekerätyistä siemenistä. Myös cayenne chilit tekevät runsaasti satoa mutta nekin vielä vihreinä riippuvat, mahtaako punaisuus tulla vasta myöhemmin. Näitä en ole aiemmin kasvattanutkaan, äitini toi minulle siemenet kasvualustoineen maaliskuussa ja ehdin ne istuttamaan ennen äitini kuolemaa, satoa hän ei harmikseni saanut nähdä, ainakaan siten että minäkin sitä todistaisin. 

Äidin puutarhasta siirsin omaan puutarhaani tämän ihanan punahatun, joka yleensä kutsuu luokseen runsaasti perhosia. Koristekrassit ovat nekin muistoja lapsuudesta. Meillä oli usein krasseja kasvamassa aidan vierustossa. Krassin siementen tuoksu tuntuu edelleen nenässä. Nuo kauniit ja yksinkertaiset kukat loistavissa väreissään ovat sekä kaunista katseltavaa että kivoja syötäviä salaateissa.


Vielä ainakin kuukauden ajan kasvihuone vaatii hoitajaansa luokseen päivittäin. Sitten alkaakin jo syyspuuhat puutarhassa. Pihalle ilmestynyt pergola aiheuttaa ehkä jonkinlaista muutostyötä kasvien suhteen ja jotkut niistä joutunevat vaihtamaan paikkaansa.  

Täytynee myös selvittää miten kasvihuone talvehtii. Mitä täytyy ottaa huomioon ja voiko kasvihuoneessa säilyttää jotakin talven yli.
Lisäykseni tähän Preecolta saamani vastaus: "Kasvihuoneen talvehtimisesta sen verran, että kasvihuoneen voi pitää talven yli pihalla, mutta lumet tulee pudottaa katolta aina, kun sitä sataa. Valitettavasti lumikuorman kestävyyttä ei ole testattu, joten siksi pyydämme lumen tiputtamista välittömästi."


Mitä sinun kasvihuoneeseesi/puutarhaasi kuuluu, onko satoa tiedossa?


| Kaupallinen yhteistyö | Preeco.fi
kasvihuoneet <- tutustu valikoimiin!

Mausteinen voileipäkakku maalahdenlimpusta

kaupallinen yhteistyö, somessacom


Keväällä tein elämäni ensimmäiset voileipäkakkuni. Sitä ennen kaikkiin perhejuhliimme voileipäkakut teki äitini, mutta kun äiti yllättäen poistui luotamme keväällä ajattelin, että se on nyt sitten minun tehtäväni osata valmistaa niitä. Äidin voileipäkakut olivat aina todella hyviä ja hienosti koristeltuja (vaikka nytkin varmasti äiti siellä jossain pudistelee päätään ja esittää vastalauseen kuten aina ennenkin, ei koskaan täysin tyytyväinen luomuksiinsa). En tiedä miksen ole kokeillut tehdä voileipäkakkuja aiemmin itse, aina on ollut mukava pyytää äitiä apuun. Mutta kuten monet muutkin, minäkin pelkäsin ryhtyä tuumasta toimeen. Voileipäkakku kuulosti kovin haastavalta. 

Turhaan olin kuitenkin jännittänyt vuosikausia koska voileipäkakkujen teko olikin yllättäen melko helppoa! Sehän on kuin mikä tahansa kakku, mutta vain suolainen versio. Kuorrute ja täytekin syntyy lähes samoista raaka-aineista kuin täytekakuissa mutta sokeri vain korvataan suolalla ja mausteilla.

Äidilläni lainassa ollut voileipäkakkukirja palautui minulle ja sieltä löysin yhden todella herkullisen ohjeen kana-pekoni-voileipäkakkuun. Nyt sitten muutamaa kuukautta myöhemmin tein lasten syntymäpäiville toistamiseen voileipäkakun mutta enää en seurannut reseptiä vaan luotin omiin taitoihini.

