maanantai 31. joulukuuta 2018

Ainoa oikea rosolli


Tuorein jouluperinteemme, joka sekin tosin on kestänyt jo useamman vuoden, on ollut aaton viettäminen veljeni perheen luona. Vanhempieni vastuulla on ollut erityisesti sinappi ja rosolli, jota sallaksikin meillä kutsutaan. Sinapin lisäksi toinen haaste oli saada aikaan oikeanlainen rosolli. Sellainen jota meidän perheessä on aina syöty, ja joka on meille se ainut oikea. Enkä kyllä rehellisesti sanottuna missään muualla ole vastaavaa ikinä nähnyt tai maistanut. Meidän sallaan ei tule perunaa, eikä omenaa tai suolakurkkuakaan. Eikä sitä vaaleanpunaista kermavaahtoa. Oudoin lisuke minkä googlettamalla löysin oli kananmuna rosollissa. Ei ei, kuulkaas rosolli koostuu vain ja ainoastaan punajuurista, porkkanoista, sipulista ja SUOLASILAKOISTA. Kyllä, pienen pieniksi kuutioidut suolasilakat, ne on ne rosollin sydän. Ja sitten lopuksi erittäin runsaasti mustapippuria. Ja mausteeksi etikkaa, sokeria ja suolaa. Toivottavasti en saa satikutia kun kerroin teille täydellisen rosollin ohjeen. En tiedä mistä tämä on meille tullut, onko tällä tyylillä tehty äidin kotona, vai kuuluuko ohje alunperin isän kotiin, se jääköön kenties mysteeriksi.  Kiitos kuitenkin hälle, kuka ikinä tämän takana onkaan.


Ei se tekeminen sitten lopulta mitään vaikeaa ollutkaan. Ainut juttu oli odottaa punajuurien kypsymistä, se nimittäin kesti ja kesti. Porkkanat höyrytin kypsiksi, punajuuret saivat kypsyä vedessä. En tiedä pitäisikö keitinveteen jo lisätä vähän suolaa, että saisi lopulliseen lopputulokseen sopivan suolaisuuden. Täytyy kokeilla. 

Suolasilakoita myydään sekä tuoreena tiskillä että purkissa kylmähyllyssä. Minä ostin jälkimmäisen vaihtoehdon koska tiski oli jo kiinni silloin kun menin kauppaan. Tiskiltä ostettaessa saa ostettua helposti tarvittavan määrän kun taas valmiiksi pakatut tuotteet on tietyn kokoisia ja ylijäävälle määrälle täytyy kehitellä muuta käyttöä. Minä tein niistä ylijäämistä valkosipulisilakoita. 

Rosollia varten voi toki ostaa valmiita kokonaisia etikkapunajuuria, mutta itse halusin tehdä kaiken alusta alkaen omin käsin. Punajuuret keitin kuorineen ja kuorin kypsinä, poistin ainoastaan kannat ennen keittämistä, ja isot yksilöt halkaisin. Porkkanat kuorin ennen höyryttämistä, kotonani nekin kuorittiin vasta keittämisen jälkeen mutta porkkana menee helposti niin lötköiksi että niitä on hankala kuoria kypsinä. Tästä syystä höyrytin porkkanat keittämisen sijaan, en tiedä huijasinko itseäni vai oliko ajatuksissani perää, että höyryttämällä hivenaineet sun muut säilyisivät paremmin. 

Sipulia rosolliin tulee myös runsaasti, vähintään 1 iso tai ainakin 3 pientä. Mitä enemmän sen parempi. Kaikki raaka-aineet pienitään erittäin pieniksi kuutioiksi, keskimäärin noin 0,5-1 cm levyisiksi kuutioiksi. On se tarkkaa. Näin isäkin aina teki. Tarkempaa ja parempaa jälkeä kuin kone. Samaan täytyi minunkin pyrkiä mutta en aivan samaan silti päässyt. Porkkanat jäivät astetta isommiksi, punajuuria taas oli helpompi leikata kun ne pysyvät kypsinä paremmin kasassa.

Punajuurien kypsymisen lisäksi oli kyllä toinenkin haaste, nimittäin mitä laitetaan mausteliemeen. Sellaista ohjetta kun ei meinannut mistään löytyä. Siispä otin osviittaa muistikuvista ja yhdestä ainokaisesta ohjeesta jossa oli samantapainen liemi, ja jonka netistä löysin. 


Jouluruoasta ei voi sanoa, että se olisi epäterveellistä. Suurinosahan siitä koostuu juureksista. Rosolli on tärkeä osa jouluruokaa ja sitä lautasella on aina vähintään 1/5 osa, tai no voisi olla vaikka 1/3 osakin. Joulupöydässä on aina älyttömän paljon vaihtoehtoja, ainakin jos vertaa arkikattaukseen. Jouluna lautasten kokoa voisi lisätä puolella ja silti osalle ruoista ei riittäisi tilaa. Rosollin ja sinapin lisäksi tein lanttulaatikkoa, maidotonta, jonka maustoin piparkakkumausteella. Tuli todella hyvää, ja sai kehuja. Vein sen veljeni luo, ja kotona tein itselleni "pikaversion" uunissa paahdetuista lantuista. Hyvää siitäkin tuli, paljon vaan siirappia ja voita niin oi että. Eihän se uunissa kypsyminen oikeasti juuri nopeuta kypsymistä mutta kun paistoin samalla paistin ja joulutorttuja sekä ohueksi leikattuja lanttuviipaleita niin samallapa paahtuivat lantutkin. Paahtamalla lantut saivat uutta makua ja antoivat siten lanttusurvoksen maulle syvyyttä ja särmää.

En kaipaa jouluaterialle perunaa, minusta laatikot, salaatit, kalat ja kinkku riittää vallan hyvin. Iltaisin on kiva lisäksi napostella päivälliseltä tai lounaalta jääneitä jämiä ja lisätä lautaselle vielä vaikka valkohomejuustoa ja leipäsipsejä. Erityisesti valkosipulilla maustetut leipälastut sopivat täydellisesti juustojen, rosollin ja sinappisen kinkun kaveriksi. Niin hyvää, että tulee syötyä helposti vähän liikaakin.


Rosolli meidän perheen tapaan

1 kg punajuuria
1 kg porkkanoita
1 iso sipuli  tai muutama pieni
300 g suolasilakoita

mausteita maun mukaan,
noin arvioituina:

etikkaa 2 rkl
sokeria 2 tl
suolaa 1 tl
reilusti mustapippuria rouheena

Keitä tai höyrytä juurekset kypsiksi. Kuori ja pilko ne pieniksi kuutioiksi.
Kuutioi liotetut suolasilakat pieniksi kuutioiksi. Kuutioi myös sipuli pieniksi kuutioiksi. 
Sekoita kaikki sekaisin.

Sekoita mausteet yhteen ja kaada rosollin joukkoon. Sekoita, maistele ja lisää tarvittaessa mausteita.