Makumaailmakin syntyi omassa päässä, tosin kana ja pekoni säilyivät. Keväiseen kakkuun käytin grillattua kanaa, mutta mielestäni sen käyttö ei ollut ehdotonta vaan muunkinlainen kana sopii vallan hyvin. Maustekurkut löysivät nekin tähän kakkuun ja currya löytyi täytteen lisäksi kuorrutteesta. Suurin ero oli kuitenkin leipä jota käytin tässä kakussa. Vaalean leivän sijaan käytinkin maistuvaa, tummaa, maalahdenlimppua. Leikkasin kokonaisesta limpusta noin 5mm levyisiä ohuita leipäviipaleita jotka ladoin vuokaan täytteen kanssa vuorotellen. Kostukkeena toimi loistavasti maustekurkkujen liemi. Kuorrutteen tein tällä kertaa pelkästään tuorejuustosta ja curryjauheesta ja levitin seoksen nakukakkumaisen rouheasti kakun pintaan. Koristeina retiisiä ja kurkkua.

kaupallinen yhteistyö, somessa.com


Kana-pekoni-voileipäkakku


300 g maalahden limppua ohuina viipaleina

nokare voita
100 g kanaleikettä pieninä kuutioina
140 g pekoni pieninä kuutioina
1 sipuli
1 tl juustokuminaa
2 tl currya
100 g smetanaa
loraus Rajamäen curry-mausteöljyä
mustapippuria

1 maustekurkku pieninä kuutioina
200 g maustamatonta tuorejuustoa
100 g smetanaa

kuorrute
200 g maustamatonta tuorejuustoa
1 tl currya

Tee näin:

Leikkaa limppu ohuiksi, n. 5mm viipaleiksi

Ruskista pekoni paistinpannulla rapeaksi. Ota pekoni sivuun pannulta ja kuullota sipuli pekonirasvassa. Lisää sitten sipulin joukkoon kuutioitu kanaleike, pekoni ja mausteet, sekä tarvittaessa voi/öljy. Sekoita sekaan smetana ja sekoita tasaiseksi seokseksi.

Tee toinen seos maustekurkuista, smetanasta ja tuorejuustosta.

Vuoraa vuoka tuorekelmulla ja lado ensimmäiseksi pohjalle leipäviipaleista tiivis kerros. Kostuta leipäkerrokset maustekurkun liemellä. Laita leipäkerroksen päälle kurkkutäyte ja sen päälle pekonitäyte, jatka rytmiä kunnes kakku on valmis. Päällimmäiseksi kerrokseksi tulee leipäkerros. Laita kakun päälle vielä pala tuorekelmua tai leivinpaperia ja sen päälle paino, jotta voileipäkakku tiivistyy ja mehevöityy. Laita kakku jääkaappiin yön yli vetäytymään.

Kuorruta voileipäkakku tuorejuustolla. Vatkaa tuorejuustoa hetki sähkövatkaimella jotta se kuohkeutuu hieman. Sekoita joukkoon curry. Levitä kuorrute lastalla kakun päälle turhia hienostelematta. Leikkaa kurkusta ohuita suikaleita tai käytä juliennerautaa apuna. Leikkaa retiisistä ohuita kiekkoja ja koristele kakun pinta myös niillä. Minä leikkasin lisäksi kurkusta ja retiisistä pienellä tähtimuotilla tähtiä ja tiputtelin niitä sinne tänne kakun pintaan.


Tästä kakusta tuli todella maukas ja mehukas! Kakku sai kehuja vierailta ja nopeasti se katosi tarjottimelta. Maut sopivat hyvin yhteen ja tällä yhdistelmällä saat uutta vivahdetta perinteisiin voileipäkakun täytteisiin verrattuna. Pekonin suolaisuus, curryn mausteisuus, kurkun makeus ja vielä maalahdenlimppu joka sitoo yhteen kaikki nämä maut. 




torstai 2. elokuuta 2018

Myyränpesä ja mustikkahuttu


Makumuistoja lapsuudesta

Jotkut muistot jäävät mieleen pysyvästi. Jotkut sen sijaan ovat vahvoina mielessä mutta niistä ei välttämättä saa otetta. Mieleeni on jäänyt joitakin makumuistoja lapsuudesta - hoitotädin ruskeakastike jota Eevan kastikkeeksikin kutsun, ja ne taivaallisen hyvät lätyt joita en ole missään muualla saanut. Myöhemmin maailman paras pannukakku nuoruusvuosilta maistui samalta. Reseptissä taisi olla paljon voita ja vaniljaa.

Ja sen jälkeen päiväkodista mieleeni syöpyivät päiväkodin keittiöemännän herkut kuten talkkunaa makuviilin päällä... Rakkaimmat makumuistot tuolta ajalta ovat kuitenkin jälkiruokana tarjoillut herkut myyränpesä ja mustikkahuttu. Kumpikin taivaallisen hyvää mutta kummankin resepti pysyi pitkään piilossa. Mustikkahuttuun tulee mielestäni kermavaahtoa, mustikoita ja talkkunaa. Kerma vaahdotetaan ja joukkoon sekoitetaan mustikat ja talkkuna, ja aikaan saadaan samettinen violetti viettelys. 

Myyränpesä onkin sitten haastavampi tapaus. Etsin reseptiä tuloksetta vuosia kunnes jostakin ilmestyi ihminen, joka oli ollut töissä kyseisen Kissankellon päiväkodin keittiössä silloin muinoin. Äitini oli häneltä kysynyt muistaako sellaista jälkiruokaa kuin myyränpesä vai oliko tyttö keksinyt makumuiston päästään. En ollut keksinyt, keittäjä muisti herkun mutta muisti ohjeen vain mututuntumalta. Itsekin olin tehnyt johtopäätöksiä muistojeni pohjalta ainesosien suhteen kunnes keittäjä vahvisti mielikuvani - tummaa leipää, suklaata ja kuivattuja hedelmiä. Niin hyvää!

Leipämuruset tai -kuutiot paistetaan kevyesti voissa, sekaan laitetaan kuivattuja hedelmiä ja lopuksi, jäähtyneeseen seokseen laitetaan suklaamuruja. Yksinkertaista ja herkullista! Ehkä hieman yllätyksellinen yhdistelmä mutta toimiva. Jälkeenpäin kotona piti reseptiä heti testata ja pääsin miltei samaan makuun kuin mitä muistoissani oli. Makumuistot voivat toisinaan olla virheellisiä. Tai sitten makuaisti muuttuu. Kaikki ei maistu samalta nyt kuin mitä silloin joskus.


Tällä kertaa tuunasin reseptiä lisäämällä siihen pähkinöitä ja rusinoita, raikkautta siihen tuo tuoreet vadelmat. Ja kermavaahto. En muista saiko lapsena päiväkodissa kermavaahtoa myyränpesän kanssa mutta olen lisännyt sen lisukkeeksi kotona. Päiväkodissa leipänä käytettiin luultavasti ruisleipää ja sitä olen itsekin käyttänyt. Mutta olettaisin ohjeeseen sopivan vaaleankin leivän, tai vaikka maustekakun jämät. Minä tein myyränpesäni tällä kertaa maalahdenlimpusta. Minusta sen makea maku sopii tähän makeaan jälkkäriin hyvin. Maalahdenlimppu on ollut perheemme suurta herkkua jo vuosia mutta se on ollut usein aika harvinaista herkkua ja siksi isosta leivästä onkin leikattu miltei läpikuultavia viipaleita jotta leipä kestäisi mahdollisimman pitkään. Onneksi maalahden limppu onkin pitkäikäinen tuote ja sen maku minusta vain paranee ajan kanssa. 

Myyränpesän reseptiä on vaikea antaa täydellisenä koska teen sen itsekin suurpiirteisesti. Pääsääntöisesti leivän osuus on kuitenkin isoin ja suklaan pienin. Näin se taisi olla siellä päiväkodissa, mutta suklaan ystävänä olen lisännyt sitä reippaasti omiin versioihini.
Hedelmiä ja pähkinöitäkin saa mielestäni olla reippaasti, ne tuo jälkiruokaan mukavaa suutuntumaa ja erilaisia makuja joka lusikalliseen. Oma ohjeeni jakautuu suurin piirtein siten, että leivän osuus on 1/2 ja loppu osa koostuu suklaasta ja muista lisukkeista.