Rosolli on perinteinen jouluruoka, mutta voi sitä ihan hyvin syödä muulloinkin. Se koostuu terveellisistä raaka-aineista ja se on nopea valmistaa. Valmis rosolli säilyy kyllä hyvin pakattuna jääkaapissa viikonkin hyvänä.







Tulinen sinappi äidin tapaan


Äidin tekemäähän ei mikään voita, mutta olisihan se ihan kiva jos reseptit olisi kirjattu jonnekin, muuallekin kuin tekijänsä päähän. Seurasin kyllä usein kiinnostuneena vieressä kun ruokaa laitettiin mutta tarkat ohjeet kaikkiin äidin herkkuihin on silti saavuttamattomissa. Ehkä syy siihen, ettei äiti niitä ohjeita mihinkään kirjannut oli hänen vaatimattomuutensa. 

"Tämä nyt on vaan tämmöistä." Oikeasti äidin veroista kokkia on vaikea löytää. Sitähän ne lapsenlapsetkin ensimmäisenä pohtivat, että kuka nyt tekee heille ruokaa. Ja sitä minäkin kaipaan - valmista pöytää mihin mennä. Että edes kerran viikossa joku tekisi minulle ruokaa. Tämä vuosi on ollut täynnä menetyksiä. Jotkin perinteet säilyvät ja jatkuvat, jotkut taas on opeteltava tai luotava itse. Suurin pelkoni on, että unohdan. Siksi on pidettävä kiinni kaikesta mistä kiinni pystyy pitämään. Siksi yritin pyrkiä saavuttamaan sellaisen sinapin mitä vain äitini teki. 

Tulisen makea sinappi. Sellainen, joka tuntuu lähes otsassa asti, mutta vähintäänkin nenän varressa. Sellainen, jonka syömiseen tarvittiin tietynlainen tyyli, jotta väkevyys ei saisi nenää kipristymään ja silmiä kostumaan. Mutta toisaalta, ne on juuri ne täydellisen sinapin tuntomerkit.

Tulisen makea sinappi


1 prk Colmans sinappijauhetta
1 dl sokeria
1/2 dl hunajaa
2 dl kuohukermaa
1 rkl etikkaa
4 rkl konjakkia
maun mukaan merisuolaa ja mustapippuria

Sekoita kattilassa ensin sinappijauhe ja sokeri, ja lisää sitten vasta muut aineet ja keitä hetki miedolla lämmöllä. Sokerin kanssa ei kannata nuukailla, koska mitä enemmän on sokeria, sitä enemmän tulisuus maistuu. Äitini ei yleensä konjakkia sinappiin laittanut mutta minä halusin kokeilla sitä. Konjakkia voisi laittaa enemmänkin, sen antama maku kun on aika mieto kokonaisuudessa. Ja muutoinkin jos haluaa vähän löysemmän sinapin niin silloin nestettä tulee laittaa enemmän. Tällä ohjeella tulee noin 3 pientä purkillistä eli noin 5 dl paksua sinappia. 



Äidin tekemän sinapin koostumus vaihteli mutta vahvuus ja maku oli aina oikeanlainen, samanlainen. Äiti tykkäsi kokeilla uusia juttuja, testailla reseptejä ja lisäillä makuja. Mutta kerman suhteen piti olla tarkkana, ei mitään karrageenikermoja ostettu, eikä kyllä osteta meillekään. Eikä kevyttuotteita, ja lisäaineluettelot käydään tarkasti aina läpi.





sunnuntai 30. joulukuuta 2018

Helpot naposteltavat juhlaan



Uusi vuosi, uudet kujeet

Vuodenvaihdetta juhlitaan monella tavalla, toiset isommin toiset vähäeleisemmin. Tänä vuonna vuoden vaihtuminen seuraavaan on omalla kohdallani lähes huomaamaton, siihen on monta syytä kuten kokemani alkuvuoden suru-uutiset. Nykyään ei juhlapyhiä muutoinkaan juuri huomaa kun enää kaupat eivät ole kiinni eivätkä luo siten osaltaan tiettyä rytmiä ajan kulkuun. Meillä mies on töissä aaton ja ensimmäisen päivän, joten eipä siinä paljon huomaa eroa arjella ja juhlalla. 

Yleensä kuitenkin sisimmässäni on tietty tunne aina uuden vuoden kynnyksellä ja silloin on kiva jotenkin vuoden vaihtumista juhlistaa. Meillä juhlintaan kuuluu hyvä ruoka ja pienet naposteltavat, ehkä lasillinen viiniä. Tällaisiin naposteluhetkiin sopii hyvin juustot, suolakeksit ja rypäleet. Niiden lisäksi voi tehdä helppoja ja nopeita naposteltavia lehtitaikinasta. Teen usein moniin juhliin lehtitaikinasta, tuorejuustosta ja tomaateista tai pekonista pieniä suolapaloja, mutta nyt oikaisin vielä nopeamman reitin: leikkasin lehtitaikinalevyt parin sentin levyisiksi suikaleiksi ja levitin niiden päälle makeaa chilihilloa (Buga's) ja sitten vaan koko setti uuniin paistumaan. Näitä chilitikkuja voi halutessaan vielä dippailla dippeihin mutta maistuvat ne hyvältä tällaisenaankin.  


Perinteiset cocktailtikut voi koota toisinkin ja laittaa juuston ja rypäleiden kaveriksi leipäsipsejä. Itse käytin Snack2you:n valkosipulilla maustettuja leipäsipsejä, joissa valkosipuli maistuu erittäin runsaasti ja aidosti. Kyseiseen leipäsipsien tuoteperheeseen kuuluu muitakin makuja kuten pekoni, sinihomejuusto ja jalapeno, mutta valkosipulin ystävänä se oli helppo valinta. Toisekseen valkosipulilla maustetuissa leipäsipseissä ei ole käytetty turhia lisäaineita eikä maunparantajia joten sekin seikka edesauttoi valintaani.



Joulun pyhinä perheen parissa tyhjeni tikku jos toinenkin kun herkuteltiin lasten ja aikuisten kanssa.   Lapsistakin oli hauskaa tehdä itse omat herkkutikkunsa ja valita omat täytteensä. Aikuiset
saattavat helposti pysyä tutuissa ja turvallisissa makuyhdistelmissä mutta lapset sen sijaan kokeilevat vallattomasti uusiakin yhdistelmiä, niistä mainittakoon vaikka tämä juustonaksu-leipäsipsi-rypäle -tikku. 

Arjessakin "tikuttaminen" on hyvä keino saada lapset syömään. Meillä asustaa kaksi hyvin valikoivaa pikkusyöjää mutta cocktailtikkuun puetut ruoat katoavat silti lautaselta huomaamatta nopeasti. 