Tämä jälkkäri on ehkä syntynyt alunperin juuri siten, että sen valmistukseen on käytetty kaikki ylijäämät mitä päivän tai viikon ajalta on kaappeihin kertynyt. Ruokahävikin estoruokaa parhaimmillaan. 


Myyränpesä


Maalahden limppua pieninä kuutioina / muruina
nokare voita
pähkinöitä
kuivattuja hedelmiä 
rusinoita
tummaa suklaata, itse käytin Maraboun 86% suklaata
ripaus merisuolaa

Ruskista leipämurut kevyesti voissa pannulla. Lisää joukkoon pähkinät ja hedelmäpalaset. Sekoita tasaiseksi ja ota seos pois levyltä ja anna sen jäähtyä. Lisää lämpimään seokseen suklaamurut tai karkea suklaarouhe. Sekoita. 

Myyränpesä on hyvää hieman lämpimänä tai sen on hyvää myös jääkaappikylmänä kun suklaa on kovettunut ja voin jähmettämät leipäpalaset rouskuvat suussa. Herkun voi syödä sellasenaan tai kermavaahdon kanssa. Ja jos myyränpesä tällaisenaan tuntuu liian tuhdilta voit raikastaa sitä tuoreilla vadelmilla.

Elegantimpi versio tästä hauskannimisestä jälkiruoasta syntyy paistamalla maalahden limppuviipaleita kevyesti voissa ja levittämällä sulatettua suklaata lämpimän leivän päälle ja ripottelemalla lisukkeet suklaaseen. 

kaupallinen yhteistyö, pähkinät,


Onko sinulle jäänyt rakkaita makumuistoja lapsuudesta?





| Kaupallinen yhteistyö |


maanantai 23. heinäkuuta 2018

Edulliset meikit MakeUpShopista!


Ei ne herukat vielä ihan kypsiä ole vaikka kovasti jo mustaherukat tummanpuhuvina roikkuvat tertuissaan. Vadelmia ja mansikoita olen nauttinut päivittäin, ihanaa kun saa omasta puutarhastaan käydä keräämässä herkkuja. 

Toiset herkut löytyvät meikkien muodossa meikkikaapista. Tilasin taas vähän lisää, kynsilakkoja ja huulipunia. Kiinnostukseni väreihin ja sävyihin vaihtelevat kausittain ja nyt tarvitsin kynsiini vihreyttä ja turkoosia. Huulipunissa olen viehättänyt vahvoihin punaisiin sävyihin, ja erityisesti mattaväreihin. Helmiäissävyjä on tullut käytettyä niin paljon nuoruudessa, että tuntuu että niiden aika alkaa pikkuhiljaa olla osaltani ohi (tai sitten ei).

Blogiyhteistyön kautta sain MakeUpShopista tuotteita testattavakseni. Ostoskoriin päätyi mm. Wet n Wild 1 Step Wonder Gel Nail Color geelilakka - pitkäkestoinen geelikynsilakka, joka ei tarvitse aluslakkaa, päällyslakkaa eikä UV-lamppua. Ihan mielenkiinnosta valitsin tämän, koska kynsilakat ei yleensä kestä minulla kauan kynsissä, varsinkaan kun löydän itseni milloin mitäkin kasvimaata kaivelemasta - paljain käsin. Mutta kyllä nuo lakat kuluvat ihan arjen askareissakin, tiskatessa ja pesuissa. Eilen viimeksi lakkasin tällä geelilakalla ja vajaan vuorokauden aikana olen käynyt uimassa, kaivanut perunoita maasta ja tehnyt muita pihahommia ja edelleen on suht siistit lakkaukset. Kyseinen lakka oli Outlet-osastolla mutta sen normihintakaan ei ole reilut 4 euroa. Tuote minun makuuni. Minulla on nimittäin lähes pakkomielle aletuotteiden löytämiseen ja säästämiseen. Koen ylpeyttä itseäni kohtaan mitä isomman säästön pystyn ostoissani tekemään. Tämä ominaisuus on sekä hyöty että taakka, niin omasta kuin ehkä lähipiirinkin vinkkelistä katsottaessa. 

Tilasin toisenkin Wet n Widin kynsilakan, ihanassa turkoosin sävyssään. Hyvin levittyy tämäkin ja kriittisemmille ostajille on varmasti iloa siitä, että tuote ei sisällä formaldehydia, tolueenia eikä ftalaattia. Kolmas lakka mikä toivelistallani oli ei enää valitettavasti ollut verkkokaupasta saatavilla joten sain korvaavan tuotteen, ei niin peittävän, helmiäishohtoisen La Femme -lakan. Ostosvalintoihini hinnan ja muun lisäksi vaikuttaa paljon myös tuotteen design ja ulkonäkö. Wet n Wildin tuotteet näyttävät hyvältä, eikä design anna negatiivista tai halpaa mielikuvaa, La Femme-lakkojen muotokieli taas ei heti miellytä silmää mutta kyllä tällä Pikku Neidin kynsiin saa säihkettä.


Huulipunien väritoiveissa olivat täyteläiset, lämpimät punaiset sävyt, mutta ei oranssiin vivahtavat. Aiemmin meikkilaukustani on löytynyt runsaasti fuksiansävyisiä punia ja kas kummaa, niitä löytyy nyt hieman enemmän. Huulipunien ostaminen verkosta on hankalaa, koska sävyt eivät välttämättä ruudulla ole täysin todenmukaiset, mutta edullisissa tuotteissa ei silti niin paljon harmita jos sävy ei ole ihan kohdillaan. Sävyjä voi onneksi sekoitella keskenään ja niin monesti teenkin. Alahuulelle toista sävyä ja ylähuulelle toista ja muutamalla muiskautuksella syntyy uusi sävy!

Tilasin Rimmelin In Vogue -sävyn, jonka pitäisi kestää huulissa jopa 8 tuntia, ja aika pitkään pysyikin vaikka kävin uimassakin pariin otteeseen. Ja testimielessä lisäksi parin muunkin valmistajan punaa, Makeup Revolution Iconic Matte ja Maybellinen Color Sensational huulipuna, fuksiansävyisenä. Viimeisin näistä oli hieman kalliimpi, mutta nuo kaksi ensimmäistä on edullisia alle 5 euron hintaisia.

MakeUpShopissa on nopea toimitus 1-3 arkipäivässä, postikulut 3,99 e ja yli 29 euron ostoksille ilmainen toimitus

*Kaupallinen yhteistyö

Instagram / Twitter @suvikukkasia




tiistai 17. heinäkuuta 2018

Koreja ja muovipusseja Moreenin uutuuskirjoissa!

Yksinkertaisuus. Vaivattomuus. Näppärät ideat. 
Siinä kolme tärkeintä hyvän diy-idean ominaisuutta. Olen lyhytjäntäinen ihminen, enkä jaksa väkertää saman asian parissa kauaa, enkä ainakaan jaksa päntätä vaikeaselkoisia ohjeita ennen jonkun työn aloittamista. Simppeliä ja yksinkertaista siis. 

Mitä näppärämpi idea sitä enemmän innostun. Näin kävi Moreenin uutuuskirjojen kanssa. Toisessa niissä virkataan muovipusseista ja toisessa tehdään erilaisia koreja ja säilytyspaikkoja erilaisista materiaaleista, ja ideana on juuri se mistä pidän eli helpot ohjeet, nopeat työt. Jes! 

Kummankin kirjan ideat toteutuvat pääsääntöisesti kotoa löytyvistä materiaaleista kuten muovipusseista, langoista, rautalangasta ja kankaista. Lisäksi materiaaleina on huopaa, nahkapaperia, nahkaa, korkkia, tuohta ja ontelokudetta. Näitäkin saattaa monelta askartelijalta varastoistaan löytyä. Ja mikä parasta minusta on se, että ideoita ja materiaaleja voi yhdistellä oman maun mukaan. Eli jos jokin työ ja malli miellyttää eikä tarvittavaa materiaalia löydy itseltä niin voi soveltaa ja käyttää jotakin muuta. 