Yhteistyössä Snack2you / Neorex

torstai 27. joulukuuta 2018

Minimuruja



Minimuru


Minikokoisia leivonnaisia ja muita makeita herkkuja. Kirja on tehty sekä englanniksi että suomeksi, reseptit on siis kirjoitettu kummallakin kielellä. En tiedä onko kirjaa tarkoitus levittää kotimaan rajojen ulkopuolelle vai mistä syystä tällainen tyyli on valittu. Tuohan tällainen tyylittely tietysti kirjaan persoonallista särmää ja lisää kiinnostavuutta.

Alkusanojen mukaan tämä kirja ei ole dieettikirja, vaan kirja joka tekee onnelliseksi. Raaka-aineiksi on valikoitu voita, sokeria, kermaa ja täysrasvaisia tuorejuustoja koska maku on tärkein. Minimurussa ilmentyy ideologia, joka käsittää paljon makua pienessä koossa, mahdollisimman vähän raaka-aineita, työvaiheita, vaivaa ja tiskiä.

Minileivonnaisista en niin perusta mutta kokeilemisenarvoisia reseptejä kirjassa kyllä löytyy. Alunperin kiinnostuin kirjasta juuri yksinkertaisten leivontatapojen takia ja halusin kokeilla miten pullat syntyy ilman nostatusta vartissa. Itsekin pyrin muokkaamaan mahdollisuuksien mukaan kaikkia reseptejä yksinkertaisemmiksi ja karsin raaka-aineita jos en pois niin ainakin pienemmiksi.

Keksit voi maustaa popcorneilla, muffinssit salmiakilla, raparperilla ja minttusuklaalla. Tuorejuusto tuo muffinsseihin sekä näköä että makua, ja nämä juustokakkumuffinssit lisään kyllä varmasti kokeiltavien reseptien joukkoon. Läpikuultavat minttu-ruusutikkarit ovat nekin todella somat ja näitä voisi kokeilla vaikka lasten suntymäpäiville. Makean ystävien mieleen olisivat varmasti myös hurmaavat suklaakuppikakut, vadelmakukkakuppikakut, mars-sipsikakkupalat, metsämarja-vaniljatäytetartaletit ja hasselpähkinä-kinuskipiirakkatikkarit.

Kirja antaa inspiraatioita leivontaan ja leivonnaisten koristeluun, ja kirjan lopusta löytyykin ohjeet artesaaniströsseleiden tekoon.

Minimuru on hurmaava leivontakirja, jonka ulkonäköön ja sisältöön on panostettu huolella. Kirja ilmentää tekijöidensä intohimoa leivontaa kohtaan.



Emma Ivane, Noora Puisto
Docendo 2018


sunnuntai 23. joulukuuta 2018

Vegaanin joulukirja




Vegaanin joulukirja

Jouluiset herkut ilman munia, maitotuotteita ja lihaa. Korvaavina raaka-aineina käytetään kasvisperäisiä tuotteita, vaikkakin osa joulupöydän antimista valmistuu muutenkin ilman maitotuotteita kuten osa laatikoista ja salaateista. Kirjan ohjeilla saat korvattua kalapöydän antimet munakoisosillillä ja porkkanalohella. Kinkku korvataan seitankinkulla tai tofukinkulla.

Muita pääruokavaihtoehtoja ovat esimerkiksi punajuuri-mustapapupyörykät, kokonainen paahdettu kukkakaali, linssipaistos ja paahdetut juurekset. Juustojen ystävällekin löytyy vaihtoehtoja. Manteliricotta, pippuri-cashewpähkinäjuusto ja paistettu ruoohosipulijuusto valmistuvat nekin kotikeittiössä.

Kakut, pullat, keksit, makeiset ja hillot sekä suolaiset leivonnaiset luonnistuvat myös vaihtoehtoisilla tavoilla. Lakritsijauheesta ja taateleista saa helposti apua makeannälkään, fudgessa kerman korvaa kaurakerma tai kookoskerma. Glögistä voi tehdä marmeladia ja piparkakkutaikinasta tryffeleitä. Perinteiset maitopohjaiset juomatkin voi tehdä kasvismaitoja käyttäen, erityisesti Baileys-tyylinen kookoskermalikööri houkuttelee testaamaan.




Elina Innanen
Readme.fi 2018

"Suositusta Chocochili-ruokablogista tutun Elina Innasen neljäs ruokakirja vie lukijan vegaanisten jouluherkkujen pariin."





lauantai 22. joulukuuta 2018

Hyvää joulukuun 22. päivää!


Aito lakritsijauhe on uusi suosikkituotteeni! Joskus minulla oli sitä kohtaan ennakkoluuloja ja ehkä silloin kun maistoin sitä aikoinaan ensimmäistä kertaa ei maku tuntunut niin miellyttävältä kuin olisin ajatellut. Lakritsijauhetuotteet ovat voineet kehittyä vuosien varrella tai sitten vain omat makunystyräni ovat tottuneet makuun paremmin. Nyt kun olen maistellut ja käyttänyt aitoa luomu lakritsijauhetta leivonnassa olen kerta kerran jälkeen entistä ihastuneempi siihen.

Vielä ehtii tehdä lahjaksi annettavia herkkuja, nämä kyllä katoaa helposti omaankin suuhun, että kannattaa olla varovainen näiden lakutryffeleiden kanssa. Valkosuklaa ja laku ovat aivan älyttömän hurmaava makupari! Tryffelit on muutoinkin todella simppeli herkku ja massa on monikäyttöistä, se sopii myös kakkuihin ja muihin leivonnaisiin kuorrutteeksi ja täytteeksi.


Lakritsi-tryffelit


200 g valkosuklaanappeja tai levysuklaata

1 / 2 dl kuohukermaa

20 g voita

2 tl luomu lakritsijauhetta


Koristeluun käytin luomu lakritsijauhetta ja jauhettuja salmiakinmakuisia Pohjanmaan pastilleja.


Lisää kerma ja valkosuklaa kattilaan ja kuumenna seosta kunnes suklaa on sulanut. Sekoita massaa koko ajan, jotta suklaa ei pääse palamaan pohjaan. Lisää joukkoon voi ja lopuksi lakritsijauhe.


Anna massan jäähtyä ja laita tryffelimassa jääkaappiin jähmettymään.


Ota lusikalla tryffelimassasta nokareita ja pyörittele ne käsissä palloiksi. Koristele tryffelit luomu lakritsijauheella ja salmiakkijauheella. Laita valmiit tryffelit jääkaappiin jähmettymään.



perjantai 21. joulukuuta 2018

Tukipohjallisista apua jalkapohjan kipuihin


Pedag Viva WINTER

Sulla on lättäjalat.
Niin olen kuullut monesti. Luultavasti sillä perustelulla kun minulla on niin leveä lesti. En pysty pitämään korkkareita tai muitakaan kovin  tiukkoja kenkiä. No, korkkareilla en osaa edes kävellä enkä pituuteni takia niitä kaipaakaan, joten en menetä mitään. Paitsi ehkä mahdollisuuden hyvään naiselliseen ryhtiin. Suosin siitäkin huolimatta enemmän mukavia  kenkiä. Mukavuus ei silti saa aiheuttaa jaloille ongelmia, koska niin helposti käy jos käyttää liian löysiä tai huonosti tukevia kenkiä.