Susanna Uusitalon Koreja käsin sisältää kaksikymmentä erilaista korimallia. Mallit ja materiaalit ovat monille tuttuja mutta niissä on silti aina jotakin jujua tai vanha tuttu materiaali muotoutuukin joksikin uudenlaiseksi tai pääset tutustumaan ihan uusiin materiaaleihin kuten nahkapaperiiin tai korkkiin. Koreissa käytetään sekatekniikoita ja se tuo moniin malleihin mukavaa särmää. Valkoisesta räsymatosta tehty lankakori saa hienon reunakoristeen makrameetekniikalla, puukiekosta syntyy oiva leipäkori pajun ja punonnan avulla, vanerista luonnistuu pyykkikori ja kori puutarhatarvikkeille ja pahvilaatikosta ja matonkuteista valmistuu kiva lehtikori. Entä mitä syntyy kumimatosta, pyörän sisäkumista tai muoviletkusta? Vastaukset löytyvät tästä kirjasta!

Satu Latvatalon Plastiikkia, plastiikkia! -kirjasta löytyy kesäisiä virkkausideoita, joiden materiaaleina on hyödynnetty muovipusseja. Satu sanoo, että kaikki lähti siitä, että hän tarvitsi leikkimökkiin mattoa ja oivalsi, että muovipusseista voisi tehdä "lankaa", josta virkata haluamansa maton. Siitä lähti ideoiden tulva ja syntyi myös tämä kirja. Kirjasta löytyy hauskoja ideoita, joissa monet purkit ja purnukat ovat saaneet ylleen virkatun suojuksen. Muovilangasta virkatut suojukset käyvät todella hyvin myös ulkokäyttöön esimerkiksi kukkaruukkujen päälle! Muovipusseista voi virkata myös laukkuja, reppuja, aamutossuja, amppeleita, kirjankansia ja pitsikoristeisia kiviä. 

Kirjan malleja kun katsoo ei ensisilmäyksellä edes tajua, mistä materiaalista on kyse. Muovipussit sopivat yllättävän hyvin herkkiinkin virkkausmalleihin. Kirjan alusta löytyy materiaali-infoa eri muovipusseista ja siitä, millaista jälkeä niistä saa aikaan, miltä työstäminen tuntuu ja miten paljon pusseja suurinpiirtein kuhunkin työhön tarvitaan. 

Kirjan malleissa on käytetty ostopusseja, eli esimerkiksi jätesäkkejä ja rullittain myytäviä roskapusseja. Kierrätysvinkkelistä ajateltuna paras vaihtoehto olisi käyttää hyödyksi jo kertaalleen käytetyt kaupan ostoskassit koska yhä enemmän nykyään puhutaan siitä miten muovituotteiden käyttöä tulisi välttää ja monet kaupat ovat jo siirtyneet maksullisiin pusseihin (siis ne kaupat joissa pussit ovat ennen olleet ilmaisia). Mutta käytettäessä sekalaista pussivalikoimaa virkkaustöissä tulee ottaa huomioon, että värityksestä ja ilmeestä ei tule niin seesteinen kuin tämän kirjan malleista. 

Plastiikkia, plastiikkia! & Koreja käsin ovat Moreenin /Otavan uutuuksia.



maanantai 9. heinäkuuta 2018

Sisäkumit kiertoon!

Polkupyörästä hajosi rengas. Jotain hyvää siitäkin silti seurasi. Sain nimittäin sisäkumin jatkojalostusmateriaaliksi. Olen usein katsellut siitä tehtyjä DIY-henkisiä juttuja ja nyt sain vihdoin itsekin kokeilla. Harvemmin ne pyöränrenkaat silti hajoavat, en muista että olisi ikinä vielä tarvinnut tehdä vastaavaa operaatiota vaikka olen aina ajanut paljon pyörällä...

Mutta takaisin siihen pääasiaan eli pyörän sisäkumin hyötykäyttöön. Haeskelin ideoita ja inspiraatioita Pinterestistä. Sisäkumit ovat hyvin monikäyttöistä materiaalia. Niitä voi ommella ja siten valmistaa niistä vaikka laukkuja ja kukkaroita. Sen lisäksi sisäkumit ovat hyvää materiaalia asusteisiin ja koruihin, eikä työvälineiksi tarvita välttämättä kuin saksia. Kumi on kimmoisaa ja kestävää, ja sitä on helppo leikata. 

Minulla oli jemmassa vielä pari Johanpuulta saamaani puista korukiekkoa ja kokeilin yhdistää siihen sisäkumist leikkaamani ohuet suikaleet. Leikkasin ensin 4 noin 1 cm levyistä ja n. 50 cm pituista suikaletta, jotka leikkasin sitten vielä puoliksi, eli sain aikaan yhteensä 8 kpl 50 cm pituisia naruja, jotka kiepsautin puukiekon läpi. Kaulanauhaksi leikkasin alle 5mm levyisen sopivan mittaisin kumisuikaleen, jonka kiinnitin puukiekkoon ja solmin suikaleen päät yhteen. Ja kappas, koru on valmis!


Toisesta kuminpalasesta tein käsikorun, jonka tekoon ei tarvita kuin terävät sakset. Leikkasin ensin tarpeeksi pitkän kappaleen, joka menee siis ranteen ympäri ja lisäksi vielä kymmenisen senttiä ylimääräistä. Tämä ylimääräinen osa kavennetaan siten, että sen voi pujottaa kappaleen toiseen päähän leikattuihin viiltoihin ja tällä menetelmällä kappaleesta tulee ranneke. 

Leikkasin koruun ohuita aukileikkauksia korun suuntaisesti, siten että näyttää kuin koru koostuisi useista kumisuikaleista. Oikeastaan materiaalia voisi helposti luulla myös nahaksi, tai keinonahaksi.

Leikkausmallia vaihtelemalla koruista saa helposti erilaisia. Helpointa on varmasti suunnitella kuvio ensin paperille ja piirtää se sitten kumin pintaan ja leikata piirrettyjä ääriviivoja pitkin muotoonsa. 

Suvikukkasia, DIY, koru





lauantai 30. kesäkuuta 2018

Villiintynyt kasvihuone!


Ajatukseni kasvihuoneen ja oleskelutilan yhdistämisestä näyttää kariutuneen. Kasvit ovat ottaneet tilan haltuun ja vallanneet oikeastaan koko kasvihuoneen maasta kattoon asti. Oven avatessa myskikurpitsan lehdet työntyvät ulos oviaukosta, oliko ehkä virhe istuttaa taimet juuri tuohon päätyyn jossa oviaukko on.

Viime kesänä kokeilin kasvattaa myskikurpitsaa ulkona sille tehdyssä penkissä, mutta eihän se kasvanut juuri lainkaan. Kasvihuoneoloissa parin lehden taimesta on kasvanut liki sadan lehden köynnös parissa kuukaudessa. Täytyy selvitellä voiko sitä karsia jotenkin, jotta lehdet eivät vie kaikkea voimaa itse kurpitsoilta. Pari kurpitsan kukkaa on jo kukkinut ja nuppuja on runsaasti. Olisipa hauska jos kurpitsoista kasvaisi oikein sellaisia isoja yksilöitä!

Soma verkkokori kantaa tarvittavat apuvälineet kasvihuoneessa puuhastelua varten.
Alkuyön tunteina kävin vielä kuvailemassa kasvihuoneen elämää. Lisätukia vaativat niin chilit kuin perunatkin. Jälkimmäiset ovat kasvaneet aivan älyttömän korkeiksi, huvittaa ihan ajatella miltä kasvit ja tila näyttävät loppukesästä. Tämä on tällaista kokeilevaa puuhastelua, uuden äärellä ollaan ja kaikki ei varmaankaan ihan sääntöjen mukaan mene.