Ja niistä lättäjaloista. Ei minulla ole niitä, vaikka olen itsekin niin olettanut. Tutkailin vähän asiaa ja tein sellaisen märkäpaperitestin (no se on suuntaa antava, tiedän) ja sen perusteella minulla on laskeutunut holvikaari. Netissä on paljon erilaisia testejä ja mallikuvia ja jokaisen perusteella sain vähän erilaisen vastauksen. Mutta suurin syy miksi vastausta etsin on se, että jalkani kipeytyvät todella herkästi. Ne kipeytyvät pitkään seistessä ja kävellessä, mutta ne ovat kipeät monesti myös yön jälkeen aamulla. Varsinkin kesäisin jalkapohjani ovat niin kipeät etten pysty astumaan kunnolla koko painollani. Satunnaisesti jalkapohjani kipeytyy ilman syytä, tällöin kipua ilmenee päkiöissä. 

Kipujen syitä voi olla monia eikä niitä ole kohdallani tutkittu lääketieteellisesti mutta tiedän nimetä itsekin joitakin syyn aiheuttajia kuten huonot kengät, tai esimerkiksi se, että kiireessä kävellessä jännitän jalkojani ja siitä aiheutuu kipua sekä jalkapohjaan että nilkkoihin ja aina ylös selkärankaa asti. Silloin yritän tietoisesti rauhoittaa kiireeni ja keskittyä rentouttamaan jalkojeni liikkeen. Talvisin ongelmia aiheuttaa kylmyys ja liukkaus. 

Pedag Magic Step Plus

Kysyin vaivoihini apua Feetlet.fi verkkokaupan asiakaspalvelusta. Feetlet.fi on J.A. Tenhunen Oy:n verkkokauppa. Jos nimi ei tunnu tutulta niin kyseessä on Suomen ainoa jalkojen hyvinvointituotteiden ja kenkienhoidon tarvikkeiden maahantuoja ja tukkukauppa. Heidän tuotevalikoimiin kuuluu monien muiden tuotteiden ohella jalkojen virheasentoja hoitavat ja ehkäisevät tuki- ja mukavuuspohjalliset sekä laajan valikoiman varpaille ja jalkaterälle suunniteltuja geelitukia ja -pohjallisia. Kysyin siis heiltä apua oikean tuotteen valintaan. Puhuin viestissäni sekä lättäjalkaisuudesta että korkeasta holvikaaresta, vaikka ne ovatkin ehkä enemmän toistensa vastakohtia. Mutta koska en ole ihan varma mikä ongelmani on, kuvailin mahdollisimman tarkasti - omin sanoin - mistä se koostuu. 

Minulle suositeltiin kolmea eri tuotetta: Pedagin Sensitive -pohjallisia, jotka on suunniteltu erityisesti aroille ja herkille jaloille, Pedag Viva Low -pohjallisia, jotka on suunnattu matalalle holvikaarelle sekä Pedag Magic Step Plus -pohjallisia jotka tukevat jalkaa, erityisesti jos kärsii laskeutuneesta holvikaaresta tai jalkojen kipeytymisestä ja väsymisestä. Kaikki nämä kuulostivat hyvältä mutta valitsin tuotekuvauksen perusteella testiin yhdet, Magic Step Plus -pohjalliset. Ne ovat kyllä aika leveät joten kovin kapeisiin kenkiin ne ei mahdu. Voi olla, että minullakin on kenkien osto edessä, nykyiset ovat olleet käytössä reilut 7 vuotta ja alkavat olla aika kuluneet. Olen kuitenkin sellainen kuluttaja ja käyttäjä, että käytän kaiken ihan tappiin asti ja vaihdan vasta sitten uusiin. Hyviä on turha laittaa pois vain sen takia, etteivät ne enää ole muodissa. Mitään tarkempaa analyysiä tuotetestauksesta en voi tietenkään vielä sanoa kun pohjalliset ovat olleet testissä vasta muutaman päivän mutta ajan kuluessa lopputuloksen sitten näkee paremmin. 

Enjoy- tukipohjalliset


Tilasin lisäksi talvipohjalliset, sekä yhdet keveämmät tuet, jotka sopivat kesäkäyttöön sekä toiset 3/4 tukipohjalliset joita tulee ehkä käytettyä välikausien aikaan. En ole aiemmin käyttänyt tukipohjallisia joten tämä on vielä uutta itsellenikin. Kokeilemalla sen vain tietää, ja ajan kanssa.

Kaikki tilaamani tuet ovat kuitenkin suunnattu yhteneviin vaivoihin, joista mainittakoon kipeytyvät ja helposti väsyvät jalat sekä laskeutunut holvikaari. Halusin myös kokeilla eri materiaaleista valmistettuja pohjallisia ihan testimielessä, jotta löytäisin ne itselleni parhaiten sopivat pohjalliset.  Enjoy- tukipohjallisten päällinen on pehmeää bambu-neulosta. Bambu on luonnostaan antibakteerinen ja sen kosteuden imukyky on hyvä, joten se sopii erityisesti hikoileville jaloille. Nämä käy hyvin avokkaiden ja kävelykenkien kanssa. Pedagin RELAX -nahkaiset pohjalliset valitsin ihan jo sen takia, että niiden sanotaan sopivan erityisen hyvin mukavien kenkien kanssa, ja mukavuushan on minulle se yksi tärkeimmistä kriteereistä. Nämä pohjalliset rentouttavat kipeytyviä jalkoja ja näitä aion kokeilla silloin kun päivään kuuluu paljon seisomatyötä. 

Pedag RELAX 

Talvea varten tilasin Pedag Viva WINTER pohjalliset, jotka ovat aitoa villaa. Ne on suunniteltu pitämään jalat lämpiminä ja niissä on sekä kantapehmuste vaimentamaan kantaan kohdistuvia iskuja ja pehmentää askelia, että holvikaarentuki rentouttamaan ja ehkäisemään holvikaaren laskeumaa. Joku voi pitää minua hulluna kun käytin näitä huopikkaiden kanssa. Minulle jopa vähän naureskeltiin, että et kai vielä villasukkaakin saisi sinne mahtumaan. Onhan se kieltämättä hieman huvittavaa, varsinkin kun tietää mitä huopikkaista sanotaan, mutta kärsin palelevista jaloista, käytän aina villasukkia ja varpaani ovat lämpimät ainoastaan silloin kun olen kuumeessa. Lasten  kanssa täytyy kuitenkin olla ulkona kaikenlaisilla keleillä ja silloin on tärkeää pitää jalat lämpiminä, mikään ei ole ikävämpää kuin jäässä olevat jalat.

Lapsia varten lisäsin tilaukseeni vielä uudet nauhat pojan luistimiin, nykyiset kun katkeavat ihan kohta. Ja sitten vielä parit kenkien sitomista ja nauhojen solmimista helpottavat tuotteet. Ekaluokkalaiselle tuottaa vielä haastetta kenkien sitomiset joten kokeillaan miten kenkien käyttö sujuu näillä spiraaleilla kengännauhoilla. Näitä ei kuulemma tarvi solmia laisinkaan ja ne sopivat monenlaisiin kenkiin. Nauhat näyttävät lyhyiltä mutta venyttäessä ne venyvät 30 cm jopa 120 cm. Nelivuotiaalle tilasin somat kissakuvioiset nauhalukot.  LazeLox nauhalukko auttaa lasta solmimaan itse omat kengännauhansa. Voi kyllä olla, että näistä tulee kinaa ja esikoinen haluaakin nämä itselleen. Siinä tapauksessa täytyy luultavasti tilata yhdet lisää, hinnaltaan ovat kuitenkin vain viiden euron luokkaa. 


Olisihan Feetletin valikoimissa ollut paljon muutakin kivaa ja hyödyllistä mutta kaikkea ei voi kerralla haalia. Ensin tutustun näihin valintoihini ja ajan kanssa sitten nähdään mikä tuntuu hyvältä ja mistä on apua, ja jos tarvitsee kokeilla jotakin muuta niin sitten niin. Feetlet.fi asiakaspalvelu on ystävällistä ja vastasivat ainakin minulle yhden arkipäivän kuluessa kysymyksiini. 

Feetlet.fi valikoimiin kuuluu erilaisten pohjallisten lisäksi kenkien hoitoaineet ja tarvikkeet sekä kengännauhat. Tukipohjallisia löytyy niin urheilijoille kuin normiliikkujille ja myös ihan tavallisetkin pohjalliset kuuluvat valikoimiin. Vaihtoehtoja on todella runsaasti. 


Jos kärsit kipeytyvistä jaloista niin kokeile löytyykö apu tukipohjallisista. Syy kipuihin kannattaa selvittää ja siihen auttaa ammattilaisten konsultaatio, sitä kautta voit myös saada vinkkejä sopiviin tukipohjallisiin. Ja jos tarvitset muita kenkiin liittyviä tuotteita niin kipaisepas Feetlet.fi verkkokauppaan ja nappaa matkalla tästä 15% alennus tuotteisiinAlennuskoodilla Suvi15 saa 15 % alennuksen ostoksista ja se on voimassa 31.01.2019 asti. Alennus ei koske toimituskuluja.

Tämä juttu on tehty yhteistyössä J.A.Tenhunen Oy:n kanssa, ja mainitsemani tuotteet on saatu yhteistyön kautta.  Tenhunen on Suomen ainoa yksinomaan kenkien ja jalkojen hyvänolon tuotteiden maahantuontiin erikoistunut tukkukauppa. Tämä tarkoittaa sitä, että yritys on ainoa toimija Suomessa, joka pystyy toimittamaan kaikki kenkäosaston hoitoaineet, tarvikkeet ja kengännauhat, mutta myös sekä muotoilemattomat peruspohjalliset ja jalkojen virheasentoja hoitavat ja ehkäisevät tuki- ja mukavuuspohjalliset että laajan valikoiman varpaille ja jalkaterälle suunniteltuja geelitukia ja -pohjallisia.

Siinä missä muille toimittajille jalkineiden hoitoaineet, urheilupohjalliset, tai vaikka luistinnauhat ovat palvelu- ja täydennystuotteita varsinaisten päätuotteiden - kuten esim. kävälykenkien, juoksutossujen tai luistimien - rinnalla, ovat ne Tenhusella avaintuotteita, joiden ympärille kaikki tekeminen ja vuosien kokemus tiivistyy. Yhteistyökumppanimme voivat siis aina luottaa, että meidän kanssa toimiessaan heillä on käytössään aina alan viimeisin tietotaito, innovaatiot ja asiantuntemus.






keskiviikko 19. joulukuuta 2018

Rumat mutta maukkaat pikkupullat


Voi ei tätä pimeyttä. Lapset kyselee kolmen jälkeen, että onko nyt yö ja pitääkö mennä nukkumaan. Vastaan että ei, ei ole, nyt on vain niin hämärää aikaa. Valokuvauksen kannalta nyt on aika toivotonta jollei ole käytössä järeämmät aseet. 

Aina ei mene niinku Strömsössä. Nämä pullat eivät ole edukseen vaikka maku onkin kohillaan. Kyllähän minä tiedän, että tuotokset tulisi ajoittaa valmistumaan ennen kello yhtä päivällä jos toiveena on saada edes suhteellisen ookoita kuvia aikaan. Mutta meidän aamupäivä venähti iltapäiväksi leikkien lomassa eikä silloin voi lähteä keskenkaiken pullia pyöräyttämään.

Nämä pikapullat tosin kyllä pyöräyttäisi yhtäkkiseltäänkin kun tätä taikinaa ei vaivata, kohotella eikä nostateta tuntitolkulla liinan alla. Ohjeen nappasin Minimuru -kirjasta, johon on valikoitu nopeasti ja vaivattomasti toteutettavia leivontaohjeita. Sellaiset sopii minulle. Mitä yksinkertaisempi juttu, sen parempi. Vaikka en nyt koe sitä taikinan kohottelua mitenkään työläänä, siinähän se nousee muiden juttujen lomassa. Mutten tiedä onko siinä varsinaisesti mitään hyötyä, kyllä ne pullat jämähtävät paikoilleen viimeistään seuraavana päivänä ja siinä se sitten oli, monen tunnin vaivaus ja kohotus. Aivan turhaa touhua kun pullat onnistuu näinkin. Kaikki aineet vaan kulhoon, sekoitus ja pullien pyöritys pellille. Anoppi on siirtynyt vastaavaan tyyliin mm. kakkupohjien kanssa. Ihmettelin taannoin kun hän ei vaahdottanut munia lainkaan vaan sekoitteli puuhaarukalla sokerin munien joukkoon. Kuulemma onnistuu ilmankin. 

Niin. Näiden pullien ohje löytyy siis tuosta Minimuru kirjasta, mutta puolitin sokerin määrän ja nuukuuksissani korvasin voisulan öljyllä. Ohjeesta  poiketen lisäsin taikinan joukkoon tummaasuklaata karkeana rouheena ja hunajakuorrutettuja maapähkinöitä. Hyvää tuli, niin hyvää että parikymmentä - normaalikokoista -pullaa on jo syöty, yhdessä illassa. Miksikö mainitsin tuon koon? No siksi kun tuossa kirjassa kaikki leivotaan minikoossa. Itse en jaksanut alkaa pyöritellä sataa minipullaa vaan jaoin mututuntumalla taikinan pariinkymmeneen osaan. Osan valmiista pullista koristelin valkoisella sokerikuorrutteella ja strösseleillä. 


http://neorex.fi/fi/tuote/18093613-hunajapaahdetut-maaphkint

Ohje myös tässä jos et kirjaa löydä käsiisi:

Pähkinä-suklaa pullat


2 dl maitoa
1 pss kuivahiivaa
1 tl kardemummaa
1/2 dl sokeria
1/2 tl merisuolaa
n. 5 dl vehnäjauhoja
1/2 dl öljyä

50 g tummaa suklaaata

Lämmitä maito 42 asteeseen ja lisää joukkoon osa jauhoista sekä kuivahiiva. Lisää mausteet ja sokeri. Lisää loput jauhot ja öljy. Sekoita tasaiseksi massaksi. Lisää joukkoon rouhittu suklaa ja pähkinät. Nostele hieman löysähköstä taikinasta märin tai öljytyin käsin pieniä pullia leivinpaperin päälle uunipellille. Paista pullat uunissa keskitasolla 200*asteessa noin 10 minuuttia. Älä paista liian kuiviksi ja varo kuuman suklaan kanssa, ettet polta suuta tai sormia.





Yhteistyössä Neorex.fi - Snack2You ja Bugas Chilituotteet




tiistai 18. joulukuuta 2018

Chili antaa piiraalle potkua

Neorex, Bugas chilituotteet

Härkäpapu taipuu moneen muotoon. Olen tutustunut niihin jauhojen ja rouheiden kautta ja kokeillut käyttää niitä erilaisissa taikinoissa, suolaisessa ja makeassa leivonnassa. Piparit, suolakeksit ja mustikkapiirakka on jo hyväksi havaittu, ja nyt testissä oli suolaisen piirakan pohja. 

Härkäpapu on luontaisesti gluteeniton joten on keliaakikoille on aina helpotus kun löytyy uusia vaihtoehtoja, vanhojen tuttujen rinnalle. Myös monet muut syöjät suosivat gluteenittomia tuotteita vaikkei mitään erityistä allergiaa olisikaan. 


Piiraat on oikeastaan aika helppotekoisia, eniten aikaa menee pohjan tekemisessä mutta siinäkin voi halutessaan oikaista ja käyttää valmistaikinaa. Jostakin syystä silti tulee  todella harvoin tehtyä suolaisia piiraita, ne kuuluvat yleensä vain juhlan tarjoiluihin. Pitäisi kyllä petrata tässä asiassa ja tehdä piiraita myös arkena, se on hyvää ja täyttävää syötävää.

Piiraan täytteeksi sopii mikä vain ja piiras on hyvä paikka jemmata kaikki kaapin tähteet. Kouluaikoina kotitaloustunnilla piirakka koostui kinkkusuikaleista ja valmiista pakastevihannessekoituksesta, hyvää sekin oli. Kermaa tuskin käytettiin vaan kasvisrasvatuotteita. Aikuiseksi kasvettuani olen hylännyt kaikki kevyttuotteet ja kerman korvikkeet, kermasta tulee paras maku ja se on terveellisempi vaihtoehto. 

Tähän piiraaseen laitoin pakkaseen jemmatut paprikat ja keittokinkut, jääkaapista mukaan tulivat luumutomaatit ja lehtikaali, lisäksi makua on antamassa chiliseos, jossa on mukana myös päärynää ja puolukkaa. Chili antaa piiraalle juuri sopivasti potkua, mutta silti kivasti lämpöä.


Värikäs piiras gluteenittomalla pohjalla


Pohja
1 tl leivinjauhetta
vajaa 1 tl merisuolaa
1/2 dl öljyä
n. 1 dl kylmää vettä

Täyte
50 g kinkkua paloina
1 punainen paprika
muutama luumutomaatti
1 pieni sipuli
pari lehtikaalin lehteä
1 rkl chilihilloa 
2 munaa
2 dl kermaa
2 dl täysmaitoa
mustapippuria rouheena
merisuolaa
(juustoa raasteena)

Sekoita pohjan ainekset keskenään ja taputtele taikina piirakkavuoan pohjalle ja reunoille.

Täytettä varten leikkaa kinkku, sipuli ja paprika sopivankokoisiksi kuutioiksi, 
pilko tomaatit isommiksi paloiksi. Riivi lehtikaalin lehdet pienemmiksi. 
Sekoita munat kerman ja maidon joukkoon ja lisää joukkoon mausteet ja chilihillo. 
Laita täytteet pohjan päälle ja kaada nesteseos lopuksi täytteiden päälle. 
Halutessasi voit ripotella piiraan päälle maukasta juustoraastetta.

Paista piirasta uunin keskitasolla 200*asteessa noin 30 minuuttia tai kunnes piiras on  hyytynyt.




Yhteistyössä Neorex.fi chilihillot ja snack2you-tuotteet









sunnuntai 16. joulukuuta 2018

Kellohame heilahtaa, mekot jouluksi!

It's christmas time!

Joululahjoja en jaksa tänä vuonna stressata, on muutakin mielen päällä. Hyvään ruokaan aion silti satsata, ja reseptit pyörivät mielessä yölläkin. Sinappia ja rosollia ainakin täytyy tehdä, ja laatikoita tekisi mieli myös tehdä. Imelletty perunalaatikko houkuttelee myös, sitä en koskaan olekaan valmistanut. Oman lapsuudenkodin jouluperinteisiin kuuluivat hyvän ruoan lisäksi joulusauna aattoaamuna ja joulurauhan julistuksen katseleminen ja kuuntelu televisiosta, sen jälkeen syötiin ja iltapäivällä käytiin joulukirkossa ja illalla ennen mahdollisen pukin saapumista käytiin haudalla viemässä kynttilöitä. Ajan kuluessa osa näistä osasista vaihtoi paikkaa, osa poistui kokonaan muiden juttujen tieltä. Tänä jouluna kaikki onkin sitten ihan toisin, täytyy luoda kokonaan uusi traditio jota noudattaa. Perinteet on kuitenkin tärkeitä opettaa lapsillekin, on mukavaa kun joihinkin asioihin liittyy ne tietyt jutut joita odottaa.

Joulu on aina ollut lempijuhlani ja harmittaa, että joulu on monelle vain se aatto vaikka joulun aika on paljon laajempi käsite, oikeasti se alkaa adventista ja kestää tammikuulle asti. Meillä joulukuusi koristeltiin joulukuun ensimmäisenä päivänä tänä vuonna ja koristeet asettuivat paikoilleen kotiin samoihin aikoihin. 

Joulu aattoineen ja joulupäivineen on aikaa jolloin pukeutumiseen panostetaan enemmän, silloin ei pöytään mennä verkkareissa eikä välttämättä farkuissakaan. Ainakaan meillä. Ja kyllä se syvälle on iskostunut, että jouluna kuuluu laittaa parempaa päälle. Mekkoihmisenä olen erityisen onnellinen nyt kun sain kaappiini kaksi uutta ihanaa mekkoa jouluksi Miss Windy Shopilta. Näiden kanssa sopii hyvin paksut sukkahousutkin ja neuletakki käsivarsia suojaamaan.


Magenta Damask Maria juhlamekossa on 3/4 hihat, joten sillä pärjää ihan hyvin talvellakin, runsaasta alushameesta on iloa ulkonäön lisäksi lämmön antajana. Villasukkien tehokäyttäjänä puin mekkojen kanssa anopin kutomat mustat pikkusukan tyyliset neulesukat.



Magenta Damask Maria mekossa on kaunis sweetheart -pääntie ja kankaassa on upea damastikuviointi. Kangas on kauniisti kiiltävää satiinisidoksella kudottua puuvillaa (97%, 3% elastaania). Elastaanin takia kangas on kiitollisen joustavaa, joten se mukautuu kauniisti vartalon muotoihin. Yläosa on kokonaan vuoritettu joten sekin antaa puvulle ryhtiä. Vyötäröllä on irrotettava samasta kankaasta tehty vyö. Helma ei ole täyskello ja yhtäkkiseltään näyttää, että sen pituus jää polvien yläpuolelle mutta kyllä se oikeasti polven alapuolelle menee. Valitsin mekot juuri sillä kriteerillä, että helman täytyy olla pitkä. Polven yli menevä helma sopii minusta vartalolleni parhaiten. Tämän mallisia mekkoja saisi olla valikoimissa enemmänkin, erityisesti pitkät hihat ja sweetheart kaula-aukko ovat mieleeni, mekon helma voisi olla täyskello. Mitä enemmän kangasta sitä paremmalta mekko näyttää päällä. Magenta Damask Maria mekko on pluskoon mekkomalli, jonka kokotaulukko alkaa koosta L päättyen kokoon 6XL. Koko ei siis ole esteenä jos mielit tätä mallia itsellesi. Miss Windyn lämmin ja ystävällinen asiakaspalvelu auttaa varmasti löytämään oikean koon jos itse et ole varma mikä koko sinulle on juuri sopivin. Itsekin olen monen koon summa, joten kokoa täytyi vähän sumplia. Kohdallani päädyttiin kuitenkin astetta pienempään kokoon rinnanympäryksen mukaan, muutoin se olisi ollut liian löysä isommassa koossa. Etuna oli tietenkin mekon joustava kangas, muutoin olisi pitänyt miettiä uudelleen sopiva koko. Rinnanympäryksen lisäksi kokoon vaikuttaa vyötärönympärys ja toki vähän myös kädentien leveys.


Tässä kuvassa pistän jalkaani äidin äidin huopasaappaita. Näissä ei varpaat palele, vaikka laittaisi paljaat jalat pakkasella saappaisiin. En ole näitä aiemmin käyttänyt mutta otin ne nyt itselleni säilöön, ehkä uskaltaudun myös käyttämään. Pelkään siis niiden kuluvan tai menevän rikki. On näissä kuitenkin ihan kuminen ulkopohja joten ihan huovalla  ei tarvitse maata koskettaa. Hankin uudet talvipohjallisetkin Feetlet -verkkokaupasta, että saan jalkapohjan oikeaan asentoon. Tykkään mukavuudesta niin vaatteissa kuin kengissäkin mutta jälkimmäisissä käy helposti niin, että jalan asento vahingoittuu jos käyttää liian "löysiä" kenkiä. 


Toinen mekoista on tämä iki-ihana Dolores Doll kellomekko. Tämä oli muuten se malli mistä haaveilin vajaa pari vuotta sitten, mutta silloin kuoseina taisi olla vain pallokuoseja, nyt vaihtoehtoja on enemmän. Mietin kyllä pari kertaa, että onkohan tämä Forest Friends -kuosinen se paras minulle. Onneksi silti päädyin tähän, koska tämähän on aivan ihana! Hieman murretut sinisen ja oranssin sävyt sopivat erittäin hyvin punasävyisiin hiuksiini. Löytyipä kaapistani juuri sopivan värinen neuletakkikin mekon sävyihin sopivaksi. Mekon kuosi tuo hymyn huulille.

Dolores Doll mekossa on täyskelloinen helma (pyörii kauniisti!) joka 50-luvun tyylille uskollisesti ulottuu noin puolipohkeeseen tai vähän yli riippuen käyttäjän pituudesta. Miss Windy Shopin sivuilla lukeekin, että tämä malli on ehdottomasti suosituin koska se sopii oikeastaan mille tahansa vartalotyypille ja tässäkin on naisellinen sweetheart-pääntie. Mekko on suunniteltu korostamaan vyötärölinjaa ja runsaalla tyllialushameella saa korostettua tiimalasivaikutelmaa. Kauniit rypytetyt hihat voi asetella joko olkapäitä peittämään tai laskea ne hieman alemmas. Yläosassa on kaksi isoa nappia koristamassa pääntietä. 


Pakettini sisälsi myös pitkän mustan tyllialushameen, joka sopii mekkoon kuin mekkoon, toki nämä mekot näyttävät hyviltä ilman alushamettakin mutta olen superonnellinen saadessani vihdoin ihka oikean fiftarimekoille suunnatun alushameen itselleni, se on niin runsas että sitä voisi käyttää yksikseenkin. 

Jos et vielä ole ikinä vieraillut Miss Windy Shopissa, tee se nyt! Verkkokauppa on täynnä ihanuuksia. Valikoima käsittää mm. mekot, hameet, tyllialushameet, asusteet ja nyt uutuutena myös alusvaatteet korsetteineen ja sukkanauhoineen! MWS:n valikoimaa on esillä myös Instagramissa ja Pinterestissä. Miss Windy Shop puhuu naiseuden puolesta - ajatuksena on, että kauniit vaatteet ovat kaikenikäisten ja -kokoisten naisten oikeus. Miss Windy Shopissa halutaan, että tuotteensa saavat käyttäjänsä tuntemaan olonsa hyväksi – ja mikä tärkeintä, tuntemaan olonsa Naiseksi!


Kaupallinen yhteistyö Miss Windy Shop






perjantai 14. joulukuuta 2018

Vihreä noita



Jo pikkutyttönä minulla oli haave, halusin olla noita. Sellainen hyvä noita joka tekee hyviä asioita. Katselin kaikki mahdolliset noitaleffat ja sarjat ja lemppariksi jäi mm. Lumotut sisaret. Eilen viimeksi kun siivosin kaappeja niin löysin sinne unohtuneen kirjan samaisesta elokuvasta. En tosin olen koko kirjaa edes lukenut mutta jostakin kirjaston löytökorista se on kotiin kulkeutunut. Noitapiiri on sekin katsottu moneen kertaan mutta se oli jo hieman synkempi leffa. Näistä jäi kuitenkin muistiin asioita joita olen toteuttanut omassa elämässäni sopivissa kohdin. Muun muassa toistaminen asiat kolme kertaa esimerkiksi iltarukouksissa tai pyynnöissä ja myöhemmin energiahoitoja tehdessä kiitokset kolmesti peräkkäin. Myös ajatus, joka ilmenee muuallakin, että tee muille sitä mitä toivoisit itsellesi tehtävän. Ja se, että jos ajattelet jotakuta pahoin aikein se kostautuu kolminkertaisena itsellesi. Nämä on näitä, loruja ja olettamuksia. Vai onko? Nämä tavat ja periaatteet joita olen noudattanut kokoikäni, pitänyt niitä itselleni tosina mutta joista olen samalla ajatellut ehkä pienenä hölmöytenä, nousevatkin taas esiin henkisyyttä käsittelevissä kirjoissa. Vihreä noituus pitää sisällään näitä samoja periaatteita mutta siinä kyse ei kuitenkaan ole uskonnosta tai varsinaisesti henkisyydestäkään, se on elämäntapa.

Historiallisesti vihreä noita asui erillään muista käyttäen häntä ympäröivien kasvien ja puiden energioita toisten parantamiseen. Kaikki hänen palveluksiaan tarvitsevat matkustivat hänen luokseen. Vihreää noitaa määrittää hänen suhteensa ympäröivään maailmaan, hänen etiikkansa ja kiintymyksensä luontoon. Vihreän noidan tie on naturalistin, kasviparantajan ja parantajan polku. Täytyy mainita sivuhuomiona, että mahtaako olla sattumaa, että muutimme asumaan taloon jonka naapurissa on asunut aikoinaan paikallinen 'vihreä noita', parantaja joka keitteli hoitosalvoja ja rohtoja niitä pyytäneille. Oikeasti en kyllä usko sattumiin, vaan ne on niitä elämän näkymättömyyksiä, ihmeitä, merkkejä, tarkoituksellisuuksia. 

Tämä tänä vuonna ilmestynyt Vihreä noita kirja on uusintapainos jo yli 10 vuotta sitten ilmestyneestä Vihreä noita kirjasta. Tämä on päivitetty versio alkuperäisestä. Kyse ei siis ole mistään uudesta ilmiöstä vaan vihreitä noitia on ollut iät ajat keskuudessamme. Vihreä noituus ei ole sama kuin wicca. Vihreä noita kulkee vihreää polkua ja on tietoinen siitä, kuinka luonnon energia virtaa hänen elämänsä ja ympäristönsä läpi. Hänen elämänkatsomuksensa koostuu kolmesta käsitteestä: maa, ihmiskunta ja hän itse. Vihreän noidan tulee toimia harmoniassa oman elämänsä realiteettien kanssa. Vihreään noituuteen ei kuulu tarkkoja sääntöjä tai rajoituksia, eikä eettisiä määritteitä koska kyseessä on erittäin henkilökohtainen tapa olla ja elää ja koska vihreä noituus on sama kuin luonnon ja ihmiskunnnan kunnioittaminen. Silloin säännöt ovat turhia koska tärkeistä asioista pidetään huolta eikä niitä vahingoiteta. Vihreä noituus on jatkuvaa elämän ylistystä.

Vihreä noituus on kattava opas yrttien, kukkien, eteeristen öljyjen ja muiden taikavoimien maailmaan. Moniin taikoihin liittyy vahvasti visualisointi, mikä kuuluu myös energiahoitojen maailmaan. Tärkeänä osana vihreän noidan elämää on päiväkirja, johon kirjataan kaikki tehdyt taiat, huomiota, visualisoinnit, reseptit jne. Välineitä ei vihreä noita tarvitse paljon ja keittiöstä löytyvät välineet käyvät ihan hyvin, joitakin hankintoja pitää silti tehdä esimerkiksi suitsukkeita varten. Kivet ja kynttilät ovat myös tärkeässä roolissa. 

Vihreästä noituudesta löytyy yhteneväisyyksiä myös feng shuihin, kodista pidetään huolta ja ilmansuunnilla on omat merkityksensä, turhat tavarat karsitaan ja energiat tasapainotetaan. Ja koska vihreässä noituudessa ei ole seremonioita tai virallisia rituaaleja, luo vihreä noita kotiinsa - sekä sisälle että ulos - oman henkisen tilansa, alttarin ja näihin liittyy usein myös neljän elementin käyttö. Nämä elementithän ovat tietenkin maa, ilma, vesi ja tuli. Myös puutarhanhoito on tärkeä osa vihreän noidan elämää. Puutarhaan voidaan valita kasveiksi niitä samoja joita käytetään taioissa ja hoidoissa.

Kirjan harjoituksissa opetellaan tunnistamaan ympäröivien elementtien energioita visualisioinnin avulla ja kehitetään samalla omia aisteja. Vihreän noidan elämä kulkee luonnon syklien mukaan joten niitäkin opetellaan kirjan avulla tutkimaan, tunnistamaan ja hyödyntämään. 

Kirjan toisessa osassa tutustutaan puiden, kukkien, yrttien, pihkojen ja kivien energioihin ja taikoihin. Kirjasta löytyy myös ohjeita luonnonmukaisten lannoitteiden ja karkotteiden valmistukseen, koska vihreä noitahan ei luontoon tai puutarhaansa teollisia myrkkyjä laita. Näiden lisäksi ohjeita ja reseptejä löytyy luudan ja suitsukkeiden valmistamiseen ja käyttämiseen, voiteiden valmistukseen, sekä sisäisesti nautittavien rohtojen valmistukseen. Kirjasta löytyy lisäksi myös ruokareseptejä. 

Vihreä noita on ihana kirja, ihan minun tyyliseni. Olen pienestä pitäen ollut kiinnostunut luonnosta ja olen yhdistänyt luontoon mielessäni taikuuden. Olen ollut kiinnostunut luonnon parantavasta vaikutuksesta ja kerännyt yrttejä, kukkia ja lehtiä ja kuivattanut ne myöhempää käyttöä varten, olen tehnyt oman versioni Book of Shadowsista, joka piti sisällään valkoisen magian taikoja. Nykyisin  sama kiinnostus jatkuu ja villiyrtit ja energiahoidot kuuluvat elämääni. Ainoa ongelmani on visualisointi ja energioiden aistiminen. Teen energiahoitoja ja saan niistä usein mahtavia palautteita mutta itselläni on vaikeuksia aistia energioita. Toki energiat virtaavat vaikkei niitä aistisikaan. Minulle on kuitenkin monet sanoneet, että minusta huokuu parantajan olemus joten sitä kohti mennään.





Vihreä noita
Murphy-Hiscock, Arin
Kattava opas yrttien, kukkien, eteeristen öljyjen ja muiden taikavoimien maailmaan