Tunnelman luominen kasvihuoneessa taisi jäädä näihin valoihin, koska tilanpuute tuli jo kesäkuussa vastaan. Laitoin minä huoneen perälle yhden ritiläjakkaran, istumista varten. Mutta sekin on jo täyttynyt erinäisistä taimista ja kasveista, jotka olen tuonut lämpöön asustamaan. No, kasveillehan nämä on tarkoitettukin joten antaa niiden nauttia olostaan pienessä valokopissaan. Kyllä me ihmiset löydämme itsellemme paikan muualtakin.


Tomaattiviidakosta löytyy jo muutama ihana pieni raakilekin.


Kasvihuonekokeiluni on hieman karannut käsistä, kaikki rehottavat valtoimenaan. Salaatit ovat kasvaneet yhtäkkiä melkein puiksi ja herneet ottavat tukea jättimäisiksi kasvaneista tomaateista. Olen yrittänyt poistella tomaatista niin kutsuttuja 'varkaita', mutta niitä on vaikea hahmottaa kun varkaat ovat kasvaneet yhtä isoiksi kuin itse pääkasvi. Chilit kukkivat ja pari kehäkukkaakin on pilkahtanut esiin kaiken keskeltä. Mahtaako rehotukseen olla syynä ravinteet mitä olen kasveille antanut... Mitään myrkkyjä tai keinotekoisia aineita en käytä vaan ihan luontaisia keittiöstä löytyviä raaka-aineita olen käyttänyt. Kasvini ovat saaneet ravinteita mm. kahvinpuruista, munankuorista ja banaaninkuorista. Jep, kyllä. Luin netistä, että banaaninkuoret ovat todella hyödyllinen ravinne puutarhassa käytettäväksi. Nokkosia olen myös kerännyt varpaita polttelemasta ja laittanut ne kasteluvesitynnyriin muhimaan, siitä saa sitten ajan kanssa hyvää lannoitetta ja "hoitoainetta" jos tuholaiset hyökkävät kasvieni kimppuun.

On se vaan silti ihanaa kun saa nauttia omasta sadosta, kiva hakea aamiaispöytään itse kasvatettuja salaatinlehtiä.

Kengät on syytä jättää ulos, jotta voi varpailla tunnustella mihin on turvallista astua.


Tilattiin tämä kasvihuone Preeco.fi -verkkokaupasta. Hyvin siellä kasvit kasvavat ja plussaa on tietysti tuo säädettävä kattoikkuna. Sen olen jättänyt pikkuisen raolleen silloin kun ollaan oltu yö poissa kotoa. Lämpötila ei vaihtele liian voimaakkaasti ja kasvit saavat happea. Huone hikoilee nimittäin reippaasti heti kun aurinko alkaa vähänkään paistaa pihaan. Kattoikkunassa on suojatarra edelleen paikoillaan, ei saatu sitä nypittyä irti asennuksen jälkeen. Sama juttu noiden asennustarrojen suhteen, nekin ovat niin tiukasti kiinni ettei viitsi alkaa takkuamaan niiden kanssa, hajoaa pian koko mökki. Tässä kasvihuoneessa on liukuovi, joka liukuu suht hyvin auki ja kiinni. Tosin hiekkaa ja multaa menee helposti liuku-uraan ja se vaikeuttaa oven liikkuvuutta. Eräänä tuulisena päivänä  kattolevytkin irtosivat ja lensivät ojaan mutta mies laittoi kirkasta silikonia levyjen saumoihin niin ainakin nyt ovat pysyneet paikoillaan. Kasvihuoneen sivuilla on rännikaukalot ja tuunattiin niihin muoviputket ja putket isoihin saaveihin, jotta saadaan tärkeät sadevedet talteen. Tälle kesää ei tosin kyllä vettä ole sadellut kuin parina päivänä. Onneksi kuitenkin sen verran tuli vettä, että saavit täyttyivät ja luonto sai kaipaamaansa kosteutta.

Preecon verkkokaupassa näyttäisi olevan kesäalet meneillään. Kasvihuonevaihtoehtoja löytyy runsaasti, klikkaa tästä niin pääset tutustumaan valikoimiin!



Yhteistyöpostaus Preeco.fi kanssa